87. Jumala auta meitä!

”Jos minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.”(Hesekiel 33:8)

 

Huomaan aikaa kuluneen peräti jo toista vuotta edellisestä postauksesta tähän blogiin. Lieneekö siinä syy, että tuntuu kuin olisi jotenkin ote lipsunut ja vaikea saada juonen päästä kiinni. Mutta jospa se siitä vertyy kun jaksaa ponnistaa. Nyt kun tässä riskiryhmään (70+) kuuluvana, toistaiseksi oma-aloitteisessa puolikaranteenissa välttelen koronavirusta, olisi ainakin ajan puolesta siihen mahdollisuus.

Jokunen kuutio on vettä ehtinyt virrata ähtävänjoessa – kuin myös monta ”piipitystä” Twitterissä – sitten viime näkemän. Useita kuukausia kestänyt, seurakuntamme uusien kokoontumistilojen remontointi on myös tiiviisti vienyt sekä ajan, että ajatukset, joten siinä yksi syy taukoon. Ja nyt sitten törmään lähes käsittämättömään: huomaan tämän tyylini, jossa siteeraan Raamattua, muuttuneen tänä aikana rikolliseksi toiminnaksi! Minut tosin saattaa (toistaiseksi) pelastaa se, että olen ”nobody” enkä esimerkiksi kansanedustaja. Saapa nähdä, aika näyttänee.

Niin: koko Suomi tietää että kansanedustaja Päivi Räsänen on joutunut vainotuksi ja valtakunnansyyttäjän ajojahdin kohteeksi, siteerattuaan Raamattua! Enpä olisi uskonut tätäkään näkeväni vaikka tiedänkin, että Raamatun mukaan näin tulee käymään. Sitä enemmän, mitä lähemmäs ”lopun ajan” tapahtumia tullaan. Voidaan hyvällä syyllä sanoa että ainakin Päivi on yrittänyt omalta osaltaan ”varoittaa jumalatonta”, eli ottanut vaarin ylläolevasta Raamatun kohdasta. Olkoonkin (ennen kuin joku ehtii viisastella) että ohjeet on annettu aikanaan Hesekielille. Matteuksen evankeliumista löytyy aiheeseen tuoreempaakin tietoa: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattavan kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.”

Otsikko taas viittaa Juha Tapion tunnetuksi tekemään, ja meidän seurakuntamme musiikkipastorin ansiokkaasti usein esittämään kappaleeseen. Ollen samalla avunhuuto, sillä me ihmispoloiset todella tarvitsemme tässä pandemiassa Jumalan APUA! Tuo kappaleen kertosäe on yhä enenevässä määrin alkanut ”korvamatona” soimaan päässäni. Ihan jo tätä Suomen poliittista ilmapiiriä seuratessa: ja aivan erityisesti nyt, kun koronavirus on – syrjäytettyään toistaiseksi ilmastonmuutoksen – otsikoissa ja puheenaiheena 24/7.

Kun seuraa hallituksen haparointia, – hallituksen, joka tuskin vieläkään olisi saanut tehtyä edes nykyisiä päätöksiä ilman tasavallan presidentti Sauli Niinistön puuttumista asiaan: ehkäpä tyyliin: Tytöt hei, nyt on tosi kysymyksessä, lopettakaa se vatulointi? – ja poukkoilevaa tiedottamista aiheesta, ei voi välttyä ajatukselta: Eikö meillä suomalaisilla olisi ollut jo tarpeeksi vitsausta hallituksessa: pitikö tähän vielä koronaviruskin tulla?

Mutta niinhän se menee että IHMINEN PÄÄTTÄÄ JUMALA SÄÄTÄÄ. Kuten tuttu ja ajankohtainen(kin)  sanonta kuuluu. Tai toinen: ”Sitä saa mitä tilaa.” Ehkäpä ei olla vielä saatu kaikkea, mitä on tullut tilattua? Ohessa esimerkkinä yksi tuttuakin tutumpi säätämys, joka löytyy Apostolien teoista: ”Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat.” Mikä ei suinkaan ole estänyt tiettyjä tahoja kiihkeästi tavoittelemasta kansallisvaltioiden, ja rajojen ”haihduttamista” uuden uljaan liittovaltion aikaansaamiseksi. Tai ainakin sen yrittämistä. 

Ovatkohan hankkeen puuhamiehet (tai pitäisiköhän ajan hengen mukaisesti sanoa puuhahenkilöt), ylläoleva huomioiden, tulleet lainkaan ajatelleeksi ettei Jumala taida olla globalisti (eikä edes toisekseen humanisti, jos tarkkoja ollaan), ja miten ensimmäiselle globalismihankkeelle kävi? 

Sehän tässä on erityisen merkillistä, että meillä suomalaisilla on VAIN YKSI puolue poliittisten puolueiden joukossa, joka ajaa Suomen asiaa! Ja heidät on median ja muiden puolueiden taholta tehokkaasti demonisoitu. Edes Kristillisdemokraatit eivät (tietääkseni) ole sanoutuneet moisesta irti, vaan täysin rinnoin olleet mukana samoissa ”tuolileikeissä.” Kun nyt kuitenkin joudutaan – tosin pitkin hampain – toteamaan, että perussuomalaiset ovat olleet enimmäkseen tuskallisen oikeassa, on se mitä ilmeisimmin trauma josta kaikki eivät mahdollisesti selviä. Ja mikä pahinta, Suomen ja suomalaisten kustannuksella!

Tässä kohtaa tekee mieleni vapaasti soveltaa aikaisemmin siteeraamaani luonnehdintaa USA:n vaaleista (”Trump vs. 20 miljoonaa henkeään pidättävää demokraattia”): Jos Halla-aho sanoisi että happi on hyväksi, suomalainen valtamedia ja muut puolueet pidättäisivät hengitystä ja tukehtuisivat. Vinkkinä persuille: ehkä taktiikkaa kannattaisi kokeilla?

Sarkasmi, ironia ja kyseenalainen(?) huumori sikseen. Ja oheen – kuolemaa halveksien (jälleen kerran) – valaisevaa muistutusta Raamatusta siihen, miksi me emme kaikki puhu samaa kieltä. Ja miksi näin ei ilmeisesti pidäkään olla. Toisille mielihyväksi, kun taas toisille ”mielenkarvaudeksi.”

”Ja Herra sanoi: ”Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.” Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.” (1. Moos. 11:6-9)

77. Hästäk-kulttuuri ja Kosminen tomppeli

”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.” (2. Piet. 5:8-9)

 

Ehkä on syytä vähän avata taas jo näinkin pitkään jatkuneen ”monitoroinnin” mukanaan tuomia, ajoittain hyvinkin vivahteikkaita, ja jopa jänniäkin väristyksiä ja tuntemuksia.

Aloittaessani nykyistä ristiretkeäni somen ihmeelliseen maailmaan, kuulin eräänlaisena evästyksenä sellaisenkin maininnan Twitteristä, että se on eliitin temmellyskenttä. Ja toden totta: kun kärkinimeksi ja eräänlaiseksi ”His Master’s Tweet” -hahmoksi nousee: ei enempää eikä vähempää, kuin itse USA:n presidentti Donald Trump: Voisiko se tästä enää sen elitistisemmäksi mennäkään!?

Tuskinpa vaan. Ja Trump nyt ei takuuvarmasti ainakaan jätä ketään kylmäksi. Päinvastoin! Mikä merkillisintä: kuumimmat antitrumpistit (ihan globaalistikin) tuntuisivat edelleen käyvän USA:n presidentinvaalikampanjaa: odottaen yhä Hillary Clintonin tulevan valituksi!

Tarkoitus oli, kuten Twitter esittelyssäni (taas itseäni toistaen) totean; oikeastaan vain ikäänkuin varjona varjoissa tarkkailla: Ja olla sen kummemmin kommentoimatta tai uudelleen twiittaamatta. No, ihan niinhän se ei sitten kuitenkaan ole mennyt. Vaan yksi asia johti toiseen (aivan kuten myös oheisen kuvan luolassa asuvalla epäonnisella, israelilaisten tuotteiden boikotoimiseen ryhtyneellä perheellä). Ja huomaan kovaa vauhtia ajautuvani suorastaan hästäk-kulttuurin suurkuluttajaksi.

Takavuosien Pekka Puupää -elokuvien hahmon, eli Pätkän (Martti ”Masa” Elis Niemi) tunnetuksi tekemä lentävä lause ”asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta…”, tuli kyllä mieleen kun törmäsin Joel Kontisen kirjoitukseen, jossa mainittiin Ristin Voiton sivuilla ollut kirjoitus: ”luomiskertomus kuvaa maailman Jumalan itselleen rakentamana kosmisena temppelinä.” Toki tuttu on myös Raamatussa toisaalla, toisessa (ei kylläkään sen vakavampaan kuin syömiseen liittyvässä)
kontekstissa todettu:

”Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.” (Room. 14:4)

Uskallan kuitenkin ihmetellä hengellisen syntymäkotini (Helluntaiherätys, jonka pää-äänenkannattaja Ristin Voitto -lehti on, tai ainakin oli ennen) kehitystä, kun ymmärtääkseni, isäntä meillä pitäisi oleman sama, ja kyse on huomattavasti syömistä vakavammasta asiasta (ainakin kun pidetään mielessä, että ”yksi asia johtaa toiseen…”): Ollaanko siellä jo kenties hurahdettu, vaiko vasta kovaa vauhtia hurahtamassa kosmisiksi tomppeleiksi?

Raamattu-aiheista aivovoimistelua edelleen jatkaakseni: meille jokaiselle taitaa olla tutut, itsensä Jeesuksen sanomat, avioliittoon liittyvät sanat: ”Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Mark. 10:9) Genesis kertoo myös Baabelin kielten sekoituksesta, jonka johdosta ihmiset lakkasivat puhumasta yhtä yhteistä kieltä ja yhteinen tornihanke kuivui kokoon.

En ole profeetta, enkä profeetan oppilas. Enkä näinollen yritä väittää, että Raamattu jossain kohtaa sanoisi: minkä Jumala on hajoittanut, sitä älköön ihminen yhdistäkö. Toisaalta, kyllä tuollekin ajatukselle saattaisi jossain määrin antaa tukea Joosuan langettama vala Jerikon valloituksen jälkeen: ”Kirottu olkoon Herran edessä se mies, joka ryhtyy rakentamaan tätä Jerikon kaupunkia. Sen perustuksen laskemisesta hän menettäköön esikoisensa ja sen porttien pystyttämisestä nuorimpansa.” (Joos. 6:26)

Uskon kuitenkin siihen että Jumalalla on ollut, ja on edelleen tuohon kielten sekoittamiseen ja ihmiskunnan muokkamiseen sitä kautta eri kansakunniksi, hyvät ja tarkoituksen mukaiset syyt.
Joten tästä näkövinkkelistä katsottuna en ole ollenkaan varma että tätä nykyistä globalistista puuhastelua kansallisten valtioiden rajojen, ja kansallisten identiteettien haihduttamisineen, jopa yhteinen kieli -hankkeineen, katsotaan niin sanotusti hyvällä silmällä.

Ken elää, hän näkee. Kaikki siis näyttää menevän juuri päinvastaiseen suuntaan, kuin mitä Jumala sanassaan on tahtonut tai tarkoittanut. Mutta kuitenkin: ”niin kuin on kirjoitettu.” On tullut aikaisemminkin todettua, että ihmistä on aivan alusta asti eniten kiinnostanut juurikin se, mikä on kiellettyä. Jota tukemaan sopii oheinen poiminta Jani Heikkisen toimittamasta kirjasta nimeltä: Ajatusten Aarteita.

”Aatami oli vain inhimillinen – ja vain se selittää kaiken. Hän ei syönyt omenaa omenan vuoksi, vaan siksi että se oli kielletty. Jos käärme olisi kielletty, hän olisi syönyt sen.” (Mark Twain)