93. Muista huumori!

Siinä se nyt on. Ja eikun leikkaamaan.🤭😎

En ole kuullut määriteltävän, kuuluisiko musta huumori mahdollisesti samaan kategoriaan ”mustat elämät merkitsevät” -sloganin kanssa. Ja jos kuuluu, niin miten – uskaltaako käyttää ja ymmärtääkö sitä kukaan – niinpä päätin hieman säätää otsikkoa.

Se kun kaiken lisäksi sopii hyvin itsensä Riikka Purran oman muistutuksen kanssa: ”Huumoria: ei kannata loukkaantua.”

Oma sisäinen vastarannankiiskeni suorastaan riemastui, nähdessäni ensimmäisen kerran kuvan Iltalehdessä noista laudoista. Sanoin itselleni, että ostan heti tuollaisen kun löydän.

Mediassa ei ollut yhteystietoja (ehkä ymmärrettävistäkin syistä). Niinpä alkoi salapoliisintyö ”nikkarin” löytämiseksi. Ymmärrettävistä syistä siinä valossa, kun muistaa Jussi Halla-ahon määritelmän: ”Media ja muu vasemmisto.”

Ensimmäinen yritys osui harhaan: nimi oikein (sama nimi), mutta eri mies. Toinen kerta tärppäsi. Niinpä (kuolemaa halveksien) laitoin tilauksen firmaan, joka (kuolemaa halveksien) on uskaltanut ryhtyä tuotetta valmistamaan.

Tässä samalla kokeilen ensi kertaa kirjoittamista suoraan WordPressiin – vai lieneekö nykyinen nimi Jetpack – en tiedä, mutta: so far so good.

Todettakoon sekin tässä vielä välihuomautuksena, että meillä taitaa nyt olla oman aikakautemme kaksi todistajaa, vähän niinkuin Ilmestyskirjassa. Ei kuitenkaan ”säkkipukuisina.”

Huomasin nimittäin IS Extran toimittajan ihmettelyn Sanna Marinista: ”Mitä hän haluaa viestiä sillä, että tamperelainen nahkareppu vaihtui tuhansien eurojen Dioriin?”

Nalle ja Sanna nääs ovat sen asian eläviä todistajia, että sosialismistakin voi eheytyä, jos on tarpeeksi rahaa.

Laudan mukana ei tullut varsinaista hoito-ohjetta. Mutta sellainen mututuntuma on, että säännöllinen sively vihervasemmiston kyyneleillä saattaisi lisätä käyttöikää monta vuotta. Ellei jopa tekisi siitä ikuista.

Pelättävissä kuitenkin on, että perinteiset, vaalien alla ja varsinkin oppositiossa vuodatetut krokotiilin kyyneleet sorretun ”pienen ihmisen” puolesta, saattaisivat sellaisenaan olla jopa tuhoavan toksisia.

Joten laimentamiseen tarvittaisi (rutkasti yli 70 prosenttia) sellaisia ihka aitoja, Suomen ja suomalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin puolesta murehtimisessa vuodatettuja.

Niitä odotellessa

Koska olen realisti ja tässä kontekstissa jopa inho-sellainen, ymmärrän toki olla toivomatta mahdottomia. Ja päätin käyttää, mielestäni ehkä toiseksi parasta vaihto-ehtoa ja sivellä laudan, ainakin ennen ensimmäistä käyttöä, rapsi-öljyllä.😇

91. Eihän tästä mitenkään voi tulla hyvää!

”Minun kansani käskijät ovat lapsia,ja naiset sitä hallitsevat.Kansani, sinun johtajasi ovat eksyttäjiä, he ovat hämmentäneet sinun polkujesi suunnan.” Jesaja 3:12

”Vihastuttaaksesi konservatiivin, valehtele hänelle. Vihastuttaaksesi liberaalin, kerro hänelle totuus.”-Teddy Roosevelt

Kursivoitu ala-otsikko on tällä kertaa kaksi-osainen, josta ensimmäinen osa on edellisen postauksen uusinta. Johtuen siitä että tilanne ei juurikaan ole muuttunut – ainakaan parempaan suuntaan – ja toinen on suomennos, kuten valveutunut lingvisti jo ehkä tietääkin, tuosta Teddy Rooseveltin aina ajankohtaisesta, ja ehkä juuri nyt erityisen ajankohtaisesta kommentista.

Tuo tuossa oikealla oleva kuva sitaatteineen voisi hyvinkin olla allekirjoittaneen motto, mutta Kari ehti ensin (saatan silti pihistää sen itselleni). Ja kuten arvata saattaa, otsikkokin on lainaus. Se on Latela kuusi piste nollan videosta, eikä liity oikeastaan tässä kontekstissa mihinkään, mutta on jo jonkin aikaa soinut korvamatona. Ei ehkä ihan täsmälleen noilla sanoilla, mutta ajatus on sama. Tai ehkä se sittenkin liittyy! Sopii ainakin minusta tähän poliittiseen kontekstiin yllättävänkin hyvin.

Punaisesta viivasta punaisten linjojen kautta punaiseen linjaan

Koska meillä nyt on punainen hallitus, jota jossain määrin vihreä väri laimentaa(?), lienee  paikallaan mainita jokunen ajatus viivoista ja -tai linjoista. Kiannon romaani Punainen viiva kertoo että ”köyhien ainoa toivo paremmasta on saavutettavissa vain ”soli-sali-rattien” kautta, vetämällä punainen viiva vaalilappuun.” Tulee mieleen kysyä: olisikohan tuolla menetelmällä nyky-Suomessa ”vappusatanen” kenties realisoitunut?

Oheisessa pilakuvassa Obama tuskailee omien punaisten linjojensa kanssa, ja sokerina pohjalla Yhdysvaltojen nykyisen presidentin Joe Bidenin viesti, joka kertoo linjasta, jota hän itse ei aio ylittää: ”Ukrainan sodassa Yhdysvalloilla on selkeä ”punainen linja”, jota se ei missään olosuhteissa aio ylittää.”

Ala-otsikko ei mainitse punaista naamaa, mutta lisänä rikka rokassa. Nimittäin, netissä pyörivä, vuonna 2019 kuvattu video (Löytyy Suomen Uutiset – sivulta) esittelee Eero Heinäluoman ja Jussi Halla-ahon yhteenoton Venäjän kaasuputkihankkeista ja poliittisesta korruptiosta. Siinä Heinäluoma naama punaisena (sanotaan nyt, että ainakin kuvainnollisesti) puolustaa hanketta.  Jopa siinä määrin kiivaasti, että ”huutaa muiden keskustelijoiden päälle.”

Välikysymys

Sarkastisesti sanoisin, että välikysymys on luettelossa siksi, kun se tuntuu olevan niin tehokas, etten sanoisi mahtipontisen tehokas keino asioiden muuttamiseen politiikassa, että eikö siitä voisi – nyt kun tilanne itänaapurin toimesta on eskaloitunut Ukrainan sodaksi – sorvata jonkin sortin ulkopoliittinen versio, jolla voitaisi mennä Venäjän Duumaan sanomaan Putinille suorat sanat. Kuten Spede ja Vesku taannoisessa sketsissään?

Ironia

En tiedä, olenko se vain minä, vai ovatko muutkin huomanneet. Mutta minun mielestäni on kyllä melko ironista, että YLEn toimittaja, mikrofoni suun edessä irvailee sitä, kuinka Venäjän valtamedia suoltaa kansalle yksipuolista ja valheellista propagandaa! Puolustusministeri Kaikkonen sanoi puheensa loppukaneettina tutut sanat: ”Sodan ensimmäinen uhri on totuus.”

Tämän kaiken poliittisesti epäkorrektina – tai pitäisikö sanoa: poliittisesti epäkorrektin vuodatuksen – yhteenvetona on: maailma on sekaisin, ja ilman jonkin asteista jumalallista väliintuloa: ”Eihän tästä mitenkään voi tulla hyvää!”

54. Pseudotodellisuus ja EU-vaalit

”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä… Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hepr. 11:3,6)

 
Moni on varmaan pannut merkille saman ilmiön kuin minäkin; olemme astuneet – ehkä some-ilmiöiden myötä – eräänlaiseen pseudotodellisuuteen trollikausineen! Tai sitten sitä on ollut liikkeellä ennenkin, mutta some tuo sen olemassaolon vain nopeasti, helposti ja korostetusti esiin. Vanha, ehkäpä jo kliseeksikin mielletty väittämä on, että sodan ensimmäinen uhri on totuus. Jokainen, joka vähänkin Raamatusta on perillä ja uskoo sen ilmoitukseen; tietää, että sota on käynnissä! Itse taistelu ehkä käydään näkymättömissä, mutta seuraukset ovat enemmän ja vähemmän näkyvät.

Itse en muuten vielä ihan vähän aikaa sitten edes tiennyt, mitä moiset termit (pseudo ja some) tarkoittavat. Mutta onneksi on Wikipedia; ja kun isot pojat niitä (termejä) käyttävät, miksipä en minäkin, edes johonkin! Yksi vapaa luonnehdinta trollauksesta voisi kai olla että: Trollaaja heittää tarkoituksella provosoivan kommentin, odottaen jonkun tarttuvan syöttiin. Jääden sitten taustalle hihittelemään aiheuttamaansa hämminkiä. Kaveri ei välttämättä itse lainkaan ajattele siten, mitä kommentista voisi päätellä.

Edelliseen säännön vahvistavana poikkeuksena tietenkin tieteen trollit – joihin rahvaan odotetaan suhtautuvan kuin Jumalan sanaan. Olkoonkin, että (kuulemani mukaan) nykynuorisoa opetetaan nimenomaan kyseenalaistamaan (poikkeuksena tuohon sääntöön kuitenkin, mitä ilmeisimmin, darwinistinen kehitysteoria), – joihin nykyiset ”haeckelit” tietenkin itse suhtautuvat kuolemaakin vakavammin. Niiden epätotena pitäminen on jumalanpilkkaan verrattavissa oleva synti. Ohessa pieni kertaus aiheesta:

33. Heureka!

Minulla on herännyt vahva epäilys siitä, että trollivapaata aluetta ei oikeastaan enää ole lainkaan. Ei edes niissä piireissä joille postauksen alussa olevan raamatunkohdan pitäisi olla enemmän tai vähemmän muuttunut ”lihaksi.” Niinpä netistä löytyvä informaatio voi samaan aikaan olla kattavampi kuin koskaan, mutta oikean tiedon erottaminen potaskasta on entistäkin vaikeampaa.

Uskaltaisin väittää että tuo uskon kautta on se maaginen sanapari, joka ainoana mahdollistaa syvällisemmän pääsyn Raamatun salaisuuksiin. Jopa niihin, joista siellä ei suoraan mainita! Joihin ilmeisesti muunlainen lähestymiskulma onkin suorastaan väärä.

Toisena säännön vahvistavana poikkeuksena voidaan mainita (epäilyttävä) poliittisiin trolleihin lukeutuva pieni ihminen; jota kukaan ei ole koskaan nähnyt, mutta joka aina vaalien alla pulpahtaa puheisiin. Sen mahdollinen loistaminen poissaolollaan nyt lähestyvien EU-vaalien ”sloganeista” saattaa johtua sen asian häveliäästä tiedostamisesta, että EU-parlamentti megalomaanisuudessaan on niin isojen poikien ja tyttöjen organisaatio, etteivät edes poliitikot kehtaa sanoa olevansa pienen ihmisen asialla sinne pyrkiessään.

Katsoin jälkikäteen Ylefemmalta puoluejohtajien ruotsin kielellä käydyn EU-vaalikeskustelun. Koska missasin livelähetyksen; ja koska Timo Soinin sittemmin plokissaan mainitsema viittaus ”brändäämiseen” sai mielenkiintoni hereille. Täytyy sanoa että keskustelun käyminen pakkoruotsiksi oli kyllä koettelemus; sekä keskustelijoille itselleen, että kuulijoille! Sen voidaan kyllä hyvällä syyllä sanoa kuuluvan sarjaan: ”Lihan pitää kärsiä.” Niin, ja eipä Soini kovinkaan paljon liioitellut. Liikuttavan yksimielisesti Perussuomalaisista leivottiin joitain Ilmestyskirjan petoon verrattavissa olevia ihmisvihaajia.

Ja lähestulkoon vain siitä syystä, että he ovat ainoita jotka vaativat edes jotain tolkkua maahanmuuttopolitiikkaan. Kertonee ainakin sen, että kiihkotonta keskustelua – jossa kirveet pysyvät maahan kaivettuina – lienee aiheesta turha odottaa. Mutta se kertoo myös periamerikkalaisen loanheiton rantautuneen tänne Suomeen: valituksi ei pyritäkään tulemaan omalla erinomaisuudella. Vaan sillä, montako luurankoa onnistutaan vastustajan kaapista löytämään!

Vierailin äskettäin myös Jussi Halla-ahon blogilla. Hänellä on siellä valmiiksi lanseerattuna termi brytky – jonka ennustan lähiaikoina kuluvan kansan suussa. Sopinee toivoa (otan tätä toivoessani tietoisen riskin joutua kerettiläisenä kivitetyksi) ettei sen kanssa käy samoin, kuin etukäteen itsevarmoille ruotsalaisille Den glider in -sävelmänsä kanssa.

Ellen ihan väärin muista, eräs nimeltä mainitsematon suomenruotsalainen kirjailija -ja elokuvamoguli ilmoitti viime presidentin vaaleissa ”agendakseen” vastajytkyn; ilmeisesti tuoreessa muistissa olevan Perussuomalaisten jytkyn säikäyttämänä.

Toistaiseksi kukaan ei vielä ole huomannut varata tulevien EU-vaalien agendakseen vastabrytkyä. Mutta ehkä se sieltä vielä tulee. Saattaa muuten olla niinkin, että tuo vanhojen puolueiden kiihkoileva brändäys sataa kuin sataakin loppujen lopuksi Perussuomalaisten laariin!