87. Jumala auta meitä!

”Jos minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.”(Hesekiel 33:8)

 

Huomaan aikaa kuluneen peräti jo toista vuotta edellisestä postauksesta tähän blogiin. Lieneekö siinä syy, että tuntuu kuin olisi jotenkin ote lipsunut ja vaikea saada juonen päästä kiinni. Mutta jospa se siitä vertyy kun jaksaa ponnistaa. Nyt kun tässä riskiryhmään (70+) kuuluvana, toistaiseksi oma-aloitteisessa puolikaranteenissa välttelen koronavirusta, olisi ainakin ajan puolesta siihen mahdollisuus.

Jokunen kuutio on vettä ehtinyt virrata ähtävänjoessa – kuin myös monta ”piipitystä” Twitterissä – sitten viime näkemän. Useita kuukausia kestänyt, seurakuntamme uusien kokoontumistilojen remontointi on myös tiiviisti vienyt sekä ajan, että ajatukset, joten siinä yksi syy taukoon. Ja nyt sitten törmään lähes käsittämättömään: huomaan tämän tyylini, jossa siteeraan Raamattua, muuttuneen tänä aikana rikolliseksi toiminnaksi! Minut tosin saattaa (toistaiseksi) pelastaa se, että olen ”nobody” enkä esimerkiksi kansanedustaja. Saapa nähdä, aika näyttänee.

Niin: koko Suomi tietää että kansanedustaja Päivi Räsänen on joutunut vainotuksi ja valtakunnansyyttäjän ajojahdin kohteeksi, siteerattuaan Raamattua! Enpä olisi uskonut tätäkään näkeväni vaikka tiedänkin, että Raamatun mukaan näin tulee käymään. Sitä enemmän, mitä lähemmäs ”lopun ajan” tapahtumia tullaan. Voidaan hyvällä syyllä sanoa että ainakin Päivi on yrittänyt omalta osaltaan ”varoittaa jumalatonta”, eli ottanut vaarin ylläolevasta Raamatun kohdasta. Olkoonkin (ennen kuin joku ehtii viisastella) että ohjeet on annettu aikanaan Hesekielille. Matteuksen evankeliumista löytyy aiheeseen tuoreempaakin tietoa: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattavan kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.”

Otsikko taas viittaa Juha Tapion tunnetuksi tekemään, ja meidän seurakuntamme musiikkipastorin ansiokkaasti usein esittämään kappaleeseen. Ollen samalla avunhuuto, sillä me ihmispoloiset todella tarvitsemme tässä pandemiassa Jumalan APUA! Tuo kappaleen kertosäe on yhä enenevässä määrin alkanut ”korvamatona” soimaan päässäni. Ihan jo tätä Suomen poliittista ilmapiiriä seuratessa: ja aivan erityisesti nyt, kun koronavirus on – syrjäytettyään toistaiseksi ilmastonmuutoksen – otsikoissa ja puheenaiheena 24/7.

Kun seuraa hallituksen haparointia, – hallituksen, joka tuskin vieläkään olisi saanut tehtyä edes nykyisiä päätöksiä ilman tasavallan presidentti Sauli Niinistön puuttumista asiaan: ehkäpä tyyliin: Tytöt hei, nyt on tosi kysymyksessä, lopettakaa se vatulointi? – ja poukkoilevaa tiedottamista aiheesta, ei voi välttyä ajatukselta: Eikö meillä suomalaisilla olisi ollut jo tarpeeksi vitsausta hallituksessa: pitikö tähän vielä koronaviruskin tulla?

Mutta niinhän se menee että IHMINEN PÄÄTTÄÄ JUMALA SÄÄTÄÄ. Kuten tuttu ja ajankohtainen(kin)  sanonta kuuluu. Tai toinen: ”Sitä saa mitä tilaa.” Ehkäpä ei olla vielä saatu kaikkea, mitä on tullut tilattua? Ohessa esimerkkinä yksi tuttuakin tutumpi säätämys, joka löytyy Apostolien teoista: ”Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat.” Mikä ei suinkaan ole estänyt tiettyjä tahoja kiihkeästi tavoittelemasta kansallisvaltioiden, ja rajojen ”haihduttamista” uuden uljaan liittovaltion aikaansaamiseksi. Tai ainakin sen yrittämistä. 

Ovatkohan hankkeen puuhamiehet (tai pitäisiköhän ajan hengen mukaisesti sanoa puuhahenkilöt), ylläoleva huomioiden, tulleet lainkaan ajatelleeksi ettei Jumala taida olla globalisti (eikä edes toisekseen humanisti, jos tarkkoja ollaan), ja miten ensimmäiselle globalismihankkeelle kävi? 

Sehän tässä on erityisen merkillistä, että meillä suomalaisilla on VAIN YKSI puolue poliittisten puolueiden joukossa, joka ajaa Suomen asiaa! Ja heidät on median ja muiden puolueiden taholta tehokkaasti demonisoitu. Edes Kristillisdemokraatit eivät (tietääkseni) ole sanoutuneet moisesta irti, vaan täysin rinnoin olleet mukana samoissa ”tuolileikeissä.” Kun nyt kuitenkin joudutaan – tosin pitkin hampain – toteamaan, että perussuomalaiset ovat olleet enimmäkseen tuskallisen oikeassa, on se mitä ilmeisimmin trauma josta kaikki eivät mahdollisesti selviä. Ja mikä pahinta, Suomen ja suomalaisten kustannuksella!

Tässä kohtaa tekee mieleni vapaasti soveltaa aikaisemmin siteeraamaani luonnehdintaa USA:n vaaleista (”Trump vs. 20 miljoonaa henkeään pidättävää demokraattia”): Jos Halla-aho sanoisi että happi on hyväksi, suomalainen valtamedia ja muut puolueet pidättäisivät hengitystä ja tukehtuisivat. Vinkkinä persuille: ehkä taktiikkaa kannattaisi kokeilla?

Sarkasmi, ironia ja kyseenalainen(?) huumori sikseen. Ja oheen – kuolemaa halveksien (jälleen kerran) – valaisevaa muistutusta Raamatusta siihen, miksi me emme kaikki puhu samaa kieltä. Ja miksi näin ei ilmeisesti pidäkään olla. Toisille mielihyväksi, kun taas toisille ”mielenkarvaudeksi.”

”Ja Herra sanoi: ”Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.” Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.” (1. Moos. 11:6-9)

72. God Bless America!

”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.”
(Psalmit 127:1-2)

 

Tulipa tuossa katsottua Perjantai -ohjelman jaksoa 26, jonka aiheena oli Amerikka. Siitä jäi jonkinlaiseksi korvamadoksi taiteilija Paola Suhosen kommentti, tai osa siitä. Jossa hän vertasi Trumpia Muppet Show -ukkeleihin. Aplodeista päätellen yleisön joukossa ei ollut monta toisinajattelijaa. Ei ollut vihapuhetta, eihän nyt toki. Sillä kommentoijana oli oikeata ehdokasta kannattava arvostettu taiteilija esittämässä oikeita mielipiteitä.

Saatan sieluni silmillä nähdä – siis jos kyse olisi ollut jostakin perussuomalaisesta juntista(?), ja pilkan kohteena Hillary Clinton – ainakin seitsemän toimittajaa täydessä konsensuksessa – työntämässä mikrofonia Soinin suun eteen, kysyen kuin yhdestä suusta: ”Sanoudutteko irti tuosta puheesta?”

Toisaalta, tuo Suhosen kommentissaan esittämä viittaus ei ehkä sittenkään ole ihan täysi sammakko. Hän ei ehkä tainnut tulla riittävän tarkkaan ajatelleeksi, että on niissä Muppet Show -hahmoissa – Kermitin ja niiden ukkeleiden lisäksi, – keskeisenä hahmona myös primadonna sika Miss Piggy, joka on täysin vakuuttunut siitä että hänet on tarkoitettu tähteyteen…

Nyt ovat vaalit ohi ja valinta tehty, ja parhaillaan on menossa Yhdysvaltain presidentinvaalien perinteiseen vaalitraditioon kuuluva, hävinneen osapuolen kannattajien kiukuttelu ja mellakointi. Samaan aikaan kun puolet kansasta juhlii voittoa, toinen puoli shokissa itkee ja repii hiuksiaan; ja ainakin noin niinkuin kuvaannollisesti multaa päänsä päällä.

Sivistyneesti sanottuna.

 
Valaistaanpa hieman fiktiota siitä miltä tuo touhu saattaisi näyttää kaukaa, poliittisesti epäkorrektien silmälasien läpi katsottuna. Edesmennyt appeni saattaisi sitä seuratessaan sanoa ”On se ihime paikka.” Vaalien kommentoinneissa ja kannanotoissa nousi toistuvasti esiin sivistyneisyys, tai sitten sen puute:

Kun vaaleissa lähestytään maaliviivaa, jolloinka finaalissa on enää kaksi ehdokasta – tai ”inhokkia”, kuten tuossa viimeisimmässä kalabaliikissa kävi ilmi – ja kalkkiviivat häämöttävät, taistelu käydään lähinnä siitä kumman kaapista löytyy enemmän luurankoja. Ja siitä kumman luurangoilla on upottavampi vaikutus.

Molemmat osapuolet mätkivät hartiavoimin toisiaan vuoroin valheilla, vuoroin puolitotuuksilla. Joskus jopa totuuksilla. Kansan pitää sitten osata valita kahden pahan – ”Nuijan ja tosinuijan”, ison ja vielä isomman pahan – välillä mieluiten edes sen vähemmän ison pahan. Toisin sanoen loogiseksi johtopäätökseksi koko ruljanssista jää, että valituksi tulee kahdesta suuresta roistosta se toiseksi suurin!

O tempora, o mores!

Eipä ole siis kovinkaan mairitteleva kuva maailman mahtavimman valtion päämiehen valinnasta, poliittisesti epäkorrektien silmälasien läpi katsottuna. Vai mitä?

 
Mutta Luojan kiitos että kyseessä on vain fiktio!

 
On se vaan raakaa touhua tämä demokratia! Apu -lehdessä esiintyvää kysymystä vapaasti tuunattuna lainaten: Missäs se Sivistys luuraa?

Ja mitä vielä fiktioihin yleisemmin tulee: Hyvä poliittinen häviäjä taitaa myös olla vähintäänkin yhtä fiktiivinen olento kuin Pieni Ihminen – joka aina vaalien alla jostain pulpahtaa esiin, – ja jonka asialla kaikki ehdokkaat kansakunnasta ja puoluekannasta riippumatta liikuttavan yksimielisesti ovat.

Enkä tiedä miten suvaitsevaisuus pitäisi (uudelleen) määritellä. Ehkä pitäisi laittaa koko termi jäihin toistaiseksi. Kunnes sille löydetään uusi uljas merkitys. Sillä juuri nyt näyttää menevän niin että: kyllähän sitä juuri ja juuri suvaitakin voi, jos ei tarvitse sietää toista mieltä olevia. Eikä varsinkaan hyväksyä sellaista voittajaksi.

 
Mutta summa summarum: Saattaa olla, että päästäkseen kunnolla sisälle amerikkalaisen peruskansalaisen sielun anatomiaan, on sitä varten hankittava aivan erityinen avainkoodi. Ilman sitä lienee turha edes yrittää ymmärtää esimerkiksi: miten soikion muotoista nahkapalloa kainalossaan kantavaa, ritarihaarniskaa muistuttavassa asussa juoksevaa henkilöä voidaan kutsua jalkapalloilijaksi!

Aivan vitsaukseksi asti televisiossa näytettävästä showpainista puhumattakaan. Mutta ei tuo neljän vuoden välein toistuva poliittinen mutapainikaan ilman koodia avaudu. Ei ainakaan helposti, ellet ole todella asialle vihkiytynyt!

En ole vihkiytynyt, enkä tiedä koodia, joten arvaamalla on yritettävä selvitä. Ehkäpä siihen on aivan turhaa ja tarpeetonta yrittääkään etsiä mitään kovin syvällistä selitystä. Saattaa näet hyvinkin olla niin, että Hollywoodilla on tuossa valtakunnassa niin kaiken kattava vaikutus kaikessa, kaikissa ja kaikilla elämänaloilla että johtoajatuksena vain yksinkertaisen pelkistetysti on: SHOW MUST GO ON!