21. Helsinki syndrooma

”Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!” (Matt. 18:6-7)

En ole profeetta, enkä profeetan oppilas, eikä minua ole kutsuttu edes maallikosaarnaajaksi. Olenpahan vain yksi armon kerjäläinen joka on pannut toivonsa Kristukseen, riippuen Hänessä (yrittäen ainakin) kaksin käsin perille pääsyn toivossa.

Tässä matkaa tehdessä joutuu kerta toisensa jälkeen hämmästelemään sitä, onko tosiaankin niin ettei Raamattua ole tarkoitettu ymmärrettäväksi, edes niiltä osin kuin se näyttäisi olevan ihan ymmärrettävää tekstiä, vaan tulkittavaksi ja vieläpä kukin oman mieltymyksensä mukaan?

Kuulun niihin ihmisiin jotka suorastaan inhoavat puheita tai kirjoituksia, jotka vilisevät Raamatun kohtia. Niin että keskittymisen sijasta aika kuluu Raamatun plaraamiseen. Tätähän ei pidä kuitenkaan tulkita niin etten pitäisi itse Raamatun lukemisesta, päin vastoin. Sitä suosittelen lämpimästi sillä ”Herran sana ei tyhjänä palaa.” Yhdestäkään selityksestä, tai tulkinnasta ei sitä vastoin näin sanota.

Mutta kun tässä ihan äskettäin kiinnitin huomioni Jipun aiheuttaman kohun tiimoilta hänen sanoihinsa: ”ihminen ei itse voi tehdä parannusta”, päätin tehdä pienen tutkimuksen aiheesta. Jos tämä on nykyisen luterilaisen kirkon virallinen linja, kertoo se mielestäni jokseenkin asenteesta: Olkoonkin että Raamattu, Jeesus ja apostolit sanovat sen noin, tämä nyt on luterilainen linja ja sillä siisti! On siis otettu käyttöön varsinainen myllynkiven teologia, jossa väki tuuditetaan uskomaan: ”Nyt on rauha, ei hätää mitään.” (1. Tess. 5:3)

Onhan toki aikaisemminkin taitettu peistä esimerkiksi kasteen armosta. Josta sen verran, ettei edes helluntailainen – joka sentään on kastettu vasta uskoontulonsa jälkeen – voi tuudittautua pelkästään siihen. Vaan tarkistuksia ja joissakin tapauksissa täyskäännöksiä (parannusta) on tehtävä pitkin matkaa.

Olen tähän alle kerännyt muutamia poimintoja luterilaisesta(!) Raamatusta, joka löytyy täältä netin kautta. Kohtia, joissa puhutaan parannuksesta ja pyhityksestä sekä syntiä vastaan taistelemisesta. Yhteisenä nimittäjänä näissä kaikissa on se, että kyllä meidän ihmisten odotetaan aktiivisesti tekevän jotain omalta osaltamme. Jumala huolehtii sitten siitä, että meillä on onnistumisen mahdollisuus. Ketään ei pelasteta ilman ihmisen omaa tahtoa. Edelleenkin ”usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta”, kuten Roomalaiskirjeessä sanotaan. Sitä kautta tulee myöskin synnintunto, joka saa aikaan aidon parannuksen. Nykyisin tosin ei ole mediaseksikästä puhua sen paremmin synnistä, kuin parannuksen teostakaan. Kun ei enää ole syntiä, mihinkäs tosiaan sitä parannus-saarnaakan tarvitaan, joten se loistaa poissaolollaan. Aivan kuten Seurakuntalainen -lehtikin toteaa. Laitan alle myöskin linkin, josta jokainen voi niin halutessaan, käydä ammentamassa:

http://www.evl.fi/raamattu/

”Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa ja sanoi: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”. (Matt.3:1-2)

”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.” (Apt.t. 17:30)

”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.” (2. Kor. 7:10)

”Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,… Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.” (Hepr. 12:4,14)

”Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.” (Ilm. 2:5)

”Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.” (Ilm. 3:4)

Helsingillä näyttäisi todellakin olevan mitä eriskummallisimpia vaikutuksia eri ihmisiin. Siinä missä jotkut menettävät kuulluun, luullun ja luetun ymmärtämisen lisäksi jo sisälukutaitonsakin, toiset saavat yliluonnollisen selvänäkijän kyvyn. Esimerkkinä jälkimmäisestä mainittakoon usein viitatut Kelan lääkärit, jotka Helsingistä asti kykenevät diagnosoimaan Nuorgamissa asuvan potilaan häntä näkemättä! Vieläpä paremmin kuin häntä hoitaneet paikalliset kollegansa. Puhumattakaan aina ajankohtaisesta aiheesta, eli siitä miten nopeasti se paaduttaa poliittisen untuvikon.

Anopillani – joka muuten oli maailman paras – oli sanontojensa joukossa eräs, jonka haluan mainita: ”Koputa päätäs, että klöntit hajoo.” Mietin, mitenkähän tuota voisi soveltaa Helsinkiin?

20. Kun retoriikka korvaa motoriikan

Paitsi pakoon pötkimistilanteessa… Suuret puheet ja sankaritarinat eivät eivät tuota suuria käytännön sankaritekoja. Palestiinalaiskysymykseen liittyvää pakolaiskysymystä ei ole tarkoituskaan ratkaista. Sillä leirit toimivat erinomaisina vihan lietsojina ja eräänlaisina marttyyrihautomoina. Saattaa olla niin että arabin pahin vihollinen loppujen lopuksi on arabi itse! Fatalisti – kohtalouskoinen, ja melko halutonkin auttamaan itse itseään.

Siinä – yhdessä otsikon kanssa – ehkä hieman yksipuolinen kiteytys äsken lukemani kirjan antamasta vaikutelmasta.

Eli sain siis juuri päätökseen yllä mainitun kirjan, joka sattui näkökenttääni odotellessani vaimon hypistelykierroksen päättymistä eräällä kaupunkimme kirpputoreista. Kirjan nimi on yksiselitteisesti Hadzi, johon kuuluisi zetan päälle levitetyn veen muotoinen väkänen, mutta en kuolemaksenikaan tiedä miten sen saisin, tai saako sitä ollenkaan taiottua tästä minun koneestani – ehkä pitäisi vaihtaa jonkun muun maalaiseen näppäimistöön – joten on tyydyttävä pelkistettyyn versioon.

Sivistyksessäni oli vielä tähän asti kirjan nimen mentävä aukko, joten se ei sinällään sanonut mitään. Heikko aavistus sen merkityksestä kyllä oli. Koska kuitenkin huomasin teoksen olevan Leon Urisin käsialaa, arvelin sen olevan lukemisen arvoinen, eikä tarvinnut pettyä. Olen aikaisemmin lukenut hänen teoksiaan, joista tunnetuin lienee Exodus. Tämäkin kirja keskittyy nykyisen Israelin syntyhistorian aikaan, mutta tällä kertaa palestiinalaisen pojan – ja nuoren miehen silmin. Pojan, jonka isä oli arvostettu muktar, kyläpäällikkö joka oli hankkinut itselleen arvonimen Hadzi – tekemällä pyhiinvaellusmatkan Mekkaan.

Koska kirjan tapahtumat ovat suurimmilta osiltaan historiallisia tosiasioita, ja se on kirjoitettu juuri nimenomaan Israelin vannoutuneiden vastustajien maailmasta katsottuna, avaa se havainnollisemman ikkunan tuohon maailmaan. Avartaen ehkä jossain määrin ymmärtämään niitä kulttuurisia tekijöitä, jotka saavat aikaan ja ylläpitävät Lähi-idän konfliktia ilmeisen loputtomasti. Kysymyksessä on kaunistelematta vihan kulttuuri, joka ammentaa voimansa Koraanista ja Islamin uskosta. Ainakin kun tulee kysymykseen suhtautuminen Israeliin ja juutalaisiin. Itse olen miettinyt monesti, mikä saa korkeastikin koulutetut miehet, joiden olettaisi oppineen käyttämään omia aivojaan ja kyseenalaistaen erottamaan propagandan tosiasioista, uhrautumaan itsemurhaiskuissa.

Mielenkiintoiseksi kirjan tekee nimenomaan se, että vaikka sen on kirjoittanut Amerikan juutalainen kirjailija, se on kuitenkin eräänlainen palestiinalainen kannanotto. Pienen kylän päällikön, ja hänen perheensä kamppailu omien petollisten johtajiensa huiputtamana tilanteessa, jossa hän huomaa olevansa pakolainen omassa maassaan. Israelilaisten kanssa pääsisi varmasti sopimukseen siitä, että he voisivat palata omaan kyläänsä. Mutta ylpeys ja vihan perinteen aiheuttama painolasti tekee jo pelkän sen kaltaisen vaihtoehdon ajattelemisenkin lähes mahdottomaksi.

Niin, ja mitä yksipuoliseen tiedottamiseen tulee, siihen me olemme jo pitkään saaneet median taholta tottua! Joten tämä kirja saattaisi toimia siihen asiaan samoin kuin pieni annos vastamyrkkyä käärmeen puremaan, joka ei liene haitaksi. Kyseessä ei ole ihan tuore teos, sillä minun versioni on painettu 1984 joten parin vuoden kuluttua on kolmikymmenvuotis-synttärit. Mutta jos jostain löytyy, suosittelen lukemista!

19. Ei voi olla totta

”Näin te olette perinnäissäännöllänne tehneet tyhjäksi Jumalan sanan.” (Matt. 15:6)

Otsikossa esiintyvä toteamus oli ensi reaktio kuullessani Perussuomalaisten eduskuntaryhmän tekemästä päätöksestä James Hirvisaaren kohdalla. Juuri kun olin päässyt twiittaamasta että politiikasta löytyy selkärankaisiakin!

Mieleen muistuu taannoinen suomettumiskulttuuri, jolla ainakin ulkomainen lehdistö mielellään ilkamoi. Siinä missä muslimimaailma kumartaa Mekkaan päin, meillä valtaeliitti ja siihen kytköksissä ollut media kumarsi Moskovaan päin. Yhteisestä sopimuksesta harrastettiin itsesensuuria jossa vältettiin sanomasta mitään negatiivista itänaapurista. Elettiin YYA-sopimuksen ja noottien aikakautta.

Ehkäpä tuolta ajalta on peräisin myytti ketään loukkaamattomasta politiikasta. Sellaista saatetaan nyky-Suomessa harrastaa tänäkin päivänä joihinkin suuntiin nähden, mutta jokainen silmät -ja korvat auki kulkeva havaitsee, ettei se koske Perussuomalaisiin kohdistuvaa argumentointia! Vai väittääkö joku kirkkain silmin että sama älämölö nousee jonkun muunkin puolueen edustajan sanomisista?

Olen ilmeinen vastarannan kiiski, tai – kuten vähän fiksummin taannoin Esko Aholle sanottiin: ”lohen sukua, kun uin vastavirtaan.”

Tekisi melkein mieleni sanoa, että Tony Halme oli henkilö joka nosti Perussuomalaiset poliittiselle maailmankartalle, ainakin minun silmissäni. Hän teki puolueesta niin kiinnostavan että jopa nukkuva heräsi muun muassa kirjoittamaan alla linkitetyn postauksen:

http://korpialttari.com/2011/04/01/tribuutti-miehelle-joka-sentaan-yritti-2/

Nyt kuitenkin näyttää uhkaavasti siltä että puolue on viemässä itsesensuurin ja itseruoskinnan masokistisiin sfääreihin. Paineet ovat ymmärrettävästi kovat, koska edes huumoria ei ymmärretä huumoriksi kun sitä esiintyy heidän leirissään. Jos niin käy että he ruoskivat itse itsensä  värittömiksi, hajuttomiksi ja mauttomiksi, ikään kuin allergialiiton hyväksymiksi (sopii herkimmällekin iho -ja ihmistyypille), media ja valtaeliitti on onnistunut tavoitteissaan. Valitettavana sivuvaikutuksena on kuitenkin myös todennäköinen näkymättömyys ja kuulumattomuus.

Saattaa olla etten ole ainoa joka on sitä mieltä että koska Perussuomalaiset tulevat valtaosin politiikan ulkopuolelta, juuri se tekee heistä kiinnostavia. Ehkä juuri se on se jokin, etteivät he vielä ole poliittisesti paatuneita, eikä heissä ole poliittisen broilerin makua. Eikä tietenkään vähiten se, että he haastavat perinteisiä puolueita. Joka sitten aivan ilmeisesti onkin se kaikkein kiusallisin kivi poliittisessa kengässä!

Alun lainaus Raamatusta sopii mielestäni tähän vertauksen vuoksi. Sillä luulenpa myös politiikkaan pesiytyneen perinnäissääntöjä jotka joutaisivat karsittaviksi. Kirjoittamattomia sääntöjä, jotka jopa estävät kansan todellisen tahdon toteutumisen. Puhutaan demokratiasta, kansanvallasta, vaikka kansa voidaan milloin tahansa jättää päätöksenteon ulkopuolelle. Mielestäni Perussuomalaisiakin uhkaa vaara upota nimenomaan tuohon poliittisten perinnäissääntöjen suohon, joka sitten tehokkaasti liuottaa pois selkärankaisen oman poliittisen linjan ajamisen. Eli ”ei mitään uutta auringon alla”, kuten Saarnaajan kirjassa sopivasti sanotaan! Jytkyä uhkaa sulaminen ja mukautuminen kytkyyn.

18. Kalabaliikki

”Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: ’Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.” (Matt. 13:14)

Ymmärrys hoi, äly älä jätä – on tuttu vanhan kansan sanonta, joka tuli mieleeni lukiessani tuoretta Iltalehden juttua luomisopin kannattajien saamasta uudesta voitosta Yhdysvalloissa. Voitoksi mainitaan se, että Tennesseen osavaltiossa saavat opettajat pian lain suojassa kyseenalaistaa evoluutioteorian! Arvata saattaa että kalabaliikki asian tiimoilta on vähintäänkin yhtä mittavaa kuin mitä meillä Suomessa seuraa siitä, kun Perussuomalainen tekee -tai jättää tekemättä jotakin.

Se mihin minä erityisesti kiinnitin huomioni kyseisessä kirjoittelussa on, että älyllinen suunnittelu esitetään ikäänkuin kolmantena teoriana evoluutioteorian ja luomisopin lisäksi. Ehkäpä se jonkin monimutkaisen ajatuskuvion mukaan koko ajan näin on ollutkin, minä vain olin kuvitellut niiden, jotka uskovat älylliseen suunnitteluun, uskovan myös että Jumala on olemassa. Näyttää kuitenkin siltä että älylliseen suunnitteluun uskovat näkevät Jumalan jotenkin tehneen hommat ikäänkuin viimeisillä voimillaan, ennen kuolemaansa, ja jättäneen universumin sitten tulemaan toimeen omillansa. Älytön ajatus älyllisestä suunnittelusta!

Samaisessa artikkelissa kerrotaan että Yhdysvaltalaisista 40 prosenttia uskoo luomisoppiin ja 38 prosenttia älylliseen suunnitteluun. Vain 16 prosenttia uskoo evoluutioon. Myönteistä kehitystä on siis vähitellen tapahtumassa? Tekisipä mieleni sanoa että sitä mukaa kun ihminen luopuu itsepetoksesta, ja alkaa rehellisesti suhtautua asioihin, alkaa luomisoppi tuntua ainoalta loogiselta vaihtoehdolta, ja päästä alkuperäiseen arvoonsa.

Minussa (poliittisen tarkkailijan lisäksi) asuva talonpoikaisteologi on ihan viime päiviin asti myöskin sinisilmäisyydessään kuvitellut teologian jumaluusopiksi, joka tieteen menetelmin pyrkii ottamaan selville kaiken mahdollisen Jumalasta. Nimen omaan siitä ainoasta oikeasta, josta Raamattu meille kertoo.

Tieto lisää tuskaa – sanonta on kuitenkin, ikävä kyllä, enemmän tai vähemmän konkretisoitunut, silmien avautumisen myötä. Kuten myös sanonta: aloitti hengessä, lopetti Helsingissä – joka ainakin vapaissa suunnissa on ollut suosittu. Uskallan epäillä, löytyykö ketään joka olisi vahvistunut uskossaan opiskeltuaan teologisessa tiedekunnassa. Jos ylipäätään on uskonsa säilyttänyt, on se tapahtunut siitä huolimatta!

Usein jo aikaisemmissa yhteyksissä todettujen liberaaliteologien lisäksi kyseinen tiedekunta näyttäisi tuottavan liukuhihnalta myöskin korvausteologeja, joiden mielestä nykyisellä Israelilla ei ole mitään tekemistä Jumalan suunnitelmissa, joten heitä saa ja pitää lyödä kuin vierasta sikaa. Jumalan murhaajia kun ovat! Merkillistä tässä kaikessa näyttäisi olevan, että tavallinen sisälukutaitoinen kansa ymmärtää asian oikean laidan, mutta osalle teologeista se näyttäisi olevan täysin mahdotonta käsittää.

Alussa oleva lainaus on ote tilanteesta jossa Jeesus puhui kansalle, myös sen ajan oppineille – sen sijaan että olisi ryhtynyt argumenttigeneraattoriksi – ainoastaan vertauksin. Oppilailleen Hän kuitenkin selitti tarvittaessa merkityksen.

Raamatun mukaan juutalaisilla on peite silmillä, ja sitä kautta myös osaksi paatumus – meidän pakanoiden hyväksi – ja joka otetaan pois viimeistään silloin, kun pakanoiden täysi luku on tullut sisälle. Meillä pakanoilla tilanne on sikäli toinen, että kaikki saavat peitteensä pitää, jos kerran ovat siihen tykästyneet. Siitä eroon pääseminen ei ole ajan, vaan tahdon kysymys!