17. Pelottavan laillista

”Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.” (Ps. 51:8)

Ja Haaman sanoi kuningas Ahasverokselle: ”On yksi kansa hajallaan ja erillään muiden kansojen seassa sinun valtakuntasi kaikissa maakunnissa. Heidän lakinsa ovat toisenlaiset kuin kaikkien muiden kansojen, he eivät noudata kuninkaan lakeja, eikä kuninkaan sovi jättää heitä rauhaan. Jos kuningas hyväksi näkee, kirjoitettakoon määräys, että heidät on tuhottava; ja minä punnitsen kymmenentuhatta talenttia hopeata virkamiehille, vietäväksi kuninkaan aarrekammioihin.” Niin kuningas otti kädestään sinettisormuksensa ja antoi sen agagilaiselle Haamanille, Hammedatan pojalle, juutalaisten vastustajalle. Ja kuningas sanoi Haamanille: ”Hopea olkoon annettu sinulle, ja samoin se kansa, tehdäksesi sille, mitä hyväksi näet”. (Est. 3:8-11)

Kursivoitu lainaus kertoo agagilaisesta Haamanista, jonka ego ei kestänyt sitä ettei juutalainen Mordokai suostunut heittäytymään kasvoilleen hänen edessään. Ja siitä mihin kaikkeen hän oli valmis saadakseen kostonsa, jopa lain muutokseen! Tosin tuo nimenomainen tapaus kävi omaan nilkkaan. Lainaus toiminee kuitenkin ainakin jonkinlaisena esimerkkinä siitä että jos joku on laillista, ei se silti välttämättä ole oikein.

Ja tottakai Hitler – korttiakin on asian valaisemiseksi käytettävä, koska wikipedia mainitsee jopa hänenkin olleen ”ylpeä siitä että kaikki tapahtuu laillisesti.” Luulenpa monen ”laillisesti” toimineen diktaattorin hämmästelleen vähän ennen kukistumistaan kansan kiittämättömyyttä!

Valta ”mädättää”, totesi Timo Soini pressiklubilla perjantaina 23.03.2012, viitaten RKP:n yli kolmen vuosikymmenen mukanaoloon hallituksessa.

Ja kuinka ollakaan, juuri päivää aikaisemmin A-studion ohjelmassa: Puolustusministeri pulassa, jossa vieraina olivat kansanedustajat Ulla-Maj Wideroos (RKP), Pentti Oinonen (PS), Mari Kiviniemi (Kesk.) sekä Ilkka Kanerva (Kok), kävivät näkemyserot kohtalaisen selkeästi esille. Asiat joita Oinonen nimitti ruotsinkielisen väestön etuoikeuksiksi, olivat Wideroosin silmin katsottuna perusoikeuksia! Jos yliopistojen kielikiintiöt, ja alemmalla pistetasolla pääseminen yliopistoon (eivät tosin tulleet tuossa keskustelussa esiin vaan toisaalla) eivät ole etuoikeuksia niin mitkä sitten?

Valehtelemisesta, korjaan vastakkaistotuuden puhumisesta, on ilmeisesti tullut pysyvä käytäntö aivan samoin kuin tilapäisiksi säädetyistä veroista. Tekopyhyyden korostajana löytyy eduskunnan kohteliaisuussäännöstö, joka kieltää kutsumasta asioita niiden oikeilla nimillä! Oli miten oli, vielä noin yhdeksän vuotta sitten Anneli Jäätteenmäki joutui jättämään ministerinvirkansa jäätyään kiinni valeh… ei kun vastakkaistotuuden puhumisesta. Wallin selvisi omasta koitoksestaan lähes hurraa huutojen saattelemana.

Erityisen pelottavaa on ajatella että kyseinen valehtelemiseen liittyvä logiikka alkaa hiipiä lainsäädäntöön. Ei tietenkään kertarysäyksellä, vaan pikku hiljaa. Jos vaikkapa raiskaaja ei enää olisikaan raiskaaja. Eikä murhaaja murhaaja vaan jotain kivemmalta kuulostavaa. Tai mikä tahansa asia joka vielä toistaiseksi mielletään rikokseksi, ei sitä jatkossa enää ole. Jo nyt ollaan mielestäni tilanteessa jossa ”suntikset” pyörivät vankiloissa kohta paremmin kuin armeijassa konsanaan!

Pelottava skenaario alkaa siis vähitellen olemaan nimenomaan homman laillisuus, sillä eduskunta on lakeja säätävä elin!

Todettakoon lopuksi että kapellimestareiksi siihen kuka meidän ihmisten ajattelua kulloinkin ohjaa, Raamatulla on karun vähäeleiset vaihtoehdot.

16. Pesti ja illuusio

”Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!” (Sananl. 14:12)

Kuulin kauan sitten otsikon ilmaisun, lienee ollut armeijassa työskentelevien sisäpiirikasku. Ihan tarkkaan en enää muista mitä tuolla sanonnalla haluttiin tuolloin viestiä. Ehkäpä sitä että leivän leveys armeijan leivissä on harhakuvitelma. Oli miten oli, totta on kuitenkin se, että tänä päivänä tuo illuusio armeijan turvastakin on karmaisevalla tavalla realisoitunut! Ainakin siltä osin, jos on kuviteltu työn armeijassa olevan turvattu kaikilta vähennys – uhkakuvilta!

Toinen illuusio (ainakin minä kutsun sitä illuusioksi) joka ihan näinä viime päivinä on nostettu esiin, on mielestäni ylimielisten tutkijoiden ”kuukauden valopää” – oivallus, että ihmiset ovat liian tyhmiä, ja ovat sitä nimen omaan demokratian toimimisen kannalta!

Minä taas uskallan väittää päinvastaista mitä sen (demokratian) toimimiseen tulee! Väitän että nyky-demokratiat perustuvat juuri sille olettamukselle (toiveelle), että ihmiset eivät missään tapauksessa yhtään nykyistä enempää ”viisastuisi” suhteessa politiikkaan!

Kolmantena löytyy illuusio siitä että ihan aikuisten oikeasti pystytään äänestämällä vaikuttamaan asioihin. Toki on myönnettävä sen jossain määrin pitävän paikkansa. Mutta ei tarvitse kovinkaan syvällisesti asioihin perehtyä, kun jo huomaa tulleensa petetyksi(?). Esimerkiksi ulkopolitiikka saattaa olla (ja monesti onkin) sen verran kiveen veistettyä (jota myös on tullut useasti toistettua), että vaikka hallitukset vaihtuvat, hallitusohjelman on jatkuttava samana.

Jos siis äänestät siinä toivossa että saisit laivan käännettyä eri kurssille, tulet todennäköisesti huomaamaan kuinka vaikeaa, ellei mahdotonta se on. Jotkut asiat ovat muutoksilta suojattuja siten, että tarvitaan kahden kolmasosan enemmistö muutokseen. Ei siis riitä pelkkä enemmistö. Jos taas on asioita joissa on vaarana se, että kansa on eri mieltä päättäjien kanssa, kansan ei anneta äänestää. Esimerkkinä vaikkapa euroon siirtyminen. En ole lainkaan vakuuttunut siitä että olisimme tuolloin siirtyneet yhteisvaluuttaan, jos olisi äänestetty. Saatan tosin olla väärässäkin. Joten sitä tulosta ei haluttu riskeerata!

Ennen kuin kukaan ehtii sanomaan, totean itse, että eipä meillä tosin muutakaan tapaa ole, kuin yrittää äänestämällä vaikuttaa, ja hyvä on että meillä siihen on mahdollisuus.

Ei kuitenkaan kannata liian ruusuista kuvaa omista vaikutusmahdollisuuksistaan luoda, sillä pettymys saattaa olla suurikin! Eli: ”Konstit on monet sano emäntä kun kissalla pöytää pyyhki”, ja myös kun pidetään yllä näennäisdemokratiaa.

Jos siis väki olisi ”viisaampaa”, kuinka mahtaisikaan käydä nykyisten demokratioiden? Ehkä pitäisi keksiä joku aivan uusi hallitsemismuoto. Paljon on puhuttu valistuneesta diktatuurista mutta ongelmaksi muodostunee kaikissa yhteiskunnissa se, ettei ole olemassakaan tarpeeksi valistunutta diktaattoria. Ainakaan hän ei olisi sitä enää kovinkaan kauan päästyään valtaan.

Kun Jeesus aikanaan ottaa itselleen sen vallan, joka Hänelle kuuluu, voitanee sanoa että silloin (ja vain silloin) hallitsee valistunut diktaattori. Vaikkapa vain siitä näkökulmasta katsottuna, että Hän jo valmiiksi omistaa kaiken, joten Hänen ei tarvitse koko voimallaan keskittyä omien taskujen täyttämiseen!