60. Tilastoja, havaintoja ja tuulahduksia

”Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat ja sanoi hänelle: ”Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon. Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin tämä kaikki on oleva sinun.” (Luukas 4:5-7)

 

Vale, emävale, tilasto, on tuttu sanonta joka ehkä yrittää antaa vihjeen siitä, miten vakavasti eri tilastoihin ylipäätään tulisi suhtautua. Ne kun saadaan kohtalaisen vaivattomasti näyttämään juuri siltä, miltä niiden halutaan näyttävän. Oltakoon muuten tuon sanonnan alkuperästä mitä mieltä tahansa, minä luulen kuulleeni sen ensimmäisen kerran Timo Soinin sanomana.

Aivan oven edessä on jälleen aika, jolloin gallup-gurut joutuvat (elleivät ole jo joutuneet) jonkinlaiseen ekstaasiin käyriensä ja pylväidensä kanssa. Vaalit kun ovat kohta edessä.

Oman blogini tilastoista (joka muuten marraskuun 28:s päivä täytti kolme vuotta) sen verran, että jos haluaa elää itsepetoksessa – joka tosin nykyisin näyttäisikin olevan niitä suosituimpia urheilumuotoja – ja saada aikaan paljon näyttöjä eli blogilla vierailuja, kannattaa harrastaa sitä itse, kirjautumatta sisään. Ja uskotella sitten itselleen että täällähän käy kuhina. En suuresti ihmettelisi vaikka myös sisäänkirjautuneena itse tekemäni koluamiset näkyisivät tilastoissa.

Mutta siihen, mistä päin maailmaa ulkopuoliset ”kurkkijat” tulevat, ei sen sijaan juurikaan voi vaikuttaa. Ei ainakaan minun kyvyilläni ja taidoillani. Esimmäinen vuosi (ainakin) meni sen huolestuttavan huomion merkeissä että ”Putinin Pojat” -on ylivoimaisesti suurin blogistani kiinnostunut ulkomainen ryhmä. No, se on nykyisin jo taakse jäänyt skenaario sikäli että sieltä ei sen koommin ole kurkistuksia tullut, eli käyntimäärä ei ole lisääntynyt. Ovat kai todenneet allekirjoittaneen vaaralliseksi korkeintaan itselleen.

Nykyisin jopa USA on kirinyt rinnalle ja ajanut Venäjän Federaation ohi! Ehdotonta ykkössijaa pitää kuitenkin Espanja! Ruotsi, Englanti, Namibia ja Viro seuraavina. Seitsemän kärkimaata kaikkiaan kahdeksastatoista mainitakseni.

Jos nyt ei ihan tilastoinnin määritelmiin, niin ainakin ympäröivän yhteiskunnan tarkkasilmäiseen havainnointiin; liittynee huomion kiinnittyminen Iltalehden blogistiluettelossa tapahtuneeseen muutokseen. Jokunen päivä sitten näet tuohon joukkoon liittyi kosmologi Kari Enqvist. Tuosta lisäyksestä joku ilkikurinen havainnoitsija saattaisi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että jos Iltalehden palturin määrä tähän mennessä on ollut lähinnä kosmeettista, saattaa se jatkossa saada kosmiset mittasuhteet!

Enkä tiedä vastaako tämä Iltasanomien kolumnisti Jyrki Lehtolan taannoiseen huutoon, jossa hän peräänkuulutti, ymmärtääkseni Aarno Laitisen aikoinaan lanseeraamia, ”päivystäviä dosentteja” takaisin. Mutta ainakin yksi sellaisen tuntomerkit kenties hyvinkin täyttävä näyttäisi olevan Seurakuntalainen -verkkolehdestä löytyvä Dosentti Matti Myllykoski ulostuloineen: ”Jos tupakoitsijoita ei häädetä pois yhteiskunnasta, kirkonkaan ei pitäisi savustaa ulos konservatiivejaan.”

”Asiahan ei tietenkään minulle kuulu”, kuten Pätkä luultavasti taas tässä kohtaa sanoisi. Mutta luulisi jonkinlaisten ”kellojen soivan” kirkollisen konservatiivin korvien välissä, tullessaan verratuksi tupakoitsijoihin. Jotka nyky-yhteiskunta mieluiten näkisi ammuttavan vaikkapa Kuuhun. Karkeasti ryhmitellen edellä olevan voi tulkita siten että jumaliset on eristettävä jonkinlaiseen kirkolliseen koilliskulmaan, pois jumalattomia häiritsemästä. Ei kuitenkaan kokonaan pois, tuiki tarpeellista kirkollisveroa maksamasta!

Eipä tarvita kovinkaan kummoisia ennustajan lahjoja sen toteamiseen että kaukana eivät tänäkään päivänä ole ne ajat jolloinka (2. Tim. 3:12) sanat muuttuvat lihaksi: ”Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.”

Olen aikaisemmissa postauksissa omalta osaltani yrittänyt kiinnittää huomiota siihen että Raamatussa mainitut ennustukset toteutuvat, tykättiin siitä tai ei. Poimintoja niihin (postauksiin) on otettu kirjasarjasta ENNUSTUKSET TOTEUTUVAT 1-4.

 
Yksi ”viattomimmista” esimerkeistä; ettei kiinnostus yliluonnolliseen tms. – olkoonkin että niin sanottu sivistys on työntänyt Raamatun romukoppaan – ole minnekään kadonnut, ovat horoskoopit. Jotka liittyvät Jumalan kieltämiin tähdistä ennustamisiin. Ote Hal Lindseyn 70-luvulla kirjoittamasta kirjasta, nimeltä: MAA ENTINEN SUURI PLANEETTA, sivulta 11: ”Nykyään on horoskooppi jo tuhannessa kahdessasadassakahdeksassakymmenessä Yhdysvaltojen tuhannesta seitsemästäsadastaviidestäkymmenestä päivälehdestä.”

 
Alla on vähän pidempi tuulahdus samalta 70-luvulta, joka sekin on Hal Lindseyn kirjoittamasta kirjasta. Jolla on hurja, jopa pelottavakin nimi. Jokainen päätelköön itse, onko tässä ajassa nähtävissä merkkejä näiden kirjojen sanoman paikkansa pitävyydestä. Muuten, tuossa alkuun lainatussa raamatunkohdassa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei Jeesus suinkaan kiistänyt perkeleen toistaiseksi voimassa olevaa hallintaoikeutta tähän Tellukseen!

SAATANA ELÄÄ JA VOI HYVIN MAA-PLANEETALLA, s. 50-51:

”Neljäntoista vuoden aikana ovat sadat opiskelijat valittaneet minulle, että heidän uskonsa on joutunut yliopiston teologisilla ja filosofisilla kursseilla harkitun ja voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi. Jotkut ovat suorastaan saaneet huonoja arvosanoja hyvin tiedoin läpäisemistään kuulusteluista pelkästään siitä syystä, että he ovat esittäneet asiasta kristillisen näkökannan, joka on perustunut Raamatun kirjaimelliseen totenapitämiseen.

Saksasta liikkeelle lähtenyt Raamatun kritiikki on huipentunut siihen, että Raamattu on hyljätty melkein kaikissa maailman yliopistoissa ja korkeakouluissa täysin epäluotettavana epähistoriallisena asiakirjana.

On surkuhupaisaa, että Raamattu hyljättiin nimenomaan siksi, ettei yliluonnolliseen enää uskottu. 1960-luvun lopussa alkoi kuitenkin uusi suuntaus, joka hyväksyi ESP-ilmiöt ja muut yliluonnollisuuden muodot. Raamattu on siitä huolimatta jäänyt romukoppaan.

Nyt meidän opiskelijanuorisomme tekee kokeita ESP:n ja okkultismin alueilla ilman mitään luotettavaa kriteeriä, joka auttaisi heitä ymmärtämään kokemansa ilmiön alkuperää.

Massaschusettsin teknologisen instituutin professori kuvaa kokemusta, joka hänellä oli koulun parhaista oppilaista kootussa seminaariryhmässä. Hän kertoi, että keskustelu kääntyi aasialaisesta filosofiasta mietiskelyyn, joogaan, Zeniin ja sitten I Chingiin (kirjaan, joka esittää muinaiskiinalaisen ennustusjärjestelmän), jang-jinin makrobioottiseen dieettiin, Maher Babaan, astrologiaan, astraaliruumiiseen, sähkömagneettisiin kenttiin, ufoihin, tarot-kortteihin, parapsykologiaan, noituuteen ja magiaan.

Professori lisäsi, etteivät hänen seminaariryhmänsä opiskelijat leikitelleet aiheilla vaan ottivat ne vakavissaan. ”Eivätkä he olleet mitään plebeijejä, alempaa rahvasta”, professori sanoi. ”He olivat intellektuaalisesti maan ylimystöä.””

59. Unisex korsetti

”Mihin minä siis vertaan tämän sukupolven ihmiset, ja kenen kaltaisia he ovat? He ovat lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen ja sanovat: ’Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette itkeneet’.” (Luuk. 7:31-32)

 

Ihan tarkkaan en tiedä, osuvatko kontekstit kohdalleen, mutta oheinen raamatunkohta alkoi vastustamattomasti raivata tietä alitajuntaan, seuratessani Ruotsin poliittista näytelmää. On tullut aikaisemmin mainittua ”sisarukset” #persufobia ja #SDfobia, joista jälkimmäisellä näyttäisi juuri tällä hetkellä olevan suorastaan lamaannuttava vaikutus läntiseen naapuriin!

Tässä jokunen päivä sitten Ajankohtaisen kakkosen syrjintäteemaan liittyvästä twiitistä osui silmääni ote: ”Syrjiminen ja ulossulkeminen lienee yleisin kiusaamismuoto tyttöjen keskuudessa.”

Syrjimisen kitkemiseksi jo varhaisessa hiekkalaatikkovaiheessa ymmärtääkseni lapsille yritetään teroittaa että: ”me ei leikitä sun kanssa, sä oot meille pelkkää ilmaa” ei ole sopivaa käytöstä. Vaan kaikkien kanssa on leikittävä, eikä ketään saa sulkea leikin ulkopuolelle.

Mutta mitä tehdä itseään sivistyksen ruumiillistumana pitäville, suvaitsevaisuutta rummuttaville poliitikoille. Jotka yhteistuumin ovat tyttömäisessä puhumattomuudessa työntämässä yhden kokonaisen puolueen jonkinlaiseen poliittis-tieteellis-liberaaliteologiseen mustaan aukkoon?

Samaiseen aukkoon, johon aikoja sitten on työnnetty ainakin Raamatun luomiskertomus ja Raamatun Jeesus. Ja jälkimmäisen ominaisuudessa sinne hulahti Totuus: ainoa jolla olisi antaa luotettava silminnäkijän – itse asiassa jopa tekijän – lausunto maailmankaikkeuden syntyhistoriasta.

Noiden radikaalien puhdistusten ilmeisimpänä jäämistönä on sitten poliittisesti korrekti, ketään (paisti tietysti Raamattuun vakavasti suhtautuvia) loukkaamaton kulttuurikristillisyys, jonka surullisenkuuluisin apostoli lienee Anders Breivik.

Se taitaa muuten ollakin niin tuon kulttuurin ja kristillisyyden kanssa, että ne ovat kuin vesi ja öljy. Jotta heterogeeninen seos saadaan edes näyttämään homogeeniselta, tarvitaan jatkuva hämmentäminen. Jos hämmentäminen loppuu ja seos saa rauhoituttua, muodostuu kuitenkin kaksi faasia.

Josta päätellen ne kenties eivät ole tarkoitettukaan keskenään sekoitettaviksi. Tämä myös voi osaltaan selittää sen, miksi yhteiskunta on jatkuvassa hämmennyksen tilassa. Äkkiseltään kun mieleen ei tule montakaan kulttuuripersoonaa, joka ei vähintään kannata – ellei jopa ole ajamassa kuin käärmettä pyssyyn – hankkeita, jotka sotivat Raamatun periaatteita vastaan.

Kovin paljoa en politiikan eri nyansseista tiedä, enkä varsinkaan tuosta blokkimenettelystä. Mutta siltä nyt ainakin näyttäisi että folkhemmet on paniikissa, kun SD ei äänestänytkään tyhjää niin kuin piti (siis siinä tapauksessa etteivät ole hallituksen esityksen kannalla), niin kuin itsestään selvät perinteet edellyttäisivät.

Niin, ja onhan sekin nyt kerrassaan ennenkuulumattoman käsittämätöntä, ja sietämätöntä, etten sanoisi röyhkeää; että kolmisentoista prosenttia äänestäjistä menee ja ajattelee toisin!

Jos touhua lasten hiekkalaatikko-kinasteluna seuraisi, se saattaisi jopa sisältää huvittaviakin piirteitä. Ainakin siihen tuolloin vielä voisi aikuisena aikuisen auktoriteetilla yrittää puuttua, ennen kuin mopo ehtii pahemmin karata käsistä.

Astetta vaikeammin puututtavissa tilanne on silloin, kun asialla ovat fanaattisesti asiaansa ajavat ja siihen uskovat, jo aikuisikään ehtineet daamit ja herrat. Joilla tuntuisi olevan käytössä jonkinlainen yhden totuuden unisex korsetti.

Eräänlainen poliittisesti korrekti, sopivasti ulospäin näkymätön vaatimattoman supersankarin ”viitta.” Joka kuitenkin päälle puettuna estää kantajaansa näkemästä – ja ennen kaikkea omaksumasta – puolueen, klikin, tai blokin kannasta poikkeavia totuuksia.

 
Eipä tuon ruotsalaisten koheltamisen toisaalta välttämättä meihin tarvitsisi liittyä mitenkään. Muuten kuin että kaikella kuralla on ikävä taipumus valua lännestä meille päin; ja tulla purematta nielaisten omaksutuksi. Hyvän kanssa tuppaa olemaan niin, että se voidaan korkeintaan muutoksin hyväksyä. Esimerkkinä taannoinen auton lisäjarruvaloepisodi.

Ellei tuossa, ”Luoja paratkoon”, Timo Soinia siteeratakseni, erona Ruotsin ja koto-Suomen välillä olisi enää se, että kun meillä ”sisarpuolueelle” saatetaan kyllä puhua, mutta sitä ei kuunnella. Niin ruotsalaiset ovat metodeineen enää vain pari askelta pidemmällä: Eivät näe, kuuntele, saatikka puhu!

 
Pakkohan ruotsalaisia toisaalta on kehuakin. Niin vaikeata kuin se kenties meille suomalaisille onkin. Ainakin siitä että he sentään kykenevät noihin yli puoluerajojen meneviin blokkeihin. Kun meillä näyttäisi jo yhdenmukaisen kannanoton aikaan saaminen -ja siinä pysyminen, edes yhden puolueen sisällä olevan poliittinen sensaatio!

Tässä meillä nyt kuitenkin olisi tuhannen taalan, kruunun, tai euron paikka voittaa poliittinen finnkampen, ennen kuin kisa on kunnolla alkanutkaan! Koska juuri nythän meillä on etuna käytettävissä ikäänkuin video, josta voi seurata vastustajan pelin rakentumista. On oivallinen mahdollisuus ennaltaehkäisevästi ottaa oppia virheistä. Painottamalla demokratian hyvä puolia, ja jättämällä mykkäkoulumökötys sinne hiekkalaatikolle.

Sillä mikä vielä pahinta, muutenhan vaarana saattaisi olla toteutunut kauhuskenaario kansanäänestyksestä!