”Rikkautensa saa mies antaa henkensä lunnaiksi, mutta köyhän ei tarvitse uhkauksia kuunnella.” (Sananl. 13:8)
Tähän alkuun raportti vielä tuoreena mielessä olevalta, jo lähes perinteeksi muodostuneelta sadomasokistis-extreme-siedätyskävely -retkeltä Faron majakan tienoilta rantaa pitkin lähes San Agustiniin, -ja takaisin. Matkan pituutta en lähde arvailemaan, mutta voin vakuuttaa että ainakin mennessä sitä oli (on aina) tarpeeksi!
Ja täyttääkseen oikea-oppisen sadomasokistis-extreme-kävelyn kriteerit, tuulen on oltava mieluiten hirmumysky. Mutta vähintäänkin niin voimakas, että punainen lippu on jokaisessa salossa merkiksi siitä, ettei uimaan ole menemistä. Vasta-alkajalle tiedoksi pari vastatuulivaiheeseen liittyvää asiaa, jotka kannattaa heti alkuun painaa mieleensä:
Pidä katse aina tiukasti alas luotuna, olkoonkin että sillä tavoin näet vastaantulijoista ainoastaan varpaat, sandaalit ja/tai sääret (pidennetyt silmäripset ovat myös erittäin hyvä lisävaruste), sillä muutoin saat hiekkaa silmiisi. Sitä paitsi paluumatka kyllä palkitsee!
Vältä irvistämistä, varsinkin hymyilemistä! Sillä sen lisäksi että saatat saada suun täyteen hiekkaa, on pahinta ettei irvistystä tai hymyä saa pois päältä ennen kuin kääntöpisteessä! Eiköhän sanomattakin ole selvää, että (kävelynopeudesta riippuen) puolentoista – jopa kahden tunnin yhtämittainen hymy perus-suomalaisilla kasvoilla on luonnoton? Luulevat vielä positiivikseksi!
Paluumatka onkin sitten lähes ”tuulen viemää”, edellyttäen, että se tehdään samaa reittiä pitkin, joka on kyllä ehdoton suositus! Sillä siinä ikäänkuin korvaukseksi, ja kaupan tekijäisiksi pääsee vuorostaan tutustumaan vastaantulevien kanssakärsijöiden päällejuuttuneiden hymyjen/irvistysten koko kirjoon!
Edellämainitusta, mahdollisesti negatiivis-sävytteiseltä vaikuttavasta yhteenvedosta huolimatta suosittelen kyseistä retkeä. Sillä, kuten eräs jo edesmennyt henkilö sattuvasti sanoi raskaan rautakangen pudottua hänen, ainoastaan kumisaappaan suojaamalle varpaalleen: ”Lihan pitää kärsiä.”
Toisaalta saattaa kyllä (ainakin omalla kohdallani) olla niinkin – erään toisen, myöskin jo edesmenneen – henkilön kuolemattomia sutkauksia lainaten: ”Olen joutunut itkemään monta korveellista kyyneliä, sen tähden, että minulla on taipumusta liioittelemiseen.”
… raportti LOPPU.
David Wilkersonin kerrotaan todenneen jo 80 -luvulla Pohjoismaista: ”Ellei Jumala hävitä Tukholman ja Kööpenhaminan kaupunkeja niissä vallitsevan syntielämän tähden, hänen on suorastaan pakko herättää Sodoman ja Gomorran asukkaat, ja pyytää heiltä anteeksi!” No, sen verran on kehitystä tapahtunut noista päivistä, että estradiksi vastaavalle sanomalle riittää jo lähestulkoon minkä tahansa maan, ja kyläpahasen tori! Liekö muuten harkittua vai sattumaa, että ihminen, merkiksi uhmakkuudestaan(?), on ”varastanut” saman symbolin, jolla Jumala ilmoitti, ettei elämää enää tuhota vedenpaisumuksella?!
Tutustuin täällä Kanarian lomalla ensimmäistä kertaa Scarpetta-romaaneistaan maailmankuuluksi tulleen Patricia Cornwellin tuotantoon. Hänen kerrotaan sijoittuvan tuotannollaan USA:n painosten kuninkaitten John Grishamin ja Tom Clancyn jälkeen heti kolmanneksi. Joten hän on siis rikas, kuuluisa ja menestynyt. Mutta asioilla on myös kääntöpuolensa: – Väkivalta on minulle niin todellista että en pääse sitä pakoon … – Maksan kalliin hinnan kuuluisuudestani; minulla on todellisia ongelmia henkilökohtaisen turvallisuuteni suhteen, kirjailija myöntää.
Hänen Richmondissa sijaitsevan kotinsa ympärillä on korkeat muurit, vartiointiliikkeen miehet vartioivat sitä ympäri vuorokauden, talossa on kaikki mahdolliset murtohälyttimet ja Patricia nukkuu ampuma-ase tyynyn vieressä. – Siltikin hän tuntee olonsa iltaisin joskus niin turvattomaksi että kutsuu jonkun ystävän luokseen yöksi. – Jos joskus näen painajaisia, ne ovat pahempia kuin kenelläkään muulla. Olen nähnyt liian paljon. Tiedän mitä nahkamme sisällä piilee …
Todettakkoon yhtäläisyyden vuoksi, että Raamattu kertoo eräästä toisesta joka myös tietää, mitä meissä ihmisissä on (Joh. 2:24-25): ”Mutta Jeesus itse ei uskonut itseänsä heille, sentähden että hän tunsi kaikki eikä tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on.”
Olen aikaisemmin ehkä tainnut mainitakin täällä tapahtuneet muutokset bungalow-alueiden korkeine, entistä paremmin suojaavine aitoineen. Ne, yhdistettynä tuohon kirjailijan elämän esittelyssä esiin tulleeseen, kertovat ainakin minulle omalta osaltaan siitä, että nykyisin kunnon ihmiset ovat kaltereiden takana ja konnat vapaana!
Lopuksi, täältä kaukaa katsottuna tuoreimpana, vaan ei vähäisimpänä aiheena: ”Voiko kristitty uskoa Luojaan ja evoluutioon” -spekulointi. Olisiko niin, että sama arkkitehti joka Raamatun lehdillä laittoi käärmeen sanomaan: ”Onko Jumala todellakin sanonut”, hieroskelee nykyisin kämmenyksiään jokseenkin tyytyväisenä? Tyytyväisenä siitä ettei enää tarvitse käyttää tuota jo vanhentuneeksikin käynyttä käärme-metodia! Ja miksipä käyttäisikään, kun samaan tarkoitukseen alkaa nykyisin olla käytettävissä jo melko muhkea valikoima teologeja?
Kaikuja periferiasta 