14. Falsifioitu lunastus?

”Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet.” (Room. 1:22)

Tässä harvinaisen sitkeää flunssaa välillä jopa sängynpohjalla potiessa – hytinästä hikoiluun – vaiheiden seuratessa toisiaan, on mieleen noussut mitä eriskummallisempia pohdintoja. Jopa siinä määrin outoja ajatuskuvioita, että jonkinlainen kieroutunut usko kehitysoppiin on alkanut nostaa päätään. Mutta vain siitä näkökulmasta että ihmisen syntiinlankeemuksessa alkanut rapistuminen jatkuu, ja taudit kehittyvät! Olen nimittäin aikaisemmin selvinnyt flunssasta (usein toistuvistakin) ilman kuumetta, enää en selvinnyt.

Mutta…

Koska en ole lukenut Raamatun – sen paremmin kuin mitään muutakaan – historiaa, joudun pukemaan ajatukseni enemmän tai vähemmän mitäs jos – tyyliin, ja sehän sitten antaakin enemmän vapauksia.

Kun kerran… 

Sattuneista syistä  olen viime aikoina kuullut sen verran useasti sanan: falsifiointi, että se on alkanut kiehtoa. Vähän samaan tapaan kuin kiiltävä nappi harakkaa. Koska tässä kohtaa asia tuli hakematta mieleen, laitan Tony Halmeen kommentin kirjasta Testamentti. Vaikkapa vain sivujuonena osoittamaan, että miehellä oli asennetta: ”Mä hankin suomen kielen sanakirjan, jota pidin aina mukanani eduskunnan istunnoissa, että ymmärsin sanoiko joku oikeasti jotain vai brassailiko vaan sivistyssanoilla, joita ei kukaan ollut ennen kuullut …”

Tulkoon nyt kuitenkin mainituksi (yksinkertaisen kaavan mukaan), että falsifiointi tarkoittaa väitteen osoittamista vääräksi.

Falsifiointi tuli puheeksi…

On selvästikin käynyt niin, että Jumala piti varjelevaa kättään ihmiskunnan yllä aivan erityisesti Jeesuksen elämän aikoihin. Varmistaakseen ettei mikään mene enempää poskelleen, ennenkuin lunastustyö on saatu valmiiksi. Mutta sen jälkeen Hän asteittain höllensi otettaan ja kas, syntyi naturalistinen tiede evoluutioteorioineen ja haarakonttorissa alettiin teologiaa harjoittaa tieteen periaattein. Seuraukset ovatkin sitten nähtävissä, ja soppa senkun sakenee!

Lienee paikallaan tarkastella, mitä se täysimääräisesti sovellettuna olisi saattanut saada aikaan seurakunnan syntyaikoina…

On suurta Jumalan viisautta ensinnäkin, että Jeesuksen syntymä oli neitseellinen ja toiseksi että Joosef ja Maria olivat tavallisia, kouluja käymättömiä ihmisiä. Jos nimittäin molemmat vanhemmat olisivat olleet ”vain” ihmisiä, olisi prosessiin mitä todennäköisemmin pujahtanut falsifiointigeeni, puhumattakaan Dawkinsin lanseeraamasta itsekkäästä geenistä. Jolloinka epäonnistumista varmistamassa olisi jo lähtökohtaisesti ollut itsekäs, falsifioiva geeni.

Kuvitellaanpa esimerkin vuoksi, että Jeesus olisi syntynyt teologiperheeseen jos siis sellaisia jo tuolloin oli tai johonkin muuhun, (naturalistista tiedekuntaa edustavaan), jossa vähintäänkin toinen vanhemmista olisi ollut liberaaliteologi. Tuossa skenaariossa nimittäin olisi hyvinkin saattanut käydä niin, että Jeesus olisi vanhempien painostuksesta falsifioinut oman neitseellisen syntymänsä, antanut pitkät koko lunastustyölle ja palannut kotiinsa, suorittamatta sitä tehtävää, joka Hänelle oli annettu! Jumalalla olisi täten yhden ongelman ratkaisemisen sijasta kaksi ongelmaa: Ihmiskunnan lunastuskysymys olisi edelleen ratkaisematta. Lisäksi kotiarestissa kapinallinen poika, jonka kohtalo pitäisi ratkaista!

—

Kun Heprealaiskirjeessä esimerkiksi  todetaan ihmisille määrätyn, ”että meidän on kuoltava, mutta sen jälkeen tulee tuomio”, niin kukapa sen falsifioisi?

Joten tässä(kin) kohtaa on enemmän kuin turvallista yhtyä sekä Jeesuksen sanoihin, että ajatuksiin: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.” (Matt.11:25)

13. Tunneälyvapaa

”Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä.” (Ef. 5:25)

Ensiksi ajatuksia, joita ajankohtaisen – ja tänään 22.01.2012 ensimmäisen kierroksen (uskon toiseen kierrokseen) huipentumansa saavuttava – presidentin vaalit tuovat mieleen. Niistä lähinnä eri medioiden järjestämät, kaikille ehdokkaille yhteiset vaalitentit ja niiden perusteella suoritetut äänestykset siitä kuka pärjäsi parhaiten.

Lienee päivänselvää, että keskusteluissa parhaiten menestynyt löytyy niiden joukosta jotka keskustelevat? Toisin sanoen: jos ei saa puheenvuoroa, on vaikeaa menestyä keskustelussa. Eiköhän monologissa, vertailukohteen puuttuessa, puhuja ole aina ykkönen!

Muuten. Sain tuohon ”avoimeen kirjeeseen” välillisen vastauksen (tahtoo sanoa että lausunto on hänen, mutta välittäjä toinen) – joka pudotti suuren taakan hartioiltani – itseltään verohallinnon ylitarkastajalta. Olen sitä vastausta sitten rinta rottingilla vähän väliä silmäillyt.

—

Sitten tosiasiaa miehistä väittämä: Mies voi putkiaivoineen olla yhtä aikaa niin herkkä että ”jos halolla lyödään päähän, tulee vedet silmiin” (jopa herkempikin), mutta samalla täysin tunneälyvapaa p**kiainen! Totta puhuen en oikein tarkalleen edes tiedä, mitä se tunneäly tarkoittaa (yllätys?), mutta tuntuu kuitenkin siltä että näin on. Sitäkään en tiedä onko tuollaiseen puutostautiin parannuskeinoa, toivottavasti on.

Tässä kohtaa saatat kunnon suomalaisena miehenä tuntea yltyvää, patoutunutta raivoa. Ja mieleen saattaa nousta ajatus: odotas kun saan sut käsiini, niin kyllä mä sulle tunneälyt näytän! Ennen kuin kuitenkaan alat repiä pelihousujasi, niin relax! Puhun, ja olen suunnannut tämän lähinnä itselleni.

Olen nääs jostakin joskus ollut lukevinani, että tällaisen nettiblogin alkuperäinen idea on nettipäiväkirja, niin hassulta kuin se kenties kuulostaakin. Sillä eiköhän päiväkirjasta tule lähinnä mieleen yksityisluontoinen, omien ajatusten raportointi. Mutta ajat muuttuvat! Niinpä, sen ollessa nettimuotoisena enemmän tai vähemmän julkinen, on henkilöstä itsestään kiinni, kuinka intiimejä asioita haluaa kertoa. On kuitenkin olemassa HÄN, jonka edessä meidän kaikkien elämä on kuin ”avoin kirja”, pienintä yksityiskohtaa myöten!

Ehkäpä joku on jo arvannutkin minun osoittaneen tuon ”tosiasiaa miehistä” – tunnustuksen rakkaalle vaimolleni.

Joten, jos olet eksynyt lukemaan tätä, teet sen omalla vastuullasi.

12. Avoin kirje

”Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.” (Luuk. 2:1-3)

Tuosta päivästä lähtien ihminen on ymmärtääkseni käyttänyt leijonan osan tarmostaan ja kekseliäisyydestään välttääkseen sitä, sillä en usko olevan ketään, joka maksaisi veroja ellei olisi pakko. Kun nyt itse olen törmännyt verotuksen kummallisuuksiin, laitan tähän verottajalle lähettämäni vuodatuksen avoimena kirjeenä:

—

Hei, ja kiitos hyvinkin seikkaperäisestä vastauksesta verokorttikyselyyni!

Koskapa tuo (läpi pääseminen) näytti toimivan kerran, olen toiveikas sen suhteen että se toimii vielä toisenkin kerran. Nimittäin, että saan ajatukseni perille tätä kautta. Kaikki tuo asiaan liittyvä tieto on jo kyllä ehtinyt tulla tutuksi, sillä olen hämmästyksestä mykkänä seikkaillut – siitä asti kun sain viimeisimmän verokorttini ja aloin (vihdoinkin?) kiinnostumaan siitä, mistä kullekin vuodelle esitetty tulon kehittymisarvio johtuu – milloin eläkeyhtiön, milloin verottajan sivuilla. Ja ikäväkseni todennut, että pahimmillaan voimassa oleva käytäntö aiheuttaa ”efektin”, jossa ensin työnantaja ikärasismikriteereillä työntää kaverin vastoin tämän omaa tahtoa eläkeputkeen, ja sitten vielä verottaja lyö lyötyä verottamalla tätä ankaramman taulukon mukaan! Jos pointtina on kannustaminen työn hakemiseen, on se jossain määrin ymmärrettävää. Mutta eiköhän tuossa myös ole integroituna ihan ilmeinen syyllistäminenkin tyyliin: Mitäs olet työtön, mene töihin siitä!

Koko etuus – käsite tässä kontekstissa on melkoinen kummajainen. Sillä jos palkka putoaa noin 60 prosenttia siitä, mitä se työssä ollessa on, ei se oikein etuudelta ainakaan tunnu (nimimerkillä kokemusta on), vaan paremminkin rangaistukselta. Siltä sen nähtävästi päättäjien taholta pitäisikin tuntua? Tietenkin, jos vertailuna on nälkäkuolema kun ei saa mitään korvausta mistään, on se toki etuus.

No, oli tuon asian kanssa miten tahansa ”tuulimylly” on sen verran jykevä, ettei kannata (eikä ole kovin suurta haluakaan) ryhtyä taisteluun.

On kuitenkin kaksi asiaa jotka tässä yhteydessä minua eniten askarruttavat: Ensinnäkin miksi esimerkiksi kommunikaatio Paperiliiton etuuskäsittelijän ja verottajan välillä ei toimi, tai ainakin näyttäisi toimivan huonosti. Tavallinen tallaaja uskoo kuin ”kirveen silmään”, että verottaja tietää kaiken, eikä sen lähettämä kortti voi olla väärä. Joten olen aina ottanut vastaan sen verokortin, minkä olen saanut korottaen vain tarpeen vaatiessa prosenttia. Enkä näin ollen ole tullut edes ajatelleeksi, että asia voisi olla toisin. Soittaessani Vaasan verotoimistoon sain jokseenkin sen kaltaisen tiedon (virkailijan nimeä en muista), että Paperiliitto ei ilmoita heille tietoja, joten he lähettävät palkansaajan verokortin. Mistä tiedoista on kyse, en tarkalleen tiedä.

Mutta sen tiedän että kun allekirjoittaneella on jo kolme vuotta takana leimausta työttömyyspäivärahalla, pitäisi jollakin asiaan liittyvällä – jotka minuun verrattuna ovat asiantuntijoita – joku kello jossain kilistä aiheuttaen ahaa elämyksen: Hei, tämä kaverihan taitaa olla etuuksien nauttija eikä mikään palkansaaja!

Näin ei vain ilmeisesti ole päässyt tapahtumaan. Ennen kuin nyt, kun itse aloin asiaa ihmetellä! Kun tuon huomasin, alkoi välitön prosessi eläkkeelle hakeutumiseen ja se onkin edennyt niin pitkälle, että jos kaikki menee niin kuin on ajateltu, olen helmikuun alusta virallisesti eläkeläinen, nauttien hieman erilaisesta etuudesta.

Senkin uhalla että olen tyhmä kun tällaisia kyselen, ikään kuin kerjäten itselleni veromätkyjä, haluan kuitenkin rehellisyyden nimissä saada asian pois mielestäni. Eli toiseksi tämä aiheuttaa kauhuskenaarion siitä, aiheutuuko tästä kenties takautuvia verotusseuraamuksia. Itse en kuitenkaan katso syyllistyneeni muuhun kuin ”autuaaseen tietämättömyyteen” verotuksen koukeroista, ja mielestäni joku tai jotkut joiden olisi pitänyt tietää, ovat möhlineet.

—

Tässäpä tämä kirje. Jostain kumman syystä, tämän kirjeen kirjoitettuani ja sitä tähän postaukseen sovittaessani, mieleeni muistuu takavuosien hitti, josta näyttäisi olevan You Tubessa erinäisiä versioita:

They’re Coming To Take Me Away Ha Haa!!

11. Presidenttipeli

”Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikäänkuin jonkin pahan – Ihmisen Pojan tähden.” (Luuk. 6:22)

Eilinen nuorten presidenttitentti toi mieleeni ainakin kaksi asiaa. Ensimmäisenä sen, että Suomen poliittisesti korrekti valtaeliitti näyttäisi Perussuomalaisten jytkyn seurauksena alkavan olla jo melko vakavasti aikaisemmassa yhteydessä mainituksi tulleen pelkoterapian tarpeessa.

Melkeinpä tekisi mieli sanoa yhtäläisyyksiä löytyvän Israelia ympäröivän arabimaailman tavoitteissa Israelin suhteen, ja meidän valtaeliittimme suhtautumisessa Soiniin ja Perussuomalaisiin. Arabeille ei riitä mikään vähempi kuin että Israel kerta kaikkiaan lakkaa olemasta, eikä meillä – kaikesta suvaitsevaisuus vouhotuksesta huolimatta – näytettäisi ensinkään suvaittavan Perussuomalaisia mielipiteineen. Jytky näyttäisi olevan katkerinta mitä konsensus – eliitin mielestä koskaan on tapahtunut Suomen poliittisessa historiassa. Eikä siitä toipuminen ole kovinkaan varmaa. Toivoa sopii, ettei se sentään aiheuta uutta sisällissotaa!

Siitä, että amerikkalaisesta politiikan teosta – myöskin aikaisemmin, toisessa yhteydessä mainittu – tutuksi tullut loanheitto on meillekin rantautunut, joskaan ei ehkä vielä rajuimmassa muodossaan, saatiin näyttöä kun ehdokkaat määrätietoisesti hyökkäsivät Soinia vastaan. Sekä rasismi että vihapuhekortti – olivat ahkerassa käytössä, mutta leimallisesti siten, että niihin syyllistyvät vain Perussuomalaiset! Niin, muiden puolueiden kohdallahan se onkin vain mielipide, ja Suomessahan tunnetusti on mielipiteen ilmaisuvapaus?

Eivät siis keskittyneet – ikäänkuin rekrytointitilanteessa – kertomaan miksi juuri minut pitäisi valita, vaan paremminkin siihen miksi tuota toista ei ainakaan tulisi valita.

Minussa asuva pieni poliittinen tarkkailija ei lakkaa ihmettelemästä meidän poliittisen kenttämme vääristymää, jossa noin kahdenkymmenen prosentin kannatusta nykyisin nauttiva osa kansasta ei millään saisi saada ajatuksiaan, saatikka tahtoaan läpi. Siksikö että ovat eliitin mielestä rasistisia juntteja, jotka eivät ymmärrä mistään mitään?! On mielestäni melkoista äänestäjäkunnan halveksimista moinen!

Mutta vastaavasti RKP (mahdollista vain Suomessa), jonka kannatus lienee vaaleista toiseen viiden prosentin molemmin puolin, on maailman ”paapotuin” vähemmistö saaden aina yhden tai useamman ministerin hallitukseen! Muistan jostain lukeneeni että vuosikymmeniä sitten on jopa virallisesti päätetty että RKP on aina hallituksessa. Eikö heille mikään riitä! Vähintään ”puolet valtakunnasta” on jo annettu, vieläkö pitäisi saada presidenttiyskin? Sanottakoon vertailun vuoksi että Ruotsissa asuu noin puolitoista kertaa enemmän suomalaisia, eikä suomen kieli silti ole Ruotsin toinen virallinen kieli. Otan tämän esille siksi, että yksi voimakkaimmin Soinin kimppuun käyneistä oli Eva Biaudet.

Soinin kimppuun käydään milloin siitä, miksi hän ei sanoudu irti puolueensa ”häiriköiden” puheista, milloin aborttikysymyksessä. Kaikkein mieluisinta näyttäisi olevan tuo aborttikysymyksellä kiusaaminen. Nähtävästi siksi että hän katolilaisena haluaa pitää kiinni Raamatullisista periaatteista.

Ai niin, se toinen asia. No sehän on se, että SOINI sen olla pitää!

10. Viisasten kiviä?

”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: ”Vanhurskas on elävä uskosta”. Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet.” ( Room. 1:16-22)

Tulipa tuossa mieleeni, luettuani Vanhasen 17 kysymystä presidenttiehdokkaille: Mistäköhän näitä – jälki, kaukaa, ja/tai näsäviisaita – oikein tulee, kun näyttäisivät ihan säännön mukaisesti puuttuvan reaalipolitiikasta, tai pitäisikö sanoa: reaalipoliitikoista?

Ei kai sentään Saunalahdelta? Järkevyyttä politiikkaan, viisaista kysymyksistä puhumattakaan, näyttäisi kyllä löytyvän, mutta vasta jälkeenpäin, tai korkeintaan oppositiosta!

”Heja Sverige!” Varovaisesti sitaateissa kuitenkin. Vai mitä pitäisi sanoa uutisesta, joka kertoo ruotsalaisten hyväksyneen piratismin uskonnoksi?!

Suomalaisilla olisikin nyt tuhannen euron paikka lisätä listaan ateismi ja evolutionismi (ennen kuin ruotsalaiset ehtivät taas ensin, eikä sitä sen vuoksi voida hyväksyä, ainakaan sellaisenaan), niin aletaan vihdoinkin puhua niistäkin asioista niiden oikeilla nimillä! Tässähän tulisi iskettyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: olla kerrankin edelläkävijä, ja samalla kaataa Ruotsi!

Selvennykseksi ja esimerkiksi ruotsalaisten ensiksi ehtimiseen: Taannoinen lisäjarruvalon hyväksyminen auton takaikkunaan. Tullessaan markkinoille kyseistä ideaa toteutettiin Ruotsissa siten, että jopa kaksi valoa, molemmin puolin takaikkunan yläkulmissa sallittiin. Kun taas Suomessa rekisteröityyn autoon moisen valon, edes yhden, lisääminen aiheutti sakkorangaistuksen! No, nykyisinhän tuokin on kompromissina toteutunut siten että kaikissa autoissa se saa olla, tosin yhtenä valona ja keskellä, takaikkunassa tai takaluukussa varsinaisten jarruvalojen lisäksi. Meillä taidetaan siis mennä jonkinlaisessa finnkampen – hengessä, jopa liikenneturvallisuuskysymyksissä!

Mutta eipä tuollainen asenne ole ollenkaan vierasta politiikassakaan, jos nimittäin idea tulee väärältä taholta. Siis väärin – ymmärretty – oivallettu – sammutettu – you name it! Kuten voidaan todeta sitaatista joka on poimittu Tony Halmeen elämänkertakirjasta Testamentti, ja jossa Ben Zyskowiczin sanotaan todenneen, että ”hän ei lähde koskaan Tony Halmeen aloitteisiin mukaan, vaikka olisivat hyviäkin.”

Näitä mietiskellessäni jostain kumman syystä mieleeni nousee sitaatti Aapelin romaanista nimeltä Siunattu hulluus: ”Oletkos sinä koskaan nähnyt oikein viisasta miestä?”