27. Täytetyn pingviinin politiikka

”Älä milloinkaan unohda, että vain kuolleet kalat uivat virran mukana.” (Malcolm Muggeridge )

Olen pessimisti, valitettavasti. Jopa siinä määrin, kuten ennenkin olen maininnut että jos harrastaisin – olisin siitä kiinnostunut – purjehdusta, tarvittaisiin uusi veneluokka sen mahdollistamiseksi. Sillä ymmärtääkseni nykyisin on jo olemassa sellainen kuin optari eli optimistijolla, joten minua varten tarvittaisiin erillinen pessimistijolla.

Kansalle leipää ja sirkushuveja – sanonta tuli mieleeni seuratessani eduskunnan välikysymyskeskustelua ajankohtaisesta Espanjan tukipaketista. Tosin näyttää siltä että tällä menolla leipä saattaa jäädä Suomen kansalta puuttumaan, eikä eduskunnan tarjoama sirkuskaan enää paljon huvita. Eikä minusta sen puoleen tullut optimistiakaan, sen verran masentavaa oli kuunnella. Vertaisin kokemusta jopa lähinnä siedätyshoidoksi.

Soini naljaili ministereille, lähinnä kai valtionvarainministeri Jutta Urpilaiselle, jokseenkin tähän tyyliin: ”Mitä ne vakuudet oikein ovat, täytetty pingviinikö?” Mielestäni aiheellinen kysymys – sillä toteamuksella että täytetystä pingviinistä saattaisi olla jopa enemmän iloa kuin tähän astisista vakuuksista. Joskin kysymyksen esitystapa saattaa aiheuttaa vaikenemisreaktion, sen sijaan että siihen edes yritettäisi vastata. Eipä tosin taida olla tiedossakaan mitä ne vastaukset voisivat olla.

Ehkäpä johtuu edellämainitusta pessimistisyydestäni etten voi välttyä vaikutelmalta, että eduskunnassa vallitsee Perussuomalaiset vastaan muu Suomi – asetelma. Eikä tarvitse olla kovinkaan nokkela huomatakseen että kun siirrytään eduskunnan ulkopuolelle, loppuosa oikeasti kuuluu: media ja muu Suomi. Vai mitä muita johtopäätöksiä pitäisi vetää esimerkiksi viime aikaisesta Halla-ahon ajojahdista, joka sai megaluokan mittasuhteet?

Hänen ratkaisustaan tuli mieleen vanha insinööriviisaus, joka muistaakseni meni tähän tapaan: Kysymys: Miksi metrin pitkä ratakiskon pätkä taipuu insinöörin käsissä? Vastaus: Koska viisaampi antaa periksi. Tässäkin tapauksessa fiksumpi antoi periksi ja sai – toivottavasti – hulabaloon loppumaan.

Kuvitellaanpa että Halla-aho olisi jonkin muun kuin Perussuomalaisen puolueen jäsen. Olisikohan häly ja lynkkausmieliala ollut yhtä kiihkeä? Enpä usko. Tony Halme tuli tietämättään lausuneeksi ennustuksen, joka näyttää toteutuneen kirjaimellisesti:

“Jos te nytten puollatte näitä minun muutamaa lakialoitettani, jotka Suomen kansalle kuuluvat, niin pääsette minusta vähin äänin eroon neljän vuoden päästä. (Ed. Ala-Nissilä: Miksi pitäisi päästä?) Muuten minunlaisiani voi olla täällä neljän vuoden kuluttua kymmenittäin, ja sitä te ette kestä.”

Sekä median että muiden puolueiden sietokyky näyttäisi ylittyneen rutkasti siitä päätellen, miten Perussuomalaisia jahdataan ja kohdellaan, osittain myös syystä se myönnettäköön. Olen sen verran naiivi että kuvittelen poliitiikan olevan yhteisten asioiden yhteistä hoitamista. Jolloinka kansan vaaleilla valitsemat edustajat hakevat kompromissia eri katsantokantojen välille, eivätkä pelkästään pyri runnomaan omia näkemyksiään läpi. Esko Aholle todettiin aikanaan hänessä olevan lohen sukua, koska hän ui vastavirtaan.

Juuri se on se jokin, mikä myös Perussuomalaisissa viehättää, ainakin allekirjoittanutta, että he haastavat vanhoja puolueita.

Halveksiessaan ja nenänvartta pitkin Perussuomalaisia katsoessaan muut puolueet tekevät sen samalla melko suurelle joukolle suomalaisia äänestäjiä! Sosiaalisessa mediassa näyttää tulleen tavaksi lisätä tilapäivityksen loppuun teksti: Jos pidit tästä kirjoituksesta, näytä se, jolla kerjätään klikkaamaan tykkäystä. Tuosta juonnettuna haluan sanoa hyeenalauman tavoin ajojahtiin osallistuneille kansanedustajille: Jos osaatte yhtään hävetä, näyttäkää se!

26. Näkyjä ja näkemyksiä

”Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessa lukea”. (Habakuk 2:2)

Alussa oleva lainaus ei ehkä niinkään liity varsinaisesti asiaan. Onpahan muistutuksena siitä, että hyvä tavoite on saada sanottava sanottua vaikkapa A-nelosen kokoisella alueella. Tuo kohta taitaisi muuten kuulua nykyään kirjoitettuna jokseenkin näin: Kirjoita näky selvästi ja isolla fontilla, että sen voi sen yhdellä klikkauksella scrollaamatta lukea.

Nato-keskustelun taas velloessa valtoimenaan venäläiskenraali Makarovin lausunnon kirvoittamana, tulee mieleen taannoinen yksinkertainen asetelma, jossa tarvitsi olla rähmällään vain yhteen, eli Moskovan suuntaan. Elettiin varhais-suomettumisen aikaa. Nykysuomettuneessa monikulttuurisessa Suomessa niitä rähmällään olo-ilmansuuntia taitaa olla jo sen verran, että hartaushetkessä muodostuu eräänlainen tähtikuvio. Saattaa olla jopa niinkin, että Mekkaan päin suuntautuva sakara tuossa kuviossa on jo muita paksumpi. Vai olisiko sittenkin EU:hun päin, joka olisi kai loogisinta? Mene ja tiedä.

Näin raamatullisten lasien läpi maailmaa katsovana haluan laittaa katkelman Nebukadnessarin elämästä ikään kuin kontrastiksi. Joka, näin uskon, ei ole sattumalta Raamattuun kirjattu, vaan opetukseksi ja varoittavaksi esimerkiksi. Ensimmäisenä esimerkkinä siitä että ihminen, miten suuri ja mahtavassa asemassa lieneekin, ei sittenkään taida olla se joka sanoo sen viimeisen sanan kuinka asiat tällä planeetalla järjestetään. Jos ja kun Jumala päättää käyttää ihmistä käsikassarana, vaikkapa oman niskuroivan kansansa kurittamiseen, saattaa asianomainen ylpeydessään ottaa kunnian itselleen, ja sehän ei onnistu. Sillä Jumala ei kunniaansa jaa kenenkään toisen kanssa:

”Sinut ajetaan pois ihmisten seasta, ja kedon eläinten parissa on sinun asuinpaikkasi oleva; sinä joudut syömään ruohoa niinkuin raavaat, ja sinä olet kastuva taivaan kasteesta; ja niin on sinulta kuluva seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo … … Siihen aikaan palasi minun järkeni, ja palasi minun valtasuuruuteni ja loistoni, minun valtakuntani kunniaksi. Ja minun hallitusmieheni ja ylimykseni etsivät minut, ja minut pantiin jälleen hallitsemaan valtakuntaani, ja minun valtani lisääntyi ylenpalttisesti. Nyt minä, Nebukadnessar, kiitän, ylistän ja kunnioitan taivaan kuningasta; sillä kaikki hänen työnsä ovat totiset ja hänen tiensä oikeat. Ja hän voi nöyryyttää ne, jotka ylpeydessä vaeltavat.” (Dan. 4:22, 33-34)

Nebukadnessar oppi läksynsä, ja hänen kävi lopulta hyvin. Mutta hänen poikansa kohtalo toimii toisena esimerkkinä, vaikkapa siitä paljon puhutusta aiheesta ettei ihminen opi mitään historiasta, vaikka olisi ihan lähihistoriaakin:

”Mutta sinä, Belsassar, joka olet hänen poikansa, et ole nöyrtynyt, vaikka olet kuullut kaiken tämän. Sinä olet ylpeydessäsi noussut Taivaan Herraa vastaan ja antanut tuoda eteesi hänen temppelinsä astiat, ja sinä ja sinun ylimyksesi, vaimosi ja hovisi naiset olette juoneet niistä viiniä … … Mutta Jumalaa, jonka kädessä on sinun elämäsi ja kohtalosi, sinä et ole kunnioittanut. Siksi Jumala näki hyväksi lähettää käden piirtämään tämän kirjoituksen. Näin kuuluu seinään piirretty kirjoitus: ’Mene, mene, tekel u-farsin.’ Ja tämä on sen selitys: ’Mene’ merkitsee, että Jumala on laskenut sinun kuninkuutesi päivät ja tekee niistä lopun. ’Tekel’ merkitsee, että sinut on vaa’alla punnittu ja kevyeksi havaittu. ’U-farsin’ merkitsee, että sinun valtakuntasi jaetaan ja annetaan meedialaisille ja persialaisille.” (Dan. 5:22-28)

Olkoon lopuksi vielä yksi lainaus muistutuksena siitä että Jumala, joka takuuvarmasti edustaa unionia johon liittymisessä on pienimmät riskit, tulee vielä liikuttelemaan kansakuntia omien suunnitelmiensa mukaisesti:

”Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, Goog, sinä Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas. Minä kuljetan sinua, panen koukut sinun leukoihisi ja nostatan sotaan sinut ja kaiken sinun sotaväkesi: hevoset ja ratsumiehet, kaikki pulskasti puettuja, suuren joukon suurine ja pienine kilpineen, miekankantajia kaikki.” (Hesekiel 38:3-4)