77. Hästäk-kulttuuri ja Kosminen tomppeli

”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.” (2. Piet. 5:8-9)

 

Ehkä on syytä vähän avata taas jo näinkin pitkään jatkuneen ”monitoroinnin” mukanaan tuomia, ajoittain hyvinkin vivahteikkaita, ja jopa jänniäkin väristyksiä ja tuntemuksia.

Aloittaessani nykyistä ristiretkeäni somen ihmeelliseen maailmaan, kuulin eräänlaisena evästyksenä sellaisenkin maininnan Twitteristä, että se on eliitin temmellyskenttä. Ja toden totta: kun kärkinimeksi ja eräänlaiseksi ”His Master’s Tweet” -hahmoksi nousee: ei enempää eikä vähempää, kuin itse USA:n presidentti Donald Trump: Voisiko se tästä enää sen elitistisemmäksi mennäkään!?

Tuskinpa vaan. Ja Trump nyt ei takuuvarmasti ainakaan jätä ketään kylmäksi. Päinvastoin! Mikä merkillisintä: kuumimmat antitrumpistit (ihan globaalistikin) tuntuisivat edelleen käyvän USA:n presidentinvaalikampanjaa: odottaen yhä Hillary Clintonin tulevan valituksi!

Tarkoitus oli, kuten Twitter esittelyssäni (taas itseäni toistaen) totean; oikeastaan vain ikäänkuin varjona varjoissa tarkkailla: Ja olla sen kummemmin kommentoimatta tai uudelleen twiittaamatta. No, ihan niinhän se ei sitten kuitenkaan ole mennyt. Vaan yksi asia johti toiseen (aivan kuten myös oheisen kuvan luolassa asuvalla epäonnisella, israelilaisten tuotteiden boikotoimiseen ryhtyneellä perheellä). Ja huomaan kovaa vauhtia ajautuvani suorastaan hästäk-kulttuurin suurkuluttajaksi.

Takavuosien Pekka Puupää -elokuvien hahmon, eli Pätkän (Martti ”Masa” Elis Niemi) tunnetuksi tekemä lentävä lause ”asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta…”, tuli kyllä mieleen kun törmäsin Joel Kontisen kirjoitukseen, jossa mainittiin Ristin Voiton sivuilla ollut kirjoitus: ”luomiskertomus kuvaa maailman Jumalan itselleen rakentamana kosmisena temppelinä.” Toki tuttu on myös Raamatussa toisaalla, toisessa (ei kylläkään sen vakavampaan kuin syömiseen liittyvässä)
kontekstissa todettu:

”Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.” (Room. 14:4)

Uskallan kuitenkin ihmetellä hengellisen syntymäkotini (Helluntaiherätys, jonka pää-äänenkannattaja Ristin Voitto -lehti on, tai ainakin oli ennen) kehitystä, kun ymmärtääkseni, isäntä meillä pitäisi oleman sama, ja kyse on huomattavasti syömistä vakavammasta asiasta (ainakin kun pidetään mielessä, että ”yksi asia johtaa toiseen…”): Ollaanko siellä jo kenties hurahdettu, vaiko vasta kovaa vauhtia hurahtamassa kosmisiksi tomppeleiksi?

Raamattu-aiheista aivovoimistelua edelleen jatkaakseni: meille jokaiselle taitaa olla tutut, itsensä Jeesuksen sanomat, avioliittoon liittyvät sanat: ”Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Mark. 10:9) Genesis kertoo myös Baabelin kielten sekoituksesta, jonka johdosta ihmiset lakkasivat puhumasta yhtä yhteistä kieltä ja yhteinen tornihanke kuivui kokoon.

En ole profeetta, enkä profeetan oppilas. Enkä näinollen yritä väittää, että Raamattu jossain kohtaa sanoisi: minkä Jumala on hajoittanut, sitä älköön ihminen yhdistäkö. Toisaalta, kyllä tuollekin ajatukselle saattaisi jossain määrin antaa tukea Joosuan langettama vala Jerikon valloituksen jälkeen: ”Kirottu olkoon Herran edessä se mies, joka ryhtyy rakentamaan tätä Jerikon kaupunkia. Sen perustuksen laskemisesta hän menettäköön esikoisensa ja sen porttien pystyttämisestä nuorimpansa.” (Joos. 6:26)

Uskon kuitenkin siihen että Jumalalla on ollut, ja on edelleen tuohon kielten sekoittamiseen ja ihmiskunnan muokkamiseen sitä kautta eri kansakunniksi, hyvät ja tarkoituksen mukaiset syyt.
Joten tästä näkövinkkelistä katsottuna en ole ollenkaan varma että tätä nykyistä globalistista puuhastelua kansallisten valtioiden rajojen, ja kansallisten identiteettien haihduttamisineen, jopa yhteinen kieli -hankkeineen, katsotaan niin sanotusti hyvällä silmällä.

Ken elää, hän näkee. Kaikki siis näyttää menevän juuri päinvastaiseen suuntaan, kuin mitä Jumala sanassaan on tahtonut tai tarkoittanut. Mutta kuitenkin: ”niin kuin on kirjoitettu.” On tullut aikaisemminkin todettua, että ihmistä on aivan alusta asti eniten kiinnostanut juurikin se, mikä on kiellettyä. Jota tukemaan sopii oheinen poiminta Jani Heikkisen toimittamasta kirjasta nimeltä: Ajatusten Aarteita.

”Aatami oli vain inhimillinen – ja vain se selittää kaiken. Hän ei syönyt omenaa omenan vuoksi, vaan siksi että se oli kielletty. Jos käärme olisi kielletty, hän olisi syönyt sen.” (Mark Twain)

74. Poliittinen Kornius

”Jos minun liittoni päivän ja yön kanssa on olematon, jos en ole säätänyt taivaan ja maan lakeja,
niin minä myös hylkään Jaakobin ja palvelijani Daavidin jälkeläiset, niin etten ota hänen jälkeläisistänsä hallitsijoita Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille. Sillä minä käännän heidän kohtalonsa ja armahdan heitä.” (Jer. 33:25-26)

 

Viime aikaisten tapahtumien valossa herää aiheellinen kysymys: Mitähän sieltä vielä ehtii tulla, ennen kuin ollaan tammikuun kahdennessakymmenennessä päivässä? Kuullaanko Obaman hallinnolta vielä viimeisenä ”ystävänpalveluna” Israelille palestiinalaisvaltion tunnustaminen?

Sen verran on ollut viime aikoina puhetta Suomen perustuslaistakin että päätin siitä jotakin tietoa hankkia. Onneksi on Wikipedia! Herää kysymys: mihinkä niitä monien vuosien yliopistokoulutuksia tarvitaan, kun jo varttitunnissa saa hankittua melkoisen oppimäärän?! Silmään osui pykälä jossa määritellään oikeus sosiaaliturvaan:

19 § Oikeus sosiaaliturvaan

”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.”

Saatan olla hidasälyinen, mutta eikös tuo sulje sisäänsä (ainakaan se ei sulje mitään ulos) vaikkapa kaiken maailman kyborgit, hobbitit ja alienit?! Minusta kyllä tuollaisen pykälän sorvaamisesta jäljet johtavat globalistis-ultraliberaali-vihervasemmiston sylttytehtaalle. Huomaa, että tuossa ei puhuta mitään suomalaisista, tai Suomen kansalaisista. Kuitenkin on kyse Suomen perustuslaista!!

Poimin Israel hayom -sivuilta oheisen lainauksen, joka vapaasti suomennettuna kuuluu näin: ”Poliittinen korrektius on poistettava maailmasta. Israelista, Yhdysvalloista, kaikkialta. Se on luonut valhetodellisuuden kulttuurin joka vaarantaa koko Läntisen sivistyksen.” (Dr. Haim Shine, Israel hayom 30.12.2016)

Tuota täydentää hyvinkin verkkouutiset.fi: stä poimittu toteamus:

”– Tämän maan suuri ongelma on poliittinen korrektius, Trump vastasi ja sai raikuvat aplodit.”

Olen pitkään – oikeastaan koko sen ajan kun olen ollut ”omillani”, enkä enää vieraskynänä Ramin blogilla – välttänyt tarkoituksella kuvien viljelyä postauksissa. Mutta joskus säännön vahvistava poikkeus on kuitenkin paikallaan.

Sitä paitsi tunnettu tosiasia on, että yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Mitäpä sitten puhuvatkaan kuvat, joissa on sanojakin mukana. Ystävämme Richard Dawkins (Sattuma, Luonnonvalinta ja Itsekäs Geeni -asetelman ”isä”) on lanseerannut termin meemi. Joten liitän mukaan pari Obama -aiheista sellaista.

Sanonpa vaan että jos ei ole kovin mairitteleva se kuva, mikä jää elämään Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjasta, ei sitä myöskään ole se kuva, joka jää elämään Obaman loppurutistuksesta!

Näyttää tosin siltä siltä että yhä lisääntyvässä määrin on niitä, joille Israelin tuomitseminen rosvoksi ja miehittäjävaltioksi päätöslauselma 2334:n muodossa on toiveiden täyttymys. Niitä joiden mielestä Israelilla ei ole mitään oikeutta olla olemassa edes nykyisten rajojensa sisäpuolella. Ja enää harvassa niitä jotka oikeasti ovat huolissaan sen lopullisista vaikutuksista.

Niin tai näin, lohdullista on tietää että:

”Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.” (Psalmit 121:4)

62. Vanhurskas kansakuntien joukossa

”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt. 25:40)

 

Ruotsalaiset osaavat yllättää; joskus jopa positiivisesti! Enkä nyt puhu suomenruotsalaisista – he kun meillä nauttivat niin suurta luottamusta, että ainoa todellinen yllätys (sikäli kuin sellainen nyt ylipäätään voisi olla mahdollista) olisi, jos RKP:lla (jonka kannatus vaalista toiseen liikkunee siinä 3-5 prosentin kieppeillä, mutta jolla silti aina tuntuisi olevan vähintään kaksi ministeriä joka hallituksessa) ei jossakin hallituksessa olisikaan yhtään ainutta ministeriä! – vaan ihan oikeista ”riikinruotsalaisista.”

Sillä juuri kun olin ehtinyt lokeroida heidät, viimeisimpien sieltäpäin kantautuneiden mediatietojen perusteella, kansakunnaksi jolle islamofobiaa vastaan taisteleminen on kaikkein tärkein asia maailmassa. Jonka johdosta ollaan valmiita marssimaan – ja kukaties jopa barrikadeille auton renkaita polttamaan – niin sitten näyttivät Ruotsin televisiossa Uppdrag Granskning -nimisen ohjelman otsikolla: Judehatet i Malmö!

Tämä juutalaisvihaa käsittelevä raportti kuuluu olevan kaksiosainen, joista edellä mainittu on ensimmäinen. Toimittajat (Petter Ljunggren ja Sanna Klinghoffer) kulkivat – miehellä kipa päälaella ja molemmilla Daavin tähti -kaulakoru kaulassa – pitkin Malmön katuja testaamassa vaikutusta. Reaktioista päätellen voidaan liioittelematta sanoa, ettei ole ihan vaaratonta puuhaa! Muun muassa tekstiviestit, joilla hälytettiin apuvoimia heittelemään kananmunia toimittajien päälle, alkoivat sinkoilla, kuten oheisesta videosta käy ilmi.

http://www.svt.se/ug/vi-fick-sms-om-att-vi-skulle-komma-och-kasta-agg

Ja tuskin olin tuon raportin aiheuttamasta hämmennyksestä selvinnyt kun SVT1 esitti Schindlerin lista -elokuvan! Joten ei kai kukaan enää voi väittää, etteikö Sveamamma ainakin yritä sivistää kansalaisiaan monipuolisesti? Todettakoon selvennyksenä kuitenkin, että jotakin tekemistä näiden asioiden tihentyneisiin esiintymiskertoihin Ruotsin (ja muidenkin maiden) mediassa saattaa olla sillä, että nyt eletään niin sanottua ”juhlavuotta.” Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta noista keskitysleirien kauhuista, ja toisen maailmansodan päättymisestä.

Tiesitkö muuten sitä, että Yad Vashemissa, joka on Israelin virallinen muistopaikka holokaustin juutalaisille uhreille, on paikka nimeltä Vanhurskaiden lehto? Että sitä kiertävässä kunniamuurissa oli vuonna 2004 Vanhurskaiksi kansakuntien joukossa julistettujen 20205 henkilön nimilaatat? Että yksi näistä kunnian saaneista on ruotsalainen diplomaatti Raoul Wallenberg? Että Wallenberg pelasti kymmeniä tuhansia Unkarin juutalaisia holokaustilta; ja häntä onkin nimitetty Ruotsin Oskar Schindleriksi?

Yllättäen sain tiedon (tosin vahvistamattoman) Ben Kingsleyn kertomasta, ”listan” filmauksen yhteydessä hänelle esitetystä oudohkosta kommentista, joka ansaitsee tulla mainituksi. Se liittyy elokuvassa käsiteltyyn aiheeseen, ja kuuluu jokseenkin näin: ”Sitä ei ole koskaan tapahtunut, ja jos et pidä turpaasi kiinni, se tapahtuu pian toisen kerran.”

 
Mutta mitä yllättämiseen vielä tulee, on sitä Suomessakin osattu! Yllätyshän tuo ainakin minulle tämän päivän valossa on. Wikipediasta poimitut oheiset katkelmat nimittäin osoittavat Suomen kahden tunnetun valtalehden kunnostautuneen sota-aikana asiassa, joka liittyi juutalaisten luovuttamiseen saksalaisille!:

”Voimassa ollut sensuuri ei estänyt sanomalehtiä käsittelemästä asiaa. Helsingin Sanomat ja Suomen Sosialidemokraatti tekivät asiasta julkisen skandaalin tuomitsemalla voimakkain sanoin vireillä olleen luovutuksen,…”

”Toisaalta tapaus osoitti myös, että lehdistö pystyi sensuurista huolimatta toimimaan valtiollisena vahtikoirana ja katkaisemaan tapahtumaketjun, josta olisi muutoin tullut Suomelle haitallinen moraalinen riippakivi. Paasikiven hallituksen vuonna 1945 asettaman Hornborgin komitean mietinnössä todettiin, että karkotusten keskeyttämisellä ”Suomi pelastettiin lähtemättömästä häpeätahrasta”. ”Ei kuitenkaan täydellisesti – kahdeksan henkilöä joutui tämän mielettömän epäinhimillisyyden uhreiksi.””

 
Kansa kyllä tietää, ja uskon Timo Soininkin tietävän – on vain kiireessä saattanut päästä hieman unohtumaan – sen, että näihin meidän länsimaisiin demokratioihimme sisältyy raadollisia poliittisia lainalaisuuksia. Joista yksi merkittävimmistä on, että samalla kun oikea henkilö ei voi olla väärässä, ei myöskään väärä henkilö voi olla oikeassa! Hän nimittäin päivittelee blogissaan: ”Milloin saa olla oikeassa?”

Sitä kansa ei ehkä kuitenkaan tiedä, että minä ennen vuoden vaihdetta yllätin itseni poistamalla (tai ainakin luulen niin tehneeni) sekä facebook, twitter että instagram -tilini käytöstä. Eli jos joku on ihmetellyt ”miks Viljoo ei oo näkyny”, voitanee kuvaannollisesti todeta: That´s because Viljo has left the building?

Mistään ei kuitenkaan voi näinä aikoina olla kovin varma. Olen nimittäin lukemattomia kertoja ”unsubscribettänyt” itseni erinäisiltä postituslistoilta. Silti sellainen epämääräinen tunne on, että sama ruljanssi vain jatkuu ja toistuu kerta kerran jälkeen samoista paikoista!

Sittemmin olen nähnyt Ilta Sanomissa Jyrki Lehtolan ennustuksen siitä, millaiseksi tämä vuosi muodostuu. Olen aikaisemmin todennut että samoin kuin aateluus, myös sukunimi velvoittaa. Epäilen kuitenkin ettei sekään (sukunimi) sentään kaikkeen pysty. Mutta jos Lehtolan aavisteleman, ”Vuoden 2015 Ihminen” -kisan, voittamisen kriteeriksi riittää viikon poissaolo facebookista, huomaan mahdollisuuteni jo nyt moninkertaisiksi!:

”Vuoden 2015 Ihminen on se, joka julistaa poistuvansa viikoksi Facebookista, koska maailmassa on tärkeämpiäkin asioita ja sen jälkeen ilmoittaa kuukauden ajan Facebookissa, kuinka tuo viikko kehitti häntä ihmisenä.”

56. Suloisen suvaitsevaista

”Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.” (Fil. 1:18)

 

Eipä tainnut Don Richard Jumalharha -kirjaa kirjoittaessaan aavistaa sen myötä kunnostautuvansa evankelistan saralla! Näin ainakin mikäli uskomme amerikkalaista terapeuttia ja yliopisto-opettajaa Judith R. Babarskya (Uusi Tie 2. 5. 2014, Leif Nummela), joka uskoon tultuaan kiittää tytärpuoltaan siitä että tämä suositteli hänelle luettavaksi tuon Dawkinsin kirjan. Ja miksipä emme uskoisi? Evankeliumi Kristuksesta näyttää siis toimivan jopa uusateistin anti-julistamana! Dawkinsin tiedetään taannoin todenneen, että Darwin on tehnyt mahdolliseksi olla älyllisesti ateisti. Samaa ajatuskuviota hieman toisin painottaen, Darwin on tehnyt älyttömyyksien julistamisesta salonkikelpoista.

 

Pekka Reinikainen totesi TV7 -ohjelmassa osuvasti, etteivät ateistit tarkemmin ottaen ole ”Jumalan kieltäjiä, vaan vastustajia.” Huomasin Suomen Kuvalehdessä uutisen, joka saattaa jonkin verran sylettää ateisteja. Sillä (hieman yllättäen) tutkijatkin ovat pääsemässä ytimeen ja todenneet että ”lapset ovat synnynnäisiä uskovaisia!” Voidaan siis sanoa että tutkijat tietävät vihdoin sen saman, minkä lapsikin tietää. Nimittäin että meissä jokaisessa on integroituna tietoisuus Jumalasta.

 
Onkohan missään asiassa tämän maan kamaralla tapahtunut yhtä mittavaa ja automaattista konsensusta, kuin mitä tälläkin hetkellä ajankohtaisessa Israel -vastaisuudessa on tapahtunut, ja yhä enenevässä määrin tapahtuu? Jokainen itseään vähänkin intellektuellina pitävä, tai sellaiseksi halajava, kokee velvollisuudekseen olla pro-Gaza, alas Israel -henkinen. Näille Israel on yksipuolisesti iso paha susi, joka kiusaa pienempiään. Heidän silmänsä eivät ilmeiseti näe edes kartalta mittasuhteita, kuka on pieni ja ketkä suuria.

 
Vahvistamaton urbaani legenda kertoo erään hautaustoimiston mainoksesta: Miksi eläisit, kun Smithin hautaustoimisto hautaa sinut edullisesti? Lähi-idän uutisoinnissa kansainvälinen – eikä vähiten suomalainen – media näyttää omaksuneen jokseenkin saman sloganin: Miksi vaivautua harrastamaan tutkivaa journalismia, vaarantamalla oman henkensä. Kun Hamasin/Fatahin/Al-Qaidan – ja mitä näitä nyt onkaan – tiedotusosasto antaa tiedot nopeasti, vaivattomasti ja mikä parasta; ilman suuria kustannuksia?!

 
Näpi irti Gazasta -iskulause on tullut viime päivinä tutuksi. Ironista tässä on se että sen takana ovat jokseenkin samat tahot jotka kannattavat, niin sukupuolineutraalia avioliittolakia, kuin muidenkin, perinteisesti Raamatusta nousevien arvojen romuttamista. Totuus on että ilman Hamasia, ja muita samalla agendalla varustettuja, tuolla alueella vuorollaan vaikuttavia terroristijärjestöjä gazalaisilla olisi kissan päivät. Hiljattain osui silmään – liekö ollut twitterissä – aiheellinen kysymys: miksi Gazassa ei ole pride-kulkueita?

 
Israel on demokratiassaan vapaamielisempi (jopa liiankin vapaamielinen, jos minulta kysytään), kuin moni länsimaa. Jopa, näin uskallan sanoa, Suomeakin vapaamielisempi. Siellä muun muassa kyseisten kulkueiden järjestämisessä ei ole ongelmia. Mutta: kuten kotimainen politiikka pienessä mittakaavassa osoittaa; väärä puolue, tai väärä mies ei VOI esittää mitään varteenotettavaa. Samoin ei Israelia sen pitkälle viety demokratia liberalismeineen VOI hyödyttää edes länsimaiden silmissä, koska se on Israel!

 
Israelin Jumalalla kuitenkin on ainoana tähän Tellukseen maanomistajan, ja jopa tekijän oikeus; ja Hänpä taitaakin eräänä päivänä sanoa: Näpit irti Gazasta ja muistakin Israelille kuuluvista alueista, sillä minä olen tuon alueen heille antanut!

 
”Sodassa sen ensimmäinen uhri on totuus.” Näin kuuluu tuttu sanonta eikä ole epäilystäkään siitä etteikö se pitäisi paikkaansa. Voidaan jopa sanoa että se (totuus) on kuollut jo monta kuolemaa ilman sotaakin, eikä toden puhujalla ole koskaan ollut mainittavan suurta ihailijakerhoa. Jos totuus vielä sinnittelee hengissä, se on muuttunut henkilökohtaiseksi: jokaisella on omansa. Suvaistevaisuudesta voidaan sanoa jokseenkin samaa; jokaisella on siitä oma käsityksensä.

 
Menneinä vuosina, silloin kun suvaitsevaisuus terminä oli tuntemattomampi eikä sitä vielä oltu kliseeksi kulutettu, suvaitsevaistoa saattoi hyvinkin kuvata erään määritelmän mukainen lause: ”Mä en vihaa mitään niin kuin rotusortoa ja mustalaisia.” (Sorry romanit, mutta valaisevana esimerkkinä tämä oli pakko sanoa).

 
Nykyisin tuo määritelmä on ajan hengen mukaisesti päivittynyt jonkin verran laajempaan skaalaan: Mä en vihaa mitään niin kuin rasisteja, vihapuhujia, impivaaralaisia, populistisia perussuomalaisia, Timo Soinia, Jussi Halla-ahoa, Teuvo Hakkaraista, yleisesti perussuomalaisia, Raamatun todesta ottavia fundamentalistikristittyjä, kreationisteja, toisin ajattelijoita; niin ja tietysti: Israelia.

 
Raamatun totuuksien poisselittäjien määrä tuntuu sekin näinä päivinä lisääntyvän kuin sienet sateella, ja nimenomaan kirkollisissa (seurakunnallisissa) piireissä. Äänekkäimpien humanistien mielestä modernin ihmisen ei oikeastaan tarvitse Raamatusta juurikaan välittää, koska se aika -ja kulttuursidonnaisena on ikään kuin aikansa lapsi.

 
Toisaalta, eivät taida nuo ”kulttuurisidonnaisuusapostolit” arvatakaan, kuinka oikeassa ovat! Sillä, jos saivartelu jätetään sikseen; ei ole aikaa, paikkaa tai kulttuuria johon Raamattu ei olisi sidoksissa. Oletko nimittäin tullut ajatelleeksi että – vaikka sen ei katsota kelpaavan historian kirjaksi – se silti kertoo rohkeasti jopa tulevastakin historiasta, etukäteen ”niin kuin se jolla on valta.” Ollen näin muodoin jopa futuristinen!

 
Maailmanpoliittinen arkipäivä, jopa ihan tässä maamme rajojen lähellä kokoaa sen verran uhkaavan näköisiä pilviä taivaanrantaan, ettei pieni jäniskevennys tähän loppuun liene haitaksi. Sellaisena toimikoon Kasmirin Vadelmaveneen lyriikasta (jossain määrin kieroutuneeksi?) korvamadoksi marjametsässä muotoutunut kerto. Siinä saattaisi muuten olla aineksia jopa jonkinlaiseksi hallituksen tulevan ulko- ja turvallisuuspoliittisen manifestin tunnussävelmäksi: Natoon Putinia pakoon soudan Natoon who ooo…

47. Varokaa kirjanoppineita!

”Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.” (Dan. 12:4) 

Vahvistamaton urbaani legenda tietää kertoa Vatikaanin kaduilla lastenvaunua työntävästä nunnasta, jolta kysyttiin: Onko tämä Vatikaanin nykyistä käytäntöä? Johon vastaus kuului: Ei, kyllä tämä on kardinaalimunaus. Jos kohta edellä oleva kertomus saattaa olla fiktiivinen, on muita tosielämän ”kardinaalimunauksia” ollut riittämiin. Tasapuolisuuden nimissä todettakoon, että osataan sitä muuallakin. Mutta jos itse Paavilta ei löydy jämäkkyyttä, vaan ainoastaan poliittisesti korrekti, ympäripyöreä vastaus päivänpolttavaan aiheeseen, onko mikään ihme vaikka kardinaalit tunaroivat?

Tuomiovaltaa ei ihmisillä Raamatun mukaan ole (hassu, liekö yksinomaan suomalainen ilmiö tässä valossa on se, että meiltä löytyy tuomiokirkko tuomiokapituleineen ja tuomiorovasteineen), mutta kyllä ”pasunan” pitää antaa niin selkeä ääni, että väki tietää valmistautua.

Se evankeliumi jonka tällainen kouluja käymätön, mutta kuitenkin normaalilla sisälukutaidolla varustettu tavisfundis löytää Raamatusta, ei ole poliittisesti korrektia ja ketään loukkaamatonta laatua. Mutta jos maailmasta on tullut synnitön, niin miksi tai mistä pitäisi kehottaa tekemään parannusta? Ilmeisesti sen varmistamiseksi ettei näin tarvitsekaan tehdä, joku on keksinyt ettei ihminen edes voi itse parannusta tehdä! Ja jos kävisi niinkin, ettet päätyisikään taivaaseen, niin eipä hätää: Sinut vain annihiloidaan nopealla ja kivuttomalla toimituksella, eikä sinua sen jälkeen vain yksinkertaisesti ole. Mikään ei enää piinaa eikä häiritse; eivät edes nuo Jeesuksen mainitsemat ”mato ja tuli.”

Vielä tuohon korrektiuteen liittyvänä, säännön vahvistavana poikkeuksena, täytyy mainita ainakin täällä Suomessa Israel, Perussuomalaiset ja kristityt – jälkimmäisistä aivan erityisesti Päivi Räsänen – joita voidaan, ja ilmeisesti pitääkin lyödä ”kuin vierasta sikaa” – kuten sanonta kuuluu. Edes Jumalan loukkaamista ei tarvitse vältellä, ei edes uskonnollisissa piireissä. Kunhan vain Islamin edessä heittäydytään kasvoilleen!

Ihan tavallisen raamatunlukijan talonpoikais-teologisesta perspektiivistä asioita katsellessani ajattelen, että kun iankaikkinen Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen, on ainakin yhden osan ihmisessä oltava iankaikkista laatua. Olkoon sitten kyse sekulaarista tai uskovasta ihmisestä. Jos Jumala voi annihiloitua olemattomiin, niin sitten myös ihmisen iankaikkinen sielu. ”Näin minä uskon, totisesti uskon” – pohojalaasta uskontunnustusta lainaten. Käteväähän se tietysti olisi elää kuin pellossa, ja päästä lopulta – jos ei taivaaseen – niin ainakin tuomion alta kuin koira veräjästä!

Niin, mikäpä minä olen sanomaan. Mutta mielestäni tässä kuitenkin on pelastuksen kannalta kyse yhtä olennaisesta asiasta kuin sisäpiirilegendana aikanaan kiertäneessä dilemmassa: Jos kärpänen putoaa ehtoollisastiaan, pyhittyykö kärpänen vai saastuuko viini?

Luulen kuitenkin jokaisen – joko julki tai salaa – haaveilevan ikuisesta elämästä. Jos siis kävisi niin että sinä, päästyäsi taivaaseen, huomaisit että sinua on sikäli ”huijattu”, että ulkopuoliset vain annihiloidaan, eikä helvettiä olekaan, etkös kuitenkin itse ole päässyt iankaikkiseen elämään!?

Mutta mistä sitten tietää tulleensa sille huonommalle puolelle? No siitä kun kaiuttimista tulee vuoroin Dingoa, ja Erinin Vanha nainen hunningolla, eikä mistään löydy nappulaa, josta saisi edes ääntä pienemmälle; saatikka pois kokonaan! (Oli pakko tämäkin laittaa, senkin uhalla että toistan itseäni, sillä Puujalka on ikäänkuin keskimmäinen nimeni. In english: Puujalka is my middle name).

Oi niitä aikoja kun keskipitkillä kuunneltiin Luxenburgia tai jotain merirosvoradiota; artistit vielä tiedostivat mitä tarkoittaa ”lyhyestä virsi kaunis”; musiikki oli vielä musiikkia eikä mitään konehumppaa, jonka yhtä nykykappaletta olisi kai tuolloin kutsuttu pitkäsoitoksi; rappari ja muusikko olivat eri ammattikuntaa!

Danielille luvattiin ymmärryksen loppua kohden lisääntyvän. Kun taas toisaalla Jeesus joutui moittimaan saddukeusten ymmärtämättömyyttä ”sentähden, etteivät tunne kirjoituksia.” Nämä kun eivät uskoneet – kuten eivät tämänkään päivän saddukeukset – ylösnousemukseen. Näistä kahdesta raamatunkohdasta voidaan yhdistää johtopäätökseksi, ettei oikeanlainen ymmärrys kuitenkaan lisäänny, jos tutkii vääränlaisia kirjoituksia. Ei ehkä sittenkään vaikka tutkisi oikeanlaisia kirjoituksia, mutta vääränlaisilla motiiveilla!

Tuohon edellä mainittuun viitaten, ja koska Raamattukin taas toisaalla kehottaa tottelemaan ”enemmän Jumalaa kuin ihmisiä”, on helppo loppukaneetiksi yhtyä itsensä Jeesuksen sanoihin, jotka löytyvät Markuksen evankeliumista: ”Varokaa kirjanoppineita.”

44. Epäpoliittinen manifesti

’Miksi pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan: ”Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä”. Hän, joka taivaassa asuu, nauraa; Herra pilkkaa heitä’ (Ps. 2:1-4).

Olin elänyt noin kuusikymppiseksi säilyttäen lapsenuskon siinä suhteessa, että vanhempani olivat hartaita lestadiolaisia, ja siinä kaikki. Mitään varsinaista poliittiseen  orientoitumiseen viittaavaa johtopäätöstä en ole osannut heidän arkielämänsä perusteella tehdä. Naapurin lasten – joiden kanssa kaveerasin – vanhempien puoluekannasta tiesin jotain, sillä heille postin kantamana tuli puolueen pää-äänenkannattajalehti, Suomen Sosiaalidemokraatti.

Varsinainen shokkiaalto, kylmä suihku, tuli, kun sain vasta hiljattain tässä samassa talossa asuneiden kautta tietää heidän olleenkin (tai ainakin äänestäneen, Luoja paratkoon, että vain äänestivät) sosiaalidemokraatteja! (Jumala…, anna heille anteeksi…, ..vaikka näin postuumistikin…, ..jos se vain suinkin on mahdollista)!

Meille tuli Vaasa-lehti, ja minulle Lasten Siion. Niin vähän olen politiikasta ollut tietoinen että kuvittelin Vaasa-lehden olevan Keskustan lehti, ja tulleen meille siksi että vanhempani vaaleissa äänestivät Keskustan edustajia. Tai yksinkertaisesti vain siitä syystä, että siinä käsiteltiin heidän mielestään parhaiten tämän seudun asioita. Ehkäpä loppujen lopuksi se näin olikin, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kuitenkin sillä saattaisi olla sellainenkin funktio, että se alkujuuriltaan kokoomuslaisena lehtenä toimii lieventävänä asianhaarana ja eräänlaisena poliittisena reagenssina. Jonka johdosta heidät – Luojan kiitos – kuitenkin voitanee todeta poliittisesti neutraaleiksi?

Ehkäpä tässä on syytä enemmän kuin tarpeeksi siihen etten ole millään lailla hurahtanut sukututkimukseen. Jota jotkut saattavat pitää hyvinkin mielenkiintoisena. On parempi säilyttää itsestään, vaikkapa sitten vain illuusiona, käsitys jokseenkin kunniallisena kansalaisena. Jos tarpeeksi tutkii, kukaties vastaan tulee jopa veljeily RKP:n kanssa, ja sitähän ei pian ihminen kestäisi?!

Nykypolitiikassa kuulee usein toistettavan mantraa, ettei oppositiolla ole esittää vaihtoehtoja. Mutta hei, eikös opposition tehtävänä olekin vain räksyttää kuin rakkikoira moittien hallituspuolueiden aikaansaamisia tai saamattomuutta, ”show must go on?” Vai onko ehkä joskus niinkin tapahtunut, että hallitus kesken kauden pyörtää päätöksensä ja alkaa tehdä oppositiopolitiikkaa. Nämä kun tekivät niin selvästi hallitusta paremman ehdotuksen? Ehkä näin onkin tapahtunut, mistäpä minä tietäisin.

Tällä tietämyksellä sanoisin tuon kuitenkin edellyttävän hallituksen kaatumista ja uusia vaaleja, mutta saatan olla väärässäkin. Kun kaiken lisäksi kulloinkin istuva hallitus tekee parille, jopa kolmellekin tulevalle sukupolvelle ulottuvia velkasitoumuksia, on ainakin talouspolitiikka jokseenkin kiveen veistettyä pitkälle eteenpäin. Kun vielä muistaa senkin, kuinka kiihkeä intohimo meillä on kunniakkaasti selviytyä niin omista, kuin muidenkin veloista, niin toteuta siinä sitten vaihtoehtoista politiikkaa.

Sen verran olen ollut perunkirjoitusasioiden kanssa tekemisissä, että tiedän myöskin velkojen periytyvän, ei ainostaan omaisuuden. Veloista saattaa tosin selviytyä kuolinpesän hakemisella konkurssiin. Sitä en tiedä, onko valtion veloista maksamalla selviytymisen vaihtoehtona olemassa samankaltainen käytäntö.

Jos rehellisiä ollaan, ja miksipä emme olisi, eiköhän suurin huolenaihe ja kauhuskenaario valtaeliitille ole juuri se, että oppositiolla – kansasta puhumattakaan – on vaihtoehto! Mutta sepä saattaisikin sekoittaa pasmat liiaksi.

Mitä varhaiseen poliittiseen havainnointiini tulee, olisi kait pitänyt jonkun hälytyskellon jossain soida, kun aikoinaan lapsena olen osallistunut demareiden askartelukerhon toimintaan. Puhumattakaan siitä, että muistissani on ainakin yksi kerta Nuorten Kotkien kesäleiriltä.

Mutta ilmeisesti olen pienessä mielessäni laittanut nämä kaikki asiat siitä johtuviksi, että olen kaveerannut demariperheen poikien kanssa. Omaksi puolustuksekseni totean vain, että on sitä minulla ollut muihinkin elämän alueisiin liittyviä hassuja uskomuksia. Mutta ne ovatkin sitten ihan toisenlaisen tarinan aiheita ne, ja taidanpa pitää ne omana tietonani.

Niin, ja mitä politiikkaan muuten tulee, olen todellisen raamatullisen teokratian kannalla. Sitä odotellessa meidän täytyy tällä Telluksella parhaimillaankin tyytyä näihin demokratiakorvikkeisiin tai näennäisdemokratioihin. Joista, yllätys yllätys, Israel saattaa olla lähimpänä aitoa demokratiaa!

11. Presidenttipeli

”Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikäänkuin jonkin pahan – Ihmisen Pojan tähden.” (Luuk. 6:22)

Eilinen nuorten presidenttitentti toi mieleeni ainakin kaksi asiaa. Ensimmäisenä sen, että Suomen poliittisesti korrekti valtaeliitti näyttäisi Perussuomalaisten jytkyn seurauksena alkavan olla jo melko vakavasti aikaisemmassa yhteydessä mainituksi tulleen pelkoterapian tarpeessa.

Melkeinpä tekisi mieli sanoa yhtäläisyyksiä löytyvän Israelia ympäröivän arabimaailman tavoitteissa Israelin suhteen, ja meidän valtaeliittimme suhtautumisessa Soiniin ja Perussuomalaisiin. Arabeille ei riitä mikään vähempi kuin että Israel kerta kaikkiaan lakkaa olemasta, eikä meillä – kaikesta suvaitsevaisuus vouhotuksesta huolimatta – näytettäisi ensinkään suvaittavan Perussuomalaisia mielipiteineen. Jytky näyttäisi olevan katkerinta mitä konsensus – eliitin mielestä koskaan on tapahtunut Suomen poliittisessa historiassa. Eikä siitä toipuminen ole kovinkaan varmaa. Toivoa sopii, ettei se sentään aiheuta uutta sisällissotaa!

Siitä, että amerikkalaisesta politiikan teosta – myöskin aikaisemmin, toisessa yhteydessä mainittu – tutuksi tullut loanheitto on meillekin rantautunut, joskaan ei ehkä vielä rajuimmassa muodossaan, saatiin näyttöä kun ehdokkaat määrätietoisesti hyökkäsivät Soinia vastaan. Sekä rasismi että vihapuhekortti – olivat ahkerassa käytössä, mutta leimallisesti siten, että niihin syyllistyvät vain Perussuomalaiset! Niin, muiden puolueiden kohdallahan se onkin vain mielipide, ja Suomessahan tunnetusti on mielipiteen ilmaisuvapaus?

Eivät siis keskittyneet – ikäänkuin rekrytointitilanteessa – kertomaan miksi juuri minut pitäisi valita, vaan paremminkin siihen miksi tuota toista ei ainakaan tulisi valita.

Minussa asuva pieni poliittinen tarkkailija ei lakkaa ihmettelemästä meidän poliittisen kenttämme vääristymää, jossa noin kahdenkymmenen prosentin kannatusta nykyisin nauttiva osa kansasta ei millään saisi saada ajatuksiaan, saatikka tahtoaan läpi. Siksikö että ovat eliitin mielestä rasistisia juntteja, jotka eivät ymmärrä mistään mitään?! On mielestäni melkoista äänestäjäkunnan halveksimista moinen!

Mutta vastaavasti RKP (mahdollista vain Suomessa), jonka kannatus lienee vaaleista toiseen viiden prosentin molemmin puolin, on maailman ”paapotuin” vähemmistö saaden aina yhden tai useamman ministerin hallitukseen! Muistan jostain lukeneeni että vuosikymmeniä sitten on jopa virallisesti päätetty että RKP on aina hallituksessa. Eikö heille mikään riitä! Vähintään ”puolet valtakunnasta” on jo annettu, vieläkö pitäisi saada presidenttiyskin? Sanottakoon vertailun vuoksi että Ruotsissa asuu noin puolitoista kertaa enemmän suomalaisia, eikä suomen kieli silti ole Ruotsin toinen virallinen kieli. Otan tämän esille siksi, että yksi voimakkaimmin Soinin kimppuun käyneistä oli Eva Biaudet.

Soinin kimppuun käydään milloin siitä, miksi hän ei sanoudu irti puolueensa ”häiriköiden” puheista, milloin aborttikysymyksessä. Kaikkein mieluisinta näyttäisi olevan tuo aborttikysymyksellä kiusaaminen. Nähtävästi siksi että hän katolilaisena haluaa pitää kiinni Raamatullisista periaatteista.

Ai niin, se toinen asia. No sehän on se, että SOINI sen olla pitää!