”Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.” (Markus 10:14)
Tuohon Raamatun kohtaan voisi kyllä hyvällä syyllä tänä päivänä lisätä, (enkä usko olevani ainoa, joka on sitä mieltä) toteamuksen: Sallikaa nyt hyvät ihmiset heidän edes syntyä ja elää!
Poliittisesta muistista on todettu että se on lyhyt. Joka osaltaan selittää sen, miksi tänään haukutut päättäjät seuraavissa – tai ainakin sitä seuraavissa – vaaleissa valitaan uudestaan. Toisaalta on niinkin että valittavina olevista on valittava; joten ”piiri pieni pyörii.”
No, niin lyhyt se (poliittinen muisti) nyt ei taida kuitenkaan olla, etteikö taannoisen Perussuomalaisten puheenjohtajan ja verbaalivirtuoosin: Timo Soinin tutuksi tekemä lausepari olisi vielä jokseenkin tuoreena muistissa. Silloisessa kontekstissa ei sentään ollut kysymys ihmiselämän lopettamisesta, vaan ainoastaan politiikasta ja rahasta. Mutta nyt se istuisi vielä paremmin; kuin nenä päähän: ”Kuinka te kehtaatte? Ja kyllähän te kehtaatte!”
Noista ajoista matkan varrelle on sittemmin kertynyt yhtä ja toista. Kuten ennen kuulumaton hallituskikkailu hillotolppasuhmurointineen, ja perustamastaan puolueesta loikkaamisineen. Joidenka johdosta ihan täysiä pisteitä ei voi antaa (ellei sitten poliittisesta oveluudesta). Mutta jos pitää paikkansa – niin kuin nyt näyttäisi – että Soini pitää kiinni vakaumuksestaan: Elämän pyhyyden puolesta: siitä täydet pisteet!
Soini on siis juuri nyt myrskyn silmässä abortin vastaisista lausunnoista: josta syystä – ainakin osa oppositiosta – kiihkeästi haluaa hänen ”päätään vadille.” Tänään hänen luottamuksestaan on väännetty kättä eduskunnassa, ja huomenna siitä äänestetään. Miten tuossa käy, jää nähtäväksi. Sanotaan, ja olenpa itsekin usein sanonut: Ken elää, hän näkee.
Mutta kukapa olisi uskonut vielä jokunen vuosi sitten, että Suomessa, anno domini 2018, syntymättömän lapsen elämän puolustaminen voisi aiheuttaa ministeriin kohdistuvan epäluottamuslause äänestyksen, ja sitä kautta hallituskriisin?!
Toisen Aikakirjan luvussa 18 (Raamatussa), kerrotaan Juudan kuninkaan Joosafatin, ja Israelin kuninkaan Ahabin yhteisestä sotaretkestä. Kuningas Ahabin neljäsataa profeettaa olivat kaikki yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää. Ainoastaan profeetta Miikalla oli päinvastainen sanoma. Eräs toinen profeetta oli myös jo aikaisemmin julistanut tuomion Ahabin suvusta. Niinpä tämä päätti pukeutua tuntemattomaksi, välttyäkseen joutumisen vihollisen silmätikuksi. Mutta joutui kuitenkin umpimähkään ammutun nuolen surmaamaksi.
Kertomuksen vakava viesti voisi tämän päivän ihmiselle olla, olit sitten tavallinen tallaaja tai päättäjä, joka teet kauaskantoisia, vastuullisia (jopa edesvastuuttomia) päätöksiä: Me voimme kyllä yrittää tekeytyä tuntemattomaksi. Tai piiloutua jonkun toisen selän – tai demokraattisen enemmistöpäätöksen – taakse. Mutta emme voi paeta Jumalan tuomiota, kun sen aika koittaa. Ihminen päättää – Jumala säätää, kuten sanonta kuuluu. Mutta ihminen voi kuitenkin tehdä valintoja, ja antaa sovittaa itsensä tämän elämän aikana. Tuon puoleisessa se ei enää onnistu.
Kaikuja periferiasta 