90. Panem Et Circenses

”Minun kansani käskijät ovat lapsia, ja naiset sitä hallitsevat. Kansani, sinun johtajasi ovat eksyttäjiä, he ovat hämmentäneet sinun polkujesi suunnan.” Jesaja 3:12

Wikipedia kertoo otsikon olevan ”latinankielinen lentävä lause, joka suomeksi tarkoittaa ”leipää ja sirkushuveja”. Lausahdus on peräisin satiirirunoilijalta Juvenalikselta, jonka mukaan Rooman kansalla oli ollut kerran valta käsissään, mutta keisarikaudella se oli luopunut poliittisista oikeuksistaan ja vaati itselleen enää vain ilmaista viljaa ja sirkushuveja.”

Olen havaitsevinani yhtäläisyyksiä tuon ajan Rooman, -ja tämän ajan Suomen kansan vallasta ja vaatimuksista. Olisin kuitenkin mielelläni väärässä. Voitanee sekin kuitenkin sanoa, ilman että kovin paljoa syyllistyy muunnellun totuuden kertomiseen, että sirkushuvien järjestämisessä hallitus itse on kunnostautunut melko hyvin. Jopa niin hyvin (vain yhden, mutta ehkä mehevimmän) esimerkin mainitakseni, että opposition edustaja joutuu, Kokoomuksen kansanedustaja Heikki Auton suulla kyselytunnilla kysymään: ”tarvitaanko täällä oppositiota ollenkaan, kun hallitus omia esityksiään niin raivopäisesti vastustaa?” Niin, siinäpä vasta kysymys.

Tulin tässä muuten tehneeksi jo toisen mykän synnin: (Edellinen: 75. Heil Hypocrisy. Nyt tosin toisin päin, käänteisesti), että poistuin Twitteristä! Tällä kertaa lakkautin koko Twitter tilini. Johon menetin pikkuhiljaa mielenkiintoni, kun siitä tuli niin mahtava tekijä, että saattoi itsensä USA:n presidentin potkaista pois alustaltaan. Ja minä kun olin liittynyt siihen (sanon tämän kuolemaa halveksien) juuri Trumpin ansiosta! Jo joku vuosi aikaisemmin tuo sama poistaminen tuli tehtyä Facebook-tilille, enkä ole katunut hetkeäkään. Twitterissä esiin nousseesta termistä ”varjobannaus” en tiedä. Mutta (saatan olla vainoharhainen) sanon, että jonkinlainen ”varjojarrutus” on minun tililläni hyvinkin saattanut olla käytössä.

Mainittakoon (edelleen Wikipediaa siteeraten tässä tasa-arvon nimeen vannovassa ajassa) että ”toimitusjohtaja Dorseyn mukaan Twitterin henkilöstössä vasemmistolaisuus on niin voimakasta, että oikeistolaiset eivät uskalla enää ilmaista mielipiteitään työpaikalla.” Veikko Vennamo teki aikanaan tutuksi moton: ”Rötösherrat kuriin.” Jospa tuo nykyisin on kääntynyt päälaelleen siten, että nykyisin juurikin rötösherrat ovat vallassa ja mottona: Toisin (lue=väärin) ajattelijat kuriin! Koskaan en ole saanut edes muistutusta, saatikka muuta kurinpalautusta, mutta kuitenkin: Dorsey ”pitäköön tunkkinsa!”

Raamatussa meitä opetetaan välttämään liiallista itsevarmuutta ja sanomaan: ”jos Jumala suo, niin minä teen tämän tai tuon”. Somemaailmaan vietynä tuo taitaisi kuulua: Jos Zuckerberg, Dorsey, ja mitä näitä nyt on (tai ehkäpä se loppujen lopuksi on kuin onkin kunkin maan ISOVELI) suo, niin…

Jokaiselle, tai ainakin suurimmalle osalle lienee tuttu sanonta: ”Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”. Josta tuo kahden hiiren (vai lienevätkö rottia) keskustelu on mitä oivallisin esimerkki! Siinä taitaa olla kahteen lauseeseen puettuna koko tämän Korona-kupletin juoni. Sillä niin nopeasti, ja ilman kunnollista testausta tuotiin rokotteet käyttöön, että hiiret pääsivät kuin koira veräjästä, kun saatiin lupa kokeilla ihmisillä ilman minkäänlaista vastuuta! Tunnettu tosiasia lienee se, että vuosien 2009-2010 aikana riehuneen Sikainfluenssapandemian aikana annettu rokote vedettiin pois paljon vähempien tai harvempien haittojen vuoksi, kuin mitä nykyisen Koronapandemian rokotteet ovat aiheuttaneet, mutta silti koe jatkuu.

Luovutin taannoin työpaikkalääkärin kehoituksesta, kuin myös melko itsekkäistäkin syistä, verta niin kauan, kunnes ikää tuli niin paljon, etteivät enää antaneet luovuttaa. Itsekkäistä siinä mielessä, että hemoglobiiniarvoni tuppasi nousemaan (liekö sukuvika) liian korkeaksi. Ja luontevampaa kuin veren ohentaminen, oli sen säännöllinen luovuttaminen. SPR:n toimipisteessä oli tuolloin ”huoneentaulu” jossa valokuvan kera esiteltiin ainakin ”100 -veriset”. Joka tarkoitti että kyseinen henkilö oli luovuttanut verta yli sata kertaa. Itselleni ei ehtinyt tulla muutamaa kymmentä kertaa enempää. En muista oliko yli viisikymmentä, enkä löydä mistään tietoja voidakseni tarkistaa. Oli kuitenkin matemaattinen mahdottomuus minun kohdallani päästä 100 -verikseksi, koska luovutuskertojen välillä on oltava kolme kuukautta. Tuolloin alussa luovuttamiseen oikeuttava ikäraja oli alle 65 vuotta, joka sittemmin muistaaksen nostettiin seitsemään kymmeneen. Tulipa tuosta mieleeni että kukaties 100-piikkiset ovat seuraava SPR:n huoneentaulussa poseeraava ryhmä, jos homma jatkuu, kuten se näyttäisi jatkuvan: Eli ei loppua näkyvissä sen paremmin pandemialle, kuin rokotuskerroillekaan! Jumala meitä siitä kuitenkin varjelkoon!

Todettakoon tässä yhteydessä että sekä minut, että vaimoni on rokotettu kahteen kertaan. Joten mitenkään varsinaisia ”rokotevastaisia” tai ”kulkutautimyönteisiä” emme ole. Emme myöskään ”salaliittoteoreetikoita” (tulikohan tuossa nyt kaikki leimat lueteltua), joskaan emme nyt varsinaisin halleluja -huudoin ole rokotteisiin asennoituneet. Paremminkin ”rauhan takia”, kuten eräs naapurimme totesi palautettuani erään esineen, – jonka olin pihasiivouksen yhteydessä vienyt talliin – entiselle paikalleen pihassa. Se kun uhkasi nousta ainakin myrskyksi vesilasiin!

Rauhan takia on tosi hyvä ilmaus! Sillä eipä paljon puuttunut, tämän koronaruljanssin alkumetreillä, etteikö meitä yli 7 -kymppisiä velvoitettu (ennen rokotteita), kuten Raamatun spitaalisia: kulkemaan pitkin sivukujia ja seinänvierustoja (oma lisäykseni), ja ”käyttämään repaleisia vaatteita, pitämään hiuksensa hajallaan ja kasvojensa alaosa peitettynä sekä huutamaan: Saastainen, saastainen!” Me kun olimme tuolloin osa varsinaista riskiryhmää, ellemme peräti olleet se varsinainen riskiryhmä!

63. Service Pack 316

Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. (Psalmi 51:8)

 

Se että olen viime aikoina pyrkinyt pysyttelemään erossa sosiaalisesta mediasta – eli downshiftautunut, kuten trendikäs ”ameriikankielinen” termi kuuluu, – ei tarkoita ettenkö entiseen tapaan netin kautta tarkkailisi ympäröivää maailmaa. Yhtäkään sanoma -sen paremmin kuin muutakaan lehteä ei tilattuna meille tule. Joten jonkin asteinen päivittäinen nettikatsaus kuuluu ohjelmaan.

Huonona puolena näin hankitussa maailmankuvassa saattaa tosin olla se, että selkeän (vähemmän yksipuolisen) kuvan saamiseksi – pelkän kotimaisen median kautta – tarvittaisiin oikeastaan jonkinlaiset erityisen anti-anarkistiset, ja antisemististisen punavihreyden pois suodattavat silmälasit. Mutta jos olen asian oikein ymmärtänyt, sellaisia ei edes Instrusta löydy. Joten, jos kuka kaipaa kokonaiskuvan hahmotukseen selkeyttä, toimeen on tultava lähes pelkällä aivojumpalla.

On siis tullut tarkkailtua – jopa edellä mainittuja vaikutteita uhmaten – erinäisiä ajankohtaisia ilmiöitä. Joista yhtenä silmään osuneena mainittakoon Politiikan korjaussarja. Sarjaa tarkemmin tuntematta ja ottamatta kantaa sen tarkoitusperiin; pelkkä nimi jo voisi herättää joitakin ajatuksia: Optimisti saattaisi nähdä myönteisenä sen, että vihdoinkin joku havaitsee politiikan korjattavat epäkohdat, ja aikoo tehdä jotain. Kun taas pessimisti tietää sen olevan monilta osin sen verran kiveen veistettyä, jopa monelle sukupolvelle tästä eteenkinpäin, ettei se ole korjattavissa.

Ja kuinka ollakaan: näitä pohdiskellessani; jo ennestään maailmankuulu äitiyspakkauksemme nousi (ikäänkuin ajatukseni lukien) taas otsikoihin! Ja kun tähän vielä lisätään aiheeseen sopivasti istuva ”Hyvä presidentti allekirjoitti huonon lain”, kuten Pasi Turusen postaus kertoo, on oheinen aloite tuiki välttämättömästä lisäyksestä kyseiseen pakkaukseen jo suoranainen kansalaisvelvollisuus!

Sillä käsittääkseni Suomi-laiva ui sen verran syvällä – tälläkin hetkellä vain hiuksen hienosti pohjakosketuksen välttäen – että jokainen, omalta osaltaan vähänkin Suomea nousuun ”brändäävä” innovaatio on mielestäni enemmän kuin tervetullut.

 
Siispä: kun sanomattakin selvää on, että lähitulevaisuudessa, vähintäänkin niin sanotulla ylimenokaudella; jos-ja-tai-kun sukupuolineutraalista avioliitosta ei aivan heti syntyisikään sukupuolettomia jälkeläisiä, vaan edelleen joko poikia tai tyttöjä (puhumattakaan tapauksista joissa on tyttö pojan kehossa, ja päin vastoin): tarvitaan molemmanpuolinen sukupuolen korjaussarja. Ja mikäs sen kätevämpää on, kuin että sellainen löytyy jo valmiiksi äitiyspakkauksessa.

Lisäksi pakkausta voi, joko valmiiksi tai myöhemmin täydentää erityisellä katumuksen huomioivalla (kun entinen oli sittenkin parempi) takaisinkorjaussarjalla. Joka nimensä mukaisesti mahdollistaa paluun entiseen. Mutta sen lisäksi, ikään kuin ylimääräisenä optiona, saattaa mahdollistaa myös hybridiksi muuntautumisen. Tällöin ongelmaksi jää enää vain paketin nimi; sillä äiti -sanan esiintyminen nimen etuliitteessä viittaa edelleen vahvasti sukupuolisuuteen.

Jaakko ketunhäntä kainalossa

Jokaiselle ei ehkä ole tuttu se tarina, johon tuo alaotsikko viittaa, mutta siihenkin auttaa Wikipedia. Jokaiselle Amiga entusiastille sen sijaan on varmasti tuttu, koneen kaatuessa näytölle ilmestynyt musta tekstipalkki punaisine kirjoituksineen ja punaisena vilkkuvine reunaviivoineen: ”Software failure. Press left button to continue. Guru meditation…”, ja lopussa mystinen numerosarja.

Oi niitä (Amiga) aikoja!

Mutta mitäpä Amigan käyttöjärjestelmän viesteillä on tekemistä enää minkään kanssa? No, eipä tietysti mitään; tulipahan vain mieleeni tullessani erehdyksessä sotkeneeksi itseni Jack & Fox -verkkokauppaan – tuo yritys kaupittelee Britannian lakien mukaan laillisia (siis mikäli uskomme heidän kotisivunsa vakuutteluun, ja miksipä emme uskoisi?) tyylihuonekalujen replikoita (kopioita) – ja sitä kautta heidän asiakaspalveluunsa.

Toisaalta, eiköhän tuo jo nyt ole yleisemminkin tiedossa, että jonkin asian ”laillisuus” ei itsestään selvästi takaa sen olevan moraalisesti oikein. Päättäjäthän niitä lakeja säätävät; ja valitettavasti yhä enenevässä määrin (vain)yleistä mielipidettä kosiskellen. Raamatusta voimme lukea, että juutalaiset toimivat tässäkin asiassa hyvänä esimerkkinä. Jos heistä ei mitään muuta vikaa ole löytynyt, joka oikeuttaisi kuolemantuomion julistamisen, tehdään heidän jumalanpalveluksensa laittomaksi!

”Sales guru at your service” on toiveita herättävä teksti tuolla sivulla aina silloin tällöin, jos chat (joka sekin tuntuisi elävän omaa elämäänsä, ilman sen kummempaa paikalla fyysisesti olevaa henkilökuntaa) sattuu olemaan päällä. Sanoin: erehdyksessä; siksi koska sisäinen pess…real…(siis vähemmän optimistinen) minäni pelkää menettäneensä sekä tilaamansa tuotteen, että (oppi)rahat. Tosin episodi ei ihan vielä ole täysin loppuun käsitelty. Toisin sanoen kaikkia asiaan mahdollisesti liittyviä (ja käännettävissä olevia) kiviä ei ole käännetty.

Optimismia kuvaavaksi tarkoitettua, ja usein toistettua klassista esimerkkiä (puoliksi täydestä lasista) paremmin toimii mielestäni oheinen äidin kommentti. Huomasin näet vastaavaa alkuperäistuotetta myytävän netissä huomattavalla alennuksella, ja puoli leikilläni kysäisin: ”tilataanko?” Johon vastaus kuului: ”Mitä me kahdella tehdään?”

Aivan yhtä tuttua kuin Amigan käyttäjille ”mietiskelevä Guru”, ovat PC -koneitansa Windows -käyttöjärjestelmällä komentaville Service Packit. Varovaisimmat – ainakin niistä jotka ovat tietokoneesta työnsä puolesta päivittäin riippuvaisia – eivät edes suostu asentamaan uusinta päivitystä, ennen kuin vähintään Service Pack 1 on ilmestynyt. Pitkälti riippuu siitä millainen kunkin koneen kokoonpano on, onnistuuko päivitys ilman ongelmia. Kun oikein huonosti käy, koko käyttöjärjestelmä jumittuu, ja lievimmilläänkin osittain.

 
Todettakoon nyt tässä kohtaa selvennyksenä, ettei tämän postauksen otsikko suoranaisesti liity Microsoftiin tai Windowsiin. Koska jos se liittyisi, noin suuri korjauspakettien määrä yhdelle käyttöjärjestelmäpäivitykselle paljastaisi Gatesin Billin vakavan rekrytointi-ongelman: nörttien palkkaamisessa sopivan ei koskaan pitäisi antaa ohittaa pätevää!

Vaan se pyrkii omalla kainolla (ehkä vähän naiivillakin) symboliikallaan viittaamaan taivaalliseen Service Packiin. Joka – toisin kuin Windowsin tapauksessa, jossa korjataan tekijän järjestelmään jättämät puutteet – korjaa kaikki käyttäjän itsensä, omilla toimillaan ja väärinkäytöksillään aiheuttamat ongelmat!

Enemmistö juutalaisista hyväksyy, ja näin ollen tuntee Raamatusta vain Vanhan Testamentin, ja sitä kautta ankaran, mutta oikeudenmukaisen Jumalan. Me länsimaiset kristityt katsomme olevamme oikeutettuja suorastaan (hieman kärjistäen) ”haistattamaan” pitkät koko vanhalle liitolle! Koska meille kuuluu Vain Uusi Testamentti. Eikä oikeastaan edes sekään kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan tuo minikokoinen; pienoisraamatuksikin kutsuttu jae johon otsikon symboliikka viittaa.

Pahoin kuitenkin pelkään, että nykyisin käytössä oleva (sikäli kuin nyt Raamatusta mitään enää on kovin vakavasti otettuna) on jo typistetty ministä nanoraamatuksi, tyyliin: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut…”, eikä sen jälkeen sitten aamenta kummempaa tarvitakaan tunnelmaa pilaamaan.

 
Mutta oletko tullut ajatelleeksi että Uuden Testamentin viimeinen kirja, jonka kirkkoraamattumme esittelee nimellä: Johanneksen Ilmestys, alkaa sanoilla: ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys”; eikä siinä äänessä enää todellakaan ole synnintekijöitä suloisesti myötäkarvaan silittelevä lauhkea uhrikaritsa. Vaan sama ankara, ellei vieläkin ankarampi, mutta samalla rakastava Jumala kuin Vanhassa Testamentissa?

5. Laittomuuden salaisuus

”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.” (Matt. 24:12)

”Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.” (2.Tess. 2:7-10)

Pelkkä sisälukutaito – sekä Raamatun että lehtien lukemisessa – riittää toteamaan, että jonkinlainen laittomuuden salaisuus on vaikuttamassa! Ihmiskunta joka kuvittelee aivan kohta saavuttavansa jonkinlaisen ylevän kehityksen kliimaksin, joutuu kerta toisensa jälkeen toteamaan, että ihminen on ihmiselle susi!

Niiden, joilla vielä sentään on edes jonkinlainen oikeuskäsitys jäljellä, on usein vaikea ymmärtää lainlaatijoiden päätöksiä. Rikolliset, joiden pitäisi normaalin oikeuskäsityksen mukaan roikkua kahleissa seinällä, pelkällä vedellä ja leivällä (minimiannoksilla) ruokittuna, kulkevat keskuudessamme vapaina, joko takuita vastaan tai ilman! Tuoreimpana esimerkkinä Britanniassa kuukauden vanhan vauvansa julmasti pahoinpidelleet ja raiskanneet vanhemmat, josta aiheesta laitoin linkin facebookiin.

Tuosta Jeesuksen toteamuksesta olisi kristittynä mieluisaa vetäytyä pois, toteamalla ettei se onneksi meitä koske. Mutta pelkäänpä että ei mene läpi, ainakaan varauksetta.

”On mielestäni tekopyhää hurskastelua kiinnostua ihmisen elämän pyhyydestä, mutta vasta sitten kun tuo ihminen on riistänyt hengen yhdeltä, jopa useammalta kanssaihmiseltä!”

Oheinen on lainaus toisesta, muun muassa aborttiin liittyvästä kommentoinnista, jossa hämmästelin sitä että samat instanssit joiden mielestä lapsen surmaaminen äidin kohtuun abortissa on ok, saattavat pitää sarjamurhaajan kuolemantuomiota hirvittävänä vääryytenä!

Millainen kansa, sellaiset päättäjät – on tuttu sanonta. Mutta itse asiassa se pätee myöskin lainsäädäntöön, koska samaiset päättäjät säätävät lait.

Tuo Tessalonikalaisille suunnattu kirje totesi jo tuolloin laittomuuden salaisuuden olevan vaikuttamassa. Nyt herääkin vain kysymys: onko se enää edes mikään salaisuus?