63. Service Pack 316

Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. (Psalmi 51:8)

 

Se että olen viime aikoina pyrkinyt pysyttelemään erossa sosiaalisesta mediasta – eli downshiftautunut, kuten trendikäs ”ameriikankielinen” termi kuuluu, – ei tarkoita ettenkö entiseen tapaan netin kautta tarkkailisi ympäröivää maailmaa. Yhtäkään sanoma -sen paremmin kuin muutakaan lehteä ei tilattuna meille tule. Joten jonkin asteinen päivittäinen nettikatsaus kuuluu ohjelmaan.

Huonona puolena näin hankitussa maailmankuvassa saattaa tosin olla se, että selkeän (vähemmän yksipuolisen) kuvan saamiseksi – pelkän kotimaisen median kautta – tarvittaisiin oikeastaan jonkinlaiset erityisen anti-anarkistiset, ja antisemististisen punavihreyden pois suodattavat silmälasit. Mutta jos olen asian oikein ymmärtänyt, sellaisia ei edes Instrusta löydy. Joten, jos kuka kaipaa kokonaiskuvan hahmotukseen selkeyttä, toimeen on tultava lähes pelkällä aivojumpalla.

On siis tullut tarkkailtua – jopa edellä mainittuja vaikutteita uhmaten – erinäisiä ajankohtaisia ilmiöitä. Joista yhtenä silmään osuneena mainittakoon Politiikan korjaussarja. Sarjaa tarkemmin tuntematta ja ottamatta kantaa sen tarkoitusperiin; pelkkä nimi jo voisi herättää joitakin ajatuksia: Optimisti saattaisi nähdä myönteisenä sen, että vihdoinkin joku havaitsee politiikan korjattavat epäkohdat, ja aikoo tehdä jotain. Kun taas pessimisti tietää sen olevan monilta osin sen verran kiveen veistettyä, jopa monelle sukupolvelle tästä eteenkinpäin, ettei se ole korjattavissa.

Ja kuinka ollakaan: näitä pohdiskellessani; jo ennestään maailmankuulu äitiyspakkauksemme nousi (ikäänkuin ajatukseni lukien) taas otsikoihin! Ja kun tähän vielä lisätään aiheeseen sopivasti istuva ”Hyvä presidentti allekirjoitti huonon lain”, kuten Pasi Turusen postaus kertoo, on oheinen aloite tuiki välttämättömästä lisäyksestä kyseiseen pakkaukseen jo suoranainen kansalaisvelvollisuus!

Sillä käsittääkseni Suomi-laiva ui sen verran syvällä – tälläkin hetkellä vain hiuksen hienosti pohjakosketuksen välttäen – että jokainen, omalta osaltaan vähänkin Suomea nousuun ”brändäävä” innovaatio on mielestäni enemmän kuin tervetullut.

 
Siispä: kun sanomattakin selvää on, että lähitulevaisuudessa, vähintäänkin niin sanotulla ylimenokaudella; jos-ja-tai-kun sukupuolineutraalista avioliitosta ei aivan heti syntyisikään sukupuolettomia jälkeläisiä, vaan edelleen joko poikia tai tyttöjä (puhumattakaan tapauksista joissa on tyttö pojan kehossa, ja päin vastoin): tarvitaan molemmanpuolinen sukupuolen korjaussarja. Ja mikäs sen kätevämpää on, kuin että sellainen löytyy jo valmiiksi äitiyspakkauksessa.

Lisäksi pakkausta voi, joko valmiiksi tai myöhemmin täydentää erityisellä katumuksen huomioivalla (kun entinen oli sittenkin parempi) takaisinkorjaussarjalla. Joka nimensä mukaisesti mahdollistaa paluun entiseen. Mutta sen lisäksi, ikään kuin ylimääräisenä optiona, saattaa mahdollistaa myös hybridiksi muuntautumisen. Tällöin ongelmaksi jää enää vain paketin nimi; sillä äiti -sanan esiintyminen nimen etuliitteessä viittaa edelleen vahvasti sukupuolisuuteen.

Jaakko ketunhäntä kainalossa

Jokaiselle ei ehkä ole tuttu se tarina, johon tuo alaotsikko viittaa, mutta siihenkin auttaa Wikipedia. Jokaiselle Amiga entusiastille sen sijaan on varmasti tuttu, koneen kaatuessa näytölle ilmestynyt musta tekstipalkki punaisine kirjoituksineen ja punaisena vilkkuvine reunaviivoineen: ”Software failure. Press left button to continue. Guru meditation…”, ja lopussa mystinen numerosarja.

Oi niitä (Amiga) aikoja!

Mutta mitäpä Amigan käyttöjärjestelmän viesteillä on tekemistä enää minkään kanssa? No, eipä tietysti mitään; tulipahan vain mieleeni tullessani erehdyksessä sotkeneeksi itseni Jack & Fox -verkkokauppaan – tuo yritys kaupittelee Britannian lakien mukaan laillisia (siis mikäli uskomme heidän kotisivunsa vakuutteluun, ja miksipä emme uskoisi?) tyylihuonekalujen replikoita (kopioita) – ja sitä kautta heidän asiakaspalveluunsa.

Toisaalta, eiköhän tuo jo nyt ole yleisemminkin tiedossa, että jonkin asian ”laillisuus” ei itsestään selvästi takaa sen olevan moraalisesti oikein. Päättäjäthän niitä lakeja säätävät; ja valitettavasti yhä enenevässä määrin (vain)yleistä mielipidettä kosiskellen. Raamatusta voimme lukea, että juutalaiset toimivat tässäkin asiassa hyvänä esimerkkinä. Jos heistä ei mitään muuta vikaa ole löytynyt, joka oikeuttaisi kuolemantuomion julistamisen, tehdään heidän jumalanpalveluksensa laittomaksi!

”Sales guru at your service” on toiveita herättävä teksti tuolla sivulla aina silloin tällöin, jos chat (joka sekin tuntuisi elävän omaa elämäänsä, ilman sen kummempaa paikalla fyysisesti olevaa henkilökuntaa) sattuu olemaan päällä. Sanoin: erehdyksessä; siksi koska sisäinen pess…real…(siis vähemmän optimistinen) minäni pelkää menettäneensä sekä tilaamansa tuotteen, että (oppi)rahat. Tosin episodi ei ihan vielä ole täysin loppuun käsitelty. Toisin sanoen kaikkia asiaan mahdollisesti liittyviä (ja käännettävissä olevia) kiviä ei ole käännetty.

Optimismia kuvaavaksi tarkoitettua, ja usein toistettua klassista esimerkkiä (puoliksi täydestä lasista) paremmin toimii mielestäni oheinen äidin kommentti. Huomasin näet vastaavaa alkuperäistuotetta myytävän netissä huomattavalla alennuksella, ja puoli leikilläni kysäisin: ”tilataanko?” Johon vastaus kuului: ”Mitä me kahdella tehdään?”

Aivan yhtä tuttua kuin Amigan käyttäjille ”mietiskelevä Guru”, ovat PC -koneitansa Windows -käyttöjärjestelmällä komentaville Service Packit. Varovaisimmat – ainakin niistä jotka ovat tietokoneesta työnsä puolesta päivittäin riippuvaisia – eivät edes suostu asentamaan uusinta päivitystä, ennen kuin vähintään Service Pack 1 on ilmestynyt. Pitkälti riippuu siitä millainen kunkin koneen kokoonpano on, onnistuuko päivitys ilman ongelmia. Kun oikein huonosti käy, koko käyttöjärjestelmä jumittuu, ja lievimmilläänkin osittain.

 
Todettakoon nyt tässä kohtaa selvennyksenä, ettei tämän postauksen otsikko suoranaisesti liity Microsoftiin tai Windowsiin. Koska jos se liittyisi, noin suuri korjauspakettien määrä yhdelle käyttöjärjestelmäpäivitykselle paljastaisi Gatesin Billin vakavan rekrytointi-ongelman: nörttien palkkaamisessa sopivan ei koskaan pitäisi antaa ohittaa pätevää!

Vaan se pyrkii omalla kainolla (ehkä vähän naiivillakin) symboliikallaan viittaamaan taivaalliseen Service Packiin. Joka – toisin kuin Windowsin tapauksessa, jossa korjataan tekijän järjestelmään jättämät puutteet – korjaa kaikki käyttäjän itsensä, omilla toimillaan ja väärinkäytöksillään aiheuttamat ongelmat!

Enemmistö juutalaisista hyväksyy, ja näin ollen tuntee Raamatusta vain Vanhan Testamentin, ja sitä kautta ankaran, mutta oikeudenmukaisen Jumalan. Me länsimaiset kristityt katsomme olevamme oikeutettuja suorastaan (hieman kärjistäen) ”haistattamaan” pitkät koko vanhalle liitolle! Koska meille kuuluu Vain Uusi Testamentti. Eikä oikeastaan edes sekään kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan tuo minikokoinen; pienoisraamatuksikin kutsuttu jae johon otsikon symboliikka viittaa.

Pahoin kuitenkin pelkään, että nykyisin käytössä oleva (sikäli kuin nyt Raamatusta mitään enää on kovin vakavasti otettuna) on jo typistetty ministä nanoraamatuksi, tyyliin: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut…”, eikä sen jälkeen sitten aamenta kummempaa tarvitakaan tunnelmaa pilaamaan.

 
Mutta oletko tullut ajatelleeksi että Uuden Testamentin viimeinen kirja, jonka kirkkoraamattumme esittelee nimellä: Johanneksen Ilmestys, alkaa sanoilla: ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys”; eikä siinä äänessä enää todellakaan ole synnintekijöitä suloisesti myötäkarvaan silittelevä lauhkea uhrikaritsa. Vaan sama ankara, ellei vieläkin ankarampi, mutta samalla rakastava Jumala kuin Vanhassa Testamentissa?

62. Vanhurskas kansakuntien joukossa

”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt. 25:40)

 

Ruotsalaiset osaavat yllättää; joskus jopa positiivisesti! Enkä nyt puhu suomenruotsalaisista – he kun meillä nauttivat niin suurta luottamusta, että ainoa todellinen yllätys (sikäli kuin sellainen nyt ylipäätään voisi olla mahdollista) olisi, jos RKP:lla (jonka kannatus vaalista toiseen liikkunee siinä 3-5 prosentin kieppeillä, mutta jolla silti aina tuntuisi olevan vähintään kaksi ministeriä joka hallituksessa) ei jossakin hallituksessa olisikaan yhtään ainutta ministeriä! – vaan ihan oikeista ”riikinruotsalaisista.”

Sillä juuri kun olin ehtinyt lokeroida heidät, viimeisimpien sieltäpäin kantautuneiden mediatietojen perusteella, kansakunnaksi jolle islamofobiaa vastaan taisteleminen on kaikkein tärkein asia maailmassa. Jonka johdosta ollaan valmiita marssimaan – ja kukaties jopa barrikadeille auton renkaita polttamaan – niin sitten näyttivät Ruotsin televisiossa Uppdrag Granskning -nimisen ohjelman otsikolla: Judehatet i Malmö!

Tämä juutalaisvihaa käsittelevä raportti kuuluu olevan kaksiosainen, joista edellä mainittu on ensimmäinen. Toimittajat (Petter Ljunggren ja Sanna Klinghoffer) kulkivat – miehellä kipa päälaella ja molemmilla Daavin tähti -kaulakoru kaulassa – pitkin Malmön katuja testaamassa vaikutusta. Reaktioista päätellen voidaan liioittelematta sanoa, ettei ole ihan vaaratonta puuhaa! Muun muassa tekstiviestit, joilla hälytettiin apuvoimia heittelemään kananmunia toimittajien päälle, alkoivat sinkoilla, kuten oheisesta videosta käy ilmi.

http://www.svt.se/ug/vi-fick-sms-om-att-vi-skulle-komma-och-kasta-agg

Ja tuskin olin tuon raportin aiheuttamasta hämmennyksestä selvinnyt kun SVT1 esitti Schindlerin lista -elokuvan! Joten ei kai kukaan enää voi väittää, etteikö Sveamamma ainakin yritä sivistää kansalaisiaan monipuolisesti? Todettakoon selvennyksenä kuitenkin, että jotakin tekemistä näiden asioiden tihentyneisiin esiintymiskertoihin Ruotsin (ja muidenkin maiden) mediassa saattaa olla sillä, että nyt eletään niin sanottua ”juhlavuotta.” Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta noista keskitysleirien kauhuista, ja toisen maailmansodan päättymisestä.

Tiesitkö muuten sitä, että Yad Vashemissa, joka on Israelin virallinen muistopaikka holokaustin juutalaisille uhreille, on paikka nimeltä Vanhurskaiden lehto? Että sitä kiertävässä kunniamuurissa oli vuonna 2004 Vanhurskaiksi kansakuntien joukossa julistettujen 20205 henkilön nimilaatat? Että yksi näistä kunnian saaneista on ruotsalainen diplomaatti Raoul Wallenberg? Että Wallenberg pelasti kymmeniä tuhansia Unkarin juutalaisia holokaustilta; ja häntä onkin nimitetty Ruotsin Oskar Schindleriksi?

Yllättäen sain tiedon (tosin vahvistamattoman) Ben Kingsleyn kertomasta, ”listan” filmauksen yhteydessä hänelle esitetystä oudohkosta kommentista, joka ansaitsee tulla mainituksi. Se liittyy elokuvassa käsiteltyyn aiheeseen, ja kuuluu jokseenkin näin: ”Sitä ei ole koskaan tapahtunut, ja jos et pidä turpaasi kiinni, se tapahtuu pian toisen kerran.”

 
Mutta mitä yllättämiseen vielä tulee, on sitä Suomessakin osattu! Yllätyshän tuo ainakin minulle tämän päivän valossa on. Wikipediasta poimitut oheiset katkelmat nimittäin osoittavat Suomen kahden tunnetun valtalehden kunnostautuneen sota-aikana asiassa, joka liittyi juutalaisten luovuttamiseen saksalaisille!:

”Voimassa ollut sensuuri ei estänyt sanomalehtiä käsittelemästä asiaa. Helsingin Sanomat ja Suomen Sosialidemokraatti tekivät asiasta julkisen skandaalin tuomitsemalla voimakkain sanoin vireillä olleen luovutuksen,…”

”Toisaalta tapaus osoitti myös, että lehdistö pystyi sensuurista huolimatta toimimaan valtiollisena vahtikoirana ja katkaisemaan tapahtumaketjun, josta olisi muutoin tullut Suomelle haitallinen moraalinen riippakivi. Paasikiven hallituksen vuonna 1945 asettaman Hornborgin komitean mietinnössä todettiin, että karkotusten keskeyttämisellä ”Suomi pelastettiin lähtemättömästä häpeätahrasta”. ”Ei kuitenkaan täydellisesti – kahdeksan henkilöä joutui tämän mielettömän epäinhimillisyyden uhreiksi.””

 
Kansa kyllä tietää, ja uskon Timo Soininkin tietävän – on vain kiireessä saattanut päästä hieman unohtumaan – sen, että näihin meidän länsimaisiin demokratioihimme sisältyy raadollisia poliittisia lainalaisuuksia. Joista yksi merkittävimmistä on, että samalla kun oikea henkilö ei voi olla väärässä, ei myöskään väärä henkilö voi olla oikeassa! Hän nimittäin päivittelee blogissaan: ”Milloin saa olla oikeassa?”

Sitä kansa ei ehkä kuitenkaan tiedä, että minä ennen vuoden vaihdetta yllätin itseni poistamalla (tai ainakin luulen niin tehneeni) sekä facebook, twitter että instagram -tilini käytöstä. Eli jos joku on ihmetellyt ”miks Viljoo ei oo näkyny”, voitanee kuvaannollisesti todeta: That´s because Viljo has left the building?

Mistään ei kuitenkaan voi näinä aikoina olla kovin varma. Olen nimittäin lukemattomia kertoja ”unsubscribettänyt” itseni erinäisiltä postituslistoilta. Silti sellainen epämääräinen tunne on, että sama ruljanssi vain jatkuu ja toistuu kerta kerran jälkeen samoista paikoista!

Sittemmin olen nähnyt Ilta Sanomissa Jyrki Lehtolan ennustuksen siitä, millaiseksi tämä vuosi muodostuu. Olen aikaisemmin todennut että samoin kuin aateluus, myös sukunimi velvoittaa. Epäilen kuitenkin ettei sekään (sukunimi) sentään kaikkeen pysty. Mutta jos Lehtolan aavisteleman, ”Vuoden 2015 Ihminen” -kisan, voittamisen kriteeriksi riittää viikon poissaolo facebookista, huomaan mahdollisuuteni jo nyt moninkertaisiksi!:

”Vuoden 2015 Ihminen on se, joka julistaa poistuvansa viikoksi Facebookista, koska maailmassa on tärkeämpiäkin asioita ja sen jälkeen ilmoittaa kuukauden ajan Facebookissa, kuinka tuo viikko kehitti häntä ihmisenä.”

56. Suloisen suvaitsevaista

”Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.” (Fil. 1:18)

 

Eipä tainnut Don Richard Jumalharha -kirjaa kirjoittaessaan aavistaa sen myötä kunnostautuvansa evankelistan saralla! Näin ainakin mikäli uskomme amerikkalaista terapeuttia ja yliopisto-opettajaa Judith R. Babarskya (Uusi Tie 2. 5. 2014, Leif Nummela), joka uskoon tultuaan kiittää tytärpuoltaan siitä että tämä suositteli hänelle luettavaksi tuon Dawkinsin kirjan. Ja miksipä emme uskoisi? Evankeliumi Kristuksesta näyttää siis toimivan jopa uusateistin anti-julistamana! Dawkinsin tiedetään taannoin todenneen, että Darwin on tehnyt mahdolliseksi olla älyllisesti ateisti. Samaa ajatuskuviota hieman toisin painottaen, Darwin on tehnyt älyttömyyksien julistamisesta salonkikelpoista.

 

Pekka Reinikainen totesi TV7 -ohjelmassa osuvasti, etteivät ateistit tarkemmin ottaen ole ”Jumalan kieltäjiä, vaan vastustajia.” Huomasin Suomen Kuvalehdessä uutisen, joka saattaa jonkin verran sylettää ateisteja. Sillä (hieman yllättäen) tutkijatkin ovat pääsemässä ytimeen ja todenneet että ”lapset ovat synnynnäisiä uskovaisia!” Voidaan siis sanoa että tutkijat tietävät vihdoin sen saman, minkä lapsikin tietää. Nimittäin että meissä jokaisessa on integroituna tietoisuus Jumalasta.

 
Onkohan missään asiassa tämän maan kamaralla tapahtunut yhtä mittavaa ja automaattista konsensusta, kuin mitä tälläkin hetkellä ajankohtaisessa Israel -vastaisuudessa on tapahtunut, ja yhä enenevässä määrin tapahtuu? Jokainen itseään vähänkin intellektuellina pitävä, tai sellaiseksi halajava, kokee velvollisuudekseen olla pro-Gaza, alas Israel -henkinen. Näille Israel on yksipuolisesti iso paha susi, joka kiusaa pienempiään. Heidän silmänsä eivät ilmeiseti näe edes kartalta mittasuhteita, kuka on pieni ja ketkä suuria.

 
Vahvistamaton urbaani legenda kertoo erään hautaustoimiston mainoksesta: Miksi eläisit, kun Smithin hautaustoimisto hautaa sinut edullisesti? Lähi-idän uutisoinnissa kansainvälinen – eikä vähiten suomalainen – media näyttää omaksuneen jokseenkin saman sloganin: Miksi vaivautua harrastamaan tutkivaa journalismia, vaarantamalla oman henkensä. Kun Hamasin/Fatahin/Al-Qaidan – ja mitä näitä nyt onkaan – tiedotusosasto antaa tiedot nopeasti, vaivattomasti ja mikä parasta; ilman suuria kustannuksia?!

 
Näpi irti Gazasta -iskulause on tullut viime päivinä tutuksi. Ironista tässä on se että sen takana ovat jokseenkin samat tahot jotka kannattavat, niin sukupuolineutraalia avioliittolakia, kuin muidenkin, perinteisesti Raamatusta nousevien arvojen romuttamista. Totuus on että ilman Hamasia, ja muita samalla agendalla varustettuja, tuolla alueella vuorollaan vaikuttavia terroristijärjestöjä gazalaisilla olisi kissan päivät. Hiljattain osui silmään – liekö ollut twitterissä – aiheellinen kysymys: miksi Gazassa ei ole pride-kulkueita?

 
Israel on demokratiassaan vapaamielisempi (jopa liiankin vapaamielinen, jos minulta kysytään), kuin moni länsimaa. Jopa, näin uskallan sanoa, Suomeakin vapaamielisempi. Siellä muun muassa kyseisten kulkueiden järjestämisessä ei ole ongelmia. Mutta: kuten kotimainen politiikka pienessä mittakaavassa osoittaa; väärä puolue, tai väärä mies ei VOI esittää mitään varteenotettavaa. Samoin ei Israelia sen pitkälle viety demokratia liberalismeineen VOI hyödyttää edes länsimaiden silmissä, koska se on Israel!

 
Israelin Jumalalla kuitenkin on ainoana tähän Tellukseen maanomistajan, ja jopa tekijän oikeus; ja Hänpä taitaakin eräänä päivänä sanoa: Näpit irti Gazasta ja muistakin Israelille kuuluvista alueista, sillä minä olen tuon alueen heille antanut!

 
”Sodassa sen ensimmäinen uhri on totuus.” Näin kuuluu tuttu sanonta eikä ole epäilystäkään siitä etteikö se pitäisi paikkaansa. Voidaan jopa sanoa että se (totuus) on kuollut jo monta kuolemaa ilman sotaakin, eikä toden puhujalla ole koskaan ollut mainittavan suurta ihailijakerhoa. Jos totuus vielä sinnittelee hengissä, se on muuttunut henkilökohtaiseksi: jokaisella on omansa. Suvaistevaisuudesta voidaan sanoa jokseenkin samaa; jokaisella on siitä oma käsityksensä.

 
Menneinä vuosina, silloin kun suvaitsevaisuus terminä oli tuntemattomampi eikä sitä vielä oltu kliseeksi kulutettu, suvaitsevaistoa saattoi hyvinkin kuvata erään määritelmän mukainen lause: ”Mä en vihaa mitään niin kuin rotusortoa ja mustalaisia.” (Sorry romanit, mutta valaisevana esimerkkinä tämä oli pakko sanoa).

 
Nykyisin tuo määritelmä on ajan hengen mukaisesti päivittynyt jonkin verran laajempaan skaalaan: Mä en vihaa mitään niin kuin rasisteja, vihapuhujia, impivaaralaisia, populistisia perussuomalaisia, Timo Soinia, Jussi Halla-ahoa, Teuvo Hakkaraista, yleisesti perussuomalaisia, Raamatun todesta ottavia fundamentalistikristittyjä, kreationisteja, toisin ajattelijoita; niin ja tietysti: Israelia.

 
Raamatun totuuksien poisselittäjien määrä tuntuu sekin näinä päivinä lisääntyvän kuin sienet sateella, ja nimenomaan kirkollisissa (seurakunnallisissa) piireissä. Äänekkäimpien humanistien mielestä modernin ihmisen ei oikeastaan tarvitse Raamatusta juurikaan välittää, koska se aika -ja kulttuursidonnaisena on ikään kuin aikansa lapsi.

 
Toisaalta, eivät taida nuo ”kulttuurisidonnaisuusapostolit” arvatakaan, kuinka oikeassa ovat! Sillä, jos saivartelu jätetään sikseen; ei ole aikaa, paikkaa tai kulttuuria johon Raamattu ei olisi sidoksissa. Oletko nimittäin tullut ajatelleeksi että – vaikka sen ei katsota kelpaavan historian kirjaksi – se silti kertoo rohkeasti jopa tulevastakin historiasta, etukäteen ”niin kuin se jolla on valta.” Ollen näin muodoin jopa futuristinen!

 
Maailmanpoliittinen arkipäivä, jopa ihan tässä maamme rajojen lähellä kokoaa sen verran uhkaavan näköisiä pilviä taivaanrantaan, ettei pieni jäniskevennys tähän loppuun liene haitaksi. Sellaisena toimikoon Kasmirin Vadelmaveneen lyriikasta (jossain määrin kieroutuneeksi?) korvamadoksi marjametsässä muotoutunut kerto. Siinä saattaisi muuten olla aineksia jopa jonkinlaiseksi hallituksen tulevan ulko- ja turvallisuuspoliittisen manifestin tunnussävelmäksi: Natoon Putinia pakoon soudan Natoon who ooo…

55. Fantastisen fatalistista realismia

”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.” (Mark. 16:15-18)

 

Todellisessa elämässä lähestulkoon kaikki kehittyminen henkilökohtaisella tasolla niin urheilussa, kuin myös opinnoissa perustuu toistoihin ennemminkin, kuin hyvään muistiin. Onnellinen se, jota on lisäksi siunattu hyvällä valokuvamuistilla; jos vielä nopealla, aina parempi. Joten lienee allekirjoittaneenkin kohdalla luvallisuuden rajoissa, ja paikallaan ottaa pienimuotoiset poliittiset jälkilöylyt toistona ihan tuoreeltaan.

Tunnettu tosiasiahan on, että vain fiktiivisissä agenttifilmeissä esiintyy virtuooseja, jotka yhdellä nopealla silmäyksellä muistavat 500 -sivuisen kirjan ulkoa sanasta sanaan. Me tavallisemmat ihmiset sensijaan joudumme tyytymään kertaamiseen. Lohdullista (näin voidaan sanoa) on kuitenkin tietoisuus siitä, että se tapahtuu suhteellisen hyvässä seurassa; sillä itse historian sanotaan turvautuvan toistoihin!

Aivan ensimmäiseksi haluan onnitella kaikkia EU-vaaleissa läpi päässeitä! Kuin myös esittää vilpittömät pahoittelut niille jotka hyvin palvelleina kuitenkin putosivat pois, osoituksena siitä että politiikka raadollisuudessaan on melko julmakin laji. Esimerkkinä Eija-Riitta Korholan putoaminen; siitä todennäköisestä syystä että on syyllistynyt liialliseen realismiin, eikä näe asioita yhtä ”fantastisten” silmälaisen läpi (joilla jopa rintamakarkuruus tuntuisi näyttäytyvän patriotismina) kuin esimerkiksi Jyrki Katainen. Pudonneille lohtuna, tai ainakin kärsimystä lieventävänä, lienevät muhkeahkot erokorvaukset.

Toisaalta on ihan pakko kadehtia poliitikkojen positiivisuuttakin. Kun (taas kerran) näyttäisi siltä että hävinneitä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa; kaikki kun julistautuvat enemmän tai vähemmän voittajiksi! Edellä olevassa sovellettu logiikka on sikäli mielenkiintoinen (kunpa olisi myös yhtä käyttökelpoinen), että siitä johdettuna Suomen sijoitus MM-kiekossa on vähintäänkin jaettu kulta! Ei paha.

Synkkänä pilvenä muuten kohtalaisen selkeällä poliittisella taivaalla, purjehti kuitenkin tälläkin kertaa, suvaitsevaisuudestaan tunnettujen (tai ainakin suvaitsevaisuuden nimeen voimakkaasti suitsuttavien) demarien kestoikoni Paavo Lipponen. Joka osoitti jälleen konkreettisella tavalla, mitä sillä (suvaitsevaisuus) termillä ihan oikeasti tarkoitetaan. Eli ei yhtikäs mitään, jos ja kun kansa ei osaa valita oikein!

Naulan kantaan osuu jälleen kerran Tony Halmeen Testamentti -kirjan kommentti: ”Mä oon aina sanonut, että suvaitsevaisiksi itseään kutsuvat ihmiset on oikeasti aivan helvetin suvaitsemattomia. Jos joku rohkenee olla eri mieltä kuin ne, niin se ei ole ihminen ollenkaan, vaan joku perkeleen esikartanosta noussut hirviö, joka tulee syömään pikkulapset …”

Brytkyn kanssa kävi sitten ilmeisesti niin, että se haudattiin, jo terminäkin kaikessa hiljaisuudessa (ellen väärin havainnoinut, jo ennen vaaleja), eikä näin ollen edes Jörkan (johon muuten Carl Haglund ilmeiseti oli tarttunut kuin hukkuva oljenkorteen äänivyöryn toivossa, mutta pieleen meni) tarvinnut ottaa agendakseen vastabrytkyä.

Tai ehkä brytky sittenkin tuli. Riippuu kai siitä keneltä kysyy; totesihan Soini: ”Tupla tuli!” RKP:n vastaisen raflaavan videon lisäksi joitakuita tuntui ärsyttävän Jussi Halla-ahon älyyn viittaava kommentti, kysyttäessä hänen Brysselissä selviämisestään: ”Tyhmemmätkin ovat selvinneet hengissä.” Sillä sanomattakin selväähän pitäisi jo viimeaikaisten rummutusten perusteella tässä vaiheessa olla, ettei perussuomalainen nyt kerta kaikkiaan VOI olla älykäs?

Kun sattuneesta syystä tuli puheeksi ja teemana on toistot, uusitaan tämäkin, jo aikaisemmin toisaalla (omalla fb-seinälläni) postattu: Jos ”Jörkka” olisi perussuomalainen, menneisyyden (lähes diplomaattisen selkkauksen aiheuttaneen) Gambia-episodeineen; millaisia mahtaisivat olla lööpit? Vaadittaisiko Soinia peräti sanoutumaan irti kyseisestä ehdokkaasta?

Hannu Takkulan putoamisesta ovat erityisen huolissaan (ja kaiketi syystä) ne, jotka murehtivat antisemitismin lisääntymistä EU:n sisällä, ja ylipäätään maailmassa. Venäläisistä on sanottu että he ovat fatalisteja, eli kohtalouskoisia. Joiden mielestä asiat menevät ennalta määrättyä rataa, eikä sitä voi muuttaa. Niiniven kohtalo, jota Joonan kirja kuvaa, kertoo, että kyllä voi muuttaa. Niinive sai, Joonan kiukuttelusta huolimatta, käännyttyään toisen mahdollisuuden. Toisaalta: missä on Niinive tänä päivänä!

Jos se on fatalismia että uskoo Raamatun kirjoitusten vääjäämättä toteutuvan, sitten olen fatalisti minäkin! Uskon nimittäin vakaasti että maailman tapahtumat etenevät Raamatun ilmoituksen mukaisesti (jopa tällä hetkellä kiihtyvällä vauhdilla) kohti loppuhuipentumaa, jossa pakanakansat (joita ovat muut paitsi Israel) yksissä tuumin ovat Israelin kimpussa, yrittäen ”lopullista ratkaisua.” Suomi lisääntyvine juutalaisvastaisuuksineen näyttäisi täydentävän aikanaan tuota joukkoa, itselleen todelliseksi vahingoksi!

Eiköhän meidän kristityiksi itseämme kutsuvien tehtävä ole oikeastaan kiteytetysti sanottu alun raamatunkohdassa. Meidän tulee temmata ikäänkuin ”kekäleitä tulesta” niitä jotka tahtovat. Sen sijaan että yritämme puuhastella mitään muuta muuttaaksemme tämän maailman. Huomaa että Raamattu EI sano: Kun Ihmisen Poika tulee, Hän tulee keskelle maailmanlaajuista, yhteiskristillistä (ekumeenista) ”Kristus teissä, kirkkauden toivo” -tapahtumaa, ottaakseen siellä pääpuhujan paikan.

Vaan se sanoo, tai tarkemmin sanoen itse Jeesus: ”Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:8)