57. Kaikille ruoduille

”Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. (Mark. 16:15-16)

 
Laitanpa tähän alkuun otteen postauksesta jonka tein, ollessani aikaisemmin vieraskynäilijänä Ramin Korpialttari -blogilla. ”Tributoin” tuolloin edesmennyttä – aikanaan perussuomalaisten edustajana äänivyöryllä eduskuntaan noussutta – Tony Halmetta. Olin juuri saanut luettua viikingin Testamentti -nimisen kirjan, ja analysoin tuoreeltaan kirjan herättämiä tuntoja. Otsikkona tuolla postauksella olikin: Tribuutti miehelle joka sentään yritti. R.I.P. Tony!

Kuten tämän postauksen otsikkokin osoittaa, olen tässä pohdiskellut sitä, kuinka pelkästään yhden kirjaimen vaihtamisella, raamatuntekstissä, saattaa olla peräti vallankumouksellinen vaikutus. Saatikka sitten jos vain poimitaan rusinat pullasta rakentaen sillä tavoin mitä mielikuvituksellisimpia oppirankenteita. Joka taas toisaalta osoittaa että Raamatusta on moneksi. Siitä löytyy jokaiselle jotakin; eipä siis tässäkään valossa ole ihme, että se on jatkuvasti kirjojen bestseller!

Olkoonkin, että tuo muutos saattaisi kelvata esimerkiksi raamatunkäännöskomitealle; ikään kuin modernin nyky-ihmisen tarpeisiin paremmin soveltuvana, saattaa se sittenkin olla liian radikaali!

Sitä paitsi, vaikka suomenkielinen versio mukavasti näyttäisi rimmaavan, se saattaisi silti asettaa meidät suomalaiset eriarvoiseen asemaan. Mitään takeita kun ei näet ole siitä että muille kielille käännettynä vaikutus olisi sama.

Mutta ei se silti estä pohdiskelemasta.

Ensinnäkin; tuo muutos on sikäli pieni että se todennäköiseti menisi ainakin jonkin aikaa ns. painovirhepaholaisen piikkiin ilman, että sen olemassaoloa tai puuttumista tarvitsee selitellä vetoamalla ”luotettavimpiin -tai vähemmän luotettaviin” lähteisiin. Lisäksi se saattaa rimaa hipoen läpäistä niidenkin seulan, jotka ottavat Raamatun sen verran vakavasti että pelkäävät lisätä siihen mitään, tai ottaa siitä mitään pois.

Toiseksi; se vapauttaa nykyisenä Sola cultura -orientoituneen kristikunnan (jopa heidät, jotka vielä epävarmoina ”ollako vai eikö olla” -tyyliin sukkuloivat kristinuskon ja evoluutiouskon välillä) ikävästä evankeliointivelvoitteesta. Sillä, jos olen yhtään oikein ymmärtänyt, ei tämän maan kamaralla – naturalistisen tiedeyhteisön meille kiveen veistämän, ehdottoman ja ainoan totuuden mukaan – luotuja ole nähty ainakaan sitten Darwinin päivien; lähes pariin sataan vuoteen.

Kolmanneksi; ikään kuin ilmiselvänä ristiriitana edellisen kohdan kanssa, se edelleen oikeuttaa evankelikaaliset jatkamaan evankelioimista kuten tähänkin asti. Tai pitäisi kai sanoa (ainakin tiukimmin tulkittuna) että se edelleen velvoittaa. Eihän loppujen lopuksi ole kysymys kuin yhden kirjaimen erosta. Eikä vielä toistaiseksi ole käynyt ilmi kuinka monta tulkintaa siitä(kin) on mahdollista tehdä.

Niin, ja tuo Tony Halme -episodi ei liity tähän kontekstiin mitenkään. Muutoin kuin ehkä muistutuksena miehestä, jolla loppumetreillään oli hyvät tavoitteet.

Mutta aasinsiltana – joista allekirjoittaneella tuppaa olemaan paha taipumus tehdä niin pitkiä, että aasi ehtii menehtyä nälkiintymiseen matkalla; ja tai unohtaa miksi on tullut lähteneeksi liikkeelle, ja minne on menossa – toiminee tuon postauksen yhteydessä mainittu työpaikka-ilmoitus: ”Ammattitaitoinen maalari saa paikan. Huomio! Merimiesmönjärit älkää vaivautuko.”

 
Josta juonnettuna niille Sola scriptura -orientoituneille (sikäli kuin heitä vielä löytyy), jotka haluaisivat tehdä asioita hieman toisin, totutusta poiketen, vähän niin kuin vastavirtaan, saattaisi olla käyttöä oheiselle kokousilmoitukselle. Varsinkin nyt kun Suomi pöyristyneenä kauhistelee sitä, ettei se meidän talous sittenkään ole kovin fantastisessa kunnossa. Meni nimittäin kolmen A:n luokitus!

Se saattaisi jopa hyvinkin toimia ilta illan jälkeen tilat täyttävänä kutsuna. Koska se pitää sisällään jo ammoisista ajoista vastustamattomaksi houkuttimeksi todetun kielletyn hedelmän ainekset. Ja bonuksena kuitenkin muistutuksen toisesta, ikävämmästä, jo Darwininin kiveen veistämästä, kolmen A:n luokituksesta johon Suomi sentään vieläkin taitaa kuulua:

Tervetuloa tilaisuuteen jossa kahvia, pientä naposteltavaa sekä ennen kaikkea evankeliumia on tarjolla kaikille luoduille. Huomio! Ameebasta Apinan kautta Aatamiksi kehittyneet älkää vaivautuko!

56. Suloisen suvaitsevaista

”Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.” (Fil. 1:18)

 

Eipä tainnut Don Richard Jumalharha -kirjaa kirjoittaessaan aavistaa sen myötä kunnostautuvansa evankelistan saralla! Näin ainakin mikäli uskomme amerikkalaista terapeuttia ja yliopisto-opettajaa Judith R. Babarskya (Uusi Tie 2. 5. 2014, Leif Nummela), joka uskoon tultuaan kiittää tytärpuoltaan siitä että tämä suositteli hänelle luettavaksi tuon Dawkinsin kirjan. Ja miksipä emme uskoisi? Evankeliumi Kristuksesta näyttää siis toimivan jopa uusateistin anti-julistamana! Dawkinsin tiedetään taannoin todenneen, että Darwin on tehnyt mahdolliseksi olla älyllisesti ateisti. Samaa ajatuskuviota hieman toisin painottaen, Darwin on tehnyt älyttömyyksien julistamisesta salonkikelpoista.

 

Pekka Reinikainen totesi TV7 -ohjelmassa osuvasti, etteivät ateistit tarkemmin ottaen ole ”Jumalan kieltäjiä, vaan vastustajia.” Huomasin Suomen Kuvalehdessä uutisen, joka saattaa jonkin verran sylettää ateisteja. Sillä (hieman yllättäen) tutkijatkin ovat pääsemässä ytimeen ja todenneet että ”lapset ovat synnynnäisiä uskovaisia!” Voidaan siis sanoa että tutkijat tietävät vihdoin sen saman, minkä lapsikin tietää. Nimittäin että meissä jokaisessa on integroituna tietoisuus Jumalasta.

 
Onkohan missään asiassa tämän maan kamaralla tapahtunut yhtä mittavaa ja automaattista konsensusta, kuin mitä tälläkin hetkellä ajankohtaisessa Israel -vastaisuudessa on tapahtunut, ja yhä enenevässä määrin tapahtuu? Jokainen itseään vähänkin intellektuellina pitävä, tai sellaiseksi halajava, kokee velvollisuudekseen olla pro-Gaza, alas Israel -henkinen. Näille Israel on yksipuolisesti iso paha susi, joka kiusaa pienempiään. Heidän silmänsä eivät ilmeiseti näe edes kartalta mittasuhteita, kuka on pieni ja ketkä suuria.

 
Vahvistamaton urbaani legenda kertoo erään hautaustoimiston mainoksesta: Miksi eläisit, kun Smithin hautaustoimisto hautaa sinut edullisesti? Lähi-idän uutisoinnissa kansainvälinen – eikä vähiten suomalainen – media näyttää omaksuneen jokseenkin saman sloganin: Miksi vaivautua harrastamaan tutkivaa journalismia, vaarantamalla oman henkensä. Kun Hamasin/Fatahin/Al-Qaidan – ja mitä näitä nyt onkaan – tiedotusosasto antaa tiedot nopeasti, vaivattomasti ja mikä parasta; ilman suuria kustannuksia?!

 
Näpi irti Gazasta -iskulause on tullut viime päivinä tutuksi. Ironista tässä on se että sen takana ovat jokseenkin samat tahot jotka kannattavat, niin sukupuolineutraalia avioliittolakia, kuin muidenkin, perinteisesti Raamatusta nousevien arvojen romuttamista. Totuus on että ilman Hamasia, ja muita samalla agendalla varustettuja, tuolla alueella vuorollaan vaikuttavia terroristijärjestöjä gazalaisilla olisi kissan päivät. Hiljattain osui silmään – liekö ollut twitterissä – aiheellinen kysymys: miksi Gazassa ei ole pride-kulkueita?

 
Israel on demokratiassaan vapaamielisempi (jopa liiankin vapaamielinen, jos minulta kysytään), kuin moni länsimaa. Jopa, näin uskallan sanoa, Suomeakin vapaamielisempi. Siellä muun muassa kyseisten kulkueiden järjestämisessä ei ole ongelmia. Mutta: kuten kotimainen politiikka pienessä mittakaavassa osoittaa; väärä puolue, tai väärä mies ei VOI esittää mitään varteenotettavaa. Samoin ei Israelia sen pitkälle viety demokratia liberalismeineen VOI hyödyttää edes länsimaiden silmissä, koska se on Israel!

 
Israelin Jumalalla kuitenkin on ainoana tähän Tellukseen maanomistajan, ja jopa tekijän oikeus; ja Hänpä taitaakin eräänä päivänä sanoa: Näpit irti Gazasta ja muistakin Israelille kuuluvista alueista, sillä minä olen tuon alueen heille antanut!

 
”Sodassa sen ensimmäinen uhri on totuus.” Näin kuuluu tuttu sanonta eikä ole epäilystäkään siitä etteikö se pitäisi paikkaansa. Voidaan jopa sanoa että se (totuus) on kuollut jo monta kuolemaa ilman sotaakin, eikä toden puhujalla ole koskaan ollut mainittavan suurta ihailijakerhoa. Jos totuus vielä sinnittelee hengissä, se on muuttunut henkilökohtaiseksi: jokaisella on omansa. Suvaistevaisuudesta voidaan sanoa jokseenkin samaa; jokaisella on siitä oma käsityksensä.

 
Menneinä vuosina, silloin kun suvaitsevaisuus terminä oli tuntemattomampi eikä sitä vielä oltu kliseeksi kulutettu, suvaitsevaistoa saattoi hyvinkin kuvata erään määritelmän mukainen lause: ”Mä en vihaa mitään niin kuin rotusortoa ja mustalaisia.” (Sorry romanit, mutta valaisevana esimerkkinä tämä oli pakko sanoa).

 
Nykyisin tuo määritelmä on ajan hengen mukaisesti päivittynyt jonkin verran laajempaan skaalaan: Mä en vihaa mitään niin kuin rasisteja, vihapuhujia, impivaaralaisia, populistisia perussuomalaisia, Timo Soinia, Jussi Halla-ahoa, Teuvo Hakkaraista, yleisesti perussuomalaisia, Raamatun todesta ottavia fundamentalistikristittyjä, kreationisteja, toisin ajattelijoita; niin ja tietysti: Israelia.

 
Raamatun totuuksien poisselittäjien määrä tuntuu sekin näinä päivinä lisääntyvän kuin sienet sateella, ja nimenomaan kirkollisissa (seurakunnallisissa) piireissä. Äänekkäimpien humanistien mielestä modernin ihmisen ei oikeastaan tarvitse Raamatusta juurikaan välittää, koska se aika -ja kulttuursidonnaisena on ikään kuin aikansa lapsi.

 
Toisaalta, eivät taida nuo ”kulttuurisidonnaisuusapostolit” arvatakaan, kuinka oikeassa ovat! Sillä, jos saivartelu jätetään sikseen; ei ole aikaa, paikkaa tai kulttuuria johon Raamattu ei olisi sidoksissa. Oletko nimittäin tullut ajatelleeksi että – vaikka sen ei katsota kelpaavan historian kirjaksi – se silti kertoo rohkeasti jopa tulevastakin historiasta, etukäteen ”niin kuin se jolla on valta.” Ollen näin muodoin jopa futuristinen!

 
Maailmanpoliittinen arkipäivä, jopa ihan tässä maamme rajojen lähellä kokoaa sen verran uhkaavan näköisiä pilviä taivaanrantaan, ettei pieni jäniskevennys tähän loppuun liene haitaksi. Sellaisena toimikoon Kasmirin Vadelmaveneen lyriikasta (jossain määrin kieroutuneeksi?) korvamadoksi marjametsässä muotoutunut kerto. Siinä saattaisi muuten olla aineksia jopa jonkinlaiseksi hallituksen tulevan ulko- ja turvallisuuspoliittisen manifestin tunnussävelmäksi: Natoon Putinia pakoon soudan Natoon who ooo…