90. Panem Et Circenses

”Minun kansani käskijät ovat lapsia, ja naiset sitä hallitsevat. Kansani, sinun johtajasi ovat eksyttäjiä, he ovat hämmentäneet sinun polkujesi suunnan.” Jesaja 3:12

Wikipedia kertoo otsikon olevan ”latinankielinen lentävä lause, joka suomeksi tarkoittaa ”leipää ja sirkushuveja”. Lausahdus on peräisin satiirirunoilijalta Juvenalikselta, jonka mukaan Rooman kansalla oli ollut kerran valta käsissään, mutta keisarikaudella se oli luopunut poliittisista oikeuksistaan ja vaati itselleen enää vain ilmaista viljaa ja sirkushuveja.”

Olen havaitsevinani yhtäläisyyksiä tuon ajan Rooman, -ja tämän ajan Suomen kansan vallasta ja vaatimuksista. Olisin kuitenkin mielelläni väärässä. Voitanee sekin kuitenkin sanoa, ilman että kovin paljoa syyllistyy muunnellun totuuden kertomiseen, että sirkushuvien järjestämisessä hallitus itse on kunnostautunut melko hyvin. Jopa niin hyvin (vain yhden, mutta ehkä mehevimmän) esimerkin mainitakseni, että opposition edustaja joutuu, Kokoomuksen kansanedustaja Heikki Auton suulla kyselytunnilla kysymään: ”tarvitaanko täällä oppositiota ollenkaan, kun hallitus omia esityksiään niin raivopäisesti vastustaa?” Niin, siinäpä vasta kysymys.

Tulin tässä muuten tehneeksi jo toisen mykän synnin: (Edellinen: 75. Heil Hypocrisy. Nyt tosin toisin päin, käänteisesti), että poistuin Twitteristä! Tällä kertaa lakkautin koko Twitter tilini. Johon menetin pikkuhiljaa mielenkiintoni, kun siitä tuli niin mahtava tekijä, että saattoi itsensä USA:n presidentin potkaista pois alustaltaan. Ja minä kun olin liittynyt siihen (sanon tämän kuolemaa halveksien) juuri Trumpin ansiosta! Jo joku vuosi aikaisemmin tuo sama poistaminen tuli tehtyä Facebook-tilille, enkä ole katunut hetkeäkään. Twitterissä esiin nousseesta termistä ”varjobannaus” en tiedä. Mutta (saatan olla vainoharhainen) sanon, että jonkinlainen ”varjojarrutus” on minun tililläni hyvinkin saattanut olla käytössä.

Mainittakoon (edelleen Wikipediaa siteeraten tässä tasa-arvon nimeen vannovassa ajassa) että ”toimitusjohtaja Dorseyn mukaan Twitterin henkilöstössä vasemmistolaisuus on niin voimakasta, että oikeistolaiset eivät uskalla enää ilmaista mielipiteitään työpaikalla.” Veikko Vennamo teki aikanaan tutuksi moton: ”Rötösherrat kuriin.” Jospa tuo nykyisin on kääntynyt päälaelleen siten, että nykyisin juurikin rötösherrat ovat vallassa ja mottona: Toisin (lue=väärin) ajattelijat kuriin! Koskaan en ole saanut edes muistutusta, saatikka muuta kurinpalautusta, mutta kuitenkin: Dorsey ”pitäköön tunkkinsa!”

Raamatussa meitä opetetaan välttämään liiallista itsevarmuutta ja sanomaan: ”jos Jumala suo, niin minä teen tämän tai tuon”. Somemaailmaan vietynä tuo taitaisi kuulua: Jos Zuckerberg, Dorsey, ja mitä näitä nyt on (tai ehkäpä se loppujen lopuksi on kuin onkin kunkin maan ISOVELI) suo, niin…

Jokaiselle, tai ainakin suurimmalle osalle lienee tuttu sanonta: ”Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”. Josta tuo kahden hiiren (vai lienevätkö rottia) keskustelu on mitä oivallisin esimerkki! Siinä taitaa olla kahteen lauseeseen puettuna koko tämän Korona-kupletin juoni. Sillä niin nopeasti, ja ilman kunnollista testausta tuotiin rokotteet käyttöön, että hiiret pääsivät kuin koira veräjästä, kun saatiin lupa kokeilla ihmisillä ilman minkäänlaista vastuuta! Tunnettu tosiasia lienee se, että vuosien 2009-2010 aikana riehuneen Sikainfluenssapandemian aikana annettu rokote vedettiin pois paljon vähempien tai harvempien haittojen vuoksi, kuin mitä nykyisen Koronapandemian rokotteet ovat aiheuttaneet, mutta silti koe jatkuu.

Luovutin taannoin työpaikkalääkärin kehoituksesta, kuin myös melko itsekkäistäkin syistä, verta niin kauan, kunnes ikää tuli niin paljon, etteivät enää antaneet luovuttaa. Itsekkäistä siinä mielessä, että hemoglobiiniarvoni tuppasi nousemaan (liekö sukuvika) liian korkeaksi. Ja luontevampaa kuin veren ohentaminen, oli sen säännöllinen luovuttaminen. SPR:n toimipisteessä oli tuolloin ”huoneentaulu” jossa valokuvan kera esiteltiin ainakin ”100 -veriset”. Joka tarkoitti että kyseinen henkilö oli luovuttanut verta yli sata kertaa. Itselleni ei ehtinyt tulla muutamaa kymmentä kertaa enempää. En muista oliko yli viisikymmentä, enkä löydä mistään tietoja voidakseni tarkistaa. Oli kuitenkin matemaattinen mahdottomuus minun kohdallani päästä 100 -verikseksi, koska luovutuskertojen välillä on oltava kolme kuukautta. Tuolloin alussa luovuttamiseen oikeuttava ikäraja oli alle 65 vuotta, joka sittemmin muistaaksen nostettiin seitsemään kymmeneen. Tulipa tuosta mieleeni että kukaties 100-piikkiset ovat seuraava SPR:n huoneentaulussa poseeraava ryhmä, jos homma jatkuu, kuten se näyttäisi jatkuvan: Eli ei loppua näkyvissä sen paremmin pandemialle, kuin rokotuskerroillekaan! Jumala meitä siitä kuitenkin varjelkoon!

Todettakoon tässä yhteydessä että sekä minut, että vaimoni on rokotettu kahteen kertaan. Joten mitenkään varsinaisia ”rokotevastaisia” tai ”kulkutautimyönteisiä” emme ole. Emme myöskään ”salaliittoteoreetikoita” (tulikohan tuossa nyt kaikki leimat lueteltua), joskaan emme nyt varsinaisin halleluja -huudoin ole rokotteisiin asennoituneet. Paremminkin ”rauhan takia”, kuten eräs naapurimme totesi palautettuani erään esineen, – jonka olin pihasiivouksen yhteydessä vienyt talliin – entiselle paikalleen pihassa. Se kun uhkasi nousta ainakin myrskyksi vesilasiin!

Rauhan takia on tosi hyvä ilmaus! Sillä eipä paljon puuttunut, tämän koronaruljanssin alkumetreillä, etteikö meitä yli 7 -kymppisiä velvoitettu (ennen rokotteita), kuten Raamatun spitaalisia: kulkemaan pitkin sivukujia ja seinänvierustoja (oma lisäykseni), ja ”käyttämään repaleisia vaatteita, pitämään hiuksensa hajallaan ja kasvojensa alaosa peitettynä sekä huutamaan: Saastainen, saastainen!” Me kun olimme tuolloin osa varsinaista riskiryhmää, ellemme peräti olleet se varsinainen riskiryhmä!

79. Päästä meidät pahasta

”Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Filippiläisille 2: 9-11)

 

Minulla on etuoikeus omistaa David Pawsonin henkilökohtainen videotervehdys. Muistona toistaiseksi ainoalta, vuonna 2009 tapahtuneelta Israelin matkalta. Jossa saimme osallistua ikimuistettaville Lehtimajanjuhlille. Se, että minä, ennestään Pawsonia tuntematta, tuon tervehdyksen sain, on poikani Ramin ansiota. Hän nimittäin oli noihin aikoihin ICEJ:n Grafted -työssä. Ja niissä merkeissä samaan aikaan samassa paikassa heidän matkansa johtajana. Hän se meidät tuolla tavalla mieluisasti yllätti: josta vielä myöhästynyt kiitos! Tuossa videossa Pawson tosin kutsuu minua Papaniksi, joka hänelle anteeksi suotakoon, sillä eihän kukaan aina voi kaikessa onnistua. Voihan olla että hän on tullut tahattomasti ”disinformoiduksi!”

Koska olen siis Pawson-fani, seuraan mielelläni hänen opetuksiaan. Josta päästäänkin pikku hiljaa asian ”ytimeen”, kuten toisaalla hyvinkin ajankohtainen sanonta kuuluu. Eräästä ihan hiljattain kuulemastani opetuksesta mieleen jäi – ei ehdottoman sanatarkasti – mutta ajatus on jokseenkin tämä: ”Akateemisesti koulutetut uskovat asioita herkemmin, kuin kouluja käymättömät. Kun asia esitetään hienoin sanakääntein, se menee helposti läpi.”

Se, mahtaako tuo ihan aikuisten oikeasti olla totta vai tarua, jääköön – niin lähdekritiikin, faktantarkistus, -kuin muun sellaisen ulottumattomiin, tai ainakin jonkun muun ratkaistavaksi – ettei mene hyvä juttu pilalle. Sillä myönnettävä on (jostain tarkemmin määrittelemättömästä syystä), että tuohon on helppo, etten sanoisi ”kutkuttavan” helppo yhtyä!

Vai väittääkö joku että esimerkiksi meillä valtauskontona opetettava evoluutioteoria on seurausta kierto/kansakoulupohjaisen rahvaan invaasiosta yliopistojen strategisille opetus-aloille? Tai viime aikoina yhä enenevä mielettömyys lakimuutoksineen; jonka seurauksena vielä jokin aika sitten normaalina pidetty on julistettu uuden normaalin syrjäyttämäksi? Tai että ennen niinkin uskomaton asia kuin enemmistön muuttuminen vähemmistöksi, ja päinvastoin, toteutuu päivä päivältä yhä enemmän ja vääjäämättömästi silmiemme edessä, ja sitä silti kutsutaan demokratiaksi?

Otsikon ote Jeesuksen opetuslapsille opettamasta rukouksesta alkaa saada yhä syvällisempiä nyansseja. Sillä vääjäämätöntä on sekin, että Raamattunsa tosissaan ottava kiusaantuu ajankohtaisia tapahtumia seuratessaan yhä enemmän. Kristitylle – joka (mieluiten päivittäin) tutustuu Raamattuunsa – nämä nykyiset ilmiöt eivät ole ”puskan takaa” tulleita yllätyksiä. Ainakaan niiden ei pitäisi sitä olla. Vaan että alamme olla – ellemme jo olekin – ajassa, jota joku on kuvannut: Kun lukee päivän lehtiä; on kuin lukisi Raamattua.

Jokainen vähänkin sisälukutaitoinen voi todeta, kuinka käsitteet kätevästi (retorisesti) käännetään päälaelleen. Niin että alkaa olla lähes mahdotonta tietää, mikä on totta ja mikä valhetta. Kristityille tosin (jälleen kerran) – ja nyt en tarkoita kulttuurikristittyjä – näkyy selviönä iso kuva siitä missä mennään. Että itse ”valheen isä” on se taustalla ohjaileva kapellimestari, joka on kaiken takana.

Oheisessa Wikipedian otteessa on vähän (lisä)valaistusta – ehkä jopa helpotusta johtopäätösten tekemiseen nyt, kun monenlaiset vaalitkin ihan tuotapikaa ovat ajankohtaisia – sellaiselle, joka kenties juuri nyt, huuli pyöreänä ihmettelee mihin tämä maailma oikein on menossa. Tai sille, joka vaikkapa joskus on kuunnellut (lumotun käärmeen tavoin) poliitikkoa, käytetyn auton kauppiasta, tai lipeväpuheista kauppiasta yleensä. Ja joka jo kuunnellessaan on tiennyt tulevansa huijatuksi, muttei voinut vastustaa kyseisen tarinan tai tavaran ostamista. Kaikille näille muistutuksena, että yhteisenä nimittäjänä edellämainituissa esimerkeissä toimii sama kuin savolaisen saarnatessa: vastuu siirtyy (aina) kuulijalle.

”Kreikkalaisessa kaupunkivaltiossa eli poliksessa poliittisen uran luominen edellytti henkilöltä sitä, että hän kykeni saavuttamaan kansanjoukot omien ajatustensa taakse, joko päättävissä poliittisissa elimissä tai oikeusistuimissa. Tärkeintä oli siis vakuuttavuus, ei ensisijaisesti totuus, koska totuudellisemmatkin ajatukset ja mielipiteet saattoivat jäädä häviölle, jos ne esitettiin huonosti.”

Raamatulla on oma ajaton – ja siitä johtuen samalla aina kiusallisen ajankohtainen – näkemyksensä kyseisen kaltaisesta toiminnasta:

”Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!” (Jes. 5:20)

54. Pseudotodellisuus ja EU-vaalit

”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä… Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hepr. 11:3,6)

 
Moni on varmaan pannut merkille saman ilmiön kuin minäkin; olemme astuneet – ehkä some-ilmiöiden myötä – eräänlaiseen pseudotodellisuuteen trollikausineen! Tai sitten sitä on ollut liikkeellä ennenkin, mutta some tuo sen olemassaolon vain nopeasti, helposti ja korostetusti esiin. Vanha, ehkäpä jo kliseeksikin mielletty väittämä on, että sodan ensimmäinen uhri on totuus. Jokainen, joka vähänkin Raamatusta on perillä ja uskoo sen ilmoitukseen; tietää, että sota on käynnissä! Itse taistelu ehkä käydään näkymättömissä, mutta seuraukset ovat enemmän ja vähemmän näkyvät.

Itse en muuten vielä ihan vähän aikaa sitten edes tiennyt, mitä moiset termit (pseudo ja some) tarkoittavat. Mutta onneksi on Wikipedia; ja kun isot pojat niitä (termejä) käyttävät, miksipä en minäkin, edes johonkin! Yksi vapaa luonnehdinta trollauksesta voisi kai olla että: Trollaaja heittää tarkoituksella provosoivan kommentin, odottaen jonkun tarttuvan syöttiin. Jääden sitten taustalle hihittelemään aiheuttamaansa hämminkiä. Kaveri ei välttämättä itse lainkaan ajattele siten, mitä kommentista voisi päätellä.

Edelliseen säännön vahvistavana poikkeuksena tietenkin tieteen trollit – joihin rahvaan odotetaan suhtautuvan kuin Jumalan sanaan. Olkoonkin, että (kuulemani mukaan) nykynuorisoa opetetaan nimenomaan kyseenalaistamaan (poikkeuksena tuohon sääntöön kuitenkin, mitä ilmeisimmin, darwinistinen kehitysteoria), – joihin nykyiset ”haeckelit” tietenkin itse suhtautuvat kuolemaakin vakavammin. Niiden epätotena pitäminen on jumalanpilkkaan verrattavissa oleva synti. Ohessa pieni kertaus aiheesta:

33. Heureka!

Minulla on herännyt vahva epäilys siitä, että trollivapaata aluetta ei oikeastaan enää ole lainkaan. Ei edes niissä piireissä joille postauksen alussa olevan raamatunkohdan pitäisi olla enemmän tai vähemmän muuttunut ”lihaksi.” Niinpä netistä löytyvä informaatio voi samaan aikaan olla kattavampi kuin koskaan, mutta oikean tiedon erottaminen potaskasta on entistäkin vaikeampaa.

Uskaltaisin väittää että tuo uskon kautta on se maaginen sanapari, joka ainoana mahdollistaa syvällisemmän pääsyn Raamatun salaisuuksiin. Jopa niihin, joista siellä ei suoraan mainita! Joihin ilmeisesti muunlainen lähestymiskulma onkin suorastaan väärä.

Toisena säännön vahvistavana poikkeuksena voidaan mainita (epäilyttävä) poliittisiin trolleihin lukeutuva pieni ihminen; jota kukaan ei ole koskaan nähnyt, mutta joka aina vaalien alla pulpahtaa puheisiin. Sen mahdollinen loistaminen poissaolollaan nyt lähestyvien EU-vaalien ”sloganeista” saattaa johtua sen asian häveliäästä tiedostamisesta, että EU-parlamentti megalomaanisuudessaan on niin isojen poikien ja tyttöjen organisaatio, etteivät edes poliitikot kehtaa sanoa olevansa pienen ihmisen asialla sinne pyrkiessään.

Katsoin jälkikäteen Ylefemmalta puoluejohtajien ruotsin kielellä käydyn EU-vaalikeskustelun. Koska missasin livelähetyksen; ja koska Timo Soinin sittemmin plokissaan mainitsema viittaus ”brändäämiseen” sai mielenkiintoni hereille. Täytyy sanoa että keskustelun käyminen pakkoruotsiksi oli kyllä koettelemus; sekä keskustelijoille itselleen, että kuulijoille! Sen voidaan kyllä hyvällä syyllä sanoa kuuluvan sarjaan: ”Lihan pitää kärsiä.” Niin, ja eipä Soini kovinkaan paljon liioitellut. Liikuttavan yksimielisesti Perussuomalaisista leivottiin joitain Ilmestyskirjan petoon verrattavissa olevia ihmisvihaajia.

Ja lähestulkoon vain siitä syystä, että he ovat ainoita jotka vaativat edes jotain tolkkua maahanmuuttopolitiikkaan. Kertonee ainakin sen, että kiihkotonta keskustelua – jossa kirveet pysyvät maahan kaivettuina – lienee aiheesta turha odottaa. Mutta se kertoo myös periamerikkalaisen loanheiton rantautuneen tänne Suomeen: valituksi ei pyritäkään tulemaan omalla erinomaisuudella. Vaan sillä, montako luurankoa onnistutaan vastustajan kaapista löytämään!

Vierailin äskettäin myös Jussi Halla-ahon blogilla. Hänellä on siellä valmiiksi lanseerattuna termi brytky – jonka ennustan lähiaikoina kuluvan kansan suussa. Sopinee toivoa (otan tätä toivoessani tietoisen riskin joutua kerettiläisenä kivitetyksi) ettei sen kanssa käy samoin, kuin etukäteen itsevarmoille ruotsalaisille Den glider in -sävelmänsä kanssa.

Ellen ihan väärin muista, eräs nimeltä mainitsematon suomenruotsalainen kirjailija -ja elokuvamoguli ilmoitti viime presidentin vaaleissa ”agendakseen” vastajytkyn; ilmeisesti tuoreessa muistissa olevan Perussuomalaisten jytkyn säikäyttämänä.

Toistaiseksi kukaan ei vielä ole huomannut varata tulevien EU-vaalien agendakseen vastabrytkyä. Mutta ehkä se sieltä vielä tulee. Saattaa muuten olla niinkin, että tuo vanhojen puolueiden kiihkoileva brändäys sataa kuin sataakin loppujen lopuksi Perussuomalaisten laariin!

45. Henuhe suomenruotsalainen

”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.” (Ps. 127:1-2)

Minäkö muka kieliriidan lietsoja? Enkä ole! Mutta mielestäni kissaa olisi hyvä pitää pöydällä niin kauan, että kaikki ehtivät muodostaa käsityksensä siitä, mitenkä siihen tulisi suhtautua. Kun kerran samassa veneessä ollaan. Ja kyllä, jonkinlaiseksi kielipoliittiseksi manifestiksi tätä voi kutsua, jos joku niin tahtoo.

Sinuhe egyptiläinen toimii innoittajana sikäli, että päätyi muunneltuna tämän postauksen otsikoksi. Tuon teoksen kokoinen oli mitoiltaan ja muodoltaan se aukko, joka allekirjoittaneen sivistyksessä aivan viime päiviin asti oli. Aukkoja toki löytyy enemmänkin. Ehkäpä voitaisi jopa sanoa kysymyksessä olevan suoranainen musta aukko; kun puuttuu sivistys – ainakin koulusellainen – lähes kokonaan. Oli niin tai näin, Nasse-setää lainaten, on tämä kuitenkin ihan ”kliffaa hei”, ja onpahan tätänykyä edes yhtä aukkoa vähemmän.

Meillä suomalaisilla ei nyt taaskaan näyttäisi mikään menevän oikein kunnolla putkeen. Kun jääkiekossa jäi mitali kokonaan saamatta ja euroviisuissakin palattiin perinteiselle paikalle jumbosijan tuntumaan. Eikä vähiten – näin uskon – sen vuoksi että loppuun oli lisätty provosoiva suudelma, hyi olkoon! Olisi kukaties saattanut muutamalla pykälällä sijoitus nousta, jos se olisi ymmärretty edes jättää pois. Joku raja se pitää nimittäin olla kerjätessäkin: Että muistaa ottaa ehjän säkin mukaan, eikä mene kahta kertaa samaan taloon.

Että mitenkä tuo kerjäysjuttu liittyy tähän? No, eipä juuri mitenkään.

Mutta pitikö niiden ruotsalaisten vielä mennä voittamaan kultaa kiekossa! Tämä on enemmän kuin huutava vääryys! Ruotsalaisia on toistuvasti nimitetty meidän rakkaiksi vihollisiksemme. Eiköhän karu tosiasia ole se, että rakkaita he ovat siinä – ja vain siinä – tapauksessa jos suostuvat häviämään meille sekä finnkampin kaikilla sektoreilla, että jääkiekon finaalissa. Tai muuten vain pärjäävät meitä huonommin.

Mitä tulee erilaisiin lempiaiheisiin, kuten edellä mainittu viha-rakkaussuhteemme Ruotsiin, on allekirjoittaneella – tämän paikallisen kielikylvyn lisäksi – ainakin yksi lempiantisankari, joka on aikaisemminkin tullut mainittua. Nimittäin uusateisti Richard Dawkins, mutta jonka edesottamuksista ei tässä kontekstissa tällä kertaa sen kummempaa. Todettakoon vain, että hänen mikroskooppinsa on edelleen niin samea, ettei sillä löydä vieläkään merkkejä Jumalasta. Herää epäilys, onko siinä linssejä lainkaan.

Otsikon syvällisempi sanoma ei aivan ensimmäisellä yrittämällä välttämättä avaudu tilapäisasukkaalle, kauttakulkumatkaajasta puhumattakaan. Pesunkestävälle pietarsaarelaiselle se sen sijaan on jonkinlainen klassikkoirvailu paikallisesta ”jeppisdialektista.” Aikoinaan olen pelkkää jääräpäisyyttäni tehnyt päätöksen – joka tosin ei ole täysin pitänyt, olen jopa istunut lakisääteiset viikot kielikursseilla; mutta Ruotsissa! – että en halua oppia lainkaan puhumaan ruotsia, jos se ei tuon paremmin aitoa ruotsin kieltä muistuta.

Se taas, onko tuo irvailu opettelemattomuuspäätöksineen ollut loppujen lopuksi niin kovin fiksua, jääköön itsekunkin arvioitavaksi. Tehtäköön kuitenkin selväksi, ettei minulla ole sinänsä mitään ruotsinkielisiä vastaan. Onhan meillä perhepiirissä paljonkin ruotsia äidinkielenään puhuvia. Yksi velipojistani tuli sen verran ruotsalaiseksi sotalapseuden seurauksena, ettei ole muuttanut lainkaan koto-Suomeen. Kävi muistaakseni lähestulkoon vain armeijan täällä; Ruotsi veti pidemmän korren!

Murteista voidaan sanoa, pietarsaarenseudun puolustukseksi, että löytyy sitä täältä Suomesta ja muualta maailmasta, jopa Ruotsistakin sellaisia murteita joita voisi kummastella, onko tuo ymmärrettävää puhetta lainkaan, vaiko peräti kurkkutauti.

Speden performansseista toinenkin, Näköradiomiehen ihmeelliset siekailut -tulee nimensä johdosta hakematta mieleeni paikallista lukiofarssia seuratessani. Nimestä juonnettuna voisi hyvällä syyllä sanoa koko maata kattavasti, mutta erityisesti tällä seudulla selvästi nähtävissä olevan sosiaalinen tilaus versiolle: RKP:n ihmeellinen siekailemattomuus. Suoritin hutkivaa journalismia Wikipediasta. Muun muassa äänestysprosenteista, mutta erityisesti siekailu -sanasta. Sen sanotaan olevan synonyymi arkailulle, empimiselle, epäröimiselle, horjumiselle, kainostelulle, kursailulle, ujostelulle, viivyttelylle ja vitkastelulle.

Mikään noista ei kuitenkaan sovi kuvaamaan sitä, sanoisinko raivoa, jolla RKP ajaa omaa etuaan täällä Pietarsaaressa. Samaisen journalistisen mission yhteydessä päädyin myöskin siihen johtopäätökseen, etteivät ehkä kaikki suomenruotsalaisetkaan välttämättä äänestä rkp:ta. Ihan vain Ojalan, tai mikälie -laskuopin siivittämänä vertaillen Wikipedian ilmoittamaa ruotsinkielisten prosentuaalista osuutta kansasta. Kuin myös RKP:n vaaleissa saamaa äänimäärää prosenteissa. Saatan tietysti olla johtopäätökseni kanssa väärässäkin.

Hämmästyttävintähän tässä kaikessa on kuitenkin se, kuten niin monesti on tullut mainittua, että molemmat mainitut prosentit mahtuvat noin yhden käden sormiin. Mutta silti heillä on aina vähintään kaksi ministeriä hallituksessa! Taitaa olla ainakin minulle jotain ikuiseksi arvoitukseksi jäävää korkeampaa (vaali?)matematiikkaa!

Jos joku elää siinä illuusiossa että kieliriita tällä seudulla on kuollut ja kuopattu, niin mikäpä siinä, jos se tekee sinut onnelliseksi. Itse uskoisin kuitenkin lähempänä totuutta olevan, etteivät suomenkieliset enää jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan ja elävät jonkilaisessa flegmaattisessa EVVK-apatiassa.

En lainkaan hämmästyisi, jos sairaalamiljöö yhä vieläkin olisi erityisen valaiseva esimerkki siitä, etteivät asetelmat sittenkään ole juuri muuttuneet. Eihän ole pitkäkään aika siitä, kun umpisuomalainen perhe valitti saaneensa epikriisiselvityksen ruotsiksi! Takavuosilta mieleen muistuu maininta hallitsevasta ”hurrimafiasta”, joka estää suomenkielisten etenemisen, tai ainakin hankaloittaa sitä.

Nyt täällä sitten väännetään kättä siitä voidaanko suomenkielisiä päästää gymnasiumiin. Pallo näyttäisi näin asiaan tarkemmin vihkiytymättömän silmin pomppivan RKP:n ja enemmän tai vähemmän jäävättyjen suomenkielisten päättäjien välillä. Saattaa jäävättynä tosin olla jokunen ruotsinkielinenkin. Sopii kai kuitenkin toivoa, että pallo löytää paikkansa ennen lopullista puhkeamista?

Lohdullista tässäkin farssissa, tai siitä huolimatta näin meidän suomenkielisten kannalta on se, että myös me voimme turvallisin mielin omaksua Nokian seurakuntakeskuksen banderollissa olleen tekstin: ”Taivas varjelee tulee mitä tulee.” Sanon olleen siksi, että viimeisten tietojen mukaan tuo juliste oli liian hyvää, saadakseen jäädä, ja se on tuhopoltettu. Toivottavasti laittavat uuden.

Olkoon vaikkapa niinkin, että meidän suomenkielisten osuus vielä tästä nykyisestäkin edelleen pienenee, niin ei hätää. Sittenhän me vasta olemmekin täällä niin kuin herran kukkarossa! Sillä kaikkien tiedossahan on, että RKP on kautta aikojen hyvinkin voimakkaasti profiloitunut erilaisten vähemmistöjen oikeuksien puolustajana!

Toisaalta, jos vähemmistöjen oikeudet ovat priorisoinnissa suorastaan hellyttävän huolenpidon kohteena, niin miksi tällä seudulla opetetaan maahanmuuttajille ruotsia, tai edes suomea? Sehän on eräänlaista henkistä väkivaltaa! Eikö pitäisi ensisijaisesti taistella vaikkapa Somalin kielen saattamisesta yhdeksi Suomen virallisista kielistä?

Miksi pakottaa heitä opettelemaan vierasta kieltä? Meidänhän pitäisi tässä monikulttuurisuushuumassa päinvastoin pyrkiä tekemään Suomesta varmuuden vuoksi virallisesti vähintään kymmenkielinen, että kaikki tänne tulevat tuntisivat olonsa kotoisaksi!

Todellisuus on tarua ihmeellisempi, kuten sanonta kuuluu. Se on nähty ja koettu omakohtaisesti, etteivät edes ruotsalaiset Ruotsissa ole niin kiihkeitä kielensä perään kuin RKP täällä Suomessa. Jumala sekoitti aikoinaan kielet, ja Hänellä oli siihen syynsä. Jos joku maailman kielistä tulee olemaan yhteinen kieli, niin se on heprea. Nämä meidän molemmat viralliset kielemme ovat sen verran marginaalisia, vaikka otetaan mukaan länsinaapurikin, ettei niistä tule koskaan yleismaailmallisia, näin uskallan sanoa.

Joten RELAX RKP! Ei tarvitse koko ajan painaa paniikkinappulaa! Tuosta banderollin sanomasta riittää kyllä teillekin ammentamista. Eikä teitä olla kenenkään toimesta täältä sukupuuttoon hävittämässä.