87. Jumala auta meitä!

”Jos minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.”(Hesekiel 33:8)

 

Huomaan aikaa kuluneen peräti jo toista vuotta edellisestä postauksesta tähän blogiin. Lieneekö siinä syy, että tuntuu kuin olisi jotenkin ote lipsunut ja vaikea saada juonen päästä kiinni. Mutta jospa se siitä vertyy kun jaksaa ponnistaa. Nyt kun tässä riskiryhmään (70+) kuuluvana, toistaiseksi oma-aloitteisessa puolikaranteenissa välttelen koronavirusta, olisi ainakin ajan puolesta siihen mahdollisuus.

Jokunen kuutio on vettä ehtinyt virrata ähtävänjoessa – kuin myös monta ”piipitystä” Twitterissä – sitten viime näkemän. Useita kuukausia kestänyt, seurakuntamme uusien kokoontumistilojen remontointi on myös tiiviisti vienyt sekä ajan, että ajatukset, joten siinä yksi syy taukoon. Ja nyt sitten törmään lähes käsittämättömään: huomaan tämän tyylini, jossa siteeraan Raamattua, muuttuneen tänä aikana rikolliseksi toiminnaksi! Minut tosin saattaa (toistaiseksi) pelastaa se, että olen ”nobody” enkä esimerkiksi kansanedustaja. Saapa nähdä, aika näyttänee.

Niin: koko Suomi tietää että kansanedustaja Päivi Räsänen on joutunut vainotuksi ja valtakunnansyyttäjän ajojahdin kohteeksi, siteerattuaan Raamattua! Enpä olisi uskonut tätäkään näkeväni vaikka tiedänkin, että Raamatun mukaan näin tulee käymään. Sitä enemmän, mitä lähemmäs ”lopun ajan” tapahtumia tullaan. Voidaan hyvällä syyllä sanoa että ainakin Päivi on yrittänyt omalta osaltaan ”varoittaa jumalatonta”, eli ottanut vaarin ylläolevasta Raamatun kohdasta. Olkoonkin (ennen kuin joku ehtii viisastella) että ohjeet on annettu aikanaan Hesekielille. Matteuksen evankeliumista löytyy aiheeseen tuoreempaakin tietoa: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattavan kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.”

Otsikko taas viittaa Juha Tapion tunnetuksi tekemään, ja meidän seurakuntamme musiikkipastorin ansiokkaasti usein esittämään kappaleeseen. Ollen samalla avunhuuto, sillä me ihmispoloiset todella tarvitsemme tässä pandemiassa Jumalan APUA! Tuo kappaleen kertosäe on yhä enenevässä määrin alkanut ”korvamatona” soimaan päässäni. Ihan jo tätä Suomen poliittista ilmapiiriä seuratessa: ja aivan erityisesti nyt, kun koronavirus on – syrjäytettyään toistaiseksi ilmastonmuutoksen – otsikoissa ja puheenaiheena 24/7.

Kun seuraa hallituksen haparointia, – hallituksen, joka tuskin vieläkään olisi saanut tehtyä edes nykyisiä päätöksiä ilman tasavallan presidentti Sauli Niinistön puuttumista asiaan: ehkäpä tyyliin: Tytöt hei, nyt on tosi kysymyksessä, lopettakaa se vatulointi? – ja poukkoilevaa tiedottamista aiheesta, ei voi välttyä ajatukselta: Eikö meillä suomalaisilla olisi ollut jo tarpeeksi vitsausta hallituksessa: pitikö tähän vielä koronaviruskin tulla?

Mutta niinhän se menee että IHMINEN PÄÄTTÄÄ JUMALA SÄÄTÄÄ. Kuten tuttu ja ajankohtainen(kin)  sanonta kuuluu. Tai toinen: ”Sitä saa mitä tilaa.” Ehkäpä ei olla vielä saatu kaikkea, mitä on tullut tilattua? Ohessa esimerkkinä yksi tuttuakin tutumpi säätämys, joka löytyy Apostolien teoista: ”Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat.” Mikä ei suinkaan ole estänyt tiettyjä tahoja kiihkeästi tavoittelemasta kansallisvaltioiden, ja rajojen ”haihduttamista” uuden uljaan liittovaltion aikaansaamiseksi. Tai ainakin sen yrittämistä. 

Ovatkohan hankkeen puuhamiehet (tai pitäisiköhän ajan hengen mukaisesti sanoa puuhahenkilöt), ylläoleva huomioiden, tulleet lainkaan ajatelleeksi ettei Jumala taida olla globalisti (eikä edes toisekseen humanisti, jos tarkkoja ollaan), ja miten ensimmäiselle globalismihankkeelle kävi? 

Sehän tässä on erityisen merkillistä, että meillä suomalaisilla on VAIN YKSI puolue poliittisten puolueiden joukossa, joka ajaa Suomen asiaa! Ja heidät on median ja muiden puolueiden taholta tehokkaasti demonisoitu. Edes Kristillisdemokraatit eivät (tietääkseni) ole sanoutuneet moisesta irti, vaan täysin rinnoin olleet mukana samoissa ”tuolileikeissä.” Kun nyt kuitenkin joudutaan – tosin pitkin hampain – toteamaan, että perussuomalaiset ovat olleet enimmäkseen tuskallisen oikeassa, on se mitä ilmeisimmin trauma josta kaikki eivät mahdollisesti selviä. Ja mikä pahinta, Suomen ja suomalaisten kustannuksella!

Tässä kohtaa tekee mieleni vapaasti soveltaa aikaisemmin siteeraamaani luonnehdintaa USA:n vaaleista (”Trump vs. 20 miljoonaa henkeään pidättävää demokraattia”): Jos Halla-aho sanoisi että happi on hyväksi, suomalainen valtamedia ja muut puolueet pidättäisivät hengitystä ja tukehtuisivat. Vinkkinä persuille: ehkä taktiikkaa kannattaisi kokeilla?

Sarkasmi, ironia ja kyseenalainen(?) huumori sikseen. Ja oheen – kuolemaa halveksien (jälleen kerran) – valaisevaa muistutusta Raamatusta siihen, miksi me emme kaikki puhu samaa kieltä. Ja miksi näin ei ilmeisesti pidäkään olla. Toisille mielihyväksi, kun taas toisille ”mielenkarvaudeksi.”

”Ja Herra sanoi: ”Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.” Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.” (1. Moos. 11:6-9)

30. Kuntavaalimanifesti

”Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne.” (Jeremia 29:7)

Se on ohi, onneksi! Vaalimyräkkä nimittäin. Tosin on vielä varauduttava mahdollisten väärin äänestämisten aiheuttamien vaurioiden spekuloimiseen jokunen viikko, ehkä kuukausiakin tästä eteen päin. Riippuen lähes täysin siitä, kuinka monta väärää valintaa kussakin vaalipiirisssä on päässyt tunkeutumaan sisään ja siten turmelemaan perinteisen vallanjaon harmoniaa.

Sattuipa nimittäin pari luonnonvoimien myllerrystä saman aikaisesti Yhdysvaltojen kanssa. Heillä Sandyksi nimetty hirmumyrsky runteli itärannikkoa, aiheuttaen mittavia aineellisia vahinkoja, ja monia ihmishengen menetyksiä.

Meillä taas on kyse toisenlaisen luonnonvoiman, tai pitäisikö sanoa luonnonoikun (ainakin joidenkin mielestä) nimeltä Perussuomalaiset – aiheuttamasta katastrofista. Näin siis mikäli uskomme perinteisiä valtapuolueita ja mediaa, ja miksi emme uskoisi?

Rami muistutti taannoisessa puheessaan, olisikohan ollut peräisin kirjasarjasta: Ikuisia kertomuksia – rengistä joka sanoi voivansa ”nukkua yönsä rauhassa.” Tuolla maininnallaan renki viittasi tekemiinsä varmistuksiin uhkaamassa olevan myrskyn varalta. Tarinan opetus nousee yhtenä näkökulmana mieleeni seuratessani poliittista kummastelua siitä, miksi kuntavaalien äänestysprosentti jäi niinkin alhaiseksi.

Olisiko kenties niin, että poliitikot ovat vihdoinkin onnistuneet saamaan aikaan niin vakaan yhteiskunnan, että jopa muutkin kuin perinteiset ”nukkuvat” katsovat voivansa nukkua yönsä rauhassa? Kaikki ehdokkaathan – puoluekantaan katsomatta – taas kerran ovat pienen ihmisen asialla! Tästä voi päätellä politiikan olevan herkkä laji: sekä liian hyvät olot, että tunne siitä ettei äänestämällä voi vaikuttaa, verottaa äänestäjiä.

Mielestäni ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen vaaliasiantuntija todetakseen alhaisen äänestysprosentin satavan hyväosaisten laariin. Aktiivisimpia äänestäjiä ovat todennäköisesti ne, joilla on eniten menetettävää! EVVK -asenteella varustettuja löytynee eniten juuri ”pienten ihmisten” joukosta. Joten taitaa olla loppujen lopuksi pelkkää hurskastelua koko äänestysprosentin kauhistelu.

Paljon on esitetty arvioita myös siitä, kenen äänestäjät ovat jääneet kotiin. Mitäs jos onkin käynyt niin, että osa porvariäänestäjistä on kauhukseen huomannut muuttuneensa Perussuomalaiseksi ja äkillinen shokkivaikutus on toistaiseksi lamaannuttanut nukkuvaksi? Mutta kun aikanaan lamaannus hellittää, havahdutaan toteamaan ettei tämä nyt niin kauheata olekaan, ja seuraava jytky onkin sitten seuraavissa vaaleissa. Siinäpä jollekin kauhuskenaariota kerrakseen! Mutta kannattaa ehkä pikku hiljaa alkaa siedättämään itseään ettei shokki ole kertarysäyksenä liian raju. Voi nimittäin olla niinkin, että osalle äänestäjistä on mitta tullut täyteen, ja mihin tahansa muuhun kuin perinteisiin valtapuolueisiin tartutaan kuin hukkuva oljenkorteen. Tai sitten ei.

Luin juuri ennen äänestyspäivää postiluukusta tipahtaneen Perussuomalaisten vaalimainoksen, jota hyvällä syyllä voi kutsua kuntavaalimanifestiksi. Olen itse blogissani harrastanut ihan tarkoituksella raflaavaa ja provosoivaa kirjoitustyyliä, joka – näin arvelen – on saattanut jotakuta ärsyttää. Arvelen kuitenkin, että jos olisin pyrkimässä ehdokkaaksi, tyylin olisi muututtava hillitymmäksi.

Niinpä hämmästykseni oli kohtalainen huomattuani kaikkien tuossa lehtisessä esiintyneiden tulleen valituksi, joko suoraan tai varalle. Onnittelut! Tämä siitä huolimatta, ettei totuuden puhujia ole koskaan erityisesti arvostettu. Jopa TOTUUS itse tuli aikanaan ristiinnaulituksi!

Hämmästystä aiheuttaa ainakin allekirjoittaneelle myös tuo jokseenkin omituinen vaalimatematiikka, jossa hävinneet ovat voittajia ja päin vastoin! No, ainakin yhteistoiminnan pitäisi lähteä sujumaan hymyssä suin, sillä voittajanhan on tunnetusti helppo hymyillä. Toivottavasti myös helppo tehdä kompromisseja, sillä ilman niitä on yhteisten asioiden yhteinen hoito mahdoton yhtälö.

Joten lienee lopuksi paikallaan toivottaa varmuuden vuoksi onnea ja siunausta KAIKILLE, niin voittaneille kuin hävinneillekin!