”Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!” (Matt. 18:6-7)
En ole profeetta, enkä profeetan oppilas, eikä minua ole kutsuttu edes maallikosaarnaajaksi. Olenpahan vain yksi armon kerjäläinen joka on pannut toivonsa Kristukseen, riippuen Hänessä (yrittäen ainakin) kaksin käsin perille pääsyn toivossa.
Tässä matkaa tehdessä joutuu kerta toisensa jälkeen hämmästelemään sitä, onko tosiaankin niin ettei Raamattua ole tarkoitettu ymmärrettäväksi, edes niiltä osin kuin se näyttäisi olevan ihan ymmärrettävää tekstiä, vaan tulkittavaksi ja vieläpä kukin oman mieltymyksensä mukaan?
Kuulun niihin ihmisiin jotka suorastaan inhoavat puheita tai kirjoituksia, jotka vilisevät Raamatun kohtia. Niin että keskittymisen sijasta aika kuluu Raamatun plaraamiseen. Tätähän ei pidä kuitenkaan tulkita niin etten pitäisi itse Raamatun lukemisesta, päin vastoin. Sitä suosittelen lämpimästi sillä ”Herran sana ei tyhjänä palaa.” Yhdestäkään selityksestä, tai tulkinnasta ei sitä vastoin näin sanota.
Mutta kun tässä ihan äskettäin kiinnitin huomioni Jipun aiheuttaman kohun tiimoilta hänen sanoihinsa: ”ihminen ei itse voi tehdä parannusta”, päätin tehdä pienen tutkimuksen aiheesta. Jos tämä on nykyisen luterilaisen kirkon virallinen linja, kertoo se mielestäni jokseenkin asenteesta: Olkoonkin että Raamattu, Jeesus ja apostolit sanovat sen noin, tämä nyt on luterilainen linja ja sillä siisti! On siis otettu käyttöön varsinainen myllynkiven teologia, jossa väki tuuditetaan uskomaan: ”Nyt on rauha, ei hätää mitään.” (1. Tess. 5:3)
Onhan toki aikaisemminkin taitettu peistä esimerkiksi kasteen armosta. Josta sen verran, ettei edes helluntailainen – joka sentään on kastettu vasta uskoontulonsa jälkeen – voi tuudittautua pelkästään siihen. Vaan tarkistuksia ja joissakin tapauksissa täyskäännöksiä (parannusta) on tehtävä pitkin matkaa.
Olen tähän alle kerännyt muutamia poimintoja luterilaisesta(!) Raamatusta, joka löytyy täältä netin kautta. Kohtia, joissa puhutaan parannuksesta ja pyhityksestä sekä syntiä vastaan taistelemisesta. Yhteisenä nimittäjänä näissä kaikissa on se, että kyllä meidän ihmisten odotetaan aktiivisesti tekevän jotain omalta osaltamme. Jumala huolehtii sitten siitä, että meillä on onnistumisen mahdollisuus. Ketään ei pelasteta ilman ihmisen omaa tahtoa. Edelleenkin ”usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta”, kuten Roomalaiskirjeessä sanotaan. Sitä kautta tulee myöskin synnintunto, joka saa aikaan aidon parannuksen. Nykyisin tosin ei ole mediaseksikästä puhua sen paremmin synnistä, kuin parannuksen teostakaan. Kun ei enää ole syntiä, mihinkäs tosiaan sitä parannus-saarnaakan tarvitaan, joten se loistaa poissaolollaan. Aivan kuten Seurakuntalainen -lehtikin toteaa. Laitan alle myöskin linkin, josta jokainen voi niin halutessaan, käydä ammentamassa:
”Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa ja sanoi: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”. (Matt.3:1-2)
”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.” (Apt.t. 17:30)
”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.” (2. Kor. 7:10)
”Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,… Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.” (Hepr. 12:4,14)
”Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.” (Ilm. 2:5)
”Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.” (Ilm. 3:4)
Helsingillä näyttäisi todellakin olevan mitä eriskummallisimpia vaikutuksia eri ihmisiin. Siinä missä jotkut menettävät kuulluun, luullun ja luetun ymmärtämisen lisäksi jo sisälukutaitonsakin, toiset saavat yliluonnollisen selvänäkijän kyvyn. Esimerkkinä jälkimmäisestä mainittakoon usein viitatut Kelan lääkärit, jotka Helsingistä asti kykenevät diagnosoimaan Nuorgamissa asuvan potilaan häntä näkemättä! Vieläpä paremmin kuin häntä hoitaneet paikalliset kollegansa. Puhumattakaan aina ajankohtaisesta aiheesta, eli siitä miten nopeasti se paaduttaa poliittisen untuvikon.
Anopillani – joka muuten oli maailman paras – oli sanontojensa joukossa eräs, jonka haluan mainita: ”Koputa päätäs, että klöntit hajoo.” Mietin, mitenkähän tuota voisi soveltaa Helsinkiin?