”Mihin siis vertaisin tämän sukupolven ihmisiä? Millaisia he ovat? He ovat kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.’ Johannes Kastaja on tullut, hän ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: ’Hänessä on paha henki.’ Ihmisen Poika on tullut, hän syö ja juo, ja te sanotte: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!’” (Luuk. 7:31-34)
Tulin tässä tehneeksi sen mykän synnin että liityin uudestaan, pitkähkön tauon jälkeen Twitteriin: https://twitter.com/talepani. Lähinnä, kuten siellä esittelyssäni totean, monitoroidakseni miten makaa sellainen poliittinen maailma jossa tapahtuma toisensa jälkeen on laitettava kategoriaan: Eihän siinä näin pitänyt – kaiken järjen ja asiantuntijalausuntojen mukaan – mitenkään voida käydä!
Mielenkiintoa lisää huomattavasti, jos tai kun asioita tarkastelee raamatullisten linssien läpi.
Niin, ja mitä vielä noihin synteihin yleisemmin tulee: Tunnustan vielä senkin (joka saattaa jo nyky-tulkintojen mukaan kuulua niihin anteeksiantamattomiin), että juurikin, ja lähes yksinomaan Trumpin seuraamisen takia päädyin nykyiseen ”Twitter-herätykseeni.”
Mutta mennäkseni noihin monitoroinnin tässä vasta melko lyhyessä ajassa antamiin vaikutelmiin. Jos nyt vaikka edetään pienemmästä suurempaan. Ikäänkuin myrskystä vesilasissa astetta suurempaan kuohuun.
Parhaillaan Juha Sipilän ympärillä käytävä – noitavainoon verrattavissa oleva kihinä alkaa saada jo farssin piirteitä. Samaan aikaan kun Suomi-Neito korisee hukkumaisillaan kurkkuaan myöten suossa! Herääkin kysymys: Onkohan tässä kaikessa nyt pohjimmiltaan kyse siitä, että kun – huolimatta vuosikymmeniä jatkuneesta valistamisesta, kansa (sekin!) kuitenkin meni tekemään sen anteeksiantamattoman synnin, että valitsi väärin – oppositio ja media on jonkinlaisessa psykoosissa eikä millään saa parkua toppaamaan. Ellei jollekin saada edes jotenkin kostettua?
Pitkähkön tauon jälkeen nähtiin jälleen itse Ruben Stiller isännöimässä Pressiklubia. Aiheena, mikäs muu kuin: Sipilä – Ajojahdin uhri? Poimin sieltä viestintäkonsultti Harri Saukkomaan toteamuksen: ”Ne jotka ovat parikymmentä vuotta viruneet eduskunnassa, osaavat käyttää mediaa hyväkseen.”
Lopputulemaksi voitanee sanoa: Sipilän heikkoutena – sen lisäksi että hän tulee politiikan ulkopuolelta – tuntuisi olevan se, ettei hän osaa käyttää mediaa!
Kaikille lienee tuttua Stubbin ahkera twiittailu, jonka irvailemiseen olen itsekin syyllistynyt. Nykytietämyksellä on ihan pakko todeta että mieshän on ollut edelläkävijä median käytössä! Hänen twiittailunsa kuuluu kuitenkin nappulaliigaan Trumpin vastaavaan verrattuna. Kuten myös tietysti koko Suomi USA:han verrattuna.
Olisikohan niinkin, että me suomalaiset olemme sen verran perässähiihtäjiä, ettei meillä edelläkävijöistä tykätä?
Heh, mutta hassuahan tässä – sanoisinko globaalissa tragikomediassa – on se, että kun täällä meillä media-osaamisen puute Juha Sipilän kohdalla koetaan ongelmaksi. Niin rapakon takana, Trumpin kohdalla, asia näyttäisi olevan päinvastoin. Hänellä kun tuntuisi olevan median käyttötaito niin hyvin hyppysissä, että on kohta saanut (hieman kärjistäen) jo pelkällä twiittailulla – josta häntä yksi ja toinen haluaisi hillitä – enemmän aikaan kuin edeltäjänsä kahdeksassa virkavuodessa. Eikä mies ole edes vielä virallisesti astunut virkaansa!
Niin, ja eikös se niinkin ollut että myös tämä juuri Yhdysvaltain presidentiksi valittu Donald Trump tulee politiikan ulkopuolelta?!
Mitä sitten tuohon poliittiseen ”kihinään” laajemmin (ja myös vakavammin) tulee: vielä valtavampaa se takuuvarmasti on USA:ssa. Toivoa sopii että kansakunta, jolle aseenkanto-oikeus tuntuisi olevan tärkein asia maailmassa, pysyy maltillisena eikä tee mitään radikaalia. Toivoa sopii myös, että some kuitenkin, kaikista negatiivisista vaikutuksistaan huolimatta toimii myös eräänlaisena paineen tasaajana. Sillä ajatuksella että ”haukkuva koira ei pure”, kuten sanonta kuuluu.
Hassua, jopa lähes hirtehishumoristista on sekin, jonka olen toisessakin yhteydessä todennut, että tämä valhetta enemmän kuin totuutta rakastava maailma niin kiihkeästi vaatii poliitikoilta toden puhumista.
Sain joululahjaksi Laura ja Saska Saarikosken kirjoittaman kirjan: Trump Mies Kuin Amerikka. Hyvä kirja, kiitos joulupukille!
Se taisi olla siinä kirjassa (mutta ihan varma en ole), jossa oli tämä hyvä ja osuva määritelmä median dilemmasta Trumpiin liittyen, ja johon on hyvä lopettaa: ”Media ottaa miehen puheet kirjaimellisesti, mutta ei ota miestä tosissaan. Kannattajat eivät ota miehen puheita kirjaimellisesti, mutta ottavat miehen tosissaan.”
siasia on, että yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Mitäpä sitten puhuvatkaan kuvat, joissa on sanojakin mukana. Ystävämme Richard Dawkins (Sattuma, Luonnonvalinta ja Itsekäs Geeni -asetelman ”isä”) on lanseerannut termin meemi. Joten liitän mukaan pari Obama -aiheista sellaista.
Kaikuja periferiasta 