”Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.” (Sananl. 11:14)
Luin Raamatusta oheisen, kuningas Ahabin elämästä kertovan katkelman. Siitä voidaan todeta muun muassa että aina ei auta neuvonantajien runsauskaan. Sillä pitäytyminen yhden sorttisiin neuvonantajiin voi aiheuttaa menetyksen.
”Josafat sanoi kuitenkin Israelin kuninkaalle: ”Kysy sentään ensin Herran mieltä.” Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, nelisensataa miestä, ja kysyi heiltä: ”Tuleeko minun lähteä sotaan Ramot- Gileadia vastaan vai ei?” He vastasivat: ”Lähde matkaan! Herra antaa kaupungin sinun käsiisi.” Josafat kysyi: ”Eikö täällä ole enää muita Herran profeettoja, joilta voisimme kysyä?” Israelin kuningas vastasi Josafatille: ”Yksi vielä on, jolta voisimme tiedustella Herran tahtoa, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika.” ”Noin ei kuningas saisi puhua”, sanoi Josafat. Niin Israelin kuningas huusi luokseen erään hovimiehen ja sanoi: ”Toimita oitis tänne Miika, Jimlan poika …” (1. Kun. 22:5-9)
Näen yhtäläisyyksiä tämän päivän politiikassa suhtautumisessa asiantuntijoihin. Johdannoksi sopinee katkelma 1980 -luvun politiikan arkipäivästä. Vahvistamattomat lähteet kertovat Lech Walesan – josta sittemmin tuli Puolan presidentti – joutuneen pidätetyksi pohtiessaan ääneen autonsa avoimen konepellin ääressä mahdollista ongelmaa: Puolan johdossa on vika. Puolan johto on vaihdettava.
Kataisen hallitus tuntuu kehittäneen mantran: Perussuomalaiset ovat väärässä. Perussuomalaisten kannanotoissa ei voi (lue: ei saa) olla mitään varteen otettavaa. Hakematta nousee jälleen mieleen taannoinen vahvan markan politiikka. Pidätetyksi joutumisen vaara luonnollisesti puuttuu, sillä hallitus on itse itseään valvova Iso Veli.
Jossain määrin lohtuna, joskin perin laihana – näin perussuomalaisten fanittajana – näen sen, ettei kivilleajoa voi aikanaan laittaa heidän syykseen. Ellei sitten jollakin kieroutuneella ajatuskuviolla, että kun kerran hallitusohjelmaan (ainakin epävirallisesti) on kirjattu, että kaikessa tehdään päin vastoin mitä he ehdottavat, jos jokin menee pieleen, on sen oltava heidän vikansa. Sillä selitellähän poliitikot tunnetusti osaavat.
Koin eräänlaisen täysin raamatunhistoriasta ja politiikasta riippumattoman myytinmurtaja/ahaa -elämyksen Kauhavan kairoja kolutessani, ja mustikoita etsiessäni. Myytin mukaan vaaleampi vaatetus marjastaessa saa aikaan sen, että itikoita ei pyöri ympärillä läheskään niin paljon, kuin jos on tumma vaatetus. Tuli kokeiltua molempia, enkä huomannut eroa. Tosin käytettävissä ei ollut minkäänlaista laskuria, jolla asia olisi voitu tieteellisen tarkasti todentaa. Tällainen, joissain yhteyksissä ja jossain määrin persona non grataksikin itsensä tiedostava, oli, huolimatta ulkoiseen habitukseen kulloinkin vaikuttavasta camouflagesta, itikoiden puolesta suosittu ihan omana itsenään!
Kaikuja periferiasta 