”Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Filippiläisille 2: 9-11)
Minulla on etuoikeus omistaa David Pawsonin henkilökohtainen videotervehdys. Muistona toistaiseksi ainoalta, vuonna 2009 tapahtuneelta Israelin matkalta. Jossa saimme osallistua ikimuistettaville Lehtimajanjuhlille. Se, että minä, ennestään Pawsonia tuntematta, tuon tervehdyksen sain, on poikani Ramin ansiota. Hän nimittäin oli noihin aikoihin ICEJ:n Grafted -työssä. Ja niissä merkeissä samaan aikaan samassa paikassa heidän matkansa johtajana. Hän se meidät tuolla tavalla mieluisasti yllätti: josta vielä myöhästynyt kiitos! Tuossa videossa Pawson tosin kutsuu minua Papaniksi, joka hänelle anteeksi suotakoon, sillä eihän kukaan aina voi kaikessa onnistua. Voihan olla että hän on tullut tahattomasti ”disinformoiduksi!”
Koska olen siis Pawson-fani, seuraan mielelläni hänen opetuksiaan. Josta päästäänkin pikku hiljaa asian ”ytimeen”, kuten toisaalla hyvinkin ajankohtainen sanonta kuuluu. Eräästä ihan hiljattain kuulemastani opetuksesta mieleen jäi – ei ehdottoman sanatarkasti – mutta ajatus on jokseenkin tämä: ”Akateemisesti koulutetut uskovat asioita herkemmin, kuin kouluja käymättömät. Kun asia esitetään hienoin sanakääntein, se menee helposti läpi.”
Se, mahtaako tuo ihan aikuisten oikeasti olla totta vai tarua, jääköön – niin lähdekritiikin, faktantarkistus, -kuin muun sellaisen ulottumattomiin, tai ainakin jonkun muun ratkaistavaksi – ettei mene hyvä juttu pilalle. Sillä myönnettävä on (jostain tarkemmin määrittelemättömästä syystä), että tuohon on helppo, etten sanoisi ”kutkuttavan” helppo yhtyä!
Vai väittääkö joku että esimerkiksi meillä valtauskontona opetettava evoluutioteoria on seurausta kierto/kansakoulupohjaisen rahvaan invaasiosta yliopistojen strategisille opetus-aloille? Tai viime aikoina yhä enenevä mielettömyys lakimuutoksineen; jonka seurauksena vielä jokin aika sitten normaalina pidetty on julistettu uuden normaalin syrjäyttämäksi? Tai että ennen niinkin uskomaton asia kuin enemmistön muuttuminen vähemmistöksi, ja päinvastoin, toteutuu päivä päivältä yhä enemmän ja vääjäämättömästi silmiemme edessä, ja sitä silti kutsutaan demokratiaksi?
Otsikon ote Jeesuksen opetuslapsille opettamasta rukouksesta alkaa saada yhä syvällisempiä nyansseja. Sillä vääjäämätöntä on sekin, että Raamattunsa tosissaan ottava kiusaantuu ajankohtaisia tapahtumia seuratessaan yhä enemmän. Kristitylle – joka (mieluiten päivittäin) tutustuu Raamattuunsa – nämä nykyiset ilmiöt eivät ole ”puskan takaa” tulleita yllätyksiä. Ainakaan niiden ei pitäisi sitä olla. Vaan että alamme olla – ellemme jo olekin – ajassa, jota joku on kuvannut: Kun lukee päivän lehtiä; on kuin lukisi Raamattua.
Jokainen vähänkin sisälukutaitoinen voi todeta, kuinka käsitteet kätevästi (retorisesti) käännetään päälaelleen. Niin että alkaa olla lähes mahdotonta tietää, mikä on totta ja mikä valhetta. Kristityille tosin (jälleen kerran) – ja nyt en tarkoita kulttuurikristittyjä – näkyy selviönä iso kuva siitä missä mennään. Että itse ”valheen isä” on se taustalla ohjaileva kapellimestari, joka on kaiken takana.
Oheisessa Wikipedian otteessa on vähän (lisä)valaistusta – ehkä jopa helpotusta johtopäätösten tekemiseen nyt, kun monenlaiset vaalitkin ihan tuotapikaa ovat ajankohtaisia – sellaiselle, joka kenties juuri nyt, huuli pyöreänä ihmettelee mihin tämä maailma oikein on menossa. Tai sille, joka vaikkapa joskus on kuunnellut (lumotun käärmeen tavoin) poliitikkoa, käytetyn auton kauppiasta, tai lipeväpuheista kauppiasta yleensä. Ja joka jo kuunnellessaan on tiennyt tulevansa huijatuksi, muttei voinut vastustaa kyseisen tarinan tai tavaran ostamista. Kaikille näille muistutuksena, että yhteisenä nimittäjänä edellämainituissa esimerkeissä toimii sama kuin savolaisen saarnatessa: vastuu siirtyy (aina) kuulijalle.
”Kreikkalaisessa kaupunkivaltiossa eli poliksessa poliittisen uran luominen edellytti henkilöltä sitä, että hän kykeni saavuttamaan kansanjoukot omien ajatustensa taakse, joko päättävissä poliittisissa elimissä tai oikeusistuimissa. Tärkeintä oli siis vakuuttavuus, ei ensisijaisesti totuus, koska totuudellisemmatkin ajatukset ja mielipiteet saattoivat jäädä häviölle, jos ne esitettiin huonosti.”
Raamatulla on oma ajaton – ja siitä johtuen samalla aina kiusallisen ajankohtainen – näkemyksensä kyseisen kaltaisesta toiminnasta:
”Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!” (Jes. 5:20)
Kaikuja periferiasta 