32. Uskontunnistus

”Ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin.” (Hepr. 10:24)

”Minäkö ronkeli ruuan suhteen? Ei oo perää, ei oo perää…” Tuumiskeli Uuno Turhapuro kertoen kuitenkin samaan hengenvetoon vaimon osso buccoa -valmistaessaan jättäneen yhden ainesosan pois, josta toteamus: ”No eihän sitä sitten syönyt edes naapurin labradorinnoutajakaan!”

Muutama esimerkki siitä kuinka Suomen kristillinen kenttä koostuu mitä eriskummallisimmista aineksista. Olen lestadiolaisista vanhemmista lähtöisin, 10-lapsisen perheen kuopus. Muistikuvani ovat tosin varhaislapsuudesta kymmenvuotiaaksi, joten ihan päivitettyä tietoa minulla ei ole siitä leiristä. Sen verran nyt kuitenkin, että samaan aikaan kun tupakointia pidetään luonnollisena, on kaikkinainen ehkäisy syntiä! Ja että naispappeutta vastustetaan kiivaasti. ”Kuka sinut päästi?” -saattaa olla edelleen tiukka kysymys osoituksena siitä, että ei ole yhden tekevää kenen papin saarnan vaikutuksesta olet tullut uskoon! He ovat ymmärtääkseni edelleen jakautuneet vanhoillisiin -ja vähemmän vanhoillisiin.  Liberalismista lienee silti uskaliasta mainita tässä yhteydessä?

Luterilainen kirkko taas on kunnostautunut… niin en oikein tiedä missä! Olen aikaisemminkin todennut heidän järjestelmänsä olevan sellainen, joka sallii vaikka itse belsebulin jäsenyyden. Siis olettaen että hänen vanhempansa, tai tarkemmin sanottuna äiti kuuluu kirkkoon. Eikä hän ole viitsinyt tai halunnut itse erota. Onko siis mikään ihme jos  – ei ainoastaan liberaaliteologit, vaan myös ”ateistit ovat alttarilla?” Sillä heillähän ei tietääkseni edellytetä raamatullista uskoontuloa ennen kastamista ja seurakuntaan liittämistä. Olen toki enemmän kuin mielelläni väärässä tässä asiassa, ja valmis päivittämään tietoni.

Helluntailaiset (johon kastiin itsekin katson yhä kuuluvani, vaikkakin lienen tätä nykyä leimattu kerettiläiseksi) oikeine oppeineen kärsivät eräänlaisesta Pietari-syndroomasta. Tai totta puhuen en tiedä tiedostavatko edes kärsivänsä! Tällä tarkoitan ”vaikka kaikki muut niin minä en” -asennetta, joka pilkottaa taustalla seuratessani keskustelua, joka syntyi Juha Ahvion – mielestäni aiheellisesta toteamuksesta ettei liberaaliteologian tunkeutuminen helluntailintukotoonkaan ole pois suljettu. Vai olisiko meidän Herramme kenties erehtynyt murehtiessaan: ”Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” Metodeita meillä kyllä on perinteisesti löytynyt, kuten oheinen linkki osoittaa:

Vierasblogi: Tapani Lehtola

Jumalasta sanotaan että Hän on järjestyksen Jumala. Mutta me helluntailaiset tunnumme olevan ylpeitä siitä, että emme ole muodollisia ja meillä vallitsee jonkin asteinen opillinen kaaos sen sijaan, että olisi jokin kattava yhteinen linja kautta koko maan. Vähän niin kuin kukin tulkoon uskollaan autuaaksi -meininki. Helluntaikirkko -hanke tosin on yksi osoitus siitä, että kyllä on yritetty yhtenäistää. Mutta samalla konkreettinen osoitus, kuinka vaikeaa ja helposti kahtiajakautumista aiheuttavaa se on.

Noin neljäkymmentä vuotta helluntailiikkeeseen kuuluneena tiedän, ettei perinteeseen kovinkaan läheisesti kuulu ylipäätään keskusteleminen. Ei ainakaan siinä pienessä piirissä johon itse olen kuulunut. Eroja saattaa olla eri seurakuntien välillä. Pitkät perinteet sen sijaan löytyvät ongelmien maton alle lakaisemisessa ja kuoliaaksi vaikenemisessa, kuten olen ennenkin todennut. En tiedä onko se eniten johtunut siitä, että ei uskalleta, osata, vaiko ettei haluta puhua hankalista asioista. Onhan sekin mahdollista että ahtaimmissa aivoissa jo pelkkä ajatus keskustelemisesta on syntiä. Joten se, että asioista yritetään virittää nykyisin keskustelua, on positiivinen ja tervetullut asia. Olkoonkin, että näin alkuvaiheessa näyttäisi vielä puukot ja puntarit lentelevän eri leirien välillä. Mutta eihän Roomaakaan päivässä rakennettu.

Varsin oivallisena esimerkkinä helluntaikentän epäyhtenäisyydestä toimikoon eilinen Sateet Lähetä kokous, jossa vierailevana artistiryhmänä esiintyi brasilialainen Ana Paula ryhmineen. Tähän väliin totean olevani sen verran valuvikainen kummajainen, että minulle Herra näyttäisi edelleen ilmestyvän ”hiljaisessa tuulen hyminässä.” Mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö viihtyisi visuaalisesti ja taiteellisesti hyvin toteutetussa tilaisuudessa. Panin merkille upean, koko estradin takaseinän peittävän screenin, trussit, värivalot ja savukoneet!

Ainoa merkittävä ero meidän VH-iltojemme tarjontaan nähden oli, ettei siellä tarjottu korvatulppia, joka kyllä olisi ollut metelin vuoksi tarpeen! Se, mikä jäi askarruttamaan mieltä on, että miksiköhän samat asiat – trussit, savukoneet, värivalot ynnä muut näyttäisivät Seinäjoella olevan Herrasta. Kun ne täällä 120 kilometrin päässä Pietarsaaressa ovat perkeleestä?!

Kukaan ei tiedä.

Kukaan ei tiedä… tuumi John Ortberg humoristisesti upeassa puheessaan, jonka katsoimme videolta VH-illassa. Tuo oli vastaus hänen omaan kysymykseensä: miksi on olemassa Chicago? Aplodeista päätellen sisäpiirikasku upposi yleisöön. Suomeen sovellettuna Chicago pitäisi vaihtaa Soiniin tai Lehtimäkeen. Tuttu sanontahan kuuluu: Se vain on, niin kuin Soini ja Lehtimäki Suomen kartalla.

Kukaan ei tiedä myöskään sitä, mitä Uuno Turhapuron kommentti tekee tässä kontekstissa. Ellei sitten vihjeenä siitä että ronkeliuttakin on monen laista. Saattaa se tuo alun lainaus Raamatustakin tuntua näin paparazzi -aikakaudella tarpeettomalta kehoitukselta itsestään selvään asiaan. Mutta hyvää tarkoittaen sekin on tuohon laitettu.

8. Sikamaista

”Silloin tuli fariseuksia ja kirjanoppineita Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat: ”Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle.” Mutta hän vastasi ja sanoi heille: ”Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden? Sillä Jumala on sanonut: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, ja: ’Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman’. Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: ’Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi’, sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä. Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.” (Matt. 15:1-6)

Sain juuri luettua ohuen, mutta sitäkin painavampaa tekstiä sisältävän Graig Groeschelin kirjan: Kristitty ateisti, ja ehkä siitä johtuen olen jonkin verran hämmentynyt. Koska on pakko myöntää kuuluvani tuohon joukkoon, johon hän itsekin samaistaa itsensä! Monessa kohdin elämä (valitettavasti) julistaa toisenlaista evankeliumia kuin mitä suu puhuu.

Hieman aikaisemmin olin katsonut seiskalta Pawsonin historiikin joulusta, joka osoittautui taustaltaan pakanalliseksi juhlaksi. Ja jossa alunperin juhlittiin kaamoksen keskellä talven selän taittumista, päivän alkaessa jälleen pitenemään.

Yksityiskohtia en muista, mutta ajatuksena oli saada kitkettyä tuo rietas pakanallinen juhla perinteistä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Mutta sitten – taisi olla Paavi – keksi ajatuksen, että tuota juhlaa alettaisiin viettää Kristuksen syntymäjuhlana, ja siitä lähtien perinne on jatkunut.

Pawsonin mukaan Jeesuksen oikea syntymäpäivä sattuu jokseenkin lehtimajanjuhlien ajankohtaan, jossa olisikin Raamatullinen logiikka.

Ehkäpä on niin että meissä yhdistyy epämieluisalla tavalla sekä kristillinen ateismi, että ”vanhinten perinnäissäännön” tiukka puolustaminen mieluummin kuin Jumalan sanan mukaan ojentautuminen. Pawson sanoi kyllä itsekin edelleen viettävänsä joulun juhlaa lahjojen antamisineen, mutta hän ei vietä sitä Jeesuksen syntymäjuhlana.

Meillä taitaa siis olla synttärit hieman vika aikaan. Mutta pitääkö sitä vielä kaiken lisäksi juhlistaa syömällä sikaa, jonka Jumala on määritellyt saastaiseksi eläimeksi?!

7. Desantit

””Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät. ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’” (Matt. 7:15-23)

Kun luin piispanvaaliehdokkaan Sakari Häkkisen tuoreen mielipiteen Jeesuksen neitseestä syntymisestä, koin eräänlaisen ahaa-elämyksen. Tosin kielteisen sellaisen.

Nimittäin että enää ei tarvitse pitkin Ruotsin maata kahlata etsimässä papiston suustaan päästämiä sammakoita, vaan niitä löytyy ihan kotikutoisina, täältä Suomesta! Alkavatko jo hekin tulla ulos kaapista?

Mieleen nousee erilaiset vakoojajutut, tai kuten sota-aikaan, tarinat desanteista, jotka laskuvarjojensa avulla pudotettiin vihollisen selustaan tekemään myyräntyötään. Sillä mitenkä muutenkaan voisi nimittää näitä nykyajan liberaaliteologeja jotka ”hengailevat” kirkossa, vaikka heidän pitäisi rehellisyyden nimissä olla ateistien leirissä?

Mahtaakohan saatanan palvojiksi olla pyrkimässä yhtä sakeat joukot sellaisia, jotka eivät usko saatanan olemassaoloon, kuin mitä kristillisellä puolella niitä, jotka kieltävät lähes kaiken kristinuskoon liittyvän ja ovat silti kiihkeästi haluamassa paimeniksi!

Näyttäisi siltä että luetun ymmärtämisessä on suuria vaikeuksia, vieläpä sellaisissa kohdissa jotka eivät kaipaa tulkitsemista vaan avautuvat kaikille sisälukutaitoisille!

On mielestäni vihoviimeinen keino pyrkiä opettamaan muita, jos itse ei täysillä usko koko asiaan, josta esimerkiksi Jaakobin kirjeessä – jopa veljiä – varoitetaan:

”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.”

4. Huutavat kivet

”Ja kun hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet, sanoen: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!” Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi”. Mutta hän vastasi ja sanoi: ”Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat”.” (Luuk. 19:37-40)

Kerronpa tässä niitä ajatuksia mitä tuorein uutinen herättää minussa. Kysymyksessä on tietenkin puheenjohtaja Janne Toivosen esiin tuoma tulinen järvi, johon hän on sanonut homojen joutuvan, ja jossa väittämässä hän kertoo osatotuuden siitä mitä Raamattu aiheesta kertoo. Ja kansakunta, aikakaudelle tyypillisesti, on jälleen kerran pöyristynyt!

Itse aihe (tulinen järvi) ja siihen liittyvät kuvaukset ovat Raamatussa kaikkien lukutaitoisten nähtävissä.

Uutinen saattaa olla liioiteltu ilmaisu, sillä artikkelin mukaan yksikään lehti ei ole suostunut sitä julkaisemaan. Enkä usko että Helsingin Sanomatkaan olisi julkaissut, edes tuota aiheeseen viittaavaa pientä pätkää, ellei uutislähde olisi ollut saman aikaisesti sekä kauhea että myös ah, niin kiehtova: Perussuomalainen!

Helvetti on arka aihe, jonka mainitseminen mielletään takavuosien tulikiven katkuisten fundamentalististen maallikkosaarnaajien aihepiiriksi, josta nykyajan valistunut papisto vaikenee visusti. Kummallista kyllä, Jeesus katsoi aiheelliseksi siitä kertoa! Kuten yleisemminkin synnistä ja parannuksen teon tarpeellisuudesta.

Laitan tähän vertailun vuoksi, mitä tämän päivän papisto ajattelee asioista. Olen tätä siteerannut aikaisemminkin, ja laitan tähän linkin postaukseen josta siteeraus löytyy. Kyseessä on ruotsalaisen naispapin Ulla Karlssonin mielipide: ”kristittyjen on jo aika lopettaa puhumasta synnistä, syyllisyydestä, verestä, uhratusta karitsasta ja muista kauhistuttavista asioista. Ne eivät kuulu nykyajan valistuneille ihmisille.”

http://korpialttari.com/2011/04/25/kristityn-vaellus/

Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa: ”Voi teitä… kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.”

Onko siis niin, että kun papit vaikenevat tai näpertelevät kokonaan muissa asioissa kuin missä heidän virkansa puolesta pitäisi, ”kivien” on huudettava?

3. Yhdenlaisia ihmisiä

”Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Fil. 2:9-11)

Näyttää siltä että aivan itsenäisen blogi-isännän urani aluksi joudun korjaamaan lausuntoani, jonka aivan äskettäin, toisessa yhteydessä tulin antaneeksi: ”on vain kahdenlaisia ihmisiä: niitä jotka tunnustavat Jumalan olemassaolon, ja niitä jotka eivät halua sitä tunnustaa.”

Mutta tämäkin vain osoittaa todeksi sen, että ihminen on vajavainen ja erehtyväinen.

En nimittäin heti tuolloin tullut ajatelleeksi näkökulmaa, josta katsoen voidaan sanoa Jumalan laittaneen jo paremmaksi (tai pahemmaksi, katsantokannasta riippuen). Eli tässä kontekstissa joudun pudottamaan listalta vielä yhden ja toteamaan: on vain yhdenlaisia ihmisiä!

2. Hyvä ihminen

”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.” (Luuk. 6:45)

Tätä aloitellessani totean tekeväni historiaa, jonka ei miehisillä putkiaivoila pitäisi perinteisen ajattelumallin mukaan ollenkaan olla mahdollista. Nimittäin saman aikaisesti tehdä joulusiivousta, pestä pyykkiä ja käydä naputtelemassa tätä! Otan riskin täysin tietoisena siitä että tämän kaltainen yritys saattaa päättyä katastrofiin.

Hyvin usein kuulee sanottavan: jos Jumala on rakkaus, miksi maailmassa on niin paljon nälänhätää. Tai miksi on niin paljon sotia ja niiden mukanaan tuomaa kärsimystä?

Mutta harvemmin, jos koskaan kukaan esittää itselleen kysymyksen: jos ihminen on pohjimmiltaan hyvä (kuten myöskin hyvin yleisesti esitetään), miksi sitten emme ole saaneet poistettua esimerkiksi nälänhätää? Miksi joka hetki soditaan jossain päin maailmaa?

Ymmärtääkseni nälänhätä olisi kovinkin helposti hoidettavissa, ellei joidenkin intresseihin kuuluisi pitää asia ennallaan, jotta markkinahinnat pysyvät korkealla. Mieluummin heitetään ruokaa pois kuin että annettaisi nälkää näkeville. Viimeisimpänä saavutuksena ruoan tuottamiseen aikaisemmin varatun maan valjastaminen autoilun alttarille tuottamaan raaka-ainetta biopolttoaineelle! Sopii kysyä, ovatko nämä hyvän ihmisen menettelytapoja. Vastaus riippunee siitä, miltä intressipiiriltä kysytään.

Raamatun kertoma totuus meistä ihmisistä, että me olemme pahoja, ihan yksiselitteisesti, ei ole mikään uutinen sinänsä. Vaan on ollut ihmiskunnan historian alusta tiedossa. Sen mainitseminen – puhumattakaan totuutena kertomisesta – ei vain ole ollut korrektia, varsinkaan näinä moderneina aikoina.

Olen jossain yhteydessä ollut lukevinani että ”ihminen, joka ei tunne historiaansa, ei tunne kunnolla itseään”, tai ainakin jotain sinne päin. Kun tiedostaa sen, että jopa peilikuvakin saattaa kaunistella asioita, on paljon helpompi ymmärtää missä tällä Telluksella ihan oikeasti mennään.

Kun vielä syvällisemmin ymmärtää että todellinen taistelu käydään tuolla näkymättömissä maailmoissa – Hyvän ja Pahan, Jumalan ja Saatanan välillä, ja että sen taistelun vaikutukset heijastuvat tämän maan kamaralle, – onkin päässyt melko pitkälle asioiden oivaltamisessa.

Se, että Jeesus itse ottaa puheeksi hyvän ihmisen, antaa meille kuitenkin toivoa siitä että sellainenkin saattaa hyvissä olosuhteissa olla olemassa. Tosin sen mahdollistamiseksi taidetaan tarvita itse Jumalan väliintuloa.

Niin, ja katastrofin aineksetkin olivat jo vähällä realisoitua alkuunsa. Mutta ei putkiaivojen johdosta, vaan taloyhtiön pesukoneen sanottua sopimuksensa irti. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

1. Monoloogisesti

Otsikko viittaa monologiaan ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että ensi kertaa kirjoitan kommenttia tai paremminkin postausta johon ei ole kommentoimismahdollisuutta. Loogisuus sen sijaan, johon se (otsikko) myöskin viittaa, saattaa jäädä toive-ajatteluksi.

Koska kuitenkin varastoon oli jäänyt valmiiksi laadittu (eri tarkoitukseen alunperin tosin) juttu, oli aika johdonmukaista muokata sitä hiukan tänne sopivaksi, sillä olisihan ollut sääli heittää se pois.

Noissa aikaisemmissa väännöissä (sillä väännöiksi niitä toden totta voidaan hyvällä syyllä nimittää) joita tuolla toisissa yhteyksissä on tullut harrastettua, on tullut allekirjoittaneen toimesta, ainakin kerran mainittua Jumalan puhuneen Raamatun lehdillä (taisin jopa todeta jokseenkin siihen tapaan, että jos vaikka Hän sattuisi kauttani puhumaan, ei se siis olisi ensimmäinen kerta) aasin kautta. Joka maininta muistaakseni tuolloin sai kuittauksen, tai ainakin tuo kuittaus sisälsi tämän ajatuksen: Heheh, kuka nyt tuollaista (aasin puhumista) uskoisi?

Mutta, kun meidän aikanamme aasit – tuoreimpana tätä kirjoitettaessa esitetty syvä huoli skitsofreniaan verrattavissa olevasta vakavasta uskonnollisesta epidemiasta, jota kaikkien ”oikeiden” tiedemiesten tulisi ehdottomasti karttaa – esittelevät meille evoluutioteorian yhtenä ainoana ja ehdottomana totuutena, jonka kritisoiminen on järjen vastaisena ehdottomasti kielletty (ja jopa aiheuttaa, instanssista riippuen, melko varman uraputken katkeamisen), osa kansasta ikäänkuin heittäytyy suuren sanoman edessä kasvoilleen ilman hymyn häivääkään, saatikka että uskaltaisivat nauraa moisille höpinöille!

Joten on todettava että kehitystä Raamatun ajoista (valitettavasti) on totisesti tapahtunut! Ennen puhui aasi, nyt puhuvat aasit, eikä kukaan ihmettele!

Ymmärtääkseni Jeesus ei tieten tahtoen hakeutunut väittelyihin, mutta ei kuitenkaan kavahtanut niitä sellaiseen joutuessaan. Raamattu kertoo meille Hänen tukkineen fariseusten ja saddukeusten suut erinäisissä väittelyissä, joissa lain oppineet aitoon lakimiestyyliin yrittivät saada Hänet sanoistaan ansaan. Huonolla menestyksellä. Sitä Raamattu ei kuitenkaan kerro että kukaan väittelijöistä olisi tullut uskoon väittelyn seurauksena. Ellei sitten Nikodeemoksen yöllinen visiitti Jeesuksen luokse päättynyt kääntymykseen, ja voida siten mieltää jollain lailla niiden seurannaiseksi. Tosin se ei myöskään sano, ettei näin voisi tapahtua. Sillä usko tulee edelleenkin kuulemisesta – joka tosin näissä kirjoitetuissa tapauksissa tapahtuu näköportin kautta.