”Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.” (Fil. 1:18)
Eipä tainnut Don Richard Jumalharha -kirjaa kirjoittaessaan aavistaa sen myötä kunnostautuvansa evankelistan saralla! Näin ainakin mikäli uskomme amerikkalaista terapeuttia ja yliopisto-opettajaa Judith R. Babarskya (Uusi Tie 2. 5. 2014, Leif Nummela), joka uskoon tultuaan kiittää tytärpuoltaan siitä että tämä suositteli hänelle luettavaksi tuon Dawkinsin kirjan. Ja miksipä emme uskoisi? Evankeliumi Kristuksesta näyttää siis toimivan jopa uusateistin anti-julistamana! Dawkinsin tiedetään taannoin todenneen, että Darwin on tehnyt mahdolliseksi olla älyllisesti ateisti. Samaa ajatuskuviota hieman toisin painottaen, Darwin on tehnyt älyttömyyksien julistamisesta salonkikelpoista.
Pekka Reinikainen totesi TV7 -ohjelmassa osuvasti, etteivät ateistit tarkemmin ottaen ole ”Jumalan kieltäjiä, vaan vastustajia.” Huomasin Suomen Kuvalehdessä uutisen, joka saattaa jonkin verran sylettää ateisteja. Sillä (hieman yllättäen) tutkijatkin ovat pääsemässä ytimeen ja todenneet että ”lapset ovat synnynnäisiä uskovaisia!” Voidaan siis sanoa että tutkijat tietävät vihdoin sen saman, minkä lapsikin tietää. Nimittäin että meissä jokaisessa on integroituna tietoisuus Jumalasta.
Onkohan missään asiassa tämän maan kamaralla tapahtunut yhtä mittavaa ja automaattista konsensusta, kuin mitä tälläkin hetkellä ajankohtaisessa Israel -vastaisuudessa on tapahtunut, ja yhä enenevässä määrin tapahtuu? Jokainen itseään vähänkin intellektuellina pitävä, tai sellaiseksi halajava, kokee velvollisuudekseen olla pro-Gaza, alas Israel -henkinen. Näille Israel on yksipuolisesti iso paha susi, joka kiusaa pienempiään. Heidän silmänsä eivät ilmeiseti näe edes kartalta mittasuhteita, kuka on pieni ja ketkä suuria.
Vahvistamaton urbaani legenda kertoo erään hautaustoimiston mainoksesta: Miksi eläisit, kun Smithin hautaustoimisto hautaa sinut edullisesti? Lähi-idän uutisoinnissa kansainvälinen – eikä vähiten suomalainen – media näyttää omaksuneen jokseenkin saman sloganin: Miksi vaivautua harrastamaan tutkivaa journalismia, vaarantamalla oman henkensä. Kun Hamasin/Fatahin/Al-Qaidan – ja mitä näitä nyt onkaan – tiedotusosasto antaa tiedot nopeasti, vaivattomasti ja mikä parasta; ilman suuria kustannuksia?!
Näpi irti Gazasta -iskulause on tullut viime päivinä tutuksi. Ironista tässä on se että sen takana ovat jokseenkin samat tahot jotka kannattavat, niin sukupuolineutraalia avioliittolakia, kuin muidenkin, perinteisesti Raamatusta nousevien arvojen romuttamista. Totuus on että ilman Hamasia, ja muita samalla agendalla varustettuja, tuolla alueella vuorollaan vaikuttavia terroristijärjestöjä gazalaisilla olisi kissan päivät. Hiljattain osui silmään – liekö ollut twitterissä – aiheellinen kysymys: miksi Gazassa ei ole pride-kulkueita?
Israel on demokratiassaan vapaamielisempi (jopa liiankin vapaamielinen, jos minulta kysytään), kuin moni länsimaa. Jopa, näin uskallan sanoa, Suomeakin vapaamielisempi. Siellä muun muassa kyseisten kulkueiden järjestämisessä ei ole ongelmia. Mutta: kuten kotimainen politiikka pienessä mittakaavassa osoittaa; väärä puolue, tai väärä mies ei VOI esittää mitään varteenotettavaa. Samoin ei Israelia sen pitkälle viety demokratia liberalismeineen VOI hyödyttää edes länsimaiden silmissä, koska se on Israel!
Israelin Jumalalla kuitenkin on ainoana tähän Tellukseen maanomistajan, ja jopa tekijän oikeus; ja Hänpä taitaakin eräänä päivänä sanoa: Näpit irti Gazasta ja muistakin Israelille kuuluvista alueista, sillä minä olen tuon alueen heille antanut!
”Sodassa sen ensimmäinen uhri on totuus.” Näin kuuluu tuttu sanonta eikä ole epäilystäkään siitä etteikö se pitäisi paikkaansa. Voidaan jopa sanoa että se (totuus) on kuollut jo monta kuolemaa ilman sotaakin, eikä toden puhujalla ole koskaan ollut mainittavan suurta ihailijakerhoa. Jos totuus vielä sinnittelee hengissä, se on muuttunut henkilökohtaiseksi: jokaisella on omansa. Suvaistevaisuudesta voidaan sanoa jokseenkin samaa; jokaisella on siitä oma käsityksensä.
Menneinä vuosina, silloin kun suvaitsevaisuus terminä oli tuntemattomampi eikä sitä vielä oltu kliseeksi kulutettu, suvaitsevaistoa saattoi hyvinkin kuvata erään määritelmän mukainen lause: ”Mä en vihaa mitään niin kuin rotusortoa ja mustalaisia.” (Sorry romanit, mutta valaisevana esimerkkinä tämä oli pakko sanoa).
Nykyisin tuo määritelmä on ajan hengen mukaisesti päivittynyt jonkin verran laajempaan skaalaan: Mä en vihaa mitään niin kuin rasisteja, vihapuhujia, impivaaralaisia, populistisia perussuomalaisia, Timo Soinia, Jussi Halla-ahoa, Teuvo Hakkaraista, yleisesti perussuomalaisia, Raamatun todesta ottavia fundamentalistikristittyjä, kreationisteja, toisin ajattelijoita; niin ja tietysti: Israelia.
Raamatun totuuksien poisselittäjien määrä tuntuu sekin näinä päivinä lisääntyvän kuin sienet sateella, ja nimenomaan kirkollisissa (seurakunnallisissa) piireissä. Äänekkäimpien humanistien mielestä modernin ihmisen ei oikeastaan tarvitse Raamatusta juurikaan välittää, koska se aika -ja kulttuursidonnaisena on ikään kuin aikansa lapsi.
Toisaalta, eivät taida nuo ”kulttuurisidonnaisuusapostolit” arvatakaan, kuinka oikeassa ovat! Sillä, jos saivartelu jätetään sikseen; ei ole aikaa, paikkaa tai kulttuuria johon Raamattu ei olisi sidoksissa. Oletko nimittäin tullut ajatelleeksi että – vaikka sen ei katsota kelpaavan historian kirjaksi – se silti kertoo rohkeasti jopa tulevastakin historiasta, etukäteen ”niin kuin se jolla on valta.” Ollen näin muodoin jopa futuristinen!
Maailmanpoliittinen arkipäivä, jopa ihan tässä maamme rajojen lähellä kokoaa sen verran uhkaavan näköisiä pilviä taivaanrantaan, ettei pieni jäniskevennys tähän loppuun liene haitaksi. Sellaisena toimikoon Kasmirin Vadelmaveneen lyriikasta (jossain määrin kieroutuneeksi?) korvamadoksi marjametsässä muotoutunut kerto. Siinä saattaisi muuten olla aineksia jopa jonkinlaiseksi hallituksen tulevan ulko- ja turvallisuuspoliittisen manifestin tunnussävelmäksi: Natoon Putinia pakoon soudan Natoon who ooo…
Kaikuja periferiasta 