9. Pelkoterapia

”Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.” (1 Joh. 4:15-19)

Luettuani Uusi Suomi – nettilehdestä tieteen sensaatiomaisesta(?) saavutuksesta, jossa suomalainen hiiri voitti pelkonsa, tuli mieleen kaksi asiaa.

Ensimmäinen liittyy vähän aikaisemmin julkaistuun, niin ikään sensaatiomaiseen, uutiseen. Siinä tutkija voitonriemuisesti kertoi kehittäneensä viruksen, jolla helposti saa vähintään puolet porukasta sairastumaan kuolettavasti!

Joten eiköhän tuossa kollega toiselle kollegalle, tai pitäisikö sanoa kollegiolle, järjestänyt – ikäänkuin sosiaalisen tilauksen – tehdä pelkoterapiatutkimusta? Resepti parannuskeinoksi tosin on sama vanha tuttu: nappi ja terapia.

Toinen mieleen tuleva asia liittyy Artturi Reinikaisen kertomukseen koiran koulutuksesta, jossa kaveri kertoi kouluttaneensa koiraansa joka oli tehnyt isomman tarpeensa kerrostalon portaikkoon. Tämä kertoi työntäneensä koiran kuonon tuohon jätökseen ja heittäneensä koiran sen jälkeen alas parvekkeelta. ”No oppiko se?” Kysyi Reinikainen. Johon vastaus kuului: ”No, tavallaan. Nykyään kun se tekee läjänsä portaikkoon, se työntää itse kuononsa siihen ja hyppää alas parvekkeelta.”

Että mikä on tämän tarinan opetus? Vaikkapa että hiiret ovat hiiriä, koirat koiria ja gallupit (tilattujakin) gallupeja, ja ihmiset ihmisiä. Ylläoleva lainaus kertoo turvallisesta pelon karkoitusmenetelmästä.

HYVÄÄ ja epätieteellistä JOULUA KAIKILLE!

8. Sikamaista

”Silloin tuli fariseuksia ja kirjanoppineita Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat: ”Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle.” Mutta hän vastasi ja sanoi heille: ”Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden? Sillä Jumala on sanonut: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, ja: ’Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman’. Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: ’Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi’, sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä. Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.” (Matt. 15:1-6)

Sain juuri luettua ohuen, mutta sitäkin painavampaa tekstiä sisältävän Graig Groeschelin kirjan: Kristitty ateisti, ja ehkä siitä johtuen olen jonkin verran hämmentynyt. Koska on pakko myöntää kuuluvani tuohon joukkoon, johon hän itsekin samaistaa itsensä! Monessa kohdin elämä (valitettavasti) julistaa toisenlaista evankeliumia kuin mitä suu puhuu.

Hieman aikaisemmin olin katsonut seiskalta Pawsonin historiikin joulusta, joka osoittautui taustaltaan pakanalliseksi juhlaksi. Ja jossa alunperin juhlittiin kaamoksen keskellä talven selän taittumista, päivän alkaessa jälleen pitenemään.

Yksityiskohtia en muista, mutta ajatuksena oli saada kitkettyä tuo rietas pakanallinen juhla perinteistä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mutta sitten – taisi olla Paavi – keksi ajatuksen, että tuota juhlaa alettaisiin viettää Kristuksen syntymäjuhlana, ja siitä lähtien perinne on jatkunut.

Pawsonin mukaan Jeesuksen oikea syntymäpäivä sattuu jokseenkin lehtimajanjuhlien ajankohtaan, jossa olisikin Raamatullinen logiikka.

Ehkäpä on niin että meissä yhdistyy epämieluisalla tavalla sekä kristillinen ateismi, että ”vanhinten perinnäissäännön” tiukka puolustaminen mieluummin kuin Jumalan sanan mukaan ojentautuminen. Pawson sanoi kyllä itsekin edelleen viettävänsä joulun juhlaa lahjojen antamisineen, mutta hän ei vietä sitä Jeesuksen syntymäjuhlana.

Meillä taitaa siis olla synttärit hieman vika aikaan. Mutta pitääkö sitä vielä kaiken lisäksi juhlistaa syömällä sikaa, jonka Jumala on määritellyt saastaiseksi eläimeksi?!

7. Desantit

””Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät. ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’” (Matt. 7:15-23)

Kun luin piispanvaaliehdokkaan Sakari Häkkisen tuoreen mielipiteen Jeesuksen neitseestä syntymisestä, koin eräänlaisen ahaa-elämyksen. Tosin kielteisen sellaisen.

Nimittäin että enää ei tarvitse pitkin Ruotsin maata kahlata etsimässä papiston suustaan päästämiä sammakoita, vaan niitä löytyy ihan kotikutoisina, täältä Suomesta! Alkavatko jo hekin tulla ulos kaapista?

Mieleen nousee erilaiset vakoojajutut, tai kuten sota-aikaan, tarinat desanteista, jotka laskuvarjojensa avulla pudotettiin vihollisen selustaan tekemään myyräntyötään. Sillä mitenkä muutenkaan voisi nimittää näitä nykyajan liberaaliteologeja jotka ”hengailevat” kirkossa, vaikka heidän pitäisi rehellisyyden nimissä olla ateistien leirissä?

Mahtaakohan saatanan palvojiksi olla pyrkimässä yhtä sakeat joukot sellaisia, jotka eivät usko saatanan olemassaoloon, kuin mitä kristillisellä puolella niitä, jotka kieltävät lähes kaiken kristinuskoon liittyvän ja ovat silti kiihkeästi haluamassa paimeniksi!

Näyttäisi siltä että luetun ymmärtämisessä on suuria vaikeuksia, vieläpä sellaisissa kohdissa jotka eivät kaipaa tulkitsemista vaan avautuvat kaikille sisälukutaitoisille!

On mielestäni vihoviimeinen keino pyrkiä opettamaan muita, jos itse ei täysillä usko koko asiaan, josta esimerkiksi Jaakobin kirjeessä – jopa veljiä – varoitetaan:

”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.”

6. Pandoran lipas

”Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet ottanut suuren voimasi ja ottanut hallituksen. Ja pakanakansat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut, ja tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille ja niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille, ja turmella ne, jotka maan turmelevat.” (Ilm. 11:17-18)

Aivan hyvällä syyllä voidaan sanoa ihmiskunnan tulleen vaiheeseen – viimeistään silloin kun tiede sai kehitettyä atomipommin – jossa pandoran lipas on saatu avattua, eikä tietotaito enää riitä sen uudelleen sulkemiseksi.

Voisi hyvin kuvitella että tuon lippaan avaamisen tuomat kauhuskenaariot olisivat saaneet aikaan rauhoittumista, mutta tuo virstanpylväs käynnistikin ennen näkemättömän kilpavarustelun!

Jonkinlaisen huumorin (mustanko?) kukkasena voidaan todeta jollakulla välähtäneen: pojat hei, tätähän voidaan muuten käyttää siviilipuolellakin, energian tuotannossa!

Yhtä kaikki, ongelmat jotka tuosta rauhanomaisesta käytöstäkin aiheutuvat, eivät ole, ainakaan helposti, ratkaistavissa. Joten ratkaisuna on paketoida ne tulevien sukupolvien harmiksi kallioon. Melkoinen perintö!

Jokin aika sitten tuli televisiosta dokumentti, jossa käsiteltiin vaiettua uhkaa nimeltä biologinen ase. Jälleen on tieteen kerma valjastettu kehittelemään, ehkä pirullisimpia aseita mitä ihminen toisen ihmisen tuhoamiseksi voi keksiä.

Sivutuotteena saattaa löytyä parannuskeinoja tarttuviin tauteihinkin, kunhan ensin saadaan selville, miten edullisesti ja tehokkaasti saadaan aikaan massatuho minimaalisin omin tappioin. Noita aseita vastaan saattaa olla parempi mahdollisuus itse suojautua, radioaktiivinen säteily kun ei paljon meidän sadetakkisuojauksista taida piitata.

Huomiota herättänyt piirre tutkijoiden keskuudessa oli se, että jos tai kun jollekin heistä heräsi omatunto, jonka johdosta he halusivat päästä eroon noista hommista, he yksi toisensa jälkeen kuolivat epämääräisissä oloissa. Ei siis ainakaan niin sanotun luonnollisen kuoleman kautta, ellei sellaiseksi jo nykyään luokitella enemmän tai vähemmän avustettua sellaista.

Ylläolevan lainauksen loppuosa kertoo meille ettei Jumalalle ole yhdentekevä asia miten me tätä meille asuttavaksi annettua planeettaa kohtelemme. Valitettavaa on että meidän kekseliäisyytemme näyttäisi vain kiihdyttävän Telluksen turmeltumista.

5. Laittomuuden salaisuus

”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.” (Matt. 24:12)

”Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.” (2.Tess. 2:7-10)

Pelkkä sisälukutaito – sekä Raamatun että lehtien lukemisessa – riittää toteamaan, että jonkinlainen laittomuuden salaisuus on vaikuttamassa! Ihmiskunta joka kuvittelee aivan kohta saavuttavansa jonkinlaisen ylevän kehityksen kliimaksin, joutuu kerta toisensa jälkeen toteamaan, että ihminen on ihmiselle susi!

Niiden, joilla vielä sentään on edes jonkinlainen oikeuskäsitys jäljellä, on usein vaikea ymmärtää lainlaatijoiden päätöksiä. Rikolliset, joiden pitäisi normaalin oikeuskäsityksen mukaan roikkua kahleissa seinällä, pelkällä vedellä ja leivällä (minimiannoksilla) ruokittuna, kulkevat keskuudessamme vapaina, joko takuita vastaan tai ilman! Tuoreimpana esimerkkinä Britanniassa kuukauden vanhan vauvansa julmasti pahoinpidelleet ja raiskanneet vanhemmat, josta aiheesta laitoin linkin facebookiin.

Tuosta Jeesuksen toteamuksesta olisi kristittynä mieluisaa vetäytyä pois, toteamalla ettei se onneksi meitä koske. Mutta pelkäänpä että ei mene läpi, ainakaan varauksetta.

”On mielestäni tekopyhää hurskastelua kiinnostua ihmisen elämän pyhyydestä, mutta vasta sitten kun tuo ihminen on riistänyt hengen yhdeltä, jopa useammalta kanssaihmiseltä!”

Oheinen on lainaus toisesta, muun muassa aborttiin liittyvästä kommentoinnista, jossa hämmästelin sitä että samat instanssit joiden mielestä lapsen surmaaminen äidin kohtuun abortissa on ok, saattavat pitää sarjamurhaajan kuolemantuomiota hirvittävänä vääryytenä!

Millainen kansa, sellaiset päättäjät – on tuttu sanonta. Mutta itse asiassa se pätee myöskin lainsäädäntöön, koska samaiset päättäjät säätävät lait.

Tuo Tessalonikalaisille suunnattu kirje totesi jo tuolloin laittomuuden salaisuuden olevan vaikuttamassa. Nyt herääkin vain kysymys: onko se enää edes mikään salaisuus?

4. Huutavat kivet

”Ja kun hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet, sanoen: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!” Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi”. Mutta hän vastasi ja sanoi: ”Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat”.” (Luuk. 19:37-40)

Kerronpa tässä niitä ajatuksia mitä tuorein uutinen herättää minussa. Kysymyksessä on tietenkin puheenjohtaja Janne Toivosen esiin tuoma tulinen järvi, johon hän on sanonut homojen joutuvan, ja jossa väittämässä hän kertoo osatotuuden siitä mitä Raamattu aiheesta kertoo. Ja kansakunta, aikakaudelle tyypillisesti, on jälleen kerran pöyristynyt!

Itse aihe (tulinen järvi) ja siihen liittyvät kuvaukset ovat Raamatussa kaikkien lukutaitoisten nähtävissä.

Uutinen saattaa olla liioiteltu ilmaisu, sillä artikkelin mukaan yksikään lehti ei ole suostunut sitä julkaisemaan. Enkä usko että Helsingin Sanomatkaan olisi julkaissut, edes tuota aiheeseen viittaavaa pientä pätkää, ellei uutislähde olisi ollut saman aikaisesti sekä kauhea että myös ah, niin kiehtova: Perussuomalainen!

Helvetti on arka aihe, jonka mainitseminen mielletään takavuosien tulikiven katkuisten fundamentalististen maallikkosaarnaajien aihepiiriksi, josta nykyajan valistunut papisto vaikenee visusti. Kummallista kyllä, Jeesus katsoi aiheelliseksi siitä kertoa! Kuten yleisemminkin synnistä ja parannuksen teon tarpeellisuudesta.

Laitan tähän vertailun vuoksi, mitä tämän päivän papisto ajattelee asioista. Olen tätä siteerannut aikaisemminkin, ja laitan tähän linkin postaukseen josta siteeraus löytyy. Kyseessä on ruotsalaisen naispapin Ulla Karlssonin mielipide: ”kristittyjen on jo aika lopettaa puhumasta synnistä, syyllisyydestä, verestä, uhratusta karitsasta ja muista kauhistuttavista asioista. Ne eivät kuulu nykyajan valistuneille ihmisille.”

http://korpialttari.com/2011/04/25/kristityn-vaellus/

Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa: ”Voi teitä… kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.”

Onko siis niin, että kun papit vaikenevat tai näpertelevät kokonaan muissa asioissa kuin missä heidän virkansa puolesta pitäisi, ”kivien” on huudettava?

3. Yhdenlaisia ihmisiä

”Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2:9-11)

Näyttää siltä että aivan itsenäisen blogi-isännän urani aluksi joudun korjaamaan lausuntoani, jonka aivan äskettäin, toisessa yhteydessä tulin antaneeksi: ”on vain kahdenlaisia ihmisiä: niitä jotka tunnustavat Jumalan olemassaolon, ja niitä jotka eivät halua sitä tunnustaa.”

Mutta tämäkin vain osoittaa todeksi sen, että ihminen on vajavainen ja erehtyväinen.

En nimittäin heti tuolloin tullut ajatelleeksi näkökulmaa, josta katsoen voidaan sanoa Jumalan laittaneen jo paremmaksi (tai pahemmaksi, katsantokannasta riippuen). Eli tässä kontekstissa joudun pudottamaan listalta vielä yhden ja toteamaan: on vain yhdenlaisia ihmisiä!

2. Hyvä ihminen

”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.” (Luuk. 6:45)

Tätä aloitellessani totean tekeväni historiaa, jonka ei miehisillä putkiaivoila pitäisi perinteisen ajattelumallin mukaan ollenkaan olla mahdollista. Nimittäin saman aikaisesti tehdä joulusiivousta, pestä pyykkiä ja käydä naputtelemassa tätä! Otan riskin täysin tietoisena siitä että tämän kaltainen yritys saattaa päättyä katastrofiin.

Hyvin usein kuulee sanottavan: jos Jumala on rakkaus, miksi maailmassa on niin paljon nälänhätää. Tai miksi on niin paljon sotia ja niiden mukanaan tuomaa kärsimystä?

Mutta harvemmin, jos koskaan kukaan esittää itselleen kysymyksen: jos ihminen on pohjimmiltaan hyvä (kuten myöskin hyvin yleisesti esitetään), miksi sitten emme ole saaneet poistettua esimerkiksi nälänhätää? Miksi joka hetki soditaan jossain päin maailmaa?

Ymmärtääkseni nälänhätä olisi kovinkin helposti hoidettavissa, ellei joidenkin intresseihin kuuluisi pitää asia ennallaan, jotta markkinahinnat pysyvät korkealla. Mieluummin heitetään ruokaa pois kuin että annettaisi nälkää näkeville. Viimeisimpänä saavutuksena ruoan tuottamiseen aikaisemmin varatun maan valjastaminen autoilun alttarille tuottamaan raaka-ainetta biopolttoaineelle! Sopii kysyä, ovatko nämä hyvän ihmisen menettelytapoja. Vastaus riippunee siitä, miltä intressipiiriltä kysytään.

Raamatun kertoma totuus meistä ihmisistä, että me olemme pahoja, ihan yksiselitteisesti, ei ole mikään uutinen sinänsä. Vaan on ollut ihmiskunnan historian alusta tiedossa. Sen mainitseminen – puhumattakaan totuutena kertomisesta – ei vain ole ollut korrektia, varsinkaan näinä moderneina aikoina.

Olen jossain yhteydessä ollut lukevinani että ”ihminen, joka ei tunne historiaansa, ei tunne kunnolla itseään”, tai ainakin jotain sinne päin. Kun tiedostaa sen, että jopa peilikuvakin saattaa kaunistella asioita, on paljon helpompi ymmärtää missä tällä Telluksella ihan oikeasti mennään.

Kun vielä syvällisemmin ymmärtää että todellinen taistelu käydään tuolla näkymättömissä maailmoissa – Hyvän ja Pahan, Jumalan ja Saatanan välillä, ja että sen taistelun vaikutukset heijastuvat tämän maan kamaralle, – onkin päässyt melko pitkälle asioiden oivaltamisessa.

Se, että Jeesus itse ottaa puheeksi hyvän ihmisen, antaa meille kuitenkin toivoa siitä että sellainenkin saattaa hyvissä olosuhteissa olla olemassa. Tosin sen mahdollistamiseksi taidetaan tarvita itse Jumalan väliintuloa.

Niin, ja katastrofin aineksetkin olivat jo vähällä realisoitua alkuunsa. Mutta ei putkiaivojen johdosta, vaan taloyhtiön pesukoneen sanottua sopimuksensa irti. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.