90. Panem Et Circenses

”Minun kansani käskijät ovat lapsia, ja naiset sitä hallitsevat. Kansani, sinun johtajasi ovat eksyttäjiä, he ovat hämmentäneet sinun polkujesi suunnan.” Jesaja 3:12

Wikipedia kertoo otsikon olevan ”latinankielinen lentävä lause, joka suomeksi tarkoittaa ”leipää ja sirkushuveja”. Lausahdus on peräisin satiirirunoilijalta Juvenalikselta, jonka mukaan Rooman kansalla oli ollut kerran valta käsissään, mutta keisarikaudella se oli luopunut poliittisista oikeuksistaan ja vaati itselleen enää vain ilmaista viljaa ja sirkushuveja.”

Olen havaitsevinani yhtäläisyyksiä tuon ajan Rooman, -ja tämän ajan Suomen kansan vallasta ja vaatimuksista. Olisin kuitenkin mielelläni väärässä. Voitanee sekin kuitenkin sanoa, ilman että kovin paljoa syyllistyy muunnellun totuuden kertomiseen, että sirkushuvien järjestämisessä hallitus itse on kunnostautunut melko hyvin. Jopa niin hyvin (vain yhden, mutta ehkä mehevimmän) esimerkin mainitakseni, että opposition edustaja joutuu, Kokoomuksen kansanedustaja Heikki Auton suulla kyselytunnilla kysymään: ”tarvitaanko täällä oppositiota ollenkaan, kun hallitus omia esityksiään niin raivopäisesti vastustaa?” Niin, siinäpä vasta kysymys.

Tulin tässä muuten tehneeksi jo toisen mykän synnin: (Edellinen: 75. Heil Hypocrisy. Nyt tosin toisin päin, käänteisesti), että poistuin Twitteristä! Tällä kertaa lakkautin koko Twitter tilini. Johon menetin pikkuhiljaa mielenkiintoni, kun siitä tuli niin mahtava tekijä, että saattoi itsensä USA:n presidentin potkaista pois alustaltaan. Ja minä kun olin liittynyt siihen (sanon tämän kuolemaa halveksien) juuri Trumpin ansiosta! Jo joku vuosi aikaisemmin tuo sama poistaminen tuli tehtyä Facebook-tilille, enkä ole katunut hetkeäkään. Twitterissä esiin nousseesta termistä ”varjobannaus” en tiedä. Mutta (saatan olla vainoharhainen) sanon, että jonkinlainen ”varjojarrutus” on minun tililläni hyvinkin saattanut olla käytössä.

Mainittakoon (edelleen Wikipediaa siteeraten tässä tasa-arvon nimeen vannovassa ajassa) että ”toimitusjohtaja Dorseyn mukaan Twitterin henkilöstössä vasemmistolaisuus on niin voimakasta, että oikeistolaiset eivät uskalla enää ilmaista mielipiteitään työpaikalla.” Veikko Vennamo teki aikanaan tutuksi moton: ”Rötösherrat kuriin.” Jospa tuo nykyisin on kääntynyt päälaelleen siten, että nykyisin juurikin rötösherrat ovat vallassa ja mottona: Toisin (lue=väärin) ajattelijat kuriin! Koskaan en ole saanut edes muistutusta, saatikka muuta kurinpalautusta, mutta kuitenkin: Dorsey ”pitäköön tunkkinsa!”

Raamatussa meitä opetetaan välttämään liiallista itsevarmuutta ja sanomaan: ”jos Jumala suo, niin minä teen tämän tai tuon”. Somemaailmaan vietynä tuo taitaisi kuulua: Jos Zuckerberg, Dorsey, ja mitä näitä nyt on (tai ehkäpä se loppujen lopuksi on kuin onkin kunkin maan ISOVELI) suo, niin…

Jokaiselle, tai ainakin suurimmalle osalle lienee tuttu sanonta: ”Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”. Josta tuo kahden hiiren (vai lienevätkö rottia) keskustelu on mitä oivallisin esimerkki! Siinä taitaa olla kahteen lauseeseen puettuna koko tämän Korona-kupletin juoni. Sillä niin nopeasti, ja ilman kunnollista testausta tuotiin rokotteet käyttöön, että hiiret pääsivät kuin koira veräjästä, kun saatiin lupa kokeilla ihmisillä ilman minkäänlaista vastuuta! Tunnettu tosiasia lienee se, että vuosien 2009-2010 aikana riehuneen Sikainfluenssapandemian aikana annettu rokote vedettiin pois paljon vähempien tai harvempien haittojen vuoksi, kuin mitä nykyisen Koronapandemian rokotteet ovat aiheuttaneet, mutta silti koe jatkuu.

Luovutin taannoin työpaikkalääkärin kehoituksesta, kuin myös melko itsekkäistäkin syistä, verta niin kauan, kunnes ikää tuli niin paljon, etteivät enää antaneet luovuttaa. Itsekkäistä siinä mielessä, että hemoglobiiniarvoni tuppasi nousemaan (liekö sukuvika) liian korkeaksi. Ja luontevampaa kuin veren ohentaminen, oli sen säännöllinen luovuttaminen. SPR:n toimipisteessä oli tuolloin ”huoneentaulu” jossa valokuvan kera esiteltiin ainakin ”100 -veriset”. Joka tarkoitti että kyseinen henkilö oli luovuttanut verta yli sata kertaa. Itselleni ei ehtinyt tulla muutamaa kymmentä kertaa enempää. En muista oliko yli viisikymmentä, enkä löydä mistään tietoja voidakseni tarkistaa. Oli kuitenkin matemaattinen mahdottomuus minun kohdallani päästä 100 -verikseksi, koska luovutuskertojen välillä on oltava kolme kuukautta. Tuolloin alussa luovuttamiseen oikeuttava ikäraja oli alle 65 vuotta, joka sittemmin muistaaksen nostettiin seitsemään kymmeneen. Tulipa tuosta mieleeni että kukaties 100-piikkiset ovat seuraava SPR:n huoneentaulussa poseeraava ryhmä, jos homma jatkuu, kuten se näyttäisi jatkuvan: Eli ei loppua näkyvissä sen paremmin pandemialle, kuin rokotuskerroillekaan! Jumala meitä siitä kuitenkin varjelkoon!

Todettakoon tässä yhteydessä että sekä minut, että vaimoni on rokotettu kahteen kertaan. Joten mitenkään varsinaisia ”rokotevastaisia” tai ”kulkutautimyönteisiä” emme ole. Emme myöskään ”salaliittoteoreetikoita” (tulikohan tuossa nyt kaikki leimat lueteltua), joskaan emme nyt varsinaisin halleluja -huudoin ole rokotteisiin asennoituneet. Paremminkin ”rauhan takia”, kuten eräs naapurimme totesi palautettuani erään esineen, – jonka olin pihasiivouksen yhteydessä vienyt talliin – entiselle paikalleen pihassa. Se kun uhkasi nousta ainakin myrskyksi vesilasiin!

Rauhan takia on tosi hyvä ilmaus! Sillä eipä paljon puuttunut, tämän koronaruljanssin alkumetreillä, etteikö meitä yli 7 -kymppisiä velvoitettu (ennen rokotteita), kuten Raamatun spitaalisia: kulkemaan pitkin sivukujia ja seinänvierustoja (oma lisäykseni), ja ”käyttämään repaleisia vaatteita, pitämään hiuksensa hajallaan ja kasvojensa alaosa peitettynä sekä huutamaan: Saastainen, saastainen!” Me kun olimme tuolloin osa varsinaista riskiryhmää, ellemme peräti olleet se varsinainen riskiryhmä!

87. Jumala auta meitä!

”Jos minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.”(Hesekiel 33:8)

 

Huomaan aikaa kuluneen peräti jo toista vuotta edellisestä postauksesta tähän blogiin. Lieneekö siinä syy, että tuntuu kuin olisi jotenkin ote lipsunut ja vaikea saada juonen päästä kiinni. Mutta jospa se siitä vertyy kun jaksaa ponnistaa. Nyt kun tässä riskiryhmään (70+) kuuluvana, toistaiseksi oma-aloitteisessa puolikaranteenissa välttelen koronavirusta, olisi ainakin ajan puolesta siihen mahdollisuus.

Jokunen kuutio on vettä ehtinyt virrata ähtävänjoessa – kuin myös monta ”piipitystä” Twitterissä – sitten viime näkemän. Useita kuukausia kestänyt, seurakuntamme uusien kokoontumistilojen remontointi on myös tiiviisti vienyt sekä ajan, että ajatukset, joten siinä yksi syy taukoon. Ja nyt sitten törmään lähes käsittämättömään: huomaan tämän tyylini, jossa siteeraan Raamattua, muuttuneen tänä aikana rikolliseksi toiminnaksi! Minut tosin saattaa (toistaiseksi) pelastaa se, että olen ”nobody” enkä esimerkiksi kansanedustaja. Saapa nähdä, aika näyttänee.

Niin: koko Suomi tietää että kansanedustaja Päivi Räsänen on joutunut vainotuksi ja valtakunnansyyttäjän ajojahdin kohteeksi, siteerattuaan Raamattua! Enpä olisi uskonut tätäkään näkeväni vaikka tiedänkin, että Raamatun mukaan näin tulee käymään. Sitä enemmän, mitä lähemmäs ”lopun ajan” tapahtumia tullaan. Voidaan hyvällä syyllä sanoa että ainakin Päivi on yrittänyt omalta osaltaan ”varoittaa jumalatonta”, eli ottanut vaarin ylläolevasta Raamatun kohdasta. Olkoonkin (ennen kuin joku ehtii viisastella) että ohjeet on annettu aikanaan Hesekielille. Matteuksen evankeliumista löytyy aiheeseen tuoreempaakin tietoa: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattavan kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.”

Otsikko taas viittaa Juha Tapion tunnetuksi tekemään, ja meidän seurakuntamme musiikkipastorin ansiokkaasti usein esittämään kappaleeseen. Ollen samalla avunhuuto, sillä me ihmispoloiset todella tarvitsemme tässä pandemiassa Jumalan APUA! Tuo kappaleen kertosäe on yhä enenevässä määrin alkanut ”korvamatona” soimaan päässäni. Ihan jo tätä Suomen poliittista ilmapiiriä seuratessa: ja aivan erityisesti nyt, kun koronavirus on – syrjäytettyään toistaiseksi ilmastonmuutoksen – otsikoissa ja puheenaiheena 24/7.

Kun seuraa hallituksen haparointia, – hallituksen, joka tuskin vieläkään olisi saanut tehtyä edes nykyisiä päätöksiä ilman tasavallan presidentti Sauli Niinistön puuttumista asiaan: ehkäpä tyyliin: Tytöt hei, nyt on tosi kysymyksessä, lopettakaa se vatulointi? – ja poukkoilevaa tiedottamista aiheesta, ei voi välttyä ajatukselta: Eikö meillä suomalaisilla olisi ollut jo tarpeeksi vitsausta hallituksessa: pitikö tähän vielä koronaviruskin tulla?

Mutta niinhän se menee että IHMINEN PÄÄTTÄÄ JUMALA SÄÄTÄÄ. Kuten tuttu ja ajankohtainen(kin)  sanonta kuuluu. Tai toinen: ”Sitä saa mitä tilaa.” Ehkäpä ei olla vielä saatu kaikkea, mitä on tullut tilattua? Ohessa esimerkkinä yksi tuttuakin tutumpi säätämys, joka löytyy Apostolien teoista: ”Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat.” Mikä ei suinkaan ole estänyt tiettyjä tahoja kiihkeästi tavoittelemasta kansallisvaltioiden, ja rajojen ”haihduttamista” uuden uljaan liittovaltion aikaansaamiseksi. Tai ainakin sen yrittämistä. 

Ovatkohan hankkeen puuhamiehet (tai pitäisiköhän ajan hengen mukaisesti sanoa puuhahenkilöt), ylläoleva huomioiden, tulleet lainkaan ajatelleeksi ettei Jumala taida olla globalisti (eikä edes toisekseen humanisti, jos tarkkoja ollaan), ja miten ensimmäiselle globalismihankkeelle kävi? 

Sehän tässä on erityisen merkillistä, että meillä suomalaisilla on VAIN YKSI puolue poliittisten puolueiden joukossa, joka ajaa Suomen asiaa! Ja heidät on median ja muiden puolueiden taholta tehokkaasti demonisoitu. Edes Kristillisdemokraatit eivät (tietääkseni) ole sanoutuneet moisesta irti, vaan täysin rinnoin olleet mukana samoissa ”tuolileikeissä.” Kun nyt kuitenkin joudutaan – tosin pitkin hampain – toteamaan, että perussuomalaiset ovat olleet enimmäkseen tuskallisen oikeassa, on se mitä ilmeisimmin trauma josta kaikki eivät mahdollisesti selviä. Ja mikä pahinta, Suomen ja suomalaisten kustannuksella!

Tässä kohtaa tekee mieleni vapaasti soveltaa aikaisemmin siteeraamaani luonnehdintaa USA:n vaaleista (”Trump vs. 20 miljoonaa henkeään pidättävää demokraattia”): Jos Halla-aho sanoisi että happi on hyväksi, suomalainen valtamedia ja muut puolueet pidättäisivät hengitystä ja tukehtuisivat. Vinkkinä persuille: ehkä taktiikkaa kannattaisi kokeilla?

Sarkasmi, ironia ja kyseenalainen(?) huumori sikseen. Ja oheen – kuolemaa halveksien (jälleen kerran) – valaisevaa muistutusta Raamatusta siihen, miksi me emme kaikki puhu samaa kieltä. Ja miksi näin ei ilmeisesti pidäkään olla. Toisille mielihyväksi, kun taas toisille ”mielenkarvaudeksi.”

”Ja Herra sanoi: ”Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.” Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.” (1. Moos. 11:6-9)

83. Todellisuus on tarua ihmeellisempi

”Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.” (Markus 10:14)

 

Tuohon Raamatun kohtaan voisi kyllä hyvällä syyllä tänä päivänä lisätä, (enkä usko olevani ainoa, joka on sitä mieltä) toteamuksen: Sallikaa nyt hyvät ihmiset heidän edes syntyä ja elää!

Poliittisesta muistista on todettu että se on lyhyt. Joka osaltaan selittää sen, miksi tänään haukutut päättäjät seuraavissa – tai ainakin sitä seuraavissa – vaaleissa valitaan uudestaan. Toisaalta on niinkin että valittavina olevista on valittava; joten ”piiri pieni pyörii.” 

No, niin lyhyt se (poliittinen muisti) nyt ei taida kuitenkaan olla, etteikö taannoisen Perussuomalaisten puheenjohtajan ja verbaalivirtuoosin: Timo Soinin tutuksi tekemä lausepari olisi vielä jokseenkin tuoreena muistissa. Silloisessa kontekstissa ei sentään ollut kysymys ihmiselämän lopettamisesta, vaan ainoastaan politiikasta ja rahasta. Mutta nyt se istuisi vielä paremmin; kuin nenä päähän: ”Kuinka te kehtaatte? Ja kyllähän te kehtaatte!”

Noista ajoista matkan varrelle on sittemmin kertynyt yhtä ja toista. Kuten ennen kuulumaton hallituskikkailu hillotolppasuhmurointineen, ja perustamastaan puolueesta loikkaamisineen. Joidenka johdosta ihan täysiä pisteitä ei voi antaa (ellei sitten poliittisesta oveluudesta). Mutta jos pitää paikkansa – niin kuin nyt näyttäisi – että Soini pitää kiinni vakaumuksestaan: Elämän pyhyyden puolesta: siitä täydet pisteet! 

Soini on siis juuri nyt myrskyn silmässä abortin vastaisista lausunnoista: josta syystä –  ainakin osa oppositiosta – kiihkeästi haluaa hänen ”päätään vadille.” Tänään hänen luottamuksestaan on väännetty kättä eduskunnassa, ja huomenna siitä äänestetään. Miten tuossa käy, jää nähtäväksi. Sanotaan, ja olenpa itsekin usein sanonut: Ken elää, hän näkee. 

Mutta kukapa olisi uskonut vielä jokunen vuosi sitten, että Suomessa, anno domini 2018, syntymättömän lapsen elämän puolustaminen voisi aiheuttaa ministeriin kohdistuvan epäluottamuslause äänestyksen, ja sitä kautta hallituskriisin?!

Toisen Aikakirjan luvussa 18 (Raamatussa), kerrotaan Juudan kuninkaan Joosafatin, ja Israelin kuninkaan Ahabin yhteisestä sotaretkestä. Kuningas Ahabin neljäsataa profeettaa olivat kaikki yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää. Ainoastaan profeetta Miikalla oli päinvastainen sanoma. Eräs toinen profeetta oli myös jo aikaisemmin julistanut tuomion Ahabin suvusta. Niinpä tämä päätti pukeutua tuntemattomaksi, välttyäkseen joutumisen vihollisen silmätikuksi. Mutta joutui kuitenkin umpimähkään ammutun nuolen surmaamaksi. 

 

Kertomuksen vakava viesti voisi tämän päivän ihmiselle olla, olit sitten tavallinen tallaaja tai päättäjä, joka teet kauaskantoisia, vastuullisia (jopa edesvastuuttomia) päätöksiä: Me voimme kyllä yrittää tekeytyä tuntemattomaksi. Tai piiloutua jonkun toisen selän – tai demokraattisen enemmistöpäätöksen – taakse. Mutta emme voi paeta Jumalan tuomiota, kun sen aika koittaa. Ihminen päättää – Jumala säätää, kuten sanonta kuuluu. Mutta ihminen voi kuitenkin tehdä valintoja, ja antaa sovittaa itsensä tämän elämän aikana. Tuon puoleisessa se ei enää onnistu. 

80. Mitäs me Mutantit

”Näin sanoo Herra, joka on pannut auringon valaisemaan päivää, kuun ja tähdet lakiensa mukaan valaisemaan yötä, hän, joka liikuttaa meren, niin että sen aallot pauhaavat – Herra Sebaot on hänen nimensä: Jos väistyvät nämä lait minun kasvojeni edestä, silloin myös lakkaavat Israelin jälkeläiset olemasta kansa minun kasvojeni edessä ainiaan. Näin sanoo Herra: Jos voidaan mitata taivaat ylhäällä ja tutkia maan perustukset alhaalla, silloin vasta minä hylkään Israelin jälkeläiset kaikki, kaiken sen tähden, mitä he ovat tehneet, sanoo Herra.” (Jer. 31:35-37)

 

Siitä on vajaa kaksi vuotta kulunut, kun lähes tällä samalla paikalla: luettuani Björn (Nalle) Wahlroosin epävirallisen elämäkerran tein sen hämmästyttävän havainnon että ”stalinismistakin voi eheytyä.” Sittemmin on kyllä monesti tullut ajateltua: tulikohan tehtyä hätiköity johtopäätös… Tällä kertaa tuli alkajaisiksi lainattua viiden kirjan rypäs Templo Ecumenicosta. Tuosta ryppäästä erityismaininnan mielestäni ansaitsee Marlo Morganin kirja, joka kertoo itseään Oikeiksi Ihmisiksi kutsuvien Australian aboriginaalien kohteluista ja kohtaloista. Sen itsestäänselvyyden tämänkin kirjan sanoma vahvistaa, että jokaisella ihmisellä on jonkinlainen synnynnäinen tietoisuus Jumalasta. Vain ateistiksi itsensä sivistänyt ei sitä halua tunnustaa.
Mistään varsinaisesta evankeliumin riemuvoitosta kirja ei kerro, olkoonkin että asialla ovat Laupeuden sisariksi itseään kutsuvat katolisen kirkon lähetystyöntekijät:

VIESTI IKUISUUDELTA

”Beatrice, meidän rotumme on toiminut tuhansia vuosia yhdessä. Jokaista kunnioitetaan, jokainen osallistuu, jokaista tuetaan, mutta ennen kaikkea me olemme ryhmä. Voisit sanoa että ihmisryhmä suorittamassa henkistä tehtävää. Toinen seikka, joka näytti aluksi minusta hyvin erilaiselta ja jota minä edelleen pidän olennaisena erona näiden kahden kulttuurin välillä, on kilpailun käsite. Mutanttien maailmassa on huipulla tilaa vain yhdelle ja muiden on täytettävä alempana oleva tila ikään kuin kolmiossa, jossa suurin osa väestä on alimpana tukemassa sitä yhtä sielä huipulla. Minun on vaikea ymmärtää, miten äiti tai isä voi kertoa lapselleen, että vain yksi voi voittaa ja muiden on hävittävä. He näyttävät toden totta uskovan, ettei arvovaltaa ole riittävästi eikä johtajanpaikkoja kylliksi, joten vain yksi voi menestyä ja muiden on asetuttava vähäisempiin rooleihin. Minusta tuntuu, että kilpailu on enemmän kuin mikään muu vetänyt ihmisiä eroon toisistaan, sillä se panee ihmisen uskomaan puutteisiin ja rajoituksiin ja ruokkii kateutta ja väkivaltaa.”

”Toisaalta”, Beatrice keskeytti, ”mutantithan sanovat, että juuri kilpailu on tehnyt maailmasta niin edistyneen ja mukavan. Ihmiset, jotka keksivät jotain, saavat mainetta ja mammonaa.”

”Se on totta, mutta onko meidän parempi olla? Onko maa terveempi? Ovatko kasvit, eläimet ja ihmiset terveempiä? Näyttääkö tulevaisuus valoisammalta ja lupaavammalta kilpailun takia? Minä en arvostele, koska tiedän, että tämä kaikki kuuluu Jumalalliseen Järjestykseen. Mutta tarkkailijana minun on sanottava, että omasta mielestäni kilpailu ei haise hyvältä. Minun on siunattava ne, jotka tahtovat vain saada lisää ja olla ylivoimaisia, ja antaa heidän mennä. Aboriginaalien rotu on aina toiminut pikemmin litteän palapelin kuin kolmion tavoin. Meidän mielestämme kaikki sopivat palapeliin ja kaikki ovat olennainen osa sitä. Jos kuka tahansa yksi ihminen puuttuisi, me olisimme yhteensä vajavainen. Meissä olisi ammottava aukko. Kun me istumme nuotion ääressä, jokainen tuo siihen ainutlaatuisuutensa. Joku tuo ryhmäämme metsästyksen taidon, joku toinen on opettaja, kokki, parantaja, kuuntelija, tanssija ja niin edelleen. Joku meistä on päällikkö, mutta me myös tiedämme, että kuka tahansa osaa johtaa ja kaikkien on myös saatava johtaa silloin kun itsekukin tahtoo seikkailla. Me osaamme myös seurata. Kumpikaan ei ole toista parempi. Kummallekin on aikansa ja paikkansa.” (Sivut 230-231)

”Meitä Oikeita Ihmisiä on vähän, mutta me olemme kärsivällisiä ja sitkeitä ja tahdomme tehdä osuutemme. Me omistamme elämämme maan pelastamiselle ja tulevaisuuden varjelemiselle.” (Sivu 258)

 

Vaan paremminkin tulee mieleen ajatus, että jos käännynnäinen saa käännytetyksi kääntymättömän, tuloksena on korkeintaan samanlainen käännynnäinen kuin käännyttäjä itsekin on. Josta aiheesta Jeesuksella oli radikaali, ja poliittisesti hyvinkin epäkorrekti näkemys: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!” (Matt. 23:15)

Sillä heti kirjan alkulehdet sisältävät julmaa ironiaa, kun lähetystyöntekijät riistävät äidiltä vastasyntyneet kaksoset. Jotka sitten vielä erotetaan toisistaan ja sijoitetaan eri tahoille sielujensa sivistämiseksi ja pelastamiseksi.

Nykyisille, omiin ideologisiin kupliinsa tiukasti linnoittautuneille kirja saattaisi hyvinkin toimia jonkinlaisena katseen avartajana. Kun miettii tämän päivän kehitystä ja tapahtumia poliittisine päätöksineen – sukupuolisuuteen liittyvistä hölmöistä väittämistä puhumattakaan (kun poliittinen broilerikin viimeistään Arkadian mäellä muuttuu poliittiseksi kameleontiksi) – on helpohkoa yhtyä aboriginaalien käsitykseen meistä: ylivertaisina itseämme pitävistä valkoisista. (Jotka emme muuten jätä yhtään tilaisuutta käyttämättä, muuttuaksemme tummemmiksi). Melanooman uhallakin! Toivoa vain sopii etteivät haitalliset mutaatiot ole ehtineet edetä jo niin pitkälle, ettei paluuta normaaliin enää ole.

Sehän tässä nyt kuitenkin on vähintäänkin ihmeellistä: kun ohjenuorana noin yleisesti ottaen tuntuisi olevan, että se miten Raamattu meitä ohjeistaa oikeaan elämiseen, täytyy saada karistettua pois kahlitsemasta: löytyy silti yksi asia, jossa näyttää vallitsevan edellämainitun logiikan vastainen laaja konsensus. Nimittäin suhtautumisessa Israeliin! Kovasti näyttää siltä, että YK(kin) on perustettu vain, ja yksinomaan, heristämään tuomitsevasti sormeaan Israelille (nykyisin tosin jo nyrkkiäkin). Eikä yksikään kansakunta halua missata tulevaa ”Grande Finalea”, vaan jokainen, tai ainakin enemmistö, tahtoo varmistaa mukana olonsa, vaikka se on etukäteen ennustettu Raamatussa!

”Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kakki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.” (Sakarja 12:2-3)

78. Manu, minä ja Potus45

”Pysyköön veljellinen rakkaus. Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan. Muistakaa vankeja, niinkuin olisitte itsekin heidän kanssaan vangittuina; muistakaa pahoinpideltyjä, sillä onhan teillä itsellännekin ruumis. Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee. Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: ”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä”; niin että me turvallisin mielin sanomme: ”Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?” Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” (Hepr. 13:1-8)

 

 

Koska niin moni on halunnut sanoa jotain Koivistoon liittyen, rohkenen minäkin: Sillä olihan meillä monen vuoden ajan yhteinen harrastus: Nimittäin lentopallo – jota hän tosin pelasi sikariportaassa – minä ruohonjuuritasolla. Sitä en tiennyt, että hänen kätensä (kuulemma) olivat huomiota herättävän suuret. No, eiköhän sellaisella ”paterikädellä” – ryyditettynä miehen 190 cm:n pituudella, jos vielä pomppukin oli ”kohillaan” – pallo suorastaan uponnut vastustajan kenttään!

 

Edesmennyt presidentti Mauno Koivisto oli – niin kliseiseltä kuin koko sanonta jo nyky-maailmassa saattaa kuulostaakin – koko kansan presidentti. Nyttemmin olen kuullut sanottavan, että hän oli myös Suomen viimeinen presidentti! Ja minä kun olen näihin päiviin asti elänyt siinä autuaassa uskossa että tuo titteli kuuluu Urho Kekkoselle!

Avattuna tuo viimeisen presidentin ”titteli” tarkoittaa sitä että niin Kekkosella kuin Koivistollakin, olivat täydet valtaoikeudet – joita Kekkonen myös käytti – mutta Koivisto ei niinkään. Vaan hän aloitti prosessin niiden riisumiseksi. Niinpä ainakin hänen jälkeensä hallinneita voitanee hyvällä syyllä kutsua lähinnä seurustelu-upseereiksi.
Niin, keskuudestamme on todellakin Mauno Koiviston myötä poistunut viimeinen täydet valtaoikeudet omannut presidentti. Joku hirtehinen voisi todeta että samalla poistui viimeinen suomalainen sosiaalidemokraatti, jolla oli sydän, vieläpä ihan paikallaan! Sillä ellen väärin muista, hän totesi myöhemmin, jo eläkkeellä ollessaan tuntevansa ”piston sydämessään” vahvan markan politiikastaan.

Mitä sitten tuohon koko kansan presidenttiyteen tulee

Kontrastina voidaan ottaa esimerkki – mistäpä muualta kuin Yhdysvalloista. Jossa parhaillaan Trumpin vastustajat vuodattavat metrin päähän (ainakin) lentäviä krokodiilinkyyneleitä, hokien mantraa: ”not my president.” Mantraa, jolla kylläkin on sikäli pitkät perinteet että valmiiksi painettuja T-paitoja kyseisellä tekstillä varustettuna – kaukoviisaasti kylläkin neutraalimpana, ilman valmista nimeä tai naamataulua – taitaa (todennäköisesti) olla varastot pullollaan. Sillä tavoin sekä elinkeinoelämä, että kansa varautuvat vaalien jälkeiseen jakautuneisuuteen.

Meillä ei vielä(?) tuollaisilla; Ei minun presidenttini -tekstillä varustettuja paitoja taida olla. Tai sitten vain minä olen varjeltunut niitä näkemästä. Mitä muuten tuohon jakautumiseen tulee: saattaa olla niin että USA:ssa(kin) ”kansa on jakautunut” vain, jos republikaanit voittavat. Tiedä häntä…

Mutta siinä missä Mauno Koiviston anatomia täällä meillä (suuret kädet) on saanut pysyä pyhänä ja koskemattomana – ainakaan siitä ei ole halpamaisesti irvailtu (tai jälleen, minä olen varjeltunut) – Donald Trumpin pienistä(?) käsistä, kuin myös kaikesta muustakin mahdollisesta – on irvailtu sitäkin häpeämättömämmin. Meillä ja muualla.

Jos pitäisi yhdellä sanalla kuvata kaikkea häneen – sekä ennen vaaleja, että yhä edelleenkin, kohdistuvaa leppymätöntä noitavainoa – se olisi: Sikamaista! Josta päästäänkin tämän kaltaiseen lopputulemaan: Jos voidaan salaliittoteoretisoida John F. Kennedyn kohtaloon ainakin jossain määrin vaikuttaneen Sikojen lahti. Trumpin kohdalla siihen saattaa vaikuttaa ”sikojen” jahti!

Lopuksi: Jos joku ehkä ihmettelee näitä postauksieni alussa – ja nykyisin enenevässä määrin muuallakin – esiintyviä lainauksia Raamatusta, joista ei aina ehkä(?) voi olla varma, liittyvätkö mihinkään – siihen on simppeli selitys: minun sanoillani ei ole samanlaisia takuita kuin Jumalan sanoilla:

 

”Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.” (Jes. 55:10-11)

70. Ihme ja kumma! – ”Ne jyrää meitin!”

”Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä…” (Apostolien teot 17:26-27)

 

IHME JA KUMMA taitaa olla nimeltään se lasten laulu, jossa toistuu kerto: ”Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa…” Se sopii enemmän kuin mainiosti kuvaamaan tämän päivän moninaista arkea.

 

Tulipa tässä näin eläkevaarina tehtyä noin viiden ja puolen kuukauden mittainen putki työelämässä. Ihmetellen samalla sitä, miten nuorempana kaikki harrastukset lenkkeilyineen ja lentopallon peli-iltoineen ovat sopineet kuvioihin mukaan. Puhumattakaan, että yhteensä noin seitsemän vuoden ajan tuli edellä mainittujen lisäksi toimittua sivutoimisena talonmiehenä! Tässä viimeisimmässä rupeamassa kun kiinnosti enää työn lisäksi lähinnä syöminen ja nukkuminen.

Muistan elävästi sen kuinka paheksuvasti – minussa (ilmeisesti sittenkin) asuva pieni sisäinen solidaarinen sosialisti – suhtautui taannoisen työnantajani menettelyyn, palkata omistajien eläkkeellä olevat isät työhön yritykseen! Nuoren miehen oikeustajun mukaan he yksinkertaisesti veivät leivän nuorempien suusta. Niiden (minun, meidän) joille tuo työpaikka oli ainoa tulonlähde. Nyt kun muutaman kuukauden verran on ”oma lehmä ollut ojassa” – tosin ei palkkaavan, vaan palkatun eläkeläisen roolissa – ei asia näytäkään niin mustavalkoiselta!?

Tulkoon tässä mainituksi että olen ”tehnyt parannuksen” ja tätä kirjoittaessani ollut taas viikon päivät eläkevaarina, antaen tilaa ja mahdollisuuden nuoremmille.

 
Ihmistä on aivan luoduksi tulemisensa alkuhetkistä asti kiinnostanut lähestulkoon eniten se, mikä on kiellettyä; kuten voimme Raamatusta lukea jo paratiisin tapahtumista. Ja päinvastoin, mitä Raamattu – jota hyvällä syyllä voi kutsua vaikkapa ihmisen käyttö-ohjeeksi kehoittaa tekemään – jätetään ”jären uhemmin” tekemättä. Syntiinlankeemuksesta lähtien melko hyvä keino asian saamikseksi levitykseen pelkän puskaradion kautta on vannottaa: Ethän kerro tätä kenellekään, mutta …

Ajankohtainen esimerkki on avioliitto, ja nimenomaan kirkollinen – papin siunaama sellainen. Joka ei näyttäisi olevan enää kovinkaan suuressa suosiossa hetero-suhteissa. Mutta aivan ehdoton ”must” homo -ja lesbo-suhteissa. Jumalan siunaus on ihan pakko saada. Sama se, mitä Jumalan tiedetään tästä puuhastelusta ajattelevan. Luulenpa – voisin jopa väittää olevani siitä täysin varma – että ellei sen olemusta olisi nimenomaan Raamatussa määritelty, ei sen ”päivittämiseksi” esitettäisi lainkaan nykyisen kaltaisen voimakkaita ja kiihkeitä vaatimuksia.

Saatan olla kieroutunut kun sanon saavani jopa jonkinlaisia ”kicksejä” muun muassa Brexitistä. Jokseenkin samanlaisia kuin aikoinaan tapahtuneista Argentiinan ja Islannin konkursseista. Enkä nyt tarkoita iloinneeni konkursseista sinänsä, vaan siitä että nuo maat uskalsivat toimia vastoin valtaeliitin väittämiä ja tehdä omat ratkaisunsa vastavirtaan. Sikäli kuin minä ymmärrän, nuo maat yhä elävät ja voivat hyvin, etten sanoisi pulskasti!

Se, minkä ei missään tapauksessa pitänyt olla mahdollista, on nyt sitten kuitenkin tapahtunut! Eikä ainakaan vielä ole taivas pudonnut niskaan, kuten EU-eliitin yhden totuuden mantraa julistavien pelottelusta olisi voinut olettaa. Takavuosien Videoviihdettä-hokema voidaan näinä päivinä aiheellisesti päivittää muotoon: ”Uskotko Euroopan Unionin jälkeiseen elämään?”

Tulinpa myöskin katsoneeksi eilisen (23.09.2016) Pressiklubi-ohjelman. Jossa Ruben Stillerin vieraina olivat: aikoinaan Tony Halmeen törkeästä solvaamisesta potkut saanut vapaa kirjoittaja Kaarina Hazard, viestintäkonsultti Harri Saukkomaa sekä perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerola. Aiheena mikäs muu kuin uusnatsit, ja asetelma jo ennakkoon epäsuhtainen. Voidaan jopa sanoa kolme vastaan yksi, jonka Stiller itsekin myönsi. Mutta hyvin Eerola pärjäsi.

Hysteria on avainsana kuvaamaan aiheesta tällä hetkellä käytävää keskustelua. Tämä sitäkin varmemmin kun ”kissan pöydälle” nostajana on median suuresti rakastama – päätellen vaikkapa Stillerin ohjelmassa hänelle toistuvasti lähettämistä lentosuukoista – Jussi Halla-aho. Jopa tuota Pressiklubin keskustelua voidaan osin kuvata hysteeriseksi. Enkä usko paljon valehtelevani jos sanon, ettei hyperventilointi ollut kaukana kiihkeimpien kohdalla kiihkeimmässä vaiheessa. Myös kyseisen keskustelun hysterian muuten Ruben Stiller itse myönsi, todeten sen johtuvan juontajasta!

Oli huvittavaa havaita, kuinka arvon punavihreän median edustajat syyllistyivät mielestäni perussuomalaisten demonisoinnissa itse jokseenkin samaan, mistä heitä ”syyttivät.”

Kaarina Hazard nimittäin totesi perussuomalaisten retoriikassaan ”kätevästi” leikkivän pientä sorrettua ihmistä. Tämä siitä huolimatta että heillä – Ruben Stillerin mukaan – on poliittinen hegemonia, eli ylivalta jonka johdosta he sanelevat poliittisen kaapin paikan täällä Suomessa! (Hehheh, kunpa olisikin).

Eli kyseisen hegemonian johdosta näyttäisi olevan syntynyt lähes pakottava tarve julistaa: Huomio kaikki te poloiset punavihreän ideologian sorrettu vähemmistö: Yhdistykää ja varokaa populistisia perussuomalaisia: ”Ne jyrää meitin!”

Tuo viimeisin sitaatti lienee meille kaikille suomalaisille tuttu Tuntematon sotilas -elokuvasta. Mutta sopinee erinomaisen hyvin kuvaamaan reagointia muihinkin vastaaviin pelkotiloihin.

 

Populismi on tätä nykyä tapetilla niin tukevasti, että päätin laittaa lusikkani siihen(kin) soppaan ja tarkistin, mitä Wikipedia mahtaa aiheesta sanoa:

Populismin alkuperäinen merkitys: Poliittista ideologiaa ja aktiivisuutta jonka tarkoitus on edustaa tavallisen kansalaisen tarpeita ja toiveita. (Wikipedia)

Tuosta tällainen tavallinen ymmärtämätön äänestäjä voi vetää sen johtopäätöksen että kaikki poliitikot ovat populisteja! Eivät kai he muuten tulisi edes vaaleissa valituiksi?!

Käytännössä näyttää sitten olevan niin, että riippuen puolueesta ja henkilöstä, sekä mistä suunnasta milloinkin poliittisesti tuulee, se on joko hyve tai pahe. Tällä hetkellä ainakin täällä Suomessa mitä ilmeisimmin pahe, koska se liitetään perussuomalaisiin.

 

Lopuksi: Alun raamatunkohta toteaa Jumalan määritelleen ihmisen ajat ja asumisen rajat. Alla-oleva liittyy samaan asiaan. Jumalalla on syynsä siihen että meillä on omat kielet, ja asumisen rajat, eikä sitä päätetä demokraattisesti.

Raamattu kertoo meille että Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Mitäpä sinä luulet Hänen ajattelevan tästä liberaalista ”open borders” -globalismista? Onko Hän fundamentalistinen konservatiivi vaiko liberaali? Jos Hän on tässä suhteessa liberaali, miksi ei ole muuttanut meitä takaisin yhtä kieltä puhuvaksi joukoksi? Rajojen poistumisen pitäisi olla sitä kautta looginen seuraus.

 
”Koko maailma käytti samoja sanoja ja puhui yhtä kieltä. Kun ihmiset siirtyivät itään, he löysivät Sinearin maasta tasangon ja jäivät sinne asumaan. Ja he sanoivat toisilleen: ”Tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi.” He käyttivät savitiiltä rakennuskivenä ja asfalttipikeä muuraamiseen. He sanoivat: ”Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, joka ulottuu taivaaseen asti. Sillä tavoin saamme mainetta emmekä myöskään hajaannu yli koko maan.” Herra tuli katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmiset rakensivat, ja sanoi: ”Siinä he nyt ovat, yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. Tämä, mitä he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pystyvät tekemään mitä tahansa. Menkäämme sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa puhetta.” Ja niin Herra hajotti heidät sieltä kaikkialle maailmaan, ja he lakkasivat rakentamasta kaupunkia. Kaupunki sai nimen Babylon, sillä siellä Herra sekoitti ihmisten kielen…”” (1. Moos. 11:1-9)

56. Suloisen suvaitsevaista

”Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.” (Fil. 1:18)

 

Eipä tainnut Don Richard Jumalharha -kirjaa kirjoittaessaan aavistaa sen myötä kunnostautuvansa evankelistan saralla! Näin ainakin mikäli uskomme amerikkalaista terapeuttia ja yliopisto-opettajaa Judith R. Babarskya (Uusi Tie 2. 5. 2014, Leif Nummela), joka uskoon tultuaan kiittää tytärpuoltaan siitä että tämä suositteli hänelle luettavaksi tuon Dawkinsin kirjan. Ja miksipä emme uskoisi? Evankeliumi Kristuksesta näyttää siis toimivan jopa uusateistin anti-julistamana! Dawkinsin tiedetään taannoin todenneen, että Darwin on tehnyt mahdolliseksi olla älyllisesti ateisti. Samaa ajatuskuviota hieman toisin painottaen, Darwin on tehnyt älyttömyyksien julistamisesta salonkikelpoista.

 

Pekka Reinikainen totesi TV7 -ohjelmassa osuvasti, etteivät ateistit tarkemmin ottaen ole ”Jumalan kieltäjiä, vaan vastustajia.” Huomasin Suomen Kuvalehdessä uutisen, joka saattaa jonkin verran sylettää ateisteja. Sillä (hieman yllättäen) tutkijatkin ovat pääsemässä ytimeen ja todenneet että ”lapset ovat synnynnäisiä uskovaisia!” Voidaan siis sanoa että tutkijat tietävät vihdoin sen saman, minkä lapsikin tietää. Nimittäin että meissä jokaisessa on integroituna tietoisuus Jumalasta.

 
Onkohan missään asiassa tämän maan kamaralla tapahtunut yhtä mittavaa ja automaattista konsensusta, kuin mitä tälläkin hetkellä ajankohtaisessa Israel -vastaisuudessa on tapahtunut, ja yhä enenevässä määrin tapahtuu? Jokainen itseään vähänkin intellektuellina pitävä, tai sellaiseksi halajava, kokee velvollisuudekseen olla pro-Gaza, alas Israel -henkinen. Näille Israel on yksipuolisesti iso paha susi, joka kiusaa pienempiään. Heidän silmänsä eivät ilmeiseti näe edes kartalta mittasuhteita, kuka on pieni ja ketkä suuria.

 
Vahvistamaton urbaani legenda kertoo erään hautaustoimiston mainoksesta: Miksi eläisit, kun Smithin hautaustoimisto hautaa sinut edullisesti? Lähi-idän uutisoinnissa kansainvälinen – eikä vähiten suomalainen – media näyttää omaksuneen jokseenkin saman sloganin: Miksi vaivautua harrastamaan tutkivaa journalismia, vaarantamalla oman henkensä. Kun Hamasin/Fatahin/Al-Qaidan – ja mitä näitä nyt onkaan – tiedotusosasto antaa tiedot nopeasti, vaivattomasti ja mikä parasta; ilman suuria kustannuksia?!

 
Näpi irti Gazasta -iskulause on tullut viime päivinä tutuksi. Ironista tässä on se että sen takana ovat jokseenkin samat tahot jotka kannattavat, niin sukupuolineutraalia avioliittolakia, kuin muidenkin, perinteisesti Raamatusta nousevien arvojen romuttamista. Totuus on että ilman Hamasia, ja muita samalla agendalla varustettuja, tuolla alueella vuorollaan vaikuttavia terroristijärjestöjä gazalaisilla olisi kissan päivät. Hiljattain osui silmään – liekö ollut twitterissä – aiheellinen kysymys: miksi Gazassa ei ole pride-kulkueita?

 
Israel on demokratiassaan vapaamielisempi (jopa liiankin vapaamielinen, jos minulta kysytään), kuin moni länsimaa. Jopa, näin uskallan sanoa, Suomeakin vapaamielisempi. Siellä muun muassa kyseisten kulkueiden järjestämisessä ei ole ongelmia. Mutta: kuten kotimainen politiikka pienessä mittakaavassa osoittaa; väärä puolue, tai väärä mies ei VOI esittää mitään varteenotettavaa. Samoin ei Israelia sen pitkälle viety demokratia liberalismeineen VOI hyödyttää edes länsimaiden silmissä, koska se on Israel!

 
Israelin Jumalalla kuitenkin on ainoana tähän Tellukseen maanomistajan, ja jopa tekijän oikeus; ja Hänpä taitaakin eräänä päivänä sanoa: Näpit irti Gazasta ja muistakin Israelille kuuluvista alueista, sillä minä olen tuon alueen heille antanut!

 
”Sodassa sen ensimmäinen uhri on totuus.” Näin kuuluu tuttu sanonta eikä ole epäilystäkään siitä etteikö se pitäisi paikkaansa. Voidaan jopa sanoa että se (totuus) on kuollut jo monta kuolemaa ilman sotaakin, eikä toden puhujalla ole koskaan ollut mainittavan suurta ihailijakerhoa. Jos totuus vielä sinnittelee hengissä, se on muuttunut henkilökohtaiseksi: jokaisella on omansa. Suvaistevaisuudesta voidaan sanoa jokseenkin samaa; jokaisella on siitä oma käsityksensä.

 
Menneinä vuosina, silloin kun suvaitsevaisuus terminä oli tuntemattomampi eikä sitä vielä oltu kliseeksi kulutettu, suvaitsevaistoa saattoi hyvinkin kuvata erään määritelmän mukainen lause: ”Mä en vihaa mitään niin kuin rotusortoa ja mustalaisia.” (Sorry romanit, mutta valaisevana esimerkkinä tämä oli pakko sanoa).

 
Nykyisin tuo määritelmä on ajan hengen mukaisesti päivittynyt jonkin verran laajempaan skaalaan: Mä en vihaa mitään niin kuin rasisteja, vihapuhujia, impivaaralaisia, populistisia perussuomalaisia, Timo Soinia, Jussi Halla-ahoa, Teuvo Hakkaraista, yleisesti perussuomalaisia, Raamatun todesta ottavia fundamentalistikristittyjä, kreationisteja, toisin ajattelijoita; niin ja tietysti: Israelia.

 
Raamatun totuuksien poisselittäjien määrä tuntuu sekin näinä päivinä lisääntyvän kuin sienet sateella, ja nimenomaan kirkollisissa (seurakunnallisissa) piireissä. Äänekkäimpien humanistien mielestä modernin ihmisen ei oikeastaan tarvitse Raamatusta juurikaan välittää, koska se aika -ja kulttuursidonnaisena on ikään kuin aikansa lapsi.

 
Toisaalta, eivät taida nuo ”kulttuurisidonnaisuusapostolit” arvatakaan, kuinka oikeassa ovat! Sillä, jos saivartelu jätetään sikseen; ei ole aikaa, paikkaa tai kulttuuria johon Raamattu ei olisi sidoksissa. Oletko nimittäin tullut ajatelleeksi että – vaikka sen ei katsota kelpaavan historian kirjaksi – se silti kertoo rohkeasti jopa tulevastakin historiasta, etukäteen ”niin kuin se jolla on valta.” Ollen näin muodoin jopa futuristinen!

 
Maailmanpoliittinen arkipäivä, jopa ihan tässä maamme rajojen lähellä kokoaa sen verran uhkaavan näköisiä pilviä taivaanrantaan, ettei pieni jäniskevennys tähän loppuun liene haitaksi. Sellaisena toimikoon Kasmirin Vadelmaveneen lyriikasta (jossain määrin kieroutuneeksi?) korvamadoksi marjametsässä muotoutunut kerto. Siinä saattaisi muuten olla aineksia jopa jonkinlaiseksi hallituksen tulevan ulko- ja turvallisuuspoliittisen manifestin tunnussävelmäksi: Natoon Putinia pakoon soudan Natoon who ooo…

54. Pseudotodellisuus ja EU-vaalit

”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä… Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hepr. 11:3,6)

 
Moni on varmaan pannut merkille saman ilmiön kuin minäkin; olemme astuneet – ehkä some-ilmiöiden myötä – eräänlaiseen pseudotodellisuuteen trollikausineen! Tai sitten sitä on ollut liikkeellä ennenkin, mutta some tuo sen olemassaolon vain nopeasti, helposti ja korostetusti esiin. Vanha, ehkäpä jo kliseeksikin mielletty väittämä on, että sodan ensimmäinen uhri on totuus. Jokainen, joka vähänkin Raamatusta on perillä ja uskoo sen ilmoitukseen; tietää, että sota on käynnissä! Itse taistelu ehkä käydään näkymättömissä, mutta seuraukset ovat enemmän ja vähemmän näkyvät.

Itse en muuten vielä ihan vähän aikaa sitten edes tiennyt, mitä moiset termit (pseudo ja some) tarkoittavat. Mutta onneksi on Wikipedia; ja kun isot pojat niitä (termejä) käyttävät, miksipä en minäkin, edes johonkin! Yksi vapaa luonnehdinta trollauksesta voisi kai olla että: Trollaaja heittää tarkoituksella provosoivan kommentin, odottaen jonkun tarttuvan syöttiin. Jääden sitten taustalle hihittelemään aiheuttamaansa hämminkiä. Kaveri ei välttämättä itse lainkaan ajattele siten, mitä kommentista voisi päätellä.

Edelliseen säännön vahvistavana poikkeuksena tietenkin tieteen trollit – joihin rahvaan odotetaan suhtautuvan kuin Jumalan sanaan. Olkoonkin, että (kuulemani mukaan) nykynuorisoa opetetaan nimenomaan kyseenalaistamaan (poikkeuksena tuohon sääntöön kuitenkin, mitä ilmeisimmin, darwinistinen kehitysteoria), – joihin nykyiset ”haeckelit” tietenkin itse suhtautuvat kuolemaakin vakavammin. Niiden epätotena pitäminen on jumalanpilkkaan verrattavissa oleva synti. Ohessa pieni kertaus aiheesta:

33. Heureka!

Minulla on herännyt vahva epäilys siitä, että trollivapaata aluetta ei oikeastaan enää ole lainkaan. Ei edes niissä piireissä joille postauksen alussa olevan raamatunkohdan pitäisi olla enemmän tai vähemmän muuttunut ”lihaksi.” Niinpä netistä löytyvä informaatio voi samaan aikaan olla kattavampi kuin koskaan, mutta oikean tiedon erottaminen potaskasta on entistäkin vaikeampaa.

Uskaltaisin väittää että tuo uskon kautta on se maaginen sanapari, joka ainoana mahdollistaa syvällisemmän pääsyn Raamatun salaisuuksiin. Jopa niihin, joista siellä ei suoraan mainita! Joihin ilmeisesti muunlainen lähestymiskulma onkin suorastaan väärä.

Toisena säännön vahvistavana poikkeuksena voidaan mainita (epäilyttävä) poliittisiin trolleihin lukeutuva pieni ihminen; jota kukaan ei ole koskaan nähnyt, mutta joka aina vaalien alla pulpahtaa puheisiin. Sen mahdollinen loistaminen poissaolollaan nyt lähestyvien EU-vaalien ”sloganeista” saattaa johtua sen asian häveliäästä tiedostamisesta, että EU-parlamentti megalomaanisuudessaan on niin isojen poikien ja tyttöjen organisaatio, etteivät edes poliitikot kehtaa sanoa olevansa pienen ihmisen asialla sinne pyrkiessään.

Katsoin jälkikäteen Ylefemmalta puoluejohtajien ruotsin kielellä käydyn EU-vaalikeskustelun. Koska missasin livelähetyksen; ja koska Timo Soinin sittemmin plokissaan mainitsema viittaus ”brändäämiseen” sai mielenkiintoni hereille. Täytyy sanoa että keskustelun käyminen pakkoruotsiksi oli kyllä koettelemus; sekä keskustelijoille itselleen, että kuulijoille! Sen voidaan kyllä hyvällä syyllä sanoa kuuluvan sarjaan: ”Lihan pitää kärsiä.” Niin, ja eipä Soini kovinkaan paljon liioitellut. Liikuttavan yksimielisesti Perussuomalaisista leivottiin joitain Ilmestyskirjan petoon verrattavissa olevia ihmisvihaajia.

Ja lähestulkoon vain siitä syystä, että he ovat ainoita jotka vaativat edes jotain tolkkua maahanmuuttopolitiikkaan. Kertonee ainakin sen, että kiihkotonta keskustelua – jossa kirveet pysyvät maahan kaivettuina – lienee aiheesta turha odottaa. Mutta se kertoo myös periamerikkalaisen loanheiton rantautuneen tänne Suomeen: valituksi ei pyritäkään tulemaan omalla erinomaisuudella. Vaan sillä, montako luurankoa onnistutaan vastustajan kaapista löytämään!

Vierailin äskettäin myös Jussi Halla-ahon blogilla. Hänellä on siellä valmiiksi lanseerattuna termi brytky – jonka ennustan lähiaikoina kuluvan kansan suussa. Sopinee toivoa (otan tätä toivoessani tietoisen riskin joutua kerettiläisenä kivitetyksi) ettei sen kanssa käy samoin, kuin etukäteen itsevarmoille ruotsalaisille Den glider in -sävelmänsä kanssa.

Ellen ihan väärin muista, eräs nimeltä mainitsematon suomenruotsalainen kirjailija -ja elokuvamoguli ilmoitti viime presidentin vaaleissa ”agendakseen” vastajytkyn; ilmeisesti tuoreessa muistissa olevan Perussuomalaisten jytkyn säikäyttämänä.

Toistaiseksi kukaan ei vielä ole huomannut varata tulevien EU-vaalien agendakseen vastabrytkyä. Mutta ehkä se sieltä vielä tulee. Saattaa muuten olla niinkin, että tuo vanhojen puolueiden kiihkoileva brändäys sataa kuin sataakin loppujen lopuksi Perussuomalaisten laariin!

31. Versio 1.0…

”Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.” (Sananl. 30:5)

Katselin joku päivä sitten TV-Seiskalta haastattelu-ohjelmaa, jossa nuori it-alan mies sanoi Raamattuun liittyen osuvasti käytössä olevan Versio 1.0, ja yhä toimii. Tosiaan, näinhän se itse asiassa ihan oikeasti onkin! Yhtään ”servicepackia” ei ole tarvittu vuosituhansiin. Mikä kummallisinta, voimassa on vieläpä kielto ettei mitään saa lisätä, eikä mitään poistaa. Ainoat ”bugikorjaukset”, jos niin halutaan sanoa, liittyvät kieliasuun jota on aikojen saatossa pidetty ajan tasalla. Tosiasia kuitenkin on, että varsinaisen toiminnan kannalta yhtään korjausta ei ole tarvinnut tehdä. Ei yhtäkään punaisella fontilla kirjoitettua ”Guru meditation” -ilmoitusta, joka ainakin Amiga-faneille tuli aikanaan hyvinkin tutuksi käyttöjärjestelmän kaatuessa (lakatessa toimimasta).

Saatikka että se lakkaisi toimimasta edes silkkaa vanhuuttaan!

Jos autoja saisi toimittaa asiakkaille samoilla periaatteilla – tai myyntimenetelmillä kuin mikä tietokoneiden käyttöjärjestelmien kohdalla on arkipäivää – saattaisi myynnissä olla monenkirjavaa rakkinetta. Kuinkahan hyvin mahtaisi kauppa käydä, kun hätäisin versio tulisi kauppoihin ilman renkaita, tai vaikkapa ilman rattia! Ja vasta ensimmäisen servicepackin myötä onnistuisi koe-ajo? Tuohon ratittomuuteen liittyen tosin muistuu lapsuusajalta mieleeni tapaus naapurista. Kun isäntä autoaan korjatessaan teki koe-ajolenkin jakoavaimen toimiessa ohjauspyöränä. Joten nähty on sekin, että kyllä tarvittaessa toimii. Tällöin olisi kai ratiton ykkösversio toimitettava vähintäänkin jakoavaimella varustettuna. Edellyttäen tietenkin että versio ei olisi sekä ratiton että renkaaton. Eipä taitaisi löytyä ketään niin kiihkeästi mihinkään automerkkiin kiintynyttä, että ostohaluja löytyisi.

Ei tarvitse kovinkaan paljon liioitella, jos sanoo tämän kuitenkin olevan tietokonemaailmassa enemmän tai vähemmän tuttua. Aiheeseen liittyen tulee mieleen toinenkin, joskaan ei ehkä sittenkään niin kovin vakava ilmiö (riippuen tosin yksilöstä keneltä kysyy). Nimittäin tuo ”oletko varma” -hokema ennenkuin kone sammuu. Keskivertoihmiselle saattaa pahana päivänä (jos siis käyttis olisi ihminen) tulla mieleen sanoa: Lakkaa hokemasta ja sulje vain se toosa, tai vedän pian turpiin, niin että pääs irtoaa!

Lienee meidän autoilijoiden onni, ettei Microsoft ole kehitellyt autojen ilmatyynyjä. Vai mitä tuumit ajatuksesta, että pitäisi kolaritilanteessa ennen ilmatyynyn laukaisemista ehtiä jonnekin klikata ”kyllä” kysymykseen: oletko varma?

—

… ja muuta muuta koettua

En tiedä muistaako kukaan enää takavuosien sketsiä – olisiko ollut Ilkamat, tai jokin muu tuon ajan sarjoista – josta oheinen vuoropuhelu. Tuossa hupaisassa tilanteessa papukaijaksi pukeutunut mies istui asunnon puolella nojatuolissa, reagoiden kerrostalon rappukäytävässä olevan kauppamatkustajan ovikellon soittoon:

Kysymys: ”Moi, kuka siellä?”

Vastaus: ”Olen kauppamatkustaja ja myyn Encyclopedioita.”

Kysymys: ”Moi, kuka siellä?”

… ja niin edelleen…

Lukemattomien toistojen jälkeen nähdään kauppamies polvirukousasennossa oven edessä itkien toistavan epätoivoisena vielä kerran: ”Olen kauppamatkustaja ja myyn Encyclopedioita.”

Jostakin (kumman) syystä tuo sketsi tuli mieleeni yrittäessäni saada vastausta kahteen kysymykseen paikallisen lehden päätoimittajalta:

Kysymys: Mitä tarkoittaa ”toimituksellista aineistoa?”

Vastaus: ”En ole nähnyt aineistoa, jotta voisin arvioida, onko se toimituksellista aineistoa!”

Toinen kysymys: ”Ovatko In memoriam -kirjoitukset maksullisia?”

Toinen vastaus: ”En ole nähnyt aineistoa, jotta voisin arvioida, onko se toimituksellista aineistoa!”

Kukin päätelköön kumpi tässä sketsissä oli kauppamatkustaja, ja kumpi papukaija. Itse viestiketju oli kyllä pidempi, mutta tuossa on kiteytettynä olennainen. Todettakoon sekin, että minä kyllä lopetin ennen itkuun purskahtamista.

Aina ei voi onnistua. Jos toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä, saattaa olla etteivät ajatukset pääse koskaan kohtaamaan toisiaan.

21. Helsinki syndrooma

”Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!” (Matt. 18:6-7)

En ole profeetta, enkä profeetan oppilas, eikä minua ole kutsuttu edes maallikosaarnaajaksi. Olenpahan vain yksi armon kerjäläinen joka on pannut toivonsa Kristukseen, riippuen Hänessä (yrittäen ainakin) kaksin käsin perille pääsyn toivossa.

Tässä matkaa tehdessä joutuu kerta toisensa jälkeen hämmästelemään sitä, onko tosiaankin niin ettei Raamattua ole tarkoitettu ymmärrettäväksi, edes niiltä osin kuin se näyttäisi olevan ihan ymmärrettävää tekstiä, vaan tulkittavaksi ja vieläpä kukin oman mieltymyksensä mukaan?

Kuulun niihin ihmisiin jotka suorastaan inhoavat puheita tai kirjoituksia, jotka vilisevät Raamatun kohtia. Niin että keskittymisen sijasta aika kuluu Raamatun plaraamiseen. Tätähän ei pidä kuitenkaan tulkita niin etten pitäisi itse Raamatun lukemisesta, päin vastoin. Sitä suosittelen lämpimästi sillä ”Herran sana ei tyhjänä palaa.” Yhdestäkään selityksestä, tai tulkinnasta ei sitä vastoin näin sanota.

Mutta kun tässä ihan äskettäin kiinnitin huomioni Jipun aiheuttaman kohun tiimoilta hänen sanoihinsa: ”ihminen ei itse voi tehdä parannusta”, päätin tehdä pienen tutkimuksen aiheesta. Jos tämä on nykyisen luterilaisen kirkon virallinen linja, kertoo se mielestäni jokseenkin asenteesta: Olkoonkin että Raamattu, Jeesus ja apostolit sanovat sen noin, tämä nyt on luterilainen linja ja sillä siisti! On siis otettu käyttöön varsinainen myllynkiven teologia, jossa väki tuuditetaan uskomaan: ”Nyt on rauha, ei hätää mitään.” (1. Tess. 5:3)

Onhan toki aikaisemminkin taitettu peistä esimerkiksi kasteen armosta. Josta sen verran, ettei edes helluntailainen – joka sentään on kastettu vasta uskoontulonsa jälkeen – voi tuudittautua pelkästään siihen. Vaan tarkistuksia ja joissakin tapauksissa täyskäännöksiä (parannusta) on tehtävä pitkin matkaa.

Olen tähän alle kerännyt muutamia poimintoja luterilaisesta(!) Raamatusta, joka löytyy täältä netin kautta. Kohtia, joissa puhutaan parannuksesta ja pyhityksestä sekä syntiä vastaan taistelemisesta. Yhteisenä nimittäjänä näissä kaikissa on se, että kyllä meidän ihmisten odotetaan aktiivisesti tekevän jotain omalta osaltamme. Jumala huolehtii sitten siitä, että meillä on onnistumisen mahdollisuus. Ketään ei pelasteta ilman ihmisen omaa tahtoa. Edelleenkin ”usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta”, kuten Roomalaiskirjeessä sanotaan. Sitä kautta tulee myöskin synnintunto, joka saa aikaan aidon parannuksen. Nykyisin tosin ei ole mediaseksikästä puhua sen paremmin synnistä, kuin parannuksen teostakaan. Kun ei enää ole syntiä, mihinkäs tosiaan sitä parannus-saarnaakan tarvitaan, joten se loistaa poissaolollaan. Aivan kuten Seurakuntalainen -lehtikin toteaa. Laitan alle myöskin linkin, josta jokainen voi niin halutessaan, käydä ammentamassa:

http://www.evl.fi/raamattu/

”Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa ja sanoi: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”. (Matt.3:1-2)

”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.” (Apt.t. 17:30)

”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.” (2. Kor. 7:10)

”Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,… Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.” (Hepr. 12:4,14)

”Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.” (Ilm. 2:5)

”Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.” (Ilm. 3:4)

Helsingillä näyttäisi todellakin olevan mitä eriskummallisimpia vaikutuksia eri ihmisiin. Siinä missä jotkut menettävät kuulluun, luullun ja luetun ymmärtämisen lisäksi jo sisälukutaitonsakin, toiset saavat yliluonnollisen selvänäkijän kyvyn. Esimerkkinä jälkimmäisestä mainittakoon usein viitatut Kelan lääkärit, jotka Helsingistä asti kykenevät diagnosoimaan Nuorgamissa asuvan potilaan häntä näkemättä! Vieläpä paremmin kuin häntä hoitaneet paikalliset kollegansa. Puhumattakaan aina ajankohtaisesta aiheesta, eli siitä miten nopeasti se paaduttaa poliittisen untuvikon.

Anopillani – joka muuten oli maailman paras – oli sanontojensa joukossa eräs, jonka haluan mainita: ”Koputa päätäs, että klöntit hajoo.” Mietin, mitenkähän tuota voisi soveltaa Helsinkiin?