”Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: ”Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa” – te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu – sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: ”Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon”.” (Jaak. 4:13-15)
Niille kansalaisille jotka eivät ole ihan äsken syntyneitä, lienee tuttu takavuosina radiosta keskipäivällä tullut sanomalehtikatsauksen mantra: ”Ei syytä huoleen kirjoittaa Maakansa, ja lehti jatkaa.” Ihan tarkkaan en tiedä, oliko tuo tehty veitikka silmäkulmassa; vaiko ihan oikeasti lohduttamaan ja muistuttamaan kansaa siitä että hyvin menee, kaikesta huolimatta. Luultavasti vähän molempia.
Niin, ja tämä siis viittaa aikakauteen jossa Maalaisliitto oli presidenttipuolue; valtaoikeuksia ei vielä oltu radikaalisti karsittu, ja presidentit olivat Kekkosia.
Maalaisliitto on sittemmin transformoitunut Suomen Keskustaksi ja Maakansa Suomenmaaksi, joten vaalivoittajan oikeutuksella mantra jatkunee muodossa: Ei syytä huoleen kirjoittaa Suomenmaa, ja lehti jatkaa…?
Vaalit ovat siis ohi, ja uutta ”pelastuspartiota” ollaan kuumeisesti kokoamassa. Onnitteluni voittajille!
Koska sekä Sipilä että Soini ovat molemmat profiloituneet – jos nyt ei ihan jumalisiksi – niin ainakin uskonnollisiksi, eiköhän otsikko ole jokseenkin oikeutettu. Tekisipä melkein mieleni sanoa että enemmänkin kuin oikeutettu!
Sipilän ongelmana (otsikossa mainitun lisäksi) tosin on: – Jos Putinin Venäjä, Ruotsin parhaillaan jatkojytkyn traumatisoimana itkupotkuraivarissa rypevä media, ja suomalainen, sinipunavihreässä kuplassa hyperventiloiva kulttuurieliitti, (Suomen mediasta puhumattakaan), suovat – minä kokoan hallituksen. Jopa – kuolemaa halveksien – sellaisen jossa Perussuomalaiset ovat mukana. Joten tsemppiä!
Niin, ja tasapuolisuuden nimissä myöskin osanottoni hävinneille. Sikäli kuin heitä tässä nykyisessä poliittisessa kulttuurissa ylipäätään on. Sillä eiköhän ainakin julkisuuteen profiloiduta mieluusti; jos ei ihan voittajina, niin ainakin torjuntavoittajina. Tällöin pienenee riski leimautua huonoksi häviäjäksi. Eikä kai kukaan nyt ketään nimittelisi huonoksi torjuntavoittajaksi!? Se, miten paljon olkapäätä vasten tapahtuvaa nyyhkytystä kulloinenkin ”torjuntavoitto” kussakin puolueessa sisäisesti aiheuttaa, on toisen tarinan aihe.
Mutta mitä tuohon pelastuspartioon tulee; aikaa ei ole hukattavaksi: Suomi-neito sinnittelee jo sen verran syvissä vesissä, että pää ulottuu pinnalle vain tuulisena päivänä aallonpohjassa; ja hengitys onnistuu enää ruokopillin kautta. Poliittisesti korrekti ehdoton mantra on sekin, että ”Venäjä ei ole Suomelle minkäänlainen sotilaallinen uhka.” Eikä mikään muukaan uhka. Mitä nyt on saattanut esittää kainon ystävällisiä opetuksen sanoja ja skenaaroita Natoon liittymisen vaaroista.
Jos ja kun Sipilä kuitenkin aikanaan onnistuu vaalitulosta kunnioittavan hallituksen muodostamisessa; asioista huonommin perillä oleva voisi sen perusteella heittää kylmää vettä puolustusyhteistyöstä Ruotsin kanssa haikailevien niskaan. Sillä uutena kauhuskenaariona saattaisi olla (siinä täysin hypoteettisessa kriisitilanteessa jossa Igor ampuisi idästä), että vaalitulokseen kataantunut Sven-Olof ampuisi selkään lännestä.
Kaikuja periferiasta 