86. Vatikaanin Vasallit?

””Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.”” (Matteus 20:25-28)

 

Aluksi Paavi Aleksanteri III:n Wikipediasta löytyvä ”bullan tuoksuinen” kirje Upsalan arkkipiispalle ja hänen alaisilleen piispoille sekä jaarli Guttormille. Kirje on nimeltään: Gravis Admodum = Ylen Raskas

 9.9.1171 tai 1172 Frascati (Tusculanum)

Ylen raskas ja haikea valitus on esitetty apostoliselle istuimelle siitä, että suomalaiset aina, kun heitä uhkaa vihollisten sotajoukko , lupaavat säilyttää kristillisen uskon ja pyytävän hartaasti kristillisen lain saarnaajia ja selittäjiä, mutta sotajoukon vetäydyttyä kieltävät uskon sekä halveksivat ja ankarasti vainoavat saarnaajia. Koska he näin näyttävät pilkkaavan Jumalaa ja halveksivat kristillistä uskontoa, ja kun he näin ovat kaksinkertaisesti helvetin lapsia, kun heidän onnensa ja elämänsä havaitaan kokonaan olevan maallisissa ja heidän halveksivan taivaallisia, ei ole soveliasta, että heille tuottaa vastoinkäymisissä turvan kristityn nimi, jota he myötäkäymisissä näyttävät pilkkaavan ja kammoksuvan.

Niin muistutamme ja määräämme teille kaikille, että varoisitte tästä lähtien heidän petoksiaan ja juoniaan niin järkevästi ja harkitusti, etteivät he voi hädän tullen turvautua teidän apuunne ja puolustukseenne, elleivät he luovuta teidän haltuunne varustuksiaan, jos heillä joitakin on, tai muuten anna riittävää taetta ja varmuutta siitä, etteivät he tämän jälkeen voi millään tavalla peräytyä tai kiertää teidän harkitsevaisuuttanne, vaan heidän on pakko lujasti pitää ja säilyttää kristinuskon todistuskappaleet, niin ettei heitä enää nähtäisi niiden joukossa, joista on sanottu: hän on tunnustava sinua niin kauan kuin teet hänelle hyvää.

Annettu Frascatissa syyskuun 9. päivänä. 

 

Ylläoleva kirjoitus kertoo – verrokkina tähän päivään – ainakin sen, ettei kehitystä ”paavillisempaan” -tai pitäisi kai oikeammin sanoa kristillisempään suuntaan ole juurikaan tapahtunut. Pikemminkin päinvastoin. 

Bullaan (löysästi) liittyen vielä sitaatti Iltasanomien Bisquitin Kremppakivaa-kolumnista, liittyen Suomen ulkoministeri Timo Soinin käyntiin Vatikaanissa: ”Ensinnä tuli pahantahtoisesti mieleen Soinin filippiiniläiskirjeen motiivi. Totta kai Filippiineiltä. Liki umpikatolinen maa, ja Soinihan taas tunnetusti paavin oma bullanmuru.”

Niin, koska minulla on suoranaisena korvamatona viime päivinä toistunut termi: pullaliiga, jonka nimikkeen alla ainakin Saalem ja Elim toimivat, sekä myös jotkut Vedä Henkeä -seurakunnasta, heräsi uteliaisuus sen suhteen, että mitähän ihmeen  pullan jakoa nuo mahtavat harjoittaa! Selvisihän se sittemmin – löytyy jopa Saalem Uutisten viikko-ohjelmasta – että kyseessä onkin Bullaliiga, joka nimenä sitten aiheuttaakin ihan toisenlaista kulmakarvojen kohottelua!

Tässä kohtaa on ihan pakko taas siteerata ”Pätkää” eli Masa Niemeä: ”Asiahan ei tietenkään minulle kuulu, mutta…” 

Elimistä en tarkemmin tiedä, mutta Saalemin ajoilta muistuu mieleen, kuinka kirkkokunnaksi (Helluntaikirkko) rekisteröityminen oli täysin mahdoton yhtälö! Ymmärtääkseni asiassa ei sittemminkään ole muutosta tapahtunut, ainakaan sitä (Pietarsaaren Saalem-seurakunta) ei löydy Helluntaikirkkojen luettelosta. Ja tämä nimenomaan sen tähden, ettei haluttu millään tavoin muistuttaa valtakirkkoja. Joten ihan tässä joutuu nipistämään itseänsä: onko tämä totta vai näenkö unta. Onko tämä se sama Saalem, jossa olen ”syntynyt” ja joka on ollut kotini kymmeniä vuosia!? Ollaanko siellä vaivihkaa kuitenkin valitsemassa kahdesta ”pahasta”, vieläpä se suurempi paha?

Toisaalta, jos tuohon nimivalintaan kuitenkin liittyy jokin syvällisempi merkitys: jos ollaan esimerkiksi otettu vaarin Matteuksen evankeliumista löytyvästä Jeesuksen kehoituksesta: ”olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset”, on sitten ihan pakko (ainakin noin kuvainnollisesti) ostaa hattu, jotta voin sitä nostaa!

Sen verran toki uskon kuitenkin tuntevani kyseisiä yhteisöjä, ettei ainakaan kovin vakavamielinen tavoite ole pyrkiä Vatikaanin vasalleiksi. Vaan joku neropatti vain on sattunut saamaan ahaa-elämyksen, että tuossapa hieno nimi. Veikkaan jälkimmäistä. 

Asian tekee tietenkin astetta kimurantimmaksi se, jos varsinainen evankelioiminen on tässä nykyisessä pahassa maailmanajassa jo määritelty sanktioita aiheuttavaksi,  rangaistavaksi vihapuheeksi ja -tai vihateoksi. Oli sen asian kanssa niin tai näin, siihenkin pätee kuitenkin klassinen, raamatullinen, jo edesmenneen Alpo-veljenkin esittämä toteamus; rautakangen pudottua hänen varpailleen: ”Lihan pitää kärsiä.”

83. Todellisuus on tarua ihmeellisempi

”Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.” (Markus 10:14)

 

Tuohon Raamatun kohtaan voisi kyllä hyvällä syyllä tänä päivänä lisätä, (enkä usko olevani ainoa, joka on sitä mieltä) toteamuksen: Sallikaa nyt hyvät ihmiset heidän edes syntyä ja elää!

Poliittisesta muistista on todettu että se on lyhyt. Joka osaltaan selittää sen, miksi tänään haukutut päättäjät seuraavissa – tai ainakin sitä seuraavissa – vaaleissa valitaan uudestaan. Toisaalta on niinkin että valittavina olevista on valittava; joten ”piiri pieni pyörii.” 

No, niin lyhyt se (poliittinen muisti) nyt ei taida kuitenkaan olla, etteikö taannoisen Perussuomalaisten puheenjohtajan ja verbaalivirtuoosin: Timo Soinin tutuksi tekemä lausepari olisi vielä jokseenkin tuoreena muistissa. Silloisessa kontekstissa ei sentään ollut kysymys ihmiselämän lopettamisesta, vaan ainoastaan politiikasta ja rahasta. Mutta nyt se istuisi vielä paremmin; kuin nenä päähän: ”Kuinka te kehtaatte? Ja kyllähän te kehtaatte!”

Noista ajoista matkan varrelle on sittemmin kertynyt yhtä ja toista. Kuten ennen kuulumaton hallituskikkailu hillotolppasuhmurointineen, ja perustamastaan puolueesta loikkaamisineen. Joidenka johdosta ihan täysiä pisteitä ei voi antaa (ellei sitten poliittisesta oveluudesta). Mutta jos pitää paikkansa – niin kuin nyt näyttäisi – että Soini pitää kiinni vakaumuksestaan: Elämän pyhyyden puolesta: siitä täydet pisteet! 

Soini on siis juuri nyt myrskyn silmässä abortin vastaisista lausunnoista: josta syystä –  ainakin osa oppositiosta – kiihkeästi haluaa hänen ”päätään vadille.” Tänään hänen luottamuksestaan on väännetty kättä eduskunnassa, ja huomenna siitä äänestetään. Miten tuossa käy, jää nähtäväksi. Sanotaan, ja olenpa itsekin usein sanonut: Ken elää, hän näkee. 

Mutta kukapa olisi uskonut vielä jokunen vuosi sitten, että Suomessa, anno domini 2018, syntymättömän lapsen elämän puolustaminen voisi aiheuttaa ministeriin kohdistuvan epäluottamuslause äänestyksen, ja sitä kautta hallituskriisin?!

Toisen Aikakirjan luvussa 18 (Raamatussa), kerrotaan Juudan kuninkaan Joosafatin, ja Israelin kuninkaan Ahabin yhteisestä sotaretkestä. Kuningas Ahabin neljäsataa profeettaa olivat kaikki yhdestä suusta luvanneet kuninkaalle hyvää. Ainoastaan profeetta Miikalla oli päinvastainen sanoma. Eräs toinen profeetta oli myös jo aikaisemmin julistanut tuomion Ahabin suvusta. Niinpä tämä päätti pukeutua tuntemattomaksi, välttyäkseen joutumisen vihollisen silmätikuksi. Mutta joutui kuitenkin umpimähkään ammutun nuolen surmaamaksi. 

 

Kertomuksen vakava viesti voisi tämän päivän ihmiselle olla, olit sitten tavallinen tallaaja tai päättäjä, joka teet kauaskantoisia, vastuullisia (jopa edesvastuuttomia) päätöksiä: Me voimme kyllä yrittää tekeytyä tuntemattomaksi. Tai piiloutua jonkun toisen selän – tai demokraattisen enemmistöpäätöksen – taakse. Mutta emme voi paeta Jumalan tuomiota, kun sen aika koittaa. Ihminen päättää – Jumala säätää, kuten sanonta kuuluu. Mutta ihminen voi kuitenkin tehdä valintoja, ja antaa sovittaa itsensä tämän elämän aikana. Tuon puoleisessa se ei enää onnistu. 

59. Unisex korsetti

”Mihin minä siis vertaan tämän sukupolven ihmiset, ja kenen kaltaisia he ovat? He ovat lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen ja sanovat: ’Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette itkeneet’.” (Luuk. 7:31-32)

 

Ihan tarkkaan en tiedä, osuvatko kontekstit kohdalleen, mutta oheinen raamatunkohta alkoi vastustamattomasti raivata tietä alitajuntaan, seuratessani Ruotsin poliittista näytelmää. On tullut aikaisemmin mainittua ”sisarukset” #persufobia ja #SDfobia, joista jälkimmäisellä näyttäisi juuri tällä hetkellä olevan suorastaan lamaannuttava vaikutus läntiseen naapuriin!

Tässä jokunen päivä sitten Ajankohtaisen kakkosen syrjintäteemaan liittyvästä twiitistä osui silmääni ote: ”Syrjiminen ja ulossulkeminen lienee yleisin kiusaamismuoto tyttöjen keskuudessa.”

Syrjimisen kitkemiseksi jo varhaisessa hiekkalaatikkovaiheessa ymmärtääkseni lapsille yritetään teroittaa että: ”me ei leikitä sun kanssa, sä oot meille pelkkää ilmaa” ei ole sopivaa käytöstä. Vaan kaikkien kanssa on leikittävä, eikä ketään saa sulkea leikin ulkopuolelle.

Mutta mitä tehdä itseään sivistyksen ruumiillistumana pitäville, suvaitsevaisuutta rummuttaville poliitikoille. Jotka yhteistuumin ovat tyttömäisessä puhumattomuudessa työntämässä yhden kokonaisen puolueen jonkinlaiseen poliittis-tieteellis-liberaaliteologiseen mustaan aukkoon?

Samaiseen aukkoon, johon aikoja sitten on työnnetty ainakin Raamatun luomiskertomus ja Raamatun Jeesus. Ja jälkimmäisen ominaisuudessa sinne hulahti Totuus: ainoa jolla olisi antaa luotettava silminnäkijän – itse asiassa jopa tekijän – lausunto maailmankaikkeuden syntyhistoriasta.

Noiden radikaalien puhdistusten ilmeisimpänä jäämistönä on sitten poliittisesti korrekti, ketään (paisti tietysti Raamattuun vakavasti suhtautuvia) loukkaamaton kulttuurikristillisyys, jonka surullisenkuuluisin apostoli lienee Anders Breivik.

Se taitaa muuten ollakin niin tuon kulttuurin ja kristillisyyden kanssa, että ne ovat kuin vesi ja öljy. Jotta heterogeeninen seos saadaan edes näyttämään homogeeniselta, tarvitaan jatkuva hämmentäminen. Jos hämmentäminen loppuu ja seos saa rauhoituttua, muodostuu kuitenkin kaksi faasia.

Josta päätellen ne kenties eivät ole tarkoitettukaan keskenään sekoitettaviksi. Tämä myös voi osaltaan selittää sen, miksi yhteiskunta on jatkuvassa hämmennyksen tilassa. Äkkiseltään kun mieleen ei tule montakaan kulttuuripersoonaa, joka ei vähintään kannata – ellei jopa ole ajamassa kuin käärmettä pyssyyn – hankkeita, jotka sotivat Raamatun periaatteita vastaan.

Kovin paljoa en politiikan eri nyansseista tiedä, enkä varsinkaan tuosta blokkimenettelystä. Mutta siltä nyt ainakin näyttäisi että folkhemmet on paniikissa, kun SD ei äänestänytkään tyhjää niin kuin piti (siis siinä tapauksessa etteivät ole hallituksen esityksen kannalla), niin kuin itsestään selvät perinteet edellyttäisivät.

Niin, ja onhan sekin nyt kerrassaan ennenkuulumattoman käsittämätöntä, ja sietämätöntä, etten sanoisi röyhkeää; että kolmisentoista prosenttia äänestäjistä menee ja ajattelee toisin!

Jos touhua lasten hiekkalaatikko-kinasteluna seuraisi, se saattaisi jopa sisältää huvittaviakin piirteitä. Ainakin siihen tuolloin vielä voisi aikuisena aikuisen auktoriteetilla yrittää puuttua, ennen kuin mopo ehtii pahemmin karata käsistä.

Astetta vaikeammin puututtavissa tilanne on silloin, kun asialla ovat fanaattisesti asiaansa ajavat ja siihen uskovat, jo aikuisikään ehtineet daamit ja herrat. Joilla tuntuisi olevan käytössä jonkinlainen yhden totuuden unisex korsetti.

Eräänlainen poliittisesti korrekti, sopivasti ulospäin näkymätön vaatimattoman supersankarin ”viitta.” Joka kuitenkin päälle puettuna estää kantajaansa näkemästä – ja ennen kaikkea omaksumasta – puolueen, klikin, tai blokin kannasta poikkeavia totuuksia.

 
Eipä tuon ruotsalaisten koheltamisen toisaalta välttämättä meihin tarvitsisi liittyä mitenkään. Muuten kuin että kaikella kuralla on ikävä taipumus valua lännestä meille päin; ja tulla purematta nielaisten omaksutuksi. Hyvän kanssa tuppaa olemaan niin, että se voidaan korkeintaan muutoksin hyväksyä. Esimerkkinä taannoinen auton lisäjarruvaloepisodi.

Ellei tuossa, ”Luoja paratkoon”, Timo Soinia siteeratakseni, erona Ruotsin ja koto-Suomen välillä olisi enää se, että kun meillä ”sisarpuolueelle” saatetaan kyllä puhua, mutta sitä ei kuunnella. Niin ruotsalaiset ovat metodeineen enää vain pari askelta pidemmällä: Eivät näe, kuuntele, saatikka puhu!

 
Pakkohan ruotsalaisia toisaalta on kehuakin. Niin vaikeata kuin se kenties meille suomalaisille onkin. Ainakin siitä että he sentään kykenevät noihin yli puoluerajojen meneviin blokkeihin. Kun meillä näyttäisi jo yhdenmukaisen kannanoton aikaan saaminen -ja siinä pysyminen, edes yhden puolueen sisällä olevan poliittinen sensaatio!

Tässä meillä nyt kuitenkin olisi tuhannen taalan, kruunun, tai euron paikka voittaa poliittinen finnkampen, ennen kuin kisa on kunnolla alkanutkaan! Koska juuri nythän meillä on etuna käytettävissä ikäänkuin video, josta voi seurata vastustajan pelin rakentumista. On oivallinen mahdollisuus ennaltaehkäisevästi ottaa oppia virheistä. Painottamalla demokratian hyvä puolia, ja jättämällä mykkäkoulumökötys sinne hiekkalaatikolle.

Sillä mikä vielä pahinta, muutenhan vaarana saattaisi olla toteutunut kauhuskenaario kansanäänestyksestä!

55. Fantastisen fatalistista realismia

”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.” (Mark. 16:15-18)

 

Todellisessa elämässä lähestulkoon kaikki kehittyminen henkilökohtaisella tasolla niin urheilussa, kuin myös opinnoissa perustuu toistoihin ennemminkin, kuin hyvään muistiin. Onnellinen se, jota on lisäksi siunattu hyvällä valokuvamuistilla; jos vielä nopealla, aina parempi. Joten lienee allekirjoittaneenkin kohdalla luvallisuuden rajoissa, ja paikallaan ottaa pienimuotoiset poliittiset jälkilöylyt toistona ihan tuoreeltaan.

Tunnettu tosiasiahan on, että vain fiktiivisissä agenttifilmeissä esiintyy virtuooseja, jotka yhdellä nopealla silmäyksellä muistavat 500 -sivuisen kirjan ulkoa sanasta sanaan. Me tavallisemmat ihmiset sensijaan joudumme tyytymään kertaamiseen. Lohdullista (näin voidaan sanoa) on kuitenkin tietoisuus siitä, että se tapahtuu suhteellisen hyvässä seurassa; sillä itse historian sanotaan turvautuvan toistoihin!

Aivan ensimmäiseksi haluan onnitella kaikkia EU-vaaleissa läpi päässeitä! Kuin myös esittää vilpittömät pahoittelut niille jotka hyvin palvelleina kuitenkin putosivat pois, osoituksena siitä että politiikka raadollisuudessaan on melko julmakin laji. Esimerkkinä Eija-Riitta Korholan putoaminen; siitä todennäköisestä syystä että on syyllistynyt liialliseen realismiin, eikä näe asioita yhtä ”fantastisten” silmälaisen läpi (joilla jopa rintamakarkuruus tuntuisi näyttäytyvän patriotismina) kuin esimerkiksi Jyrki Katainen. Pudonneille lohtuna, tai ainakin kärsimystä lieventävänä, lienevät muhkeahkot erokorvaukset.

Toisaalta on ihan pakko kadehtia poliitikkojen positiivisuuttakin. Kun (taas kerran) näyttäisi siltä että hävinneitä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa; kaikki kun julistautuvat enemmän tai vähemmän voittajiksi! Edellä olevassa sovellettu logiikka on sikäli mielenkiintoinen (kunpa olisi myös yhtä käyttökelpoinen), että siitä johdettuna Suomen sijoitus MM-kiekossa on vähintäänkin jaettu kulta! Ei paha.

Synkkänä pilvenä muuten kohtalaisen selkeällä poliittisella taivaalla, purjehti kuitenkin tälläkin kertaa, suvaitsevaisuudestaan tunnettujen (tai ainakin suvaitsevaisuuden nimeen voimakkaasti suitsuttavien) demarien kestoikoni Paavo Lipponen. Joka osoitti jälleen konkreettisella tavalla, mitä sillä (suvaitsevaisuus) termillä ihan oikeasti tarkoitetaan. Eli ei yhtikäs mitään, jos ja kun kansa ei osaa valita oikein!

Naulan kantaan osuu jälleen kerran Tony Halmeen Testamentti -kirjan kommentti: ”Mä oon aina sanonut, että suvaitsevaisiksi itseään kutsuvat ihmiset on oikeasti aivan helvetin suvaitsemattomia. Jos joku rohkenee olla eri mieltä kuin ne, niin se ei ole ihminen ollenkaan, vaan joku perkeleen esikartanosta noussut hirviö, joka tulee syömään pikkulapset …”

Brytkyn kanssa kävi sitten ilmeisesti niin, että se haudattiin, jo terminäkin kaikessa hiljaisuudessa (ellen väärin havainnoinut, jo ennen vaaleja), eikä näin ollen edes Jörkan (johon muuten Carl Haglund ilmeiseti oli tarttunut kuin hukkuva oljenkorteen äänivyöryn toivossa, mutta pieleen meni) tarvinnut ottaa agendakseen vastabrytkyä.

Tai ehkä brytky sittenkin tuli. Riippuu kai siitä keneltä kysyy; totesihan Soini: ”Tupla tuli!” RKP:n vastaisen raflaavan videon lisäksi joitakuita tuntui ärsyttävän Jussi Halla-ahon älyyn viittaava kommentti, kysyttäessä hänen Brysselissä selviämisestään: ”Tyhmemmätkin ovat selvinneet hengissä.” Sillä sanomattakin selväähän pitäisi jo viimeaikaisten rummutusten perusteella tässä vaiheessa olla, ettei perussuomalainen nyt kerta kaikkiaan VOI olla älykäs?

Kun sattuneesta syystä tuli puheeksi ja teemana on toistot, uusitaan tämäkin, jo aikaisemmin toisaalla (omalla fb-seinälläni) postattu: Jos ”Jörkka” olisi perussuomalainen, menneisyyden (lähes diplomaattisen selkkauksen aiheuttaneen) Gambia-episodeineen; millaisia mahtaisivat olla lööpit? Vaadittaisiko Soinia peräti sanoutumaan irti kyseisestä ehdokkaasta?

Hannu Takkulan putoamisesta ovat erityisen huolissaan (ja kaiketi syystä) ne, jotka murehtivat antisemitismin lisääntymistä EU:n sisällä, ja ylipäätään maailmassa. Venäläisistä on sanottu että he ovat fatalisteja, eli kohtalouskoisia. Joiden mielestä asiat menevät ennalta määrättyä rataa, eikä sitä voi muuttaa. Niiniven kohtalo, jota Joonan kirja kuvaa, kertoo, että kyllä voi muuttaa. Niinive sai, Joonan kiukuttelusta huolimatta, käännyttyään toisen mahdollisuuden. Toisaalta: missä on Niinive tänä päivänä!

Jos se on fatalismia että uskoo Raamatun kirjoitusten vääjäämättä toteutuvan, sitten olen fatalisti minäkin! Uskon nimittäin vakaasti että maailman tapahtumat etenevät Raamatun ilmoituksen mukaisesti (jopa tällä hetkellä kiihtyvällä vauhdilla) kohti loppuhuipentumaa, jossa pakanakansat (joita ovat muut paitsi Israel) yksissä tuumin ovat Israelin kimpussa, yrittäen ”lopullista ratkaisua.” Suomi lisääntyvine juutalaisvastaisuuksineen näyttäisi täydentävän aikanaan tuota joukkoa, itselleen todelliseksi vahingoksi!

Eiköhän meidän kristityiksi itseämme kutsuvien tehtävä ole oikeastaan kiteytetysti sanottu alun raamatunkohdassa. Meidän tulee temmata ikäänkuin ”kekäleitä tulesta” niitä jotka tahtovat. Sen sijaan että yritämme puuhastella mitään muuta muuttaaksemme tämän maailman. Huomaa että Raamattu EI sano: Kun Ihmisen Poika tulee, Hän tulee keskelle maailmanlaajuista, yhteiskristillistä (ekumeenista) ”Kristus teissä, kirkkauden toivo” -tapahtumaa, ottaakseen siellä pääpuhujan paikan.

Vaan se sanoo, tai tarkemmin sanoen itse Jeesus: ”Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:8)

54. Pseudotodellisuus ja EU-vaalit

”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä… Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hepr. 11:3,6)

 
Moni on varmaan pannut merkille saman ilmiön kuin minäkin; olemme astuneet – ehkä some-ilmiöiden myötä – eräänlaiseen pseudotodellisuuteen trollikausineen! Tai sitten sitä on ollut liikkeellä ennenkin, mutta some tuo sen olemassaolon vain nopeasti, helposti ja korostetusti esiin. Vanha, ehkäpä jo kliseeksikin mielletty väittämä on, että sodan ensimmäinen uhri on totuus. Jokainen, joka vähänkin Raamatusta on perillä ja uskoo sen ilmoitukseen; tietää, että sota on käynnissä! Itse taistelu ehkä käydään näkymättömissä, mutta seuraukset ovat enemmän ja vähemmän näkyvät.

Itse en muuten vielä ihan vähän aikaa sitten edes tiennyt, mitä moiset termit (pseudo ja some) tarkoittavat. Mutta onneksi on Wikipedia; ja kun isot pojat niitä (termejä) käyttävät, miksipä en minäkin, edes johonkin! Yksi vapaa luonnehdinta trollauksesta voisi kai olla että: Trollaaja heittää tarkoituksella provosoivan kommentin, odottaen jonkun tarttuvan syöttiin. Jääden sitten taustalle hihittelemään aiheuttamaansa hämminkiä. Kaveri ei välttämättä itse lainkaan ajattele siten, mitä kommentista voisi päätellä.

Edelliseen säännön vahvistavana poikkeuksena tietenkin tieteen trollit – joihin rahvaan odotetaan suhtautuvan kuin Jumalan sanaan. Olkoonkin, että (kuulemani mukaan) nykynuorisoa opetetaan nimenomaan kyseenalaistamaan (poikkeuksena tuohon sääntöön kuitenkin, mitä ilmeisimmin, darwinistinen kehitysteoria), – joihin nykyiset ”haeckelit” tietenkin itse suhtautuvat kuolemaakin vakavammin. Niiden epätotena pitäminen on jumalanpilkkaan verrattavissa oleva synti. Ohessa pieni kertaus aiheesta:

33. Heureka!

Minulla on herännyt vahva epäilys siitä, että trollivapaata aluetta ei oikeastaan enää ole lainkaan. Ei edes niissä piireissä joille postauksen alussa olevan raamatunkohdan pitäisi olla enemmän tai vähemmän muuttunut ”lihaksi.” Niinpä netistä löytyvä informaatio voi samaan aikaan olla kattavampi kuin koskaan, mutta oikean tiedon erottaminen potaskasta on entistäkin vaikeampaa.

Uskaltaisin väittää että tuo uskon kautta on se maaginen sanapari, joka ainoana mahdollistaa syvällisemmän pääsyn Raamatun salaisuuksiin. Jopa niihin, joista siellä ei suoraan mainita! Joihin ilmeisesti muunlainen lähestymiskulma onkin suorastaan väärä.

Toisena säännön vahvistavana poikkeuksena voidaan mainita (epäilyttävä) poliittisiin trolleihin lukeutuva pieni ihminen; jota kukaan ei ole koskaan nähnyt, mutta joka aina vaalien alla pulpahtaa puheisiin. Sen mahdollinen loistaminen poissaolollaan nyt lähestyvien EU-vaalien ”sloganeista” saattaa johtua sen asian häveliäästä tiedostamisesta, että EU-parlamentti megalomaanisuudessaan on niin isojen poikien ja tyttöjen organisaatio, etteivät edes poliitikot kehtaa sanoa olevansa pienen ihmisen asialla sinne pyrkiessään.

Katsoin jälkikäteen Ylefemmalta puoluejohtajien ruotsin kielellä käydyn EU-vaalikeskustelun. Koska missasin livelähetyksen; ja koska Timo Soinin sittemmin plokissaan mainitsema viittaus ”brändäämiseen” sai mielenkiintoni hereille. Täytyy sanoa että keskustelun käyminen pakkoruotsiksi oli kyllä koettelemus; sekä keskustelijoille itselleen, että kuulijoille! Sen voidaan kyllä hyvällä syyllä sanoa kuuluvan sarjaan: ”Lihan pitää kärsiä.” Niin, ja eipä Soini kovinkaan paljon liioitellut. Liikuttavan yksimielisesti Perussuomalaisista leivottiin joitain Ilmestyskirjan petoon verrattavissa olevia ihmisvihaajia.

Ja lähestulkoon vain siitä syystä, että he ovat ainoita jotka vaativat edes jotain tolkkua maahanmuuttopolitiikkaan. Kertonee ainakin sen, että kiihkotonta keskustelua – jossa kirveet pysyvät maahan kaivettuina – lienee aiheesta turha odottaa. Mutta se kertoo myös periamerikkalaisen loanheiton rantautuneen tänne Suomeen: valituksi ei pyritäkään tulemaan omalla erinomaisuudella. Vaan sillä, montako luurankoa onnistutaan vastustajan kaapista löytämään!

Vierailin äskettäin myös Jussi Halla-ahon blogilla. Hänellä on siellä valmiiksi lanseerattuna termi brytky – jonka ennustan lähiaikoina kuluvan kansan suussa. Sopinee toivoa (otan tätä toivoessani tietoisen riskin joutua kerettiläisenä kivitetyksi) ettei sen kanssa käy samoin, kuin etukäteen itsevarmoille ruotsalaisille Den glider in -sävelmänsä kanssa.

Ellen ihan väärin muista, eräs nimeltä mainitsematon suomenruotsalainen kirjailija -ja elokuvamoguli ilmoitti viime presidentin vaaleissa ”agendakseen” vastajytkyn; ilmeisesti tuoreessa muistissa olevan Perussuomalaisten jytkyn säikäyttämänä.

Toistaiseksi kukaan ei vielä ole huomannut varata tulevien EU-vaalien agendakseen vastabrytkyä. Mutta ehkä se sieltä vielä tulee. Saattaa muuten olla niinkin, että tuo vanhojen puolueiden kiihkoileva brändäys sataa kuin sataakin loppujen lopuksi Perussuomalaisten laariin!

50. Hei, me transformoidutaan!

”Silloin minä ajattelin: Sellaisia ovat vain alhaiset; he ovat tyhmiä, sillä he eivät tunne Herran tietä, Jumalansa oikeutta. Niinpä menen ylhäisten luo ja puhuttelen heitä, sillä he kyllä tuntevat Herran tien, Jumalansa oikeuden. Mutta he olivat kaikki särkeneet ikeen, katkaisseet siteet.” (Jer. 5:4-5)

Otsikko voisi viitata humoristiseen ”Hei, me lennetään” -elokuvaan. Mutta tuo elokuva, kuten sanottua, on huumoria. Tässä taas on kyse kuolemanvakavasta asiasta. Hirtehistä – etten sanoisi mustaa – huumoria siihen kyllä sisältyy. Kuinka paljon, riippuu itse kunkin katsantokannasta ja huumorintajusta.

Se taisi olla Timo Soini jonka viimeisimpänä tiedän todenneen jokseenkin siihen tyyliin, että ”joskus täytyy matkustaa kauas, nähdäkseen paremmin lähelle.” Kenellekään Suomen poliittisesta kentästä vähänkään tietävälle ei enää liene epäselvää se, ettei Soinin lausumana hyväkään asia voi saada kannatusta, Halla-ahosta puhumattakaan; mikä kyllä mielestäni on vahinko! Hengellisellä rintamalla mieleen muistuu taannoinen, televisioon suhtautumista kuvaava kommentti: ”Minä en halua katsoa hyviäkään asioita, jotka tulevat likaviemärin kautta!”

Se mihin otsikko viittaa, on ”Transformers” – niminen elokuva, jonka täälläkin ohimennen näin telkusta saksaksi dubattuna. Oikeastaan voisin vääntää otsikon muotoon (tullen samalla kenties lanseeranneeksi uuden termin): Hei, me transseksualisoidutaan!

Tuosta dubbauksesta sen verran, että kuvittelepa John Wayne hevosta etsiessään sanomassa eestiksi: ”Kus on mun hopoti?” Onko maailmasta lukutaito kadonnut?!

Jokunen viikko ennen Suomesta lähtöä satuin ohimennen lukemaan, mielestäni surullisen artikkelin eutanasialla surmatusta (tosin tämän omasta tahdosta) henkilöstä. Jonka sukupuolen ”korjaus” (ihan varma en ole, oliko kyse jo ”takaisinkorjauksesta”) oli epäonnistunut. Tai muuten osoittautunut niin suureksi pettymykseksi, ettei hän enää jaksanut elää. Sanon henkilö, koska en muista kumpaa sukupuolta hän kuollessaan oli. Tähän on jo siis tultu.

Evoluutioon toteen näytettynä, ja tieteen kaikkivoipaisuuteen uskova nykyihminen kuvittelee nähtävästi voivansa olla tänään Matti, huomenna Maija ja ylihuomenna kenties Musti; ihan tuosta vain! Vieläpä – niin halutessaan – alkaa kierroksen uudestaan alusta! Eikä lääketiede yhtään edes yritä kehitystä jarrutella, päinvastoin (ja miksipä yrittäisikään ”katsokoon itse eteensä”). Sillä sen verran hyvät rahat tuossakin bisneksessä taatusti liikkuvat! Asiakas kun on oikeutettu saamaan mitä haluaa, ja on sitäpaitsi – poliisin kanssa asioimista lukuun ottamatta – aina oikeassa! Ihminen on siis alkanut leikkimään Jumalaa, ja siihen rahkeet eivät kyllä takuuvarmasti riitä!

Siitä kun Gran Canarialla ensimmäisen kerran kävin, tulee kevättalvella kuluneeksi 25 vuotta. Tähän astisen, reilun viikon kokemuksen perusteella on yksi silmin havaittava muutos tapahtunut. Tuolloin nääs saattoi huomaamattaan päätyä ”blue oyster” -baariin, josta nykyisin sentään varoitetaan kirjavalla lipulla! Lippu on itse asiassa jo niin yleinen, että tässä alkaa epäilemään itseään, olenko missannut uuden valtion? Sen verran on, jos ei nyt ihan suurlähetystöjä, niin ainakin muunlaisia edustustoja!

Katsoipa asiaa läheltä tai kauempaa, siitä ei pääse mihinkään, ettei Suomenkaan kohdalla kehitys enää juurikaan poikkea täkäläisestä. En lainkaan ihmettelisi vaikka asioissa, joissa perinteisesti ollaan totuttu virnuilemaan ruotsalaisille, oltaisiin jo ajettu Ruotsin ohi!

Sitä tässä tällainen tavallinen talonpoikaisteologi – kiihkeätä rummutusta niin sanotun tasa-arvoisen avioliittolain puolesta kuunnellessaan, kuin myös sukupuolineutraalius-vaahtoamista – ihmettelee, että kumpikohan nyt mahtaa evolutionistien mielestä olla suitsissa? Ohjaileeko evoluutio ihmistä vaiko päinvastoin, ihminen evoluutiota? Oli kumpi tahansa, lopputuloksena ei voi olla muu kuin kuoleminen sukupuuttoon, senhän sanoo jo pelkkä talonpoikaisjärki!

Nimittäin, huolimatta kohtalaisen tuoreesta ”välkystä” oivalluksesta, että ihminen on sian ja simpanssin risteymä, uskallan väittää että tästä nykykehityksestä, samoin kuin hevosen ja aasin – jotka sentään ovat kohtalaisen lähellä toisiaan – risteymästä ei kyllä synny kuin (kuten Wikipedia tietää kertoa) korkeintaan lisääntymiskyvyttömiä hybridejä! Se taas, jälleen katsantokannasta riippuen, on joko hyvä tai huono asia.

27. Täytetyn pingviinin politiikka

”Älä milloinkaan unohda, että vain kuolleet kalat uivat virran mukana.” (Malcolm Muggeridge )

Olen pessimisti, valitettavasti. Jopa siinä määrin, kuten ennenkin olen maininnut että jos harrastaisin – olisin siitä kiinnostunut – purjehdusta, tarvittaisiin uusi veneluokka sen mahdollistamiseksi. Sillä ymmärtääkseni nykyisin on jo olemassa sellainen kuin optari eli optimistijolla, joten minua varten tarvittaisiin erillinen pessimistijolla.

Kansalle leipää ja sirkushuveja – sanonta tuli mieleeni seuratessani eduskunnan välikysymyskeskustelua ajankohtaisesta Espanjan tukipaketista. Tosin näyttää siltä että tällä menolla leipä saattaa jäädä Suomen kansalta puuttumaan, eikä eduskunnan tarjoama sirkuskaan enää paljon huvita. Eikä minusta sen puoleen tullut optimistiakaan, sen verran masentavaa oli kuunnella. Vertaisin kokemusta jopa lähinnä siedätyshoidoksi.

Soini naljaili ministereille, lähinnä kai valtionvarainministeri Jutta Urpilaiselle, jokseenkin tähän tyyliin: ”Mitä ne vakuudet oikein ovat, täytetty pingviinikö?” Mielestäni aiheellinen kysymys – sillä toteamuksella että täytetystä pingviinistä saattaisi olla jopa enemmän iloa kuin tähän astisista vakuuksista. Joskin kysymyksen esitystapa saattaa aiheuttaa vaikenemisreaktion, sen sijaan että siihen edes yritettäisi vastata. Eipä tosin taida olla tiedossakaan mitä ne vastaukset voisivat olla.

Ehkäpä johtuu edellämainitusta pessimistisyydestäni etten voi välttyä vaikutelmalta, että eduskunnassa vallitsee Perussuomalaiset vastaan muu Suomi – asetelma. Eikä tarvitse olla kovinkaan nokkela huomatakseen että kun siirrytään eduskunnan ulkopuolelle, loppuosa oikeasti kuuluu: media ja muu Suomi. Vai mitä muita johtopäätöksiä pitäisi vetää esimerkiksi viime aikaisesta Halla-ahon ajojahdista, joka sai megaluokan mittasuhteet?

Hänen ratkaisustaan tuli mieleen vanha insinööriviisaus, joka muistaakseni meni tähän tapaan: Kysymys: Miksi metrin pitkä ratakiskon pätkä taipuu insinöörin käsissä? Vastaus: Koska viisaampi antaa periksi. Tässäkin tapauksessa fiksumpi antoi periksi ja sai – toivottavasti – hulabaloon loppumaan.

Kuvitellaanpa että Halla-aho olisi jonkin muun kuin Perussuomalaisen puolueen jäsen. Olisikohan häly ja lynkkausmieliala ollut yhtä kiihkeä? Enpä usko. Tony Halme tuli tietämättään lausuneeksi ennustuksen, joka näyttää toteutuneen kirjaimellisesti:

“Jos te nytten puollatte näitä minun muutamaa lakialoitettani, jotka Suomen kansalle kuuluvat, niin pääsette minusta vähin äänin eroon neljän vuoden päästä. (Ed. Ala-Nissilä: Miksi pitäisi päästä?) Muuten minunlaisiani voi olla täällä neljän vuoden kuluttua kymmenittäin, ja sitä te ette kestä.”

Sekä median että muiden puolueiden sietokyky näyttäisi ylittyneen rutkasti siitä päätellen, miten Perussuomalaisia jahdataan ja kohdellaan, osittain myös syystä se myönnettäköön. Olen sen verran naiivi että kuvittelen poliitiikan olevan yhteisten asioiden yhteistä hoitamista. Jolloinka kansan vaaleilla valitsemat edustajat hakevat kompromissia eri katsantokantojen välille, eivätkä pelkästään pyri runnomaan omia näkemyksiään läpi. Esko Aholle todettiin aikanaan hänessä olevan lohen sukua, koska hän ui vastavirtaan.

Juuri se on se jokin, mikä myös Perussuomalaisissa viehättää, ainakin allekirjoittanutta, että he haastavat vanhoja puolueita.

Halveksiessaan ja nenänvartta pitkin Perussuomalaisia katsoessaan muut puolueet tekevät sen samalla melko suurelle joukolle suomalaisia äänestäjiä! Sosiaalisessa mediassa näyttää tulleen tavaksi lisätä tilapäivityksen loppuun teksti: Jos pidit tästä kirjoituksesta, näytä se, jolla kerjätään klikkaamaan tykkäystä. Tuosta juonnettuna haluan sanoa hyeenalauman tavoin ajojahtiin osallistuneille kansanedustajille: Jos osaatte yhtään hävetä, näyttäkää se!