”Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.” (Matt. 12:36-37)
Tulin tässä päivittäneeksi entisen, 16 Gigatavun muistilla varustetun, pelkästään wifi-yhteydellä varustetun iPadini, 128 Gigatavuiseen wifi -ja sim -kortti versioon. Josta lisävarusteena hankittu Logitechin Slim Folio Bluetooth -näppäimistö tekee lähestulkoon ”läppärin.” Joten jo ihan testauksenkin takia kuuluu jotain kirjoitella.
Näissä yhteyksissä törmäsin myös ensimmäistä kertaa reilut seitsemän vuotta sitten hankkimani iMacin kanssa termiin ”vikasietotila.” Joka termi PC maailmassa tuli aikoinaan hyvinkin tutuksi. Käynnistymisen kanssa alkoi näet olla sen kaltaisia oireita, ettei homma aina edennyt valmiiksi asti. Joten mieleen hiipi ajatus, josko tuo alkaa olla valmis veneen ankkuriksi. Kun en kuitenkaan omista venettä, päätin hakea netistä apua ja toimin ohjeen mukaan. Ja kas, ankkuriksi päätyminen näyttäisi (ainakin toistaiseksi) vielä siirtyvän!
Niin siinä kuitenkin loppujen lopuksi kävi, että huollossa piti käyttää. Olen ilmeisesti tullut sen verran vanhaksi ettei formatoinnit, ja uudelleen asennukset jaksa enää oikein sytyttää. Ja nyt taas pelittää!
Entisenä, aika monta Nokian Communicatoria matkan varrella kuluttaneena ”nokialaisena” katson voivani antaa itselleni synninpäästön Apple -perheen perustamisesta. Perheen, johon tuon juuri huollosta saadun, hiukan vihoitelleen iMacin, ja edellä mainitun iPadin lisäksi kuuluu 2 iPhonea. Juuri tällä hetkellä ja tässä kontekstissa, voin hyvillä mielin siteerata taannoin kuulemaani kommenttia: ”Elämä hymyilee meille, ja me hymyilemme takaisin.”
Otsikon alku voisi hyvinkin olla synonyymi tuulivoimalle. Sillä sen verran – enemmän ideologiaan kuin tosiasioihin perustuvaa – tuntuisi tuonkin aiheen piirissä liikkuvan. Mutta mikään energiapoliittinen kannanotto se nyt kuitenkaan ei ole. Vaan paremminkin ihmettelevä toteamus ajan kuvasta: Sanonta – ”historia opettaa meille, että me emme opi mitään historiasta”- ei aivan täysin pidä paikkaansa. Sillä ainakin natsien propagandaministerin Joseph Goebbelsin opetus: ”Syytä vastapuolta siitä mihin itse olet syyllinen” – tuntuu elävän uutta renessanssia.
Propagandistisella retoriikalla väännetään musta valkoiseksi ja päinvastoin. Ehdottoman tärkeää on saada kaikki raamatulliset kahleet karistettua harteiltaan: tuntuu jopa siltä että se on ainoa ja riittävä motiivi. Muita argumentteja ei tarvita. Kukapa olisi vielä muutama vuosikymmen taaksepäin uskonut, että kun esimerkiksi sukupuolten lukumäärän laskeminen vielä tuolloin onnistui kansakoulupohjalla, edellyttää siitä selviytyminen tänä päivänä jo korkeampaa matematiikkaa. Tai että se mitä sukupuolta joku kulloinkin kokee olevansa, on mielipidekysymys. Jos joku yrittää esittää aiheesta toden mukaisen (konservatiivisen) näkemyksen, huuto ja parku nousee taivaisiin asti.
Ilmeisesti on niin että ”se huutaa joka pelkää”, kuten tuttu sanonta kuuluu. Urbaanissa legendassa ”etninen” mies esittää kyseisen toteamuksen, lähestyessään autollaan junan kanssa yhtä aikaa tasoristeystä. Jossa kontekstissa tuo saattaisi sijoittua jopa kuuluisia viimeisiä sanoja – kategoriaan.
Suvaitsevaisuus on jokseenkin pääteemana, mutta sokeakin näkee ja kuurokin kuulee, että eniten sen puolesta huutavat ovat itse äärimmäisen suvaitsemattomia. Viimeisimpänä esimerkkinä PoriJazzGate.
Minulla on kirjahyllyssäni Tony ”Viikinki” Halmeen kirja: Testamentti. Joka ehkä jo sinällään riittäisi – jos olisin julkisuuden henkilö, olletikin jos olisin perussuomalainen – syyksi joutua kerettiläisenä kivitetyksi. Tai ajan hengen mukaisesti some-inkvisition lynkkaamaksi. Mutta olen omaksi onnekseni ”nobody.” Ja juuri nyt tekee mieleni ”plagioida” – uuteen uskoon muokattuna – Tonyn tunnettua sitaattia: ”näytä mulle antipunavihreä journalisti, niin mä näytän sulle …”
Tätä kirjoittaessani ja suurta myötähäpeää tuntien Hesarin uutisointia seuratessani, on pakko kysyä: Onkohan journalismissa nyt lopullisesti siirrytty sivistämisestä sikailuun?! Oheisen Jaakobin toteamuksen joutuu itse kukin myöntämään todeksi. Ainakin jos kohdalle sattuu rehellisyyden puuska: ”kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä.” (Jaak. 3:8)
Jos uskomme oppositiota, hallitus on varsinainen sarjakurjistaja. Ja Suomen taival kulkee kurjuudesta kurjuuteen. Totta tässä kaikessa on kuitenkin se, ettei ihan ole mennyt kuin Strömsössä. Ei siis ”savua ilman tulta.” Mutta jossain määrin riippuu siitä keneltä kysytään. Ainakin äänekäs vähemmistö on saanut monessa asiassa tahtonsa läpi. Ehkä johtuen siitä että hiljainen enemmistö todella on hiljainen, tyytyen muruihin jotka putoilevat äänekkäiden pöydiltä. Joten siltä ei tarvitse edes kysyä.
Uutiset – ilmeisesti ne oikeat – kertovat hälyttävästi, että itsemurhat ovat lisääntyneet. Jopa aivan maailmanlaajuisesti. Jotenkin mieleen muistuu Theodore Rooseveltin toteamus siitä että ”…akateemisesti sivistynyt voi nyysiä koko rautatien.” Kunpa olisivatkin tyytyneet vain rautatiehen, mutta kun ovat riistäneet myös Jumalan ja luomisen, ja sitä kautta elämältä tarkoituksen! Vai väittääkö joku että evoluutioteoria on jonkun vähemmän kuin akateemisesti ”sivistyneen” käsialaa?
Tähän loppuun voidaan ihan hyvällä syyllä todeta, että koko tämä Tellus on oikeastaan tuossa edellä mainitussa vikasietotilassa. Jokainen Raamattunsa tunteva jolla on luetun ymmärtämisen taito; ja joka ottaa sen myös tosissaan, tietää tämän. Se on ollut sitä jo siitä asti kun kielletty hedelmä kiehtoi enemmän kuin kuuliaisuus Jumalan sanalle. Mutta että se on siinä tilassa sitä varten että vielä voidaan tehdä korjausliikkeitä. Vielä ei ole myöhäistä.
”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11)
Kaikuja periferiasta 