87. Jumala auta meitä!

”Jos minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.”(Hesekiel 33:8)

 

Huomaan aikaa kuluneen peräti jo toista vuotta edellisestä postauksesta tähän blogiin. Lieneekö siinä syy, että tuntuu kuin olisi jotenkin ote lipsunut ja vaikea saada juonen päästä kiinni. Mutta jospa se siitä vertyy kun jaksaa ponnistaa. Nyt kun tässä riskiryhmään (70+) kuuluvana, toistaiseksi oma-aloitteisessa puolikaranteenissa välttelen koronavirusta, olisi ainakin ajan puolesta siihen mahdollisuus.

Jokunen kuutio on vettä ehtinyt virrata ähtävänjoessa – kuin myös monta ”piipitystä” Twitterissä – sitten viime näkemän. Useita kuukausia kestänyt, seurakuntamme uusien kokoontumistilojen remontointi on myös tiiviisti vienyt sekä ajan, että ajatukset, joten siinä yksi syy taukoon. Ja nyt sitten törmään lähes käsittämättömään: huomaan tämän tyylini, jossa siteeraan Raamattua, muuttuneen tänä aikana rikolliseksi toiminnaksi! Minut tosin saattaa (toistaiseksi) pelastaa se, että olen ”nobody” enkä esimerkiksi kansanedustaja. Saapa nähdä, aika näyttänee.

Niin: koko Suomi tietää että kansanedustaja Päivi Räsänen on joutunut vainotuksi ja valtakunnansyyttäjän ajojahdin kohteeksi, siteerattuaan Raamattua! Enpä olisi uskonut tätäkään näkeväni vaikka tiedänkin, että Raamatun mukaan näin tulee käymään. Sitä enemmän, mitä lähemmäs ”lopun ajan” tapahtumia tullaan. Voidaan hyvällä syyllä sanoa että ainakin Päivi on yrittänyt omalta osaltaan ”varoittaa jumalatonta”, eli ottanut vaarin ylläolevasta Raamatun kohdasta. Olkoonkin (ennen kuin joku ehtii viisastella) että ohjeet on annettu aikanaan Hesekielille. Matteuksen evankeliumista löytyy aiheeseen tuoreempaakin tietoa: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattavan kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.”

Otsikko taas viittaa Juha Tapion tunnetuksi tekemään, ja meidän seurakuntamme musiikkipastorin ansiokkaasti usein esittämään kappaleeseen. Ollen samalla avunhuuto, sillä me ihmispoloiset todella tarvitsemme tässä pandemiassa Jumalan APUA! Tuo kappaleen kertosäe on yhä enenevässä määrin alkanut ”korvamatona” soimaan päässäni. Ihan jo tätä Suomen poliittista ilmapiiriä seuratessa: ja aivan erityisesti nyt, kun koronavirus on – syrjäytettyään toistaiseksi ilmastonmuutoksen – otsikoissa ja puheenaiheena 24/7.

Kun seuraa hallituksen haparointia, – hallituksen, joka tuskin vieläkään olisi saanut tehtyä edes nykyisiä päätöksiä ilman tasavallan presidentti Sauli Niinistön puuttumista asiaan: ehkäpä tyyliin: Tytöt hei, nyt on tosi kysymyksessä, lopettakaa se vatulointi? – ja poukkoilevaa tiedottamista aiheesta, ei voi välttyä ajatukselta: Eikö meillä suomalaisilla olisi ollut jo tarpeeksi vitsausta hallituksessa: pitikö tähän vielä koronaviruskin tulla?

Mutta niinhän se menee että IHMINEN PÄÄTTÄÄ JUMALA SÄÄTÄÄ. Kuten tuttu ja ajankohtainen(kin)  sanonta kuuluu. Tai toinen: ”Sitä saa mitä tilaa.” Ehkäpä ei olla vielä saatu kaikkea, mitä on tullut tilattua? Ohessa esimerkkinä yksi tuttuakin tutumpi säätämys, joka löytyy Apostolien teoista: ”Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat.” Mikä ei suinkaan ole estänyt tiettyjä tahoja kiihkeästi tavoittelemasta kansallisvaltioiden, ja rajojen ”haihduttamista” uuden uljaan liittovaltion aikaansaamiseksi. Tai ainakin sen yrittämistä. 

Ovatkohan hankkeen puuhamiehet (tai pitäisiköhän ajan hengen mukaisesti sanoa puuhahenkilöt), ylläoleva huomioiden, tulleet lainkaan ajatelleeksi ettei Jumala taida olla globalisti (eikä edes toisekseen humanisti, jos tarkkoja ollaan), ja miten ensimmäiselle globalismihankkeelle kävi? 

Sehän tässä on erityisen merkillistä, että meillä suomalaisilla on VAIN YKSI puolue poliittisten puolueiden joukossa, joka ajaa Suomen asiaa! Ja heidät on median ja muiden puolueiden taholta tehokkaasti demonisoitu. Edes Kristillisdemokraatit eivät (tietääkseni) ole sanoutuneet moisesta irti, vaan täysin rinnoin olleet mukana samoissa ”tuolileikeissä.” Kun nyt kuitenkin joudutaan – tosin pitkin hampain – toteamaan, että perussuomalaiset ovat olleet enimmäkseen tuskallisen oikeassa, on se mitä ilmeisimmin trauma josta kaikki eivät mahdollisesti selviä. Ja mikä pahinta, Suomen ja suomalaisten kustannuksella!

Tässä kohtaa tekee mieleni vapaasti soveltaa aikaisemmin siteeraamaani luonnehdintaa USA:n vaaleista (”Trump vs. 20 miljoonaa henkeään pidättävää demokraattia”): Jos Halla-aho sanoisi että happi on hyväksi, suomalainen valtamedia ja muut puolueet pidättäisivät hengitystä ja tukehtuisivat. Vinkkinä persuille: ehkä taktiikkaa kannattaisi kokeilla?

Sarkasmi, ironia ja kyseenalainen(?) huumori sikseen. Ja oheen – kuolemaa halveksien (jälleen kerran) – valaisevaa muistutusta Raamatusta siihen, miksi me emme kaikki puhu samaa kieltä. Ja miksi näin ei ilmeisesti pidäkään olla. Toisille mielihyväksi, kun taas toisille ”mielenkarvaudeksi.”

”Ja Herra sanoi: ”Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.” Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.” (1. Moos. 11:6-9)

85. Olen järkyttynyt

”Kaikki maan asukkaat ovat tyhjänveroiset; ja hän tekee, niinkuin hän tahtoo, taivaan joukoille ja maan asukkaille, eikä ole sitä, joka pidättää hänen kätensä ja sanoo hänelle: ’Mitäs teet?’” (Daniel 4:32)

 

Koska kirjahyllyssäni on ennestään Laura ja Saska Saarikosken kirjoittama kirja: ”TRUMP, mies kuin Amerikka. Oli luonteva jatkumo saada kahlattua läpi juuri lahjaksi saamani, Michael Wolffin kirjoittama kirja: ”Tulta ja Tuhoa.” Jos oli aikanaan tuskallinen kokemus lukea Jarmo Korhosen kirjaa (löytyy myös hyllystä) nimeltä: Maan Tapa; joka kertoo suomalaisen politiikan raadollisuudesta, on tuon jälkimmäisen lukeminen sitä (tuskallinen) kokemus korotettuna useampaan potenssiin! Tai ehkä minussa vaan on – kuten Esko Aholle kerrotaan sanotun presidentinvaalikampanjan yhteydessä, ”lohen sukua” – joka panee pyristelemään vastavirtaan suhtautumisessa nykyisiin valtavirtanäkemyksiin.

Hakematta mieleen nousevat, jostain netin syövereistä silmiini osuneet sanat – joita sittemmin olen yrittänyt metsästää; ainakin tähän mennessä huonolla menestyksellä – mutta ovat onneksi vielä muistissa: ”Jos Trump sanoisi että happi on meille hyväksi, 20 miljoonaa demokraattia pidättäisi hengitystä ja tukehtuisi.” Luulenpa ettei tuo rajoittuisi vain USA:n demokraatteihin, vaan laajenisi maailmanlaajuiseksi pandemiaksi asti. Twitteriä kohtalaisen aktiivisesti seuranneena tiedän, että moni hautausurakoitsija Suomessakin voisi todeta; kuten eräs addressien myyjä takavuosina (hieman punastuen) totesi: ”Ihmisiä on kiitettävästi kuollut.” Joten Trump on monessakin mielessä paljon vartijana!

Edellisestä  johtopäätöksenä voitanee todeta, että jos Jussi Halla-aho tai Laura Huhtasaari – tai Jimmie Åkesson – puhuisivat kontrolloimattoman maahanmuuton, eli avoimien rajojen puolesta: Suomen ja Ruotsin ympärillä olisi jo aikaa sitten ollut ainakin 100 metriä korkea muuri tai aita. Kaikkialla siellä missä on yhteinen raja naapurin kanssa. Kukaties rannikkovesistökin olisi miinoitettu. Kyseiset tahot eivät kai vain ole toistaiseksi jostain syystä ”hoksanneet” ruveta käänteisesti taktikoimaan? Kyse ei siis ehkä sittenkään ole niinkään paljon siitä mitä puhutaan tai vaaditaan, vaan kuka puhuu tai vaatii?

Otsikon sanat vaativat ehkä jonkin verran avaamista. Sillä muutenhan saattaisi jäädä vaikutelma, etteivät ne (taaskaan) liity mihinkään; edes tässä postauksessa. No, tuo sanapari jäi mieleen ”kummittelemaan” nähtyäni sen Anna-Maja Henrikssonin twiittiin lanseerattuna – hän kun oli nähnyt kolme hakaristilippua mielenosoituksessa! Siis jopa siinä määrin jäi kummittelemaan, että alkuun tuntui hyvältä ajatukselta tehdä siitä seuraavan postauksen otsikko! Mutta, kuten niin monesti ennenkin on käynyt – kun ideaa alkaa työstämään – ei se välttämättä niin loistavalta tunnukaan. 

Ollaanhan sitä paitsi juuri nyt taas sellaisessa ajassa, jolloinka ei löydy puoluetta joka ei olisi kiinnostunut pienen ihmisen hyvinvoinnista (eikö vaalit voisi olla joka vuosi, tai puolivuosittain?!), että valitsemista näyttäisi vaikeuttavan suoranainen (tosin positiivinen) runsauden pula.

 Mutta sitten, liekö hänellä ollut tarkoitus toimia ilonpilaajana – ainakaan valintaa se ei helpota, saattaa jopa houkutella, poliittisesta koomasta vasta heränneen vaipumaan takaisin koomaan – näin Jussi Halla-ahon videoviestin: ”Millainen kansa antaa tämän tapahtua itselleen?” Jonka loppukaneettina on vieläpä varoitus: ”älä äänestä valehtelijoita!” Niinpä valinnasta tuli kerta heitolla monta astetta vaikeampaa. Matti Näsää siteeraten: ”…mua huvita yhtään mikään!”

56. Suloisen suvaitsevaista

”Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.” (Fil. 1:18)

 

Eipä tainnut Don Richard Jumalharha -kirjaa kirjoittaessaan aavistaa sen myötä kunnostautuvansa evankelistan saralla! Näin ainakin mikäli uskomme amerikkalaista terapeuttia ja yliopisto-opettajaa Judith R. Babarskya (Uusi Tie 2. 5. 2014, Leif Nummela), joka uskoon tultuaan kiittää tytärpuoltaan siitä että tämä suositteli hänelle luettavaksi tuon Dawkinsin kirjan. Ja miksipä emme uskoisi? Evankeliumi Kristuksesta näyttää siis toimivan jopa uusateistin anti-julistamana! Dawkinsin tiedetään taannoin todenneen, että Darwin on tehnyt mahdolliseksi olla älyllisesti ateisti. Samaa ajatuskuviota hieman toisin painottaen, Darwin on tehnyt älyttömyyksien julistamisesta salonkikelpoista.

 

Pekka Reinikainen totesi TV7 -ohjelmassa osuvasti, etteivät ateistit tarkemmin ottaen ole ”Jumalan kieltäjiä, vaan vastustajia.” Huomasin Suomen Kuvalehdessä uutisen, joka saattaa jonkin verran sylettää ateisteja. Sillä (hieman yllättäen) tutkijatkin ovat pääsemässä ytimeen ja todenneet että ”lapset ovat synnynnäisiä uskovaisia!” Voidaan siis sanoa että tutkijat tietävät vihdoin sen saman, minkä lapsikin tietää. Nimittäin että meissä jokaisessa on integroituna tietoisuus Jumalasta.

 
Onkohan missään asiassa tämän maan kamaralla tapahtunut yhtä mittavaa ja automaattista konsensusta, kuin mitä tälläkin hetkellä ajankohtaisessa Israel -vastaisuudessa on tapahtunut, ja yhä enenevässä määrin tapahtuu? Jokainen itseään vähänkin intellektuellina pitävä, tai sellaiseksi halajava, kokee velvollisuudekseen olla pro-Gaza, alas Israel -henkinen. Näille Israel on yksipuolisesti iso paha susi, joka kiusaa pienempiään. Heidän silmänsä eivät ilmeiseti näe edes kartalta mittasuhteita, kuka on pieni ja ketkä suuria.

 
Vahvistamaton urbaani legenda kertoo erään hautaustoimiston mainoksesta: Miksi eläisit, kun Smithin hautaustoimisto hautaa sinut edullisesti? Lähi-idän uutisoinnissa kansainvälinen – eikä vähiten suomalainen – media näyttää omaksuneen jokseenkin saman sloganin: Miksi vaivautua harrastamaan tutkivaa journalismia, vaarantamalla oman henkensä. Kun Hamasin/Fatahin/Al-Qaidan – ja mitä näitä nyt onkaan – tiedotusosasto antaa tiedot nopeasti, vaivattomasti ja mikä parasta; ilman suuria kustannuksia?!

 
Näpi irti Gazasta -iskulause on tullut viime päivinä tutuksi. Ironista tässä on se että sen takana ovat jokseenkin samat tahot jotka kannattavat, niin sukupuolineutraalia avioliittolakia, kuin muidenkin, perinteisesti Raamatusta nousevien arvojen romuttamista. Totuus on että ilman Hamasia, ja muita samalla agendalla varustettuja, tuolla alueella vuorollaan vaikuttavia terroristijärjestöjä gazalaisilla olisi kissan päivät. Hiljattain osui silmään – liekö ollut twitterissä – aiheellinen kysymys: miksi Gazassa ei ole pride-kulkueita?

 
Israel on demokratiassaan vapaamielisempi (jopa liiankin vapaamielinen, jos minulta kysytään), kuin moni länsimaa. Jopa, näin uskallan sanoa, Suomeakin vapaamielisempi. Siellä muun muassa kyseisten kulkueiden järjestämisessä ei ole ongelmia. Mutta: kuten kotimainen politiikka pienessä mittakaavassa osoittaa; väärä puolue, tai väärä mies ei VOI esittää mitään varteenotettavaa. Samoin ei Israelia sen pitkälle viety demokratia liberalismeineen VOI hyödyttää edes länsimaiden silmissä, koska se on Israel!

 
Israelin Jumalalla kuitenkin on ainoana tähän Tellukseen maanomistajan, ja jopa tekijän oikeus; ja Hänpä taitaakin eräänä päivänä sanoa: Näpit irti Gazasta ja muistakin Israelille kuuluvista alueista, sillä minä olen tuon alueen heille antanut!

 
”Sodassa sen ensimmäinen uhri on totuus.” Näin kuuluu tuttu sanonta eikä ole epäilystäkään siitä etteikö se pitäisi paikkaansa. Voidaan jopa sanoa että se (totuus) on kuollut jo monta kuolemaa ilman sotaakin, eikä toden puhujalla ole koskaan ollut mainittavan suurta ihailijakerhoa. Jos totuus vielä sinnittelee hengissä, se on muuttunut henkilökohtaiseksi: jokaisella on omansa. Suvaistevaisuudesta voidaan sanoa jokseenkin samaa; jokaisella on siitä oma käsityksensä.

 
Menneinä vuosina, silloin kun suvaitsevaisuus terminä oli tuntemattomampi eikä sitä vielä oltu kliseeksi kulutettu, suvaitsevaistoa saattoi hyvinkin kuvata erään määritelmän mukainen lause: ”Mä en vihaa mitään niin kuin rotusortoa ja mustalaisia.” (Sorry romanit, mutta valaisevana esimerkkinä tämä oli pakko sanoa).

 
Nykyisin tuo määritelmä on ajan hengen mukaisesti päivittynyt jonkin verran laajempaan skaalaan: Mä en vihaa mitään niin kuin rasisteja, vihapuhujia, impivaaralaisia, populistisia perussuomalaisia, Timo Soinia, Jussi Halla-ahoa, Teuvo Hakkaraista, yleisesti perussuomalaisia, Raamatun todesta ottavia fundamentalistikristittyjä, kreationisteja, toisin ajattelijoita; niin ja tietysti: Israelia.

 
Raamatun totuuksien poisselittäjien määrä tuntuu sekin näinä päivinä lisääntyvän kuin sienet sateella, ja nimenomaan kirkollisissa (seurakunnallisissa) piireissä. Äänekkäimpien humanistien mielestä modernin ihmisen ei oikeastaan tarvitse Raamatusta juurikaan välittää, koska se aika -ja kulttuursidonnaisena on ikään kuin aikansa lapsi.

 
Toisaalta, eivät taida nuo ”kulttuurisidonnaisuusapostolit” arvatakaan, kuinka oikeassa ovat! Sillä, jos saivartelu jätetään sikseen; ei ole aikaa, paikkaa tai kulttuuria johon Raamattu ei olisi sidoksissa. Oletko nimittäin tullut ajatelleeksi että – vaikka sen ei katsota kelpaavan historian kirjaksi – se silti kertoo rohkeasti jopa tulevastakin historiasta, etukäteen ”niin kuin se jolla on valta.” Ollen näin muodoin jopa futuristinen!

 
Maailmanpoliittinen arkipäivä, jopa ihan tässä maamme rajojen lähellä kokoaa sen verran uhkaavan näköisiä pilviä taivaanrantaan, ettei pieni jäniskevennys tähän loppuun liene haitaksi. Sellaisena toimikoon Kasmirin Vadelmaveneen lyriikasta (jossain määrin kieroutuneeksi?) korvamadoksi marjametsässä muotoutunut kerto. Siinä saattaisi muuten olla aineksia jopa jonkinlaiseksi hallituksen tulevan ulko- ja turvallisuuspoliittisen manifestin tunnussävelmäksi: Natoon Putinia pakoon soudan Natoon who ooo…