Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. (Psalmi 51:8)
Se että olen viime aikoina pyrkinyt pysyttelemään erossa sosiaalisesta mediasta – eli downshiftautunut, kuten trendikäs ”ameriikankielinen” termi kuuluu, – ei tarkoita ettenkö entiseen tapaan netin kautta tarkkailisi ympäröivää maailmaa. Yhtäkään sanoma -sen paremmin kuin muutakaan lehteä ei tilattuna meille tule. Joten jonkin asteinen päivittäinen nettikatsaus kuuluu ohjelmaan.
Huonona puolena näin hankitussa maailmankuvassa saattaa tosin olla se, että selkeän (vähemmän yksipuolisen) kuvan saamiseksi – pelkän kotimaisen median kautta – tarvittaisiin oikeastaan jonkinlaiset erityisen anti-anarkistiset, ja antisemististisen punavihreyden pois suodattavat silmälasit. Mutta jos olen asian oikein ymmärtänyt, sellaisia ei edes Instrusta löydy. Joten, jos kuka kaipaa kokonaiskuvan hahmotukseen selkeyttä, toimeen on tultava lähes pelkällä aivojumpalla.
On siis tullut tarkkailtua – jopa edellä mainittuja vaikutteita uhmaten – erinäisiä ajankohtaisia ilmiöitä. Joista yhtenä silmään osuneena mainittakoon Politiikan korjaussarja. Sarjaa tarkemmin tuntematta ja ottamatta kantaa sen tarkoitusperiin; pelkkä nimi jo voisi herättää joitakin ajatuksia: Optimisti saattaisi nähdä myönteisenä sen, että vihdoinkin joku havaitsee politiikan korjattavat epäkohdat, ja aikoo tehdä jotain. Kun taas pessimisti tietää sen olevan monilta osin sen verran kiveen veistettyä, jopa monelle sukupolvelle tästä eteenkinpäin, ettei se ole korjattavissa.
Ja kuinka ollakaan: näitä pohdiskellessani; jo ennestään maailmankuulu äitiyspakkauksemme nousi (ikäänkuin ajatukseni lukien) taas otsikoihin! Ja kun tähän vielä lisätään aiheeseen sopivasti istuva ”Hyvä presidentti allekirjoitti huonon lain”, kuten Pasi Turusen postaus kertoo, on oheinen aloite tuiki välttämättömästä lisäyksestä kyseiseen pakkaukseen jo suoranainen kansalaisvelvollisuus!
Sillä käsittääkseni Suomi-laiva ui sen verran syvällä – tälläkin hetkellä vain hiuksen hienosti pohjakosketuksen välttäen – että jokainen, omalta osaltaan vähänkin Suomea nousuun ”brändäävä” innovaatio on mielestäni enemmän kuin tervetullut.
Siispä: kun sanomattakin selvää on, että lähitulevaisuudessa, vähintäänkin niin sanotulla ylimenokaudella; jos-ja-tai-kun sukupuolineutraalista avioliitosta ei aivan heti syntyisikään sukupuolettomia jälkeläisiä, vaan edelleen joko poikia tai tyttöjä (puhumattakaan tapauksista joissa on tyttö pojan kehossa, ja päin vastoin): tarvitaan molemmanpuolinen sukupuolen korjaussarja. Ja mikäs sen kätevämpää on, kuin että sellainen löytyy jo valmiiksi äitiyspakkauksessa.
Lisäksi pakkausta voi, joko valmiiksi tai myöhemmin täydentää erityisellä katumuksen huomioivalla (kun entinen oli sittenkin parempi) takaisinkorjaussarjalla. Joka nimensä mukaisesti mahdollistaa paluun entiseen. Mutta sen lisäksi, ikään kuin ylimääräisenä optiona, saattaa mahdollistaa myös hybridiksi muuntautumisen. Tällöin ongelmaksi jää enää vain paketin nimi; sillä äiti -sanan esiintyminen nimen etuliitteessä viittaa edelleen vahvasti sukupuolisuuteen.
Jaakko ketunhäntä kainalossa
Jokaiselle ei ehkä ole tuttu se tarina, johon tuo alaotsikko viittaa, mutta siihenkin auttaa Wikipedia. Jokaiselle Amiga entusiastille sen sijaan on varmasti tuttu, koneen kaatuessa näytölle ilmestynyt musta tekstipalkki punaisine kirjoituksineen ja punaisena vilkkuvine reunaviivoineen: ”Software failure. Press left button to continue. Guru meditation…”, ja lopussa mystinen numerosarja.
Oi niitä (Amiga) aikoja!
Mutta mitäpä Amigan käyttöjärjestelmän viesteillä on tekemistä enää minkään kanssa? No, eipä tietysti mitään; tulipahan vain mieleeni tullessani erehdyksessä sotkeneeksi itseni Jack & Fox -verkkokauppaan – tuo yritys kaupittelee Britannian lakien mukaan laillisia (siis mikäli uskomme heidän kotisivunsa vakuutteluun, ja miksipä emme uskoisi?) tyylihuonekalujen replikoita (kopioita) – ja sitä kautta heidän asiakaspalveluunsa.
Toisaalta, eiköhän tuo jo nyt ole yleisemminkin tiedossa, että jonkin asian ”laillisuus” ei itsestään selvästi takaa sen olevan moraalisesti oikein. Päättäjäthän niitä lakeja säätävät; ja valitettavasti yhä enenevässä määrin (vain)yleistä mielipidettä kosiskellen. Raamatusta voimme lukea, että juutalaiset toimivat tässäkin asiassa hyvänä esimerkkinä. Jos heistä ei mitään muuta vikaa ole löytynyt, joka oikeuttaisi kuolemantuomion julistamisen, tehdään heidän jumalanpalveluksensa laittomaksi!
”Sales guru at your service” on toiveita herättävä teksti tuolla sivulla aina silloin tällöin, jos chat (joka sekin tuntuisi elävän omaa elämäänsä, ilman sen kummempaa paikalla fyysisesti olevaa henkilökuntaa) sattuu olemaan päällä. Sanoin: erehdyksessä; siksi koska sisäinen pess…real…(siis vähemmän optimistinen) minäni pelkää menettäneensä sekä tilaamansa tuotteen, että (oppi)rahat. Tosin episodi ei ihan vielä ole täysin loppuun käsitelty. Toisin sanoen kaikkia asiaan mahdollisesti liittyviä (ja käännettävissä olevia) kiviä ei ole käännetty.
Optimismia kuvaavaksi tarkoitettua, ja usein toistettua klassista esimerkkiä (puoliksi täydestä lasista) paremmin toimii mielestäni oheinen äidin kommentti. Huomasin näet vastaavaa alkuperäistuotetta myytävän netissä huomattavalla alennuksella, ja puoli leikilläni kysäisin: ”tilataanko?” Johon vastaus kuului: ”Mitä me kahdella tehdään?”
Aivan yhtä tuttua kuin Amigan käyttäjille ”mietiskelevä Guru”, ovat PC -koneitansa Windows -käyttöjärjestelmällä komentaville Service Packit. Varovaisimmat – ainakin niistä jotka ovat tietokoneesta työnsä puolesta päivittäin riippuvaisia – eivät edes suostu asentamaan uusinta päivitystä, ennen kuin vähintään Service Pack 1 on ilmestynyt. Pitkälti riippuu siitä millainen kunkin koneen kokoonpano on, onnistuuko päivitys ilman ongelmia. Kun oikein huonosti käy, koko käyttöjärjestelmä jumittuu, ja lievimmilläänkin osittain.
Todettakoon nyt tässä kohtaa selvennyksenä, ettei tämän postauksen otsikko suoranaisesti liity Microsoftiin tai Windowsiin. Koska jos se liittyisi, noin suuri korjauspakettien määrä yhdelle käyttöjärjestelmäpäivitykselle paljastaisi Gatesin Billin vakavan rekrytointi-ongelman: nörttien palkkaamisessa sopivan ei koskaan pitäisi antaa ohittaa pätevää!
Vaan se pyrkii omalla kainolla (ehkä vähän naiivillakin) symboliikallaan viittaamaan taivaalliseen Service Packiin. Joka – toisin kuin Windowsin tapauksessa, jossa korjataan tekijän järjestelmään jättämät puutteet – korjaa kaikki käyttäjän itsensä, omilla toimillaan ja väärinkäytöksillään aiheuttamat ongelmat!
Enemmistö juutalaisista hyväksyy, ja näin ollen tuntee Raamatusta vain Vanhan Testamentin, ja sitä kautta ankaran, mutta oikeudenmukaisen Jumalan. Me länsimaiset kristityt katsomme olevamme oikeutettuja suorastaan (hieman kärjistäen) ”haistattamaan” pitkät koko vanhalle liitolle! Koska meille kuuluu Vain Uusi Testamentti. Eikä oikeastaan edes sekään kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan tuo minikokoinen; pienoisraamatuksikin kutsuttu jae johon otsikon symboliikka viittaa.
Pahoin kuitenkin pelkään, että nykyisin käytössä oleva (sikäli kuin nyt Raamatusta mitään enää on kovin vakavasti otettuna) on jo typistetty ministä nanoraamatuksi, tyyliin: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut…”, eikä sen jälkeen sitten aamenta kummempaa tarvitakaan tunnelmaa pilaamaan.
Mutta oletko tullut ajatelleeksi että Uuden Testamentin viimeinen kirja, jonka kirkkoraamattumme esittelee nimellä: Johanneksen Ilmestys, alkaa sanoilla: ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys”; eikä siinä äänessä enää todellakaan ole synnintekijöitä suloisesti myötäkarvaan silittelevä lauhkea uhrikaritsa. Vaan sama ankara, ellei vieläkin ankarampi, mutta samalla rakastava Jumala kuin Vanhassa Testamentissa?
Kaikuja periferiasta 