49. Ainako aprillipäivä?

”Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.” (Ilm. 22:15)

Lapsuudesta tuttu hokema: ”Aprilliä, syö silliä; juo kuumaa kuravettä päälle” – muistui mieleen viimeisintä tieteen ”valtavaa läpimurtoa” kummastellessa. Kuten aikaisemmin naamakirjakommentissa totesin: Tiedemaailmassa aprillipäiviä näyttäisi epätasa-arvoisesti olevan vuodessa 365, kun me tavalliset ihmiset joudumme tyytymään yhteen!

Eipä silti että henkilökohtaisesti kaipaisin sitä yhtäkään. Olen jopa jossain määrin inhonnut koko virallista valehtelupäivää.

Kaikkien tiedossa oleva tosiasia on se, että savolaisen saarnatessa vastuu välittömästi siirtyy kuulijalle. Nyt näyttäisi melko vahvasti (on itse asiassa näyttänyt jo pitkään) siltä että tauti on levinnyt myös tiedemaailmaan. Eikä suinkaan levitessään voimaansa menettäneenä lievänä epidemiana, vaan suoranaisena pandemiana. Jossa ei ainoastaan vastuu – vaan myös todistelutaakka väittämän oikeaksi tai ”potaskaksi” toteamisesta – siirtyy kuulijalle.

Kun vastakkain asetetaan akateeminen arvovalta ja kadunmiehen filosofia, ei liene epäilystäkään siitä, kumpi kanta jää viralliseksi. Olkoon kuinka mieletön akateeminen väittämä tahansa. Me suomalaiset, ja niin sanottu vanha kansa varsinkin, olemme tottuneet suhtautumaan ylen kunnioittavasti kaikenlaiseen koulutukseen. Vanhoissa kotimaisissa elokuvissa ei ollut harvinaista kuulla jo pelkästään ylioppilasta puhuteltavan: ”Herra ylioppilas!”

Tuosta naiivista, lähes jumalointiin verrattavissa olevasta palvonnasta lienee nykyisin otettu jokunen askel maanläheisempään suhtautumiseen. Mutta yhtäkaikki koulutuksen mukanaan tuoma arvovalta on melko kiistaton.

Kuten viime aikoina otsikoihin nousseet valelääkäritapaukset osoittavat; optiona tiettyihin ammatteihin liittyvä valkoinen takki jo sinällänsä saa ihmeitä aikaan! Saatikka sitten että tuohon samaiseen takkiin on kääritty annos akateemista uskottavuutta.

Lähes mitä tahansa voi väittää todeksi ja mikä tahansa näyttäisi kelpaavan, kunhan ei vain lähde Raamattua ja luomisoppia myötäilemään.

Milloin yksi tiimi kirkkain silmin väittää ihmisen älykkyyden olevan peräisin eläimen aivovauriosta. Ja toinen, että ihminen on sian ja simpanssin risteytys; eikä ketään selvempijärkistä näytä löytyvän, joka sanoisi anoppini sanoin: ”Koputa hyvä mies (nainen, tai neutraalisti; henkilö) päätäs, että klöntit hajoo!”

Kertauksen vuoksi saattaa tässä yhteydessä olla paikallaan palauttaa mieliin, mitä Yhdysvaltain 26. presidentti Theodore Roosevelt aikoinaan humoristisesti(?) totesi akateemisesta sivistyksestä:

”Kouluja käymätön voi varastaa tavaravaunusta; akateemisesti sivistynyt voi nyysiä koko rautatien.”

Tuohon hokemaan vielä loppukaneettina palatakseni: Tottahan se on vedätetylle jossain määrin nöyryyttävä, mutta myös (tapauksesta tosin riippuen) vapauttava, tyyliin: Saivat mokomat höynäytettyä, mutta onneksi oli vain huijaus!

Tiedemaailmasta tuota ”vapautusta” lienee turha odottaa. Ovat kai sen verran ryppyotsaisen vakavissaan ja hartaita, että uskovat omat aprillipilansa!

9. Pelkoterapia

”Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.” (1 Joh. 4:15-19)

Luettuani Uusi Suomi – nettilehdestä tieteen sensaatiomaisesta(?) saavutuksesta, jossa suomalainen hiiri voitti pelkonsa, tuli mieleen kaksi asiaa.

Ensimmäinen liittyy vähän aikaisemmin julkaistuun, niin ikään sensaatiomaiseen, uutiseen. Siinä tutkija voitonriemuisesti kertoi kehittäneensä viruksen, jolla helposti saa vähintään puolet porukasta sairastumaan kuolettavasti!

Joten eiköhän tuossa kollega toiselle kollegalle, tai pitäisikö sanoa kollegiolle, järjestänyt – ikäänkuin sosiaalisen tilauksen – tehdä pelkoterapiatutkimusta? Resepti parannuskeinoksi tosin on sama vanha tuttu: nappi ja terapia.

Toinen mieleen tuleva asia liittyy Artturi Reinikaisen kertomukseen koiran koulutuksesta, jossa kaveri kertoi kouluttaneensa koiraansa joka oli tehnyt isomman tarpeensa kerrostalon portaikkoon. Tämä kertoi työntäneensä koiran kuonon tuohon jätökseen ja heittäneensä koiran sen jälkeen alas parvekkeelta. ”No oppiko se?” Kysyi Reinikainen. Johon vastaus kuului: ”No, tavallaan. Nykyään kun se tekee läjänsä portaikkoon, se työntää itse kuononsa siihen ja hyppää alas parvekkeelta.”

Että mikä on tämän tarinan opetus? Vaikkapa että hiiret ovat hiiriä, koirat koiria ja gallupit (tilattujakin) gallupeja, ja ihmiset ihmisiä. Ylläoleva lainaus kertoo turvallisesta pelon karkoitusmenetelmästä.

HYVÄÄ ja epätieteellistä JOULUA KAIKILLE!

7. Desantit

””Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät. ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’” (Matt. 7:15-23)

Kun luin piispanvaaliehdokkaan Sakari Häkkisen tuoreen mielipiteen Jeesuksen neitseestä syntymisestä, koin eräänlaisen ahaa-elämyksen. Tosin kielteisen sellaisen.

Nimittäin että enää ei tarvitse pitkin Ruotsin maata kahlata etsimässä papiston suustaan päästämiä sammakoita, vaan niitä löytyy ihan kotikutoisina, täältä Suomesta! Alkavatko jo hekin tulla ulos kaapista?

Mieleen nousee erilaiset vakoojajutut, tai kuten sota-aikaan, tarinat desanteista, jotka laskuvarjojensa avulla pudotettiin vihollisen selustaan tekemään myyräntyötään. Sillä mitenkä muutenkaan voisi nimittää näitä nykyajan liberaaliteologeja jotka ”hengailevat” kirkossa, vaikka heidän pitäisi rehellisyyden nimissä olla ateistien leirissä?

Mahtaakohan saatanan palvojiksi olla pyrkimässä yhtä sakeat joukot sellaisia, jotka eivät usko saatanan olemassaoloon, kuin mitä kristillisellä puolella niitä, jotka kieltävät lähes kaiken kristinuskoon liittyvän ja ovat silti kiihkeästi haluamassa paimeniksi!

Näyttäisi siltä että luetun ymmärtämisessä on suuria vaikeuksia, vieläpä sellaisissa kohdissa jotka eivät kaipaa tulkitsemista vaan avautuvat kaikille sisälukutaitoisille!

On mielestäni vihoviimeinen keino pyrkiä opettamaan muita, jos itse ei täysillä usko koko asiaan, josta esimerkiksi Jaakobin kirjeessä – jopa veljiä – varoitetaan:

”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.”

1. Monoloogisesti

Otsikko viittaa monologiaan ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että ensi kertaa kirjoitan kommenttia tai paremminkin postausta johon ei ole kommentoimismahdollisuutta. Loogisuus sen sijaan, johon se (otsikko) myöskin viittaa, saattaa jäädä toive-ajatteluksi.

Koska kuitenkin varastoon oli jäänyt valmiiksi laadittu (eri tarkoitukseen alunperin tosin) juttu, oli aika johdonmukaista muokata sitä hiukan tänne sopivaksi, sillä olisihan ollut sääli heittää se pois.

Noissa aikaisemmissa väännöissä (sillä väännöiksi niitä toden totta voidaan hyvällä syyllä nimittää) joita tuolla toisissa yhteyksissä on tullut harrastettua, on tullut allekirjoittaneen toimesta, ainakin kerran mainittua Jumalan puhuneen Raamatun lehdillä (taisin jopa todeta jokseenkin siihen tapaan, että jos vaikka Hän sattuisi kauttani puhumaan, ei se siis olisi ensimmäinen kerta) aasin kautta. Joka maininta muistaakseni tuolloin sai kuittauksen, tai ainakin tuo kuittaus sisälsi tämän ajatuksen: Heheh, kuka nyt tuollaista (aasin puhumista) uskoisi?

Mutta, kun meidän aikanamme aasit – tuoreimpana tätä kirjoitettaessa esitetty syvä huoli skitsofreniaan verrattavissa olevasta vakavasta uskonnollisesta epidemiasta, jota kaikkien ”oikeiden” tiedemiesten tulisi ehdottomasti karttaa – esittelevät meille evoluutioteorian yhtenä ainoana ja ehdottomana totuutena, jonka kritisoiminen on järjen vastaisena ehdottomasti kielletty (ja jopa aiheuttaa, instanssista riippuen, melko varman uraputken katkeamisen), osa kansasta ikäänkuin heittäytyy suuren sanoman edessä kasvoilleen ilman hymyn häivääkään, saatikka että uskaltaisivat nauraa moisille höpinöille!

Joten on todettava että kehitystä Raamatun ajoista (valitettavasti) on totisesti tapahtunut! Ennen puhui aasi, nyt puhuvat aasit, eikä kukaan ihmettele!

Ymmärtääkseni Jeesus ei tieten tahtoen hakeutunut väittelyihin, mutta ei kuitenkaan kavahtanut niitä sellaiseen joutuessaan. Raamattu kertoo meille Hänen tukkineen fariseusten ja saddukeusten suut erinäisissä väittelyissä, joissa lain oppineet aitoon lakimiestyyliin yrittivät saada Hänet sanoistaan ansaan. Huonolla menestyksellä. Sitä Raamattu ei kuitenkaan kerro että kukaan väittelijöistä olisi tullut uskoon väittelyn seurauksena. Ellei sitten Nikodeemoksen yöllinen visiitti Jeesuksen luokse päättynyt kääntymykseen, ja voida siten mieltää jollain lailla niiden seurannaiseksi. Tosin se ei myöskään sano, ettei näin voisi tapahtua. Sillä usko tulee edelleenkin kuulemisesta – joka tosin näissä kirjoitetuissa tapauksissa tapahtuu näköportin kautta.