”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.” (Ps. 127:1-2)
Minäkö muka kieliriidan lietsoja? Enkä ole! Mutta mielestäni kissaa olisi hyvä pitää pöydällä niin kauan, että kaikki ehtivät muodostaa käsityksensä siitä, mitenkä siihen tulisi suhtautua. Kun kerran samassa veneessä ollaan. Ja kyllä, jonkinlaiseksi kielipoliittiseksi manifestiksi tätä voi kutsua, jos joku niin tahtoo.
Sinuhe egyptiläinen toimii innoittajana sikäli, että päätyi muunneltuna tämän postauksen otsikoksi. Tuon teoksen kokoinen oli mitoiltaan ja muodoltaan se aukko, joka allekirjoittaneen sivistyksessä aivan viime päiviin asti oli. Aukkoja toki löytyy enemmänkin. Ehkäpä voitaisi jopa sanoa kysymyksessä olevan suoranainen musta aukko; kun puuttuu sivistys – ainakin koulusellainen – lähes kokonaan. Oli niin tai näin, Nasse-setää lainaten, on tämä kuitenkin ihan ”kliffaa hei”, ja onpahan tätänykyä edes yhtä aukkoa vähemmän.
Meillä suomalaisilla ei nyt taaskaan näyttäisi mikään menevän oikein kunnolla putkeen. Kun jääkiekossa jäi mitali kokonaan saamatta ja euroviisuissakin palattiin perinteiselle paikalle jumbosijan tuntumaan. Eikä vähiten – näin uskon – sen vuoksi että loppuun oli lisätty provosoiva suudelma, hyi olkoon! Olisi kukaties saattanut muutamalla pykälällä sijoitus nousta, jos se olisi ymmärretty edes jättää pois. Joku raja se pitää nimittäin olla kerjätessäkin: Että muistaa ottaa ehjän säkin mukaan, eikä mene kahta kertaa samaan taloon.
Että mitenkä tuo kerjäysjuttu liittyy tähän? No, eipä juuri mitenkään.
Mutta pitikö niiden ruotsalaisten vielä mennä voittamaan kultaa kiekossa! Tämä on enemmän kuin huutava vääryys! Ruotsalaisia on toistuvasti nimitetty meidän rakkaiksi vihollisiksemme. Eiköhän karu tosiasia ole se, että rakkaita he ovat siinä – ja vain siinä – tapauksessa jos suostuvat häviämään meille sekä finnkampin kaikilla sektoreilla, että jääkiekon finaalissa. Tai muuten vain pärjäävät meitä huonommin.
Mitä tulee erilaisiin lempiaiheisiin, kuten edellä mainittu viha-rakkaussuhteemme Ruotsiin, on allekirjoittaneella – tämän paikallisen kielikylvyn lisäksi – ainakin yksi lempiantisankari, joka on aikaisemminkin tullut mainittua. Nimittäin uusateisti Richard Dawkins, mutta jonka edesottamuksista ei tässä kontekstissa tällä kertaa sen kummempaa. Todettakoon vain, että hänen mikroskooppinsa on edelleen niin samea, ettei sillä löydä vieläkään merkkejä Jumalasta. Herää epäilys, onko siinä linssejä lainkaan.
Otsikon syvällisempi sanoma ei aivan ensimmäisellä yrittämällä välttämättä avaudu tilapäisasukkaalle, kauttakulkumatkaajasta puhumattakaan. Pesunkestävälle pietarsaarelaiselle se sen sijaan on jonkinlainen klassikkoirvailu paikallisesta ”jeppisdialektista.” Aikoinaan olen pelkkää jääräpäisyyttäni tehnyt päätöksen – joka tosin ei ole täysin pitänyt, olen jopa istunut lakisääteiset viikot kielikursseilla; mutta Ruotsissa! – että en halua oppia lainkaan puhumaan ruotsia, jos se ei tuon paremmin aitoa ruotsin kieltä muistuta.
Se taas, onko tuo irvailu opettelemattomuuspäätöksineen ollut loppujen lopuksi niin kovin fiksua, jääköön itsekunkin arvioitavaksi. Tehtäköön kuitenkin selväksi, ettei minulla ole sinänsä mitään ruotsinkielisiä vastaan. Onhan meillä perhepiirissä paljonkin ruotsia äidinkielenään puhuvia. Yksi velipojistani tuli sen verran ruotsalaiseksi sotalapseuden seurauksena, ettei ole muuttanut lainkaan koto-Suomeen. Kävi muistaakseni lähestulkoon vain armeijan täällä; Ruotsi veti pidemmän korren!
Murteista voidaan sanoa, pietarsaarenseudun puolustukseksi, että löytyy sitä täältä Suomesta ja muualta maailmasta, jopa Ruotsistakin sellaisia murteita joita voisi kummastella, onko tuo ymmärrettävää puhetta lainkaan, vaiko peräti kurkkutauti.
Speden performansseista toinenkin, Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut -tulee nimensä johdosta hakematta mieleeni paikallista lukiofarssia seuratessani. Nimestä juonnettuna voisi hyvällä syyllä sanoa koko maata kattavasti, mutta erityisesti tällä seudulla selvästi nähtävissä olevan sosiaalinen tilaus versiolle: RKP:n ihmeellinen siekailemattomuus. Suoritin hutkivaa journalismia Wikipediasta. Muun muassa äänestysprosenteista, mutta erityisesti siekailu -sanasta. Sen sanotaan olevan synonyymi arkailulle, empimiselle, epäröimiselle, horjumiselle, kainostelulle, kursailulle, ujostelulle, viivyttelylle ja vitkastelulle.
Mikään noista ei kuitenkaan sovi kuvaamaan sitä, sanoisinko raivoa, jolla RKP ajaa omaa etuaan täällä Pietarsaaressa. Samaisen journalistisen mission yhteydessä päädyin myöskin siihen johtopäätökseen, etteivät ehkä kaikki suomenruotsalaisetkaan välttämättä äänestä rkp:ta. Ihan vain Ojalan, tai mikälie -laskuopin siivittämänä vertaillen Wikipedian ilmoittamaa ruotsinkielisten prosentuaalista osuutta kansasta. Kuin myös RKP:n vaaleissa saamaa äänimäärää prosenteissa. Saatan tietysti olla johtopäätökseni kanssa väärässäkin.
Hämmästyttävintähän tässä kaikessa on kuitenkin se, kuten niin monesti on tullut mainittua, että molemmat mainitut prosentit mahtuvat noin yhden käden sormiin. Mutta silti heillä on aina vähintään kaksi ministeriä hallituksessa! Taitaa olla ainakin minulle jotain ikuiseksi arvoitukseksi jäävää korkeampaa (vaali?)matematiikkaa!
Jos joku elää siinä illuusiossa että kieliriita tällä seudulla on kuollut ja kuopattu, niin mikäpä siinä, jos se tekee sinut onnelliseksi. Itse uskoisin kuitenkin lähempänä totuutta olevan, etteivät suomenkieliset enää jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan ja elävät jonkilaisessa flegmaattisessa EVVK-apatiassa.
En lainkaan hämmästyisi, jos sairaalamiljöö yhä vieläkin olisi erityisen valaiseva esimerkki siitä, etteivät asetelmat sittenkään ole juuri muuttuneet. Eihän ole pitkäkään aika siitä, kun umpisuomalainen perhe valitti saaneensa epikriisiselvityksen ruotsiksi! Takavuosilta mieleen muistuu maininta hallitsevasta ”hurrimafiasta”, joka estää suomenkielisten etenemisen, tai ainakin hankaloittaa sitä.
Nyt täällä sitten väännetään kättä siitä voidaanko suomenkielisiä päästää gymnasiumiin. Pallo näyttäisi näin asiaan tarkemmin vihkiytymättömän silmin pomppivan RKP:n ja enemmän tai vähemmän jäävättyjen suomenkielisten päättäjien välillä. Saattaa jäävättynä tosin olla jokunen ruotsinkielinenkin. Sopii kai kuitenkin toivoa, että pallo löytää paikkansa ennen lopullista puhkeamista?
Lohdullista tässäkin farssissa, tai siitä huolimatta näin meidän suomenkielisten kannalta on se, että myös me voimme turvallisin mielin omaksua Nokian seurakuntakeskuksen banderollissa olleen tekstin: ”Taivas varjelee tulee mitä tulee.” Sanon olleen siksi, että viimeisten tietojen mukaan tuo juliste oli liian hyvää, saadakseen jäädä, ja se on tuhopoltettu. Toivottavasti laittavat uuden.
Olkoon vaikkapa niinkin, että meidän suomenkielisten osuus vielä tästä nykyisestäkin edelleen pienenee, niin ei hätää. Sittenhän me vasta olemmekin täällä niin kuin herran kukkarossa! Sillä kaikkien tiedossahan on, että RKP on kautta aikojen hyvinkin voimakkaasti profiloitunut erilaisten vähemmistöjen oikeuksien puolustajana!
Toisaalta, jos vähemmistöjen oikeudet ovat priorisoinnissa suorastaan hellyttävän huolenpidon kohteena, niin miksi tällä seudulla opetetaan maahanmuuttajille ruotsia, tai edes suomea? Sehän on eräänlaista henkistä väkivaltaa! Eikö pitäisi ensisijaisesti taistella vaikkapa Somalin kielen saattamisesta yhdeksi Suomen virallisista kielistä?
Miksi pakottaa heitä opettelemaan vierasta kieltä? Meidänhän pitäisi tässä monikulttuurisuushuumassa päinvastoin pyrkiä tekemään Suomesta varmuuden vuoksi virallisesti vähintään kymmenkielinen, että kaikki tänne tulevat tuntisivat olonsa kotoisaksi!
Todellisuus on tarua ihmeellisempi, kuten sanonta kuuluu. Se on nähty ja koettu omakohtaisesti, etteivät edes ruotsalaiset Ruotsissa ole niin kiihkeitä kielensä perään kuin RKP täällä Suomessa. Jumala sekoitti aikoinaan kielet, ja Hänellä oli siihen syynsä. Jos joku maailman kielistä tulee olemaan yhteinen kieli, niin se on heprea. Nämä meidän molemmat viralliset kielemme ovat sen verran marginaalisia, vaikka otetaan mukaan länsinaapurikin, ettei niistä tule koskaan yleismaailmallisia, näin uskallan sanoa.
Joten RELAX RKP! Ei tarvitse koko ajan painaa paniikkinappulaa! Tuosta banderollin sanomasta riittää kyllä teillekin ammentamista. Eikä teitä olla kenenkään toimesta täältä sukupuuttoon hävittämässä.
siasia on, että yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Mitäpä sitten puhuvatkaan kuvat, joissa on sanojakin mukana. Ystävämme Richard Dawkins (Sattuma, Luonnonvalinta ja Itsekäs Geeni -asetelman ”isä”) on lanseerannut termin meemi. Joten liitän mukaan pari Obama -aiheista sellaista.
Kaikuja periferiasta 