50. Hei, me transformoidutaan!

”Silloin minä ajattelin: Sellaisia ovat vain alhaiset; he ovat tyhmiä, sillä he eivät tunne Herran tietä, Jumalansa oikeutta. Niinpä menen ylhäisten luo ja puhuttelen heitä, sillä he kyllä tuntevat Herran tien, Jumalansa oikeuden. Mutta he olivat kaikki särkeneet ikeen, katkaisseet siteet.” (Jer. 5:4-5)

Otsikko voisi viitata humoristiseen ”Hei, me lennetään” -elokuvaan. Mutta tuo elokuva, kuten sanottua, on huumoria. Tässä taas on kyse kuolemanvakavasta asiasta. Hirtehistä – etten sanoisi mustaa – huumoria siihen kyllä sisältyy. Kuinka paljon, riippuu itse kunkin katsantokannasta ja huumorintajusta.

Se taisi olla Timo Soini jonka viimeisimpänä tiedän todenneen jokseenkin siihen tyyliin, että ”joskus täytyy matkustaa kauas, nähdäkseen paremmin lähelle.” Kenellekään Suomen poliittisesta kentästä vähänkään tietävälle ei enää liene epäselvää se, ettei Soinin lausumana hyväkään asia voi saada kannatusta, Halla-ahosta puhumattakaan; mikä kyllä mielestäni on vahinko! Hengellisellä rintamalla mieleen muistuu taannoinen, televisioon suhtautumista kuvaava kommentti: ”Minä en halua katsoa hyviäkään asioita, jotka tulevat likaviemärin kautta!”

Se mihin otsikko viittaa, on ”Transformers” – niminen elokuva, jonka täälläkin ohimennen näin telkusta saksaksi dubattuna. Oikeastaan voisin vääntää otsikon muotoon (tullen samalla kenties lanseeranneeksi uuden termin): Hei, me transseksualisoidutaan!

Tuosta dubbauksesta sen verran, että kuvittelepa John Wayne hevosta etsiessään sanomassa eestiksi: ”Kus on mun hopoti?” Onko maailmasta lukutaito kadonnut?!

Jokunen viikko ennen Suomesta lähtöä satuin ohimennen lukemaan, mielestäni surullisen artikkelin eutanasialla surmatusta (tosin tämän omasta tahdosta) henkilöstä. Jonka sukupuolen ”korjaus” (ihan varma en ole, oliko kyse jo ”takaisinkorjauksesta”) oli epäonnistunut. Tai muuten osoittautunut niin suureksi pettymykseksi, ettei hän enää jaksanut elää. Sanon henkilö, koska en muista kumpaa sukupuolta hän kuollessaan oli. Tähän on jo siis tultu.

Evoluutioon toteen näytettynä, ja tieteen kaikkivoipaisuuteen uskova nykyihminen kuvittelee nähtävästi voivansa olla tänään Matti, huomenna Maija ja ylihuomenna kenties Musti; ihan tuosta vain! Vieläpä – niin halutessaan – alkaa kierroksen uudestaan alusta! Eikä lääketiede yhtään edes yritä kehitystä jarrutella, päinvastoin (ja miksipä yrittäisikään ”katsokoon itse eteensä”). Sillä sen verran hyvät rahat tuossakin bisneksessä taatusti liikkuvat! Asiakas kun on oikeutettu saamaan mitä haluaa, ja on sitäpaitsi – poliisin kanssa asioimista lukuun ottamatta – aina oikeassa! Ihminen on siis alkanut leikkimään Jumalaa, ja siihen rahkeet eivät kyllä takuuvarmasti riitä!

Siitä kun Gran Canarialla ensimmäisen kerran kävin, tulee kevättalvella kuluneeksi 25 vuotta. Tähän astisen, reilun viikon kokemuksen perusteella on yksi silmin havaittava muutos tapahtunut. Tuolloin nääs saattoi huomaamattaan päätyä ”blue oyster” -baariin, josta nykyisin sentään varoitetaan kirjavalla lipulla! Lippu on itse asiassa jo niin yleinen, että tässä alkaa epäilemään itseään, olenko missannut uuden valtion? Sen verran on, jos ei nyt ihan suurlähetystöjä, niin ainakin muunlaisia edustustoja!

Katsoipa asiaa läheltä tai kauempaa, siitä ei pääse mihinkään, ettei Suomenkaan kohdalla kehitys enää juurikaan poikkea täkäläisestä. En lainkaan ihmettelisi vaikka asioissa, joissa perinteisesti ollaan totuttu virnuilemaan ruotsalaisille, oltaisiin jo ajettu Ruotsin ohi!

Sitä tässä tällainen tavallinen talonpoikaisteologi – kiihkeätä rummutusta niin sanotun tasa-arvoisen avioliittolain puolesta kuunnellessaan, kuin myös sukupuolineutraalius-vaahtoamista – ihmettelee, että kumpikohan nyt mahtaa evolutionistien mielestä olla suitsissa? Ohjaileeko evoluutio ihmistä vaiko päinvastoin, ihminen evoluutiota? Oli kumpi tahansa, lopputuloksena ei voi olla muu kuin kuoleminen sukupuuttoon, senhän sanoo jo pelkkä talonpoikaisjärki!

Nimittäin, huolimatta kohtalaisen tuoreesta ”välkystä” oivalluksesta, että ihminen on sian ja simpanssin risteymä, uskallan väittää että tästä nykykehityksestä, samoin kuin hevosen ja aasin – jotka sentään ovat kohtalaisen lähellä toisiaan – risteymästä ei kyllä synny kuin (kuten Wikipedia tietää kertoa) korkeintaan lisääntymiskyvyttömiä hybridejä! Se taas, jälleen katsantokannasta riippuen, on joko hyvä tai huono asia.

49. Ainako aprillipäivä?

”Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.” (Ilm. 22:15)

Lapsuudesta tuttu hokema: ”Aprilliä, syö silliä; juo kuumaa kuravettä päälle” – muistui mieleen viimeisintä tieteen ”valtavaa läpimurtoa” kummastellessa. Kuten aikaisemmin naamakirjakommentissa totesin: Tiedemaailmassa aprillipäiviä näyttäisi epätasa-arvoisesti olevan vuodessa 365, kun me tavalliset ihmiset joudumme tyytymään yhteen!

Eipä silti että henkilökohtaisesti kaipaisin sitä yhtäkään. Olen jopa jossain määrin inhonnut koko virallista valehtelupäivää.

Kaikkien tiedossa oleva tosiasia on se, että savolaisen saarnatessa vastuu välittömästi siirtyy kuulijalle. Nyt näyttäisi melko vahvasti (on itse asiassa näyttänyt jo pitkään) siltä että tauti on levinnyt myös tiedemaailmaan. Eikä suinkaan levitessään voimaansa menettäneenä lievänä epidemiana, vaan suoranaisena pandemiana. Jossa ei ainoastaan vastuu – vaan myös todistelutaakka väittämän oikeaksi tai ”potaskaksi” toteamisesta – siirtyy kuulijalle.

Kun vastakkain asetetaan akateeminen arvovalta ja kadunmiehen filosofia, ei liene epäilystäkään siitä, kumpi kanta jää viralliseksi. Olkoon kuinka mieletön akateeminen väittämä tahansa. Me suomalaiset, ja niin sanottu vanha kansa varsinkin, olemme tottuneet suhtautumaan ylen kunnioittavasti kaikenlaiseen koulutukseen. Vanhoissa kotimaisissa elokuvissa ei ollut harvinaista kuulla jo pelkästään ylioppilasta puhuteltavan: ”Herra ylioppilas!”

Tuosta naiivista, lähes jumalointiin verrattavissa olevasta palvonnasta lienee nykyisin otettu jokunen askel maanläheisempään suhtautumiseen. Mutta yhtäkaikki koulutuksen mukanaan tuoma arvovalta on melko kiistaton.

Kuten viime aikoina otsikoihin nousseet valelääkäritapaukset osoittavat; optiona tiettyihin ammatteihin liittyvä valkoinen takki jo sinällänsä saa ihmeitä aikaan! Saatikka sitten että tuohon samaiseen takkiin on kääritty annos akateemista uskottavuutta.

Lähes mitä tahansa voi väittää todeksi ja mikä tahansa näyttäisi kelpaavan, kunhan ei vain lähde Raamattua ja luomisoppia myötäilemään.

Milloin yksi tiimi kirkkain silmin väittää ihmisen älykkyyden olevan peräisin eläimen aivovauriosta. Ja toinen, että ihminen on sian ja simpanssin risteytys; eikä ketään selvempijärkistä näytä löytyvän, joka sanoisi anoppini sanoin: ”Koputa hyvä mies (nainen, tai neutraalisti; henkilö) päätäs, että klöntit hajoo!”

Kertauksen vuoksi saattaa tässä yhteydessä olla paikallaan palauttaa mieliin, mitä Yhdysvaltain 26. presidentti Theodore Roosevelt aikoinaan humoristisesti(?) totesi akateemisesta sivistyksestä:

”Kouluja käymätön voi varastaa tavaravaunusta; akateemisesti sivistynyt voi nyysiä koko rautatien.”

Tuohon hokemaan vielä loppukaneettina palatakseni: Tottahan se on vedätetylle jossain määrin nöyryyttävä, mutta myös (tapauksesta tosin riippuen) vapauttava, tyyliin: Saivat mokomat höynäytettyä, mutta onneksi oli vain huijaus!

Tiedemaailmasta tuota ”vapautusta” lienee turha odottaa. Ovat kai sen verran ryppyotsaisen vakavissaan ja hartaita, että uskovat omat aprillipilansa!