90. Panem Et Circenses

”Minun kansani käskijät ovat lapsia, ja naiset sitä hallitsevat. Kansani, sinun johtajasi ovat eksyttäjiä, he ovat hämmentäneet sinun polkujesi suunnan.” Jesaja 3:12

Wikipedia kertoo otsikon olevan ”latinankielinen lentävä lause, joka suomeksi tarkoittaa ”leipää ja sirkushuveja”. Lausahdus on peräisin satiirirunoilijalta Juvenalikselta, jonka mukaan Rooman kansalla oli ollut kerran valta käsissään, mutta keisarikaudella se oli luopunut poliittisista oikeuksistaan ja vaati itselleen enää vain ilmaista viljaa ja sirkushuveja.”

Olen havaitsevinani yhtäläisyyksiä tuon ajan Rooman, -ja tämän ajan Suomen kansan vallasta ja vaatimuksista. Olisin kuitenkin mielelläni väärässä. Voitanee sekin kuitenkin sanoa, ilman että kovin paljoa syyllistyy muunnellun totuuden kertomiseen, että sirkushuvien järjestämisessä hallitus itse on kunnostautunut melko hyvin. Jopa niin hyvin (vain yhden, mutta ehkä mehevimmän) esimerkin mainitakseni, että opposition edustaja joutuu, Kokoomuksen kansanedustaja Heikki Auton suulla kyselytunnilla kysymään: ”tarvitaanko täällä oppositiota ollenkaan, kun hallitus omia esityksiään niin raivopäisesti vastustaa?” Niin, siinäpä vasta kysymys.

Tulin tässä muuten tehneeksi jo toisen mykän synnin: (Edellinen: 75. Heil Hypocrisy. Nyt tosin toisin päin, käänteisesti), että poistuin Twitteristä! Tällä kertaa lakkautin koko Twitter tilini. Johon menetin pikkuhiljaa mielenkiintoni, kun siitä tuli niin mahtava tekijä, että saattoi itsensä USA:n presidentin potkaista pois alustaltaan. Ja minä kun olin liittynyt siihen (sanon tämän kuolemaa halveksien) juuri Trumpin ansiosta! Jo joku vuosi aikaisemmin tuo sama poistaminen tuli tehtyä Facebook-tilille, enkä ole katunut hetkeäkään. Twitterissä esiin nousseesta termistä ”varjobannaus” en tiedä. Mutta (saatan olla vainoharhainen) sanon, että jonkinlainen ”varjojarrutus” on minun tililläni hyvinkin saattanut olla käytössä.

Mainittakoon (edelleen Wikipediaa siteeraten tässä tasa-arvon nimeen vannovassa ajassa) että ”toimitusjohtaja Dorseyn mukaan Twitterin henkilöstössä vasemmistolaisuus on niin voimakasta, että oikeistolaiset eivät uskalla enää ilmaista mielipiteitään työpaikalla.” Veikko Vennamo teki aikanaan tutuksi moton: ”Rötösherrat kuriin.” Jospa tuo nykyisin on kääntynyt päälaelleen siten, että nykyisin juurikin rötösherrat ovat vallassa ja mottona: Toisin (lue=väärin) ajattelijat kuriin! Koskaan en ole saanut edes muistutusta, saatikka muuta kurinpalautusta, mutta kuitenkin: Dorsey ”pitäköön tunkkinsa!”

Raamatussa meitä opetetaan välttämään liiallista itsevarmuutta ja sanomaan: ”jos Jumala suo, niin minä teen tämän tai tuon”. Somemaailmaan vietynä tuo taitaisi kuulua: Jos Zuckerberg, Dorsey, ja mitä näitä nyt on (tai ehkäpä se loppujen lopuksi on kuin onkin kunkin maan ISOVELI) suo, niin…

Jokaiselle, tai ainakin suurimmalle osalle lienee tuttu sanonta: ”Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”. Josta tuo kahden hiiren (vai lienevätkö rottia) keskustelu on mitä oivallisin esimerkki! Siinä taitaa olla kahteen lauseeseen puettuna koko tämän Korona-kupletin juoni. Sillä niin nopeasti, ja ilman kunnollista testausta tuotiin rokotteet käyttöön, että hiiret pääsivät kuin koira veräjästä, kun saatiin lupa kokeilla ihmisillä ilman minkäänlaista vastuuta! Tunnettu tosiasia lienee se, että vuosien 2009-2010 aikana riehuneen Sikainfluenssapandemian aikana annettu rokote vedettiin pois paljon vähempien tai harvempien haittojen vuoksi, kuin mitä nykyisen Koronapandemian rokotteet ovat aiheuttaneet, mutta silti koe jatkuu.

Luovutin taannoin työpaikkalääkärin kehoituksesta, kuin myös melko itsekkäistäkin syistä, verta niin kauan, kunnes ikää tuli niin paljon, etteivät enää antaneet luovuttaa. Itsekkäistä siinä mielessä, että hemoglobiiniarvoni tuppasi nousemaan (liekö sukuvika) liian korkeaksi. Ja luontevampaa kuin veren ohentaminen, oli sen säännöllinen luovuttaminen. SPR:n toimipisteessä oli tuolloin ”huoneentaulu” jossa valokuvan kera esiteltiin ainakin ”100 -veriset”. Joka tarkoitti että kyseinen henkilö oli luovuttanut verta yli sata kertaa. Itselleni ei ehtinyt tulla muutamaa kymmentä kertaa enempää. En muista oliko yli viisikymmentä, enkä löydä mistään tietoja voidakseni tarkistaa. Oli kuitenkin matemaattinen mahdottomuus minun kohdallani päästä 100 -verikseksi, koska luovutuskertojen välillä on oltava kolme kuukautta. Tuolloin alussa luovuttamiseen oikeuttava ikäraja oli alle 65 vuotta, joka sittemmin muistaaksen nostettiin seitsemään kymmeneen. Tulipa tuosta mieleeni että kukaties 100-piikkiset ovat seuraava SPR:n huoneentaulussa poseeraava ryhmä, jos homma jatkuu, kuten se näyttäisi jatkuvan: Eli ei loppua näkyvissä sen paremmin pandemialle, kuin rokotuskerroillekaan! Jumala meitä siitä kuitenkin varjelkoon!

Todettakoon tässä yhteydessä että sekä minut, että vaimoni on rokotettu kahteen kertaan. Joten mitenkään varsinaisia ”rokotevastaisia” tai ”kulkutautimyönteisiä” emme ole. Emme myöskään ”salaliittoteoreetikoita” (tulikohan tuossa nyt kaikki leimat lueteltua), joskaan emme nyt varsinaisin halleluja -huudoin ole rokotteisiin asennoituneet. Paremminkin ”rauhan takia”, kuten eräs naapurimme totesi palautettuani erään esineen, – jonka olin pihasiivouksen yhteydessä vienyt talliin – entiselle paikalleen pihassa. Se kun uhkasi nousta ainakin myrskyksi vesilasiin!

Rauhan takia on tosi hyvä ilmaus! Sillä eipä paljon puuttunut, tämän koronaruljanssin alkumetreillä, etteikö meitä yli 7 -kymppisiä velvoitettu (ennen rokotteita), kuten Raamatun spitaalisia: kulkemaan pitkin sivukujia ja seinänvierustoja (oma lisäykseni), ja ”käyttämään repaleisia vaatteita, pitämään hiuksensa hajallaan ja kasvojensa alaosa peitettynä sekä huutamaan: Saastainen, saastainen!” Me kun olimme tuolloin osa varsinaista riskiryhmää, ellemme peräti olleet se varsinainen riskiryhmä!

81. Katoamaton kansanperinne

”Matkalaulu; Salomon virsi. Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen
rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.” (Ps. 127:1-2)

 

Ensin jokunen ajatus vielä tämän kertaisesta ”kirjallisuusmatineasta.” On kirjoja, joita ei tahdo malttaa laskea käsistään, kun on päässyt alkuun. Ja sitten on niitä joiden kanssa ei millään tahdo päästä etenemään. Saatikka että saisi kokonaan luettua. Eräänkin kirjan – jonka lukemista kyllä yritin, ja pääsin jopa, noin viisisataasivuisen opuksen sivulle 134 – kohdalla mieleen nousi Jope Ruonansuun repliikki: ”Onko pakko jos ei taho?” Ja päätin ettei ole. Vain poliittinen korrektiuteni estää mainitsemasta kirjan nimeä. Jäi siis sen kokoinen aukko sivistykseen.

Berlin Alexanderplatz tuossa odottaa vuoroaan, enkä tiedä tulenko lukeneeksi. Sillä eiköhän tuo tullut menneiden vuosien TV-sarjana tutuksi. Tosin on tuttua sekin, ettei mikään toteutus tee täyttä oikeutta alkuperäisversiolle. Kirja ansaitsee kuitenkin maininnan jo senkin vuoksi, koska olemme tällä kertaa sen verran saksalaisten ympäröiminä, että tuntuu lähes siltä kuin tuo olisi osoitteemme.

Kaksi ei vaihdu. Näin saattaisi kuulua takavuosien sinappimainoksen vapaamuotoinen ”referaatti” politiikkaan siirrettynä. Toinen on…: vaatii lyhyen referoinnin klassikosta, jossa saksalainen, amerikkalainen ja suomalainen; toisen maailmansodan jälkeen, rehvastelivat maidensa lääketieteellisillä saavutuksilla. Ja jossa suomalainen (tietysti) veti pisteet kotiin: ”Kun meidän poikamme palasivat sodasta päättöminä, kirurgimme tekivät heille puusta päät: ja he ovat nykyisin kaikki hallituksessa.”

Kiinnitin Twitter -tiliini twiitin, jossa muistellaan kaiholla aikaa, jolloin presidentit vielä olivat Kekkosia. Siihen voisi hyvinkin vielä lisätä: ja presidenttejä!
Kekkosen aikaa voisi muistella vaikkapa jatkuvuuden aikana. Yhden – mahdollisesti lievähköksi sora-ääneksikin tulkittavissa olevan – määritelmän muistan tuostakin kaudesta tosin kuulleeni. Ajalta jolloin vihapuhe-termiä ei vielä oltu edes keksitty, vihapuhepoliiseista puhumattakaan: ”Urho ensimmäinen yhä.”

Niin se taitaa olla, mitä kansanperinteeseen tulee, että ainakin noista sota-ajoista lähtien puupäät ovat istuneet hallituksissa. Siis jos kysymme kulloiseltakin oppositiolta. Sillähän ei ole kovinkaan suurta merkitystä, että käytännössä osat saattavat vaihtua sykleissä: tämän päivän oppositio on eilispäivän hallitus. Ja kääntäen taas tulevaisuudessa. Ehdokkaatkin valtaosin samat. Koska äänestävän kansan poliittinen muisti on tunnetusti äärettömän lyhyt. Joka tapauksessa edelleen taitaa olla niin, että ”kooma” kiehtoo eniten. Nukkuvat jatkavat vaalikaudesta toiseen suurimpana puolueena.

Katoamatonta kansanperinnettä alkaa jo nykyisin myös olla Paavo Väyrysen ehdokkuus Suomen presidentinvaaleissa. Elikkä se toinen ”referaatti”, vaihtumattomuus-sarjassamme: Toinen on… Ellen juuri nyt – sattuneesta syystä – olisi jopa riipaisevan tietoinen ihmisen katoavaisuudesta: saattaisin erehtyä luulemaan, että – olivatpa äänestysprosentit ja olosuhteet mitkä tahansa: kaikissa tulevissa Suomen presidentinvaaleissa täältä ikuisuuteen – yksi takuuvarmasti ehdokkaana esiintyvä olisi juurikin hän.

77. Hästäk-kulttuuri ja Kosminen tomppeli

”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.” (2. Piet. 5:8-9)

 

Ehkä on syytä vähän avata taas jo näinkin pitkään jatkuneen ”monitoroinnin” mukanaan tuomia, ajoittain hyvinkin vivahteikkaita, ja jopa jänniäkin väristyksiä ja tuntemuksia.

Aloittaessani nykyistä ristiretkeäni somen ihmeelliseen maailmaan, kuulin eräänlaisena evästyksenä sellaisenkin maininnan Twitteristä, että se on eliitin temmellyskenttä. Ja toden totta: kun kärkinimeksi ja eräänlaiseksi ”His Master’s Tweet” -hahmoksi nousee: ei enempää eikä vähempää, kuin itse USA:n presidentti Donald Trump: Voisiko se tästä enää sen elitistisemmäksi mennäkään!?

Tuskinpa vaan. Ja Trump nyt ei takuuvarmasti ainakaan jätä ketään kylmäksi. Päinvastoin! Mikä merkillisintä: kuumimmat antitrumpistit (ihan globaalistikin) tuntuisivat edelleen käyvän USA:n presidentinvaalikampanjaa: odottaen yhä Hillary Clintonin tulevan valituksi!

Tarkoitus oli, kuten Twitter esittelyssäni (taas itseäni toistaen) totean; oikeastaan vain ikäänkuin varjona varjoissa tarkkailla: Ja olla sen kummemmin kommentoimatta tai uudelleen twiittaamatta. No, ihan niinhän se ei sitten kuitenkaan ole mennyt. Vaan yksi asia johti toiseen (aivan kuten myös oheisen kuvan luolassa asuvalla epäonnisella, israelilaisten tuotteiden boikotoimiseen ryhtyneellä perheellä). Ja huomaan kovaa vauhtia ajautuvani suorastaan hästäk-kulttuurin suurkuluttajaksi.

Takavuosien Pekka Puupää -elokuvien hahmon, eli Pätkän (Martti ”Masa” Elis Niemi) tunnetuksi tekemä lentävä lause ”asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta…”, tuli kyllä mieleen kun törmäsin Joel Kontisen kirjoitukseen, jossa mainittiin Ristin Voiton sivuilla ollut kirjoitus: ”luomiskertomus kuvaa maailman Jumalan itselleen rakentamana kosmisena temppelinä.” Toki tuttu on myös Raamatussa toisaalla, toisessa (ei kylläkään sen vakavampaan kuin syömiseen liittyvässä)
kontekstissa todettu:

”Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.” (Room. 14:4)

Uskallan kuitenkin ihmetellä hengellisen syntymäkotini (Helluntaiherätys, jonka pää-äänenkannattaja Ristin Voitto -lehti on, tai ainakin oli ennen) kehitystä, kun ymmärtääkseni, isäntä meillä pitäisi oleman sama, ja kyse on huomattavasti syömistä vakavammasta asiasta (ainakin kun pidetään mielessä, että ”yksi asia johtaa toiseen…”): Ollaanko siellä jo kenties hurahdettu, vaiko vasta kovaa vauhtia hurahtamassa kosmisiksi tomppeleiksi?

Raamattu-aiheista aivovoimistelua edelleen jatkaakseni: meille jokaiselle taitaa olla tutut, itsensä Jeesuksen sanomat, avioliittoon liittyvät sanat: ”Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Mark. 10:9) Genesis kertoo myös Baabelin kielten sekoituksesta, jonka johdosta ihmiset lakkasivat puhumasta yhtä yhteistä kieltä ja yhteinen tornihanke kuivui kokoon.

En ole profeetta, enkä profeetan oppilas. Enkä näinollen yritä väittää, että Raamattu jossain kohtaa sanoisi: minkä Jumala on hajoittanut, sitä älköön ihminen yhdistäkö. Toisaalta, kyllä tuollekin ajatukselle saattaisi jossain määrin antaa tukea Joosuan langettama vala Jerikon valloituksen jälkeen: ”Kirottu olkoon Herran edessä se mies, joka ryhtyy rakentamaan tätä Jerikon kaupunkia. Sen perustuksen laskemisesta hän menettäköön esikoisensa ja sen porttien pystyttämisestä nuorimpansa.” (Joos. 6:26)

Uskon kuitenkin siihen että Jumalalla on ollut, ja on edelleen tuohon kielten sekoittamiseen ja ihmiskunnan muokkamiseen sitä kautta eri kansakunniksi, hyvät ja tarkoituksen mukaiset syyt.
Joten tästä näkövinkkelistä katsottuna en ole ollenkaan varma että tätä nykyistä globalistista puuhastelua kansallisten valtioiden rajojen, ja kansallisten identiteettien haihduttamisineen, jopa yhteinen kieli -hankkeineen, katsotaan niin sanotusti hyvällä silmällä.

Ken elää, hän näkee. Kaikki siis näyttää menevän juuri päinvastaiseen suuntaan, kuin mitä Jumala sanassaan on tahtonut tai tarkoittanut. Mutta kuitenkin: ”niin kuin on kirjoitettu.” On tullut aikaisemminkin todettua, että ihmistä on aivan alusta asti eniten kiinnostanut juurikin se, mikä on kiellettyä. Jota tukemaan sopii oheinen poiminta Jani Heikkisen toimittamasta kirjasta nimeltä: Ajatusten Aarteita.

”Aatami oli vain inhimillinen – ja vain se selittää kaiken. Hän ei syönyt omenaa omenan vuoksi, vaan siksi että se oli kielletty. Jos käärme olisi kielletty, hän olisi syönyt sen.” (Mark Twain)

75. Heil Hypocrisy

”Mihin siis vertaisin tämän sukupolven ihmisiä? Millaisia he ovat? He ovat kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: ’Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.’ Johannes Kastaja on tullut, hän ei syö leipää eikä juo viiniä, ja te sanotte: ’Hänessä on paha henki.’ Ihmisen Poika on tullut, hän syö ja juo, ja te sanotte: ’Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja syntisten ystävä!’” (Luuk. 7:31-34)

 
Tulin tässä tehneeksi sen mykän synnin että liityin uudestaan, pitkähkön tauon jälkeen Twitteriin: https://twitter.com/talepani. Lähinnä, kuten siellä esittelyssäni totean, monitoroidakseni miten makaa sellainen poliittinen maailma jossa tapahtuma toisensa jälkeen on laitettava kategoriaan: Eihän siinä näin pitänyt – kaiken järjen ja asiantuntijalausuntojen mukaan – mitenkään voida käydä!

Mielenkiintoa lisää huomattavasti, jos tai kun asioita tarkastelee raamatullisten linssien läpi.

Niin, ja mitä vielä noihin synteihin yleisemmin tulee: Tunnustan vielä senkin (joka saattaa jo nyky-tulkintojen mukaan kuulua niihin anteeksiantamattomiin), että juurikin, ja lähes yksinomaan Trumpin seuraamisen takia päädyin nykyiseen ”Twitter-herätykseeni.”

Mutta mennäkseni noihin monitoroinnin tässä vasta melko lyhyessä ajassa antamiin vaikutelmiin. Jos nyt vaikka edetään pienemmästä suurempaan. Ikäänkuin myrskystä vesilasissa astetta suurempaan kuohuun.

Parhaillaan Juha Sipilän ympärillä käytävä – noitavainoon verrattavissa oleva kihinä alkaa saada jo farssin piirteitä. Samaan aikaan kun Suomi-Neito korisee hukkumaisillaan kurkkuaan myöten suossa! Herääkin kysymys: Onkohan tässä kaikessa nyt pohjimmiltaan kyse siitä, että kun – huolimatta vuosikymmeniä jatkuneesta valistamisesta, kansa (sekin!) kuitenkin meni tekemään sen anteeksiantamattoman synnin, että valitsi väärin – oppositio ja media on jonkinlaisessa psykoosissa eikä millään saa parkua toppaamaan. Ellei jollekin saada edes jotenkin kostettua?

Pitkähkön tauon jälkeen nähtiin jälleen itse Ruben Stiller isännöimässä Pressiklubia. Aiheena, mikäs muu kuin: Sipilä – Ajojahdin uhri? Poimin sieltä viestintäkonsultti Harri Saukkomaan toteamuksen: ”Ne jotka ovat parikymmentä vuotta viruneet eduskunnassa, osaavat käyttää mediaa hyväkseen.”

Lopputulemaksi voitanee sanoa: Sipilän heikkoutena – sen lisäksi että hän tulee politiikan ulkopuolelta – tuntuisi olevan se, ettei hän osaa käyttää mediaa!

Kaikille lienee tuttua Stubbin ahkera twiittailu, jonka irvailemiseen olen itsekin syyllistynyt. Nykytietämyksellä on ihan pakko todeta että mieshän on ollut edelläkävijä median käytössä! Hänen twiittailunsa kuuluu kuitenkin nappulaliigaan Trumpin vastaavaan verrattuna. Kuten myös tietysti koko Suomi USA:han verrattuna.

Olisikohan niinkin, että me suomalaiset olemme sen verran perässähiihtäjiä, ettei meillä edelläkävijöistä tykätä?

Heh, mutta hassuahan tässä – sanoisinko globaalissa tragikomediassa – on se, että kun täällä meillä media-osaamisen puute Juha Sipilän kohdalla koetaan ongelmaksi. Niin rapakon takana, Trumpin kohdalla, asia näyttäisi olevan päinvastoin. Hänellä kun tuntuisi olevan median käyttötaito niin hyvin hyppysissä, että on kohta saanut (hieman kärjistäen) jo pelkällä twiittailulla – josta häntä yksi ja toinen haluaisi hillitä – enemmän aikaan kuin edeltäjänsä kahdeksassa virkavuodessa. Eikä mies ole edes vielä virallisesti astunut virkaansa!

Niin, ja eikös se niinkin ollut että myös tämä juuri Yhdysvaltain presidentiksi valittu Donald Trump tulee politiikan ulkopuolelta?!

Mitä sitten tuohon poliittiseen ”kihinään” laajemmin (ja myös vakavammin) tulee: vielä valtavampaa se takuuvarmasti on USA:ssa. Toivoa sopii että kansakunta, jolle aseenkanto-oikeus tuntuisi olevan tärkein asia maailmassa, pysyy maltillisena eikä tee mitään radikaalia. Toivoa sopii myös, että some kuitenkin, kaikista negatiivisista vaikutuksistaan huolimatta toimii myös eräänlaisena paineen tasaajana. Sillä ajatuksella että ”haukkuva koira ei pure”, kuten sanonta kuuluu.

Hassua, jopa lähes hirtehishumoristista on sekin, jonka olen toisessakin yhteydessä todennut, että tämä valhetta enemmän kuin totuutta rakastava maailma niin kiihkeästi vaatii poliitikoilta toden puhumista.

Sain joululahjaksi Laura ja Saska Saarikosken kirjoittaman kirjan: Trump Mies Kuin Amerikka. Hyvä kirja, kiitos joulupukille!

Se taisi olla siinä kirjassa (mutta ihan varma en ole), jossa oli tämä hyvä ja osuva määritelmä median dilemmasta Trumpiin liittyen, ja johon on hyvä lopettaa: ”Media ottaa miehen puheet kirjaimellisesti, mutta ei ota miestä tosissaan. Kannattajat eivät ota miehen puheita kirjaimellisesti, mutta ottavat miehen tosissaan.”

62. Vanhurskas kansakuntien joukossa

”Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt. 25:40)

 

Ruotsalaiset osaavat yllättää; joskus jopa positiivisesti! Enkä nyt puhu suomenruotsalaisista – he kun meillä nauttivat niin suurta luottamusta, että ainoa todellinen yllätys (sikäli kuin sellainen nyt ylipäätään voisi olla mahdollista) olisi, jos RKP:lla (jonka kannatus vaalista toiseen liikkunee siinä 3-5 prosentin kieppeillä, mutta jolla silti aina tuntuisi olevan vähintään kaksi ministeriä joka hallituksessa) ei jossakin hallituksessa olisikaan yhtään ainutta ministeriä! – vaan ihan oikeista ”riikinruotsalaisista.”

Sillä juuri kun olin ehtinyt lokeroida heidät, viimeisimpien sieltäpäin kantautuneiden mediatietojen perusteella, kansakunnaksi jolle islamofobiaa vastaan taisteleminen on kaikkein tärkein asia maailmassa. Jonka johdosta ollaan valmiita marssimaan – ja kukaties jopa barrikadeille auton renkaita polttamaan – niin sitten näyttivät Ruotsin televisiossa Uppdrag Granskning -nimisen ohjelman otsikolla: Judehatet i Malmö!

Tämä juutalaisvihaa käsittelevä raportti kuuluu olevan kaksiosainen, joista edellä mainittu on ensimmäinen. Toimittajat (Petter Ljunggren ja Sanna Klinghoffer) kulkivat – miehellä kipa päälaella ja molemmilla Daavin tähti -kaulakoru kaulassa – pitkin Malmön katuja testaamassa vaikutusta. Reaktioista päätellen voidaan liioittelematta sanoa, ettei ole ihan vaaratonta puuhaa! Muun muassa tekstiviestit, joilla hälytettiin apuvoimia heittelemään kananmunia toimittajien päälle, alkoivat sinkoilla, kuten oheisesta videosta käy ilmi.

http://www.svt.se/ug/vi-fick-sms-om-att-vi-skulle-komma-och-kasta-agg

Ja tuskin olin tuon raportin aiheuttamasta hämmennyksestä selvinnyt kun SVT1 esitti Schindlerin lista -elokuvan! Joten ei kai kukaan enää voi väittää, etteikö Sveamamma ainakin yritä sivistää kansalaisiaan monipuolisesti? Todettakoon selvennyksenä kuitenkin, että jotakin tekemistä näiden asioiden tihentyneisiin esiintymiskertoihin Ruotsin (ja muidenkin maiden) mediassa saattaa olla sillä, että nyt eletään niin sanottua ”juhlavuotta.” Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta noista keskitysleirien kauhuista, ja toisen maailmansodan päättymisestä.

Tiesitkö muuten sitä, että Yad Vashemissa, joka on Israelin virallinen muistopaikka holokaustin juutalaisille uhreille, on paikka nimeltä Vanhurskaiden lehto? Että sitä kiertävässä kunniamuurissa oli vuonna 2004 Vanhurskaiksi kansakuntien joukossa julistettujen 20205 henkilön nimilaatat? Että yksi näistä kunnian saaneista on ruotsalainen diplomaatti Raoul Wallenberg? Että Wallenberg pelasti kymmeniä tuhansia Unkarin juutalaisia holokaustilta; ja häntä onkin nimitetty Ruotsin Oskar Schindleriksi?

Yllättäen sain tiedon (tosin vahvistamattoman) Ben Kingsleyn kertomasta, ”listan” filmauksen yhteydessä hänelle esitetystä oudohkosta kommentista, joka ansaitsee tulla mainituksi. Se liittyy elokuvassa käsiteltyyn aiheeseen, ja kuuluu jokseenkin näin: ”Sitä ei ole koskaan tapahtunut, ja jos et pidä turpaasi kiinni, se tapahtuu pian toisen kerran.”

 
Mutta mitä yllättämiseen vielä tulee, on sitä Suomessakin osattu! Yllätyshän tuo ainakin minulle tämän päivän valossa on. Wikipediasta poimitut oheiset katkelmat nimittäin osoittavat Suomen kahden tunnetun valtalehden kunnostautuneen sota-aikana asiassa, joka liittyi juutalaisten luovuttamiseen saksalaisille!:

”Voimassa ollut sensuuri ei estänyt sanomalehtiä käsittelemästä asiaa. Helsingin Sanomat ja Suomen Sosialidemokraatti tekivät asiasta julkisen skandaalin tuomitsemalla voimakkain sanoin vireillä olleen luovutuksen,…”

”Toisaalta tapaus osoitti myös, että lehdistö pystyi sensuurista huolimatta toimimaan valtiollisena vahtikoirana ja katkaisemaan tapahtumaketjun, josta olisi muutoin tullut Suomelle haitallinen moraalinen riippakivi. Paasikiven hallituksen vuonna 1945 asettaman Hornborgin komitean mietinnössä todettiin, että karkotusten keskeyttämisellä ”Suomi pelastettiin lähtemättömästä häpeätahrasta”. ”Ei kuitenkaan täydellisesti – kahdeksan henkilöä joutui tämän mielettömän epäinhimillisyyden uhreiksi.””

 
Kansa kyllä tietää, ja uskon Timo Soininkin tietävän – on vain kiireessä saattanut päästä hieman unohtumaan – sen, että näihin meidän länsimaisiin demokratioihimme sisältyy raadollisia poliittisia lainalaisuuksia. Joista yksi merkittävimmistä on, että samalla kun oikea henkilö ei voi olla väärässä, ei myöskään väärä henkilö voi olla oikeassa! Hän nimittäin päivittelee blogissaan: ”Milloin saa olla oikeassa?”

Sitä kansa ei ehkä kuitenkaan tiedä, että minä ennen vuoden vaihdetta yllätin itseni poistamalla (tai ainakin luulen niin tehneeni) sekä facebook, twitter että instagram -tilini käytöstä. Eli jos joku on ihmetellyt ”miks Viljoo ei oo näkyny”, voitanee kuvaannollisesti todeta: That´s because Viljo has left the building?

Mistään ei kuitenkaan voi näinä aikoina olla kovin varma. Olen nimittäin lukemattomia kertoja ”unsubscribettänyt” itseni erinäisiltä postituslistoilta. Silti sellainen epämääräinen tunne on, että sama ruljanssi vain jatkuu ja toistuu kerta kerran jälkeen samoista paikoista!

Sittemmin olen nähnyt Ilta Sanomissa Jyrki Lehtolan ennustuksen siitä, millaiseksi tämä vuosi muodostuu. Olen aikaisemmin todennut että samoin kuin aateluus, myös sukunimi velvoittaa. Epäilen kuitenkin ettei sekään (sukunimi) sentään kaikkeen pysty. Mutta jos Lehtolan aavisteleman, ”Vuoden 2015 Ihminen” -kisan, voittamisen kriteeriksi riittää viikon poissaolo facebookista, huomaan mahdollisuuteni jo nyt moninkertaisiksi!:

”Vuoden 2015 Ihminen on se, joka julistaa poistuvansa viikoksi Facebookista, koska maailmassa on tärkeämpiäkin asioita ja sen jälkeen ilmoittaa kuukauden ajan Facebookissa, kuinka tuo viikko kehitti häntä ihmisenä.”

48. Strontium 90

”Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet.” (Room. 1:22)

Marjastamiseen liittyvä pikkukumara etukeno saattaa olla syynä monologeihin, joita ehtimiseen näyttäisi syntyvän. Ehkä se saa sakan – jonka päällä aivot normaalioloissa lepäävät – lähtemään liikkeelle aiheuttaen mitä eriskummallisimpia aivoituksia. Sitä se tosin ei selitä, miksi sama jatkuu pitkin vuotta. Josta taas seuraa aiheellinen pelko siitä, että irtoilemista tapahtuu asennoista riippumatta.

Mutta tällä kertaa se, mikä yllytti molemmat aivosolut kilpasille, oli Twitterissä joitakuita hykerryttävä, kuvitteellisen(?) Katnissin (vai mikä se oli) toteamus, että ”tyhmät ihmiset ovat vaarallisia.” Josta johtuen tämä pieni postaus vaikkapa toteamuksella: Etpä taida ehkä arvatakaan kuinka lähellä totuutta tuo väittämäsi on!

Koska varastossa sattui olemaan vielä jokunen rivi Ennustukset toteutuvat -kirjasarjasta poimimaani aineistoa; ja koska se mielestäni sopii tähän yhteyteen kuin nyrkki silmään, olisi sääli sitä haaskata.

Kuten oheiset otsikot osoittavat, ovat lainaukset sarjan ensimmäisestä kirjasta, joka ilmestyi vuonna 1974. Jos siis kohta neljäkymmentä vuotta sitten voitiin tiedottaa tuon kaltaisia lukuja vaikkapa tuon strontiumin osalta, mikähän mahtaa olla tilanne tänä päivänä? Jos maailma pystyssä pysyy, eikä kukaan vihellä peliä poikki, ainakin me jätämme säteilevän perinnön tuleville polville. Toisaalta, onpahan ainakin sellainen perintö, jota jälkipolvi ei heti saa tuhlattua!

 >><<

Radioaktiivisuus (Et. 1, s. 169–175)

Björn O. Gillberg tiedottaa, että Yhdysvalloissa varastoidaan ydinvoimaloista niin paljon strontium 90:tä, että sen määrä ylittää kolmikymmenkertaisesti maailmanlaajuisessa atomisodassa ilmakehään vapautuvan määrän. Radioaktiivinen jäte voi päästä liikkeelle ydinvoimaloista myös onnettomuuden kautta. Kokonaiset maat voivat saastua, ja erityisesti voimaloiden lähellä asuvat ovat vaarassa. Atomisotaan asti ei tarvitse odottaa, sillä myrkyllinen saastuminen on jo käynnissä.

Atomisota (Et. 1, s. 175–183)

Suurvaltojen välillä on kilpavarustelua. Viidesosa maailman tiedemiehistä toimii sotateollisuuden alalla. Maailman vuosittaiset varustelumenot kohoavat arvion mukaan 1120 miljardiin markkaan. Ydinaseita omistavat valtiot ovat varastoineet atomiaseita sadan trotyylitonnin verran jokaista maapallolla elävää miestä, naista ja lasta kohti. Tällä asevarastolla nykyinen ihmiskunta voisi pyörittää varman itsemurhan rulettia tuhat kierrosta.

Albert Einstein, atomikauden profeetta, joka havainnoillaan laski perustan atomipommille, sanoi: ”Atomiaseilla voitaisiin pyyhkäistä pois 2/3 maapallon väestöstä. Jos neljäs maailmansota syttyisi, se olisi kivi -ja nuijasota.”

J. Robert Oppenheimer, ”atomipommin isä” ja atomipommin valmistaneen tutkimusryhmän johtaja sanoi: ”Seuraavan sodan jälkeen ei löydy riittävästi eläviä kuolleittemme hautaamiseen.”

>><<

Kuulun siihen ikäpolveen jolle tuo kylmän sodan aikainen kilpavarustelu on tuttu asia. Sen tiimoilta on monen monta laskelmaa, ihan julkisesti olemassa olevia, jotka puhuvat karua kieltään siitä, että ihmiskunnalla on aikoja sitten ollut varastoissaan kapasiteettia tuhota kaikki elämä maapallolta moneen kertaan. Epäilenpä etteivät nuo aseet -ainakaan niihin käytettyjen ydinlatausten osalta – ole minnekään kadonneet. Rautaesiripun kaaduttua ja Neuvostoliiton hajottua, en kovinkaan suuresti ihmettelisi, vaikka joku näinä päivinä saisi hankittua itselleen mustasta pörssistä ydinkärjellä varustetun mannerten välisen ohjuksen laukaisujalustoineen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että merkillepantavana kupletin juonena on se, että ”läpimurto” lähes poikkeuksetta tapahtuu ensin tappamisen saralla, ja vasta sitten seuraa hyötykäyttö. Edelleen todettakoon jälleen, että avatuksi on tullut sellainen Pandoran lipas, jota ihmiskunta ei kykene enää sulkemaan.

Niin, enkä minä olisi minäkään, ellen ainakin edes vilauttaisi Dawkins -korttia. Varsinkin näinkin herkullisissa yhteyksissä. Yleisessä tiedossahan on, että ateistit, Dawkins keulahahmonaan – jotka pitävät naturalistista maailmankuvaa ainoana oikeana – nimittävät itseään ”välkyiksi.”

Kun taas Raamattu häpeämättömästi – ilmeisen piittaamattomana tämän päivän vihapuhekielloista – sanoo: ’Hullu sanoo sydämessänsä: ”Ei ole Jumalaa”’ (Ps.14:1). En tiedä miten sinusta, mutta minusta näiden kahden määritelmän välillä on melkoisen suuri kontrasti; etten sanoisi ristiriita.

Loppukaneetiksi laitan tähän vaimon nuorimman veljen nätin kommentin omasta edesmenneestä äidistään, ja minun anopistani: ”Muori on nyt totuudessa. Me eletään vielä täällä valheessa.” (K-P. Hartikainen)

38. Fundamentti

”Poika kunnioittakoon isää ja palvelija herraansa. Mutta jos minä olen isä, missä on minun kunnioitukseni? Ja jos minä olen Herra, missä on minun pelkoni? sanoo Herra Sebaot teille, te papit, jotka pidätte halpana minun nimeni.” (Malakia 1:6)

Aivan ensimmäiseksi pari poimintaa Bwana Joen blogista, liittyen lempiantisankarini Richard Dawkinsin ihmeellisiin ”siekailuihin.” Ensimmäiseen sisältyy peräti raamatullisia yhtäläisyyksiä (tietäneekö itsekään), kun häneltä kysyttiin mielipidettä muslimien jumalasta. Hän vastasi ”ettei voi sanoa, koska hän ei tiedä.” Raamattu kertoo meille mm. Matteuksen evankeliumissa kuinka ylipapit ja vanhimmat joutuivat vaikean ja kiusallisen tilanteen eteen, kysyessään Jeesukselta tämän valtuuksista:

‘”Minä myös teen teille yhden kysymyksen; jos te minulle siihen vastaatte, niin minäkin sanon teille, millä vallalla minä näitä teen. Mistä Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisistä?” Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: ”Jos sanomme: ’Taivaasta’, niin hän sanoo meille: ’Miksi ette siis uskoneet häntä?’ Mutta jos sanomme: ’Ihmisistä’, niin meidän täytyy peljätä kansaa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana.” Ja he vastasivat Jeesukselle ja sanoivat: ”Emme tiedä”. Niin hänkin sanoi heille: ”Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen”.’ 

Animaalisia uutisia, näin voitaisiin toinen poiminta nimetä. Nimittäin Dawkinsin omasta twiitistä löytyy suomeksi päivittetty sammakko: ”Yksikään syntymätön vauva ei ole niin inhimillinen kuin aikuinen sika.” Niin, tulihan tuossa animaliaan liittyen mainittua ainakin kaksi eläintä: sammakko ja sika. Tuohon twiittiin totean vain – syntymättömän vauvan puolustamiseksi – että saattaa se aikuinen sika sitten inhimillisyydessä päihittää uus”välkky”ateistinkin. Enkä hämmästyisi, vaikka olisi jo kirkkaasti välkympikin!

Käsitteistä joista meidän aikanamme on muutamista jopa tehty erilaisia lyömä-aseita, muutama sana:

Suvaitsevaisuudesta on Tony Halme aikanaan pistämättömästi argumentoinut, joten ei siitä sen enempää.  Ehkä kuitenkin sen verran, että jos et ole suvaitsevainen nimenomaan virallisen protokollan mukaan, olet rasisti.

Tasa-arvosta on jankuttamasta päästyäkin jankuttamalla muokattu itse kullekin sopivia versioita. Näin muun muassa allaolevan katkelman aiheesta. Katkelma on poimittu Jouko Pihon Blogista, tarkemmin sanottuna oheisesta artikkelista:

Psykiatri joka auttoi homoja parantumaan

”Tämä uusi määritelmä merkitsi homoseksuaalisuuden täyttä hyväksymistä. Socarides ja hänen tavallaan ajattelevat psykiatrit joutuivat vaikeuksiin: ”Meidät, jotka emme suostuneet poliittiseen udelleenmäärittelyyn, vaiennettiin pian kokouksissamme. Akateemisissa piireissä meidän luentomme peruutettiin eivätkä alan lehdet julkaisseet meidän tutkimuksiamme. Koko yhteiskunta muuttui. Televisio ja elokuvatuottajat alkoivat tehdä ohjelmia, joissa homoseksuaalisuutta pidettiin esillä laillisena ja oikeutettuna elämäntapana. Media, koulut, kirjastot, kirkko ja lainsäätäjät seurasivat perässä. Yhtäkkiä paha olikin hyvää ja hyvä olikin pahaa.”

Humanismi sanoo että ihminen on pohjimmiltaan hyvä, mutta saattaa silti oppia tekemään pahaa. Kun taas Raamattu yleisemmin, ja vielä erikseen Jeesus sanoo ihmisen olevan pohjimmiltaan paha. (Matt. 7:11) Tämän jälkimmäisen totuuden itselleen sisäistettyään, on itse kunkin helpompi ymmärtää miksi me olemme sellaisia kuin olemme, ja teemme niin kuin teemme. Aikaisemminkin on todettu, mutta tulkoon kerratuksi ettei kai kukaan vielä ole joutunut opettamaan lapsiaan valehtelemaan, tai tekemään muuta pahaa?

Meissä luontevasti istuvasta valehtelemiseen taipuvaisuudesta löytyy hyvä esimerkki monelle suomalaiselle ”kaikkein pyhimmästä”, eli urheilusta. Yksi toisensa jälkeen idolit osoittautuvatkin huijareiksi, ja mikä vielä huolestuttavampaa, osa heistä saattaa myöhemmin luoda uran politiikassa.

Fudamentalismi on tänä päivänä käsite, jota raamatullisiin aiheisiin liittyen käytetään lähinnä pilkkaamaan niitä, jotka ottavat Raamatun ”liian” kirjaimellisesti. Sen lisäksi se lienee laajentunut käsittämään kaikkea niin sanottua tiukkapipoisuutta. Mutta mitäpä tuosta, Jeesus itse taitaa olla varsinainen fundamentalistien ykkönen! Joten, jos haluat vaeltaa hyvässä seurassa, enpä tiedä mikä tai kuka voisi enää laittaa paremmaksi!

Niinpä laitankin tähän lopuksi  aikoinaan suomalaisuuden hymistyksenä – joka muuten sekään ei olisi paha asia näinä aikoina pitää mielessä – Adolf Ivar Arwidssonin suuhun laitettu lentävä lause: ”Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia.”  Edelläolevan innoittamana, ja siitä mukaellen tehty kristillinen versio: Ateisteja emme ole, liberaaliteologeiksi emme halua tulla, olkaamme siis fundamentalistikristittyjä!