55. Fantastisen fatalistista realismia

”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.” (Mark. 16:15-18)

 

Todellisessa elämässä lähestulkoon kaikki kehittyminen henkilökohtaisella tasolla niin urheilussa, kuin myös opinnoissa perustuu toistoihin ennemminkin, kuin hyvään muistiin. Onnellinen se, jota on lisäksi siunattu hyvällä valokuvamuistilla; jos vielä nopealla, aina parempi. Joten lienee allekirjoittaneenkin kohdalla luvallisuuden rajoissa, ja paikallaan ottaa pienimuotoiset poliittiset jälkilöylyt toistona ihan tuoreeltaan.

Tunnettu tosiasiahan on, että vain fiktiivisissä agenttifilmeissä esiintyy virtuooseja, jotka yhdellä nopealla silmäyksellä muistavat 500 -sivuisen kirjan ulkoa sanasta sanaan. Me tavallisemmat ihmiset sensijaan joudumme tyytymään kertaamiseen. Lohdullista (näin voidaan sanoa) on kuitenkin tietoisuus siitä, että se tapahtuu suhteellisen hyvässä seurassa; sillä itse historian sanotaan turvautuvan toistoihin!

Aivan ensimmäiseksi haluan onnitella kaikkia EU-vaaleissa läpi päässeitä! Kuin myös esittää vilpittömät pahoittelut niille jotka hyvin palvelleina kuitenkin putosivat pois, osoituksena siitä että politiikka raadollisuudessaan on melko julmakin laji. Esimerkkinä Eija-Riitta Korholan putoaminen; siitä todennäköisestä syystä että on syyllistynyt liialliseen realismiin, eikä näe asioita yhtä ”fantastisten” silmälaisen läpi (joilla jopa rintamakarkuruus tuntuisi näyttäytyvän patriotismina) kuin esimerkiksi Jyrki Katainen. Pudonneille lohtuna, tai ainakin kärsimystä lieventävänä, lienevät muhkeahkot erokorvaukset.

Toisaalta on ihan pakko kadehtia poliitikkojen positiivisuuttakin. Kun (taas kerran) näyttäisi siltä että hävinneitä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa; kaikki kun julistautuvat enemmän tai vähemmän voittajiksi! Edellä olevassa sovellettu logiikka on sikäli mielenkiintoinen (kunpa olisi myös yhtä käyttökelpoinen), että siitä johdettuna Suomen sijoitus MM-kiekossa on vähintäänkin jaettu kulta! Ei paha.

Synkkänä pilvenä muuten kohtalaisen selkeällä poliittisella taivaalla, purjehti kuitenkin tälläkin kertaa, suvaitsevaisuudestaan tunnettujen (tai ainakin suvaitsevaisuuden nimeen voimakkaasti suitsuttavien) demarien kestoikoni Paavo Lipponen. Joka osoitti jälleen konkreettisella tavalla, mitä sillä (suvaitsevaisuus) termillä ihan oikeasti tarkoitetaan. Eli ei yhtikäs mitään, jos ja kun kansa ei osaa valita oikein!

Naulan kantaan osuu jälleen kerran Tony Halmeen Testamentti -kirjan kommentti: ”Mä oon aina sanonut, että suvaitsevaisiksi itseään kutsuvat ihmiset on oikeasti aivan helvetin suvaitsemattomia. Jos joku rohkenee olla eri mieltä kuin ne, niin se ei ole ihminen ollenkaan, vaan joku perkeleen esikartanosta noussut hirviö, joka tulee syömään pikkulapset …”

Brytkyn kanssa kävi sitten ilmeisesti niin, että se haudattiin, jo terminäkin kaikessa hiljaisuudessa (ellen väärin havainnoinut, jo ennen vaaleja), eikä näin ollen edes Jörkan (johon muuten Carl Haglund ilmeiseti oli tarttunut kuin hukkuva oljenkorteen äänivyöryn toivossa, mutta pieleen meni) tarvinnut ottaa agendakseen vastabrytkyä.

Tai ehkä brytky sittenkin tuli. Riippuu kai siitä keneltä kysyy; totesihan Soini: ”Tupla tuli!” RKP:n vastaisen raflaavan videon lisäksi joitakuita tuntui ärsyttävän Jussi Halla-ahon älyyn viittaava kommentti, kysyttäessä hänen Brysselissä selviämisestään: ”Tyhmemmätkin ovat selvinneet hengissä.” Sillä sanomattakin selväähän pitäisi jo viimeaikaisten rummutusten perusteella tässä vaiheessa olla, ettei perussuomalainen nyt kerta kaikkiaan VOI olla älykäs?

Kun sattuneesta syystä tuli puheeksi ja teemana on toistot, uusitaan tämäkin, jo aikaisemmin toisaalla (omalla fb-seinälläni) postattu: Jos ”Jörkka” olisi perussuomalainen, menneisyyden (lähes diplomaattisen selkkauksen aiheuttaneen) Gambia-episodeineen; millaisia mahtaisivat olla lööpit? Vaadittaisiko Soinia peräti sanoutumaan irti kyseisestä ehdokkaasta?

Hannu Takkulan putoamisesta ovat erityisen huolissaan (ja kaiketi syystä) ne, jotka murehtivat antisemitismin lisääntymistä EU:n sisällä, ja ylipäätään maailmassa. Venäläisistä on sanottu että he ovat fatalisteja, eli kohtalouskoisia. Joiden mielestä asiat menevät ennalta määrättyä rataa, eikä sitä voi muuttaa. Niiniven kohtalo, jota Joonan kirja kuvaa, kertoo, että kyllä voi muuttaa. Niinive sai, Joonan kiukuttelusta huolimatta, käännyttyään toisen mahdollisuuden. Toisaalta: missä on Niinive tänä päivänä!

Jos se on fatalismia että uskoo Raamatun kirjoitusten vääjäämättä toteutuvan, sitten olen fatalisti minäkin! Uskon nimittäin vakaasti että maailman tapahtumat etenevät Raamatun ilmoituksen mukaisesti (jopa tällä hetkellä kiihtyvällä vauhdilla) kohti loppuhuipentumaa, jossa pakanakansat (joita ovat muut paitsi Israel) yksissä tuumin ovat Israelin kimpussa, yrittäen ”lopullista ratkaisua.” Suomi lisääntyvine juutalaisvastaisuuksineen näyttäisi täydentävän aikanaan tuota joukkoa, itselleen todelliseksi vahingoksi!

Eiköhän meidän kristityiksi itseämme kutsuvien tehtävä ole oikeastaan kiteytetysti sanottu alun raamatunkohdassa. Meidän tulee temmata ikäänkuin ”kekäleitä tulesta” niitä jotka tahtovat. Sen sijaan että yritämme puuhastella mitään muuta muuttaaksemme tämän maailman. Huomaa että Raamattu EI sano: Kun Ihmisen Poika tulee, Hän tulee keskelle maailmanlaajuista, yhteiskristillistä (ekumeenista) ”Kristus teissä, kirkkauden toivo” -tapahtumaa, ottaakseen siellä pääpuhujan paikan.

Vaan se sanoo, tai tarkemmin sanoen itse Jeesus: ”Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:8)

54. Pseudotodellisuus ja EU-vaalit

”Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä… Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hepr. 11:3,6)

 
Moni on varmaan pannut merkille saman ilmiön kuin minäkin; olemme astuneet – ehkä some-ilmiöiden myötä – eräänlaiseen pseudotodellisuuteen trollikausineen! Tai sitten sitä on ollut liikkeellä ennenkin, mutta some tuo sen olemassaolon vain nopeasti, helposti ja korostetusti esiin. Vanha, ehkäpä jo kliseeksikin mielletty väittämä on, että sodan ensimmäinen uhri on totuus. Jokainen, joka vähänkin Raamatusta on perillä ja uskoo sen ilmoitukseen; tietää, että sota on käynnissä! Itse taistelu ehkä käydään näkymättömissä, mutta seuraukset ovat enemmän ja vähemmän näkyvät.

Itse en muuten vielä ihan vähän aikaa sitten edes tiennyt, mitä moiset termit (pseudo ja some) tarkoittavat. Mutta onneksi on Wikipedia; ja kun isot pojat niitä (termejä) käyttävät, miksipä en minäkin, edes johonkin! Yksi vapaa luonnehdinta trollauksesta voisi kai olla että: Trollaaja heittää tarkoituksella provosoivan kommentin, odottaen jonkun tarttuvan syöttiin. Jääden sitten taustalle hihittelemään aiheuttamaansa hämminkiä. Kaveri ei välttämättä itse lainkaan ajattele siten, mitä kommentista voisi päätellä.

Edelliseen säännön vahvistavana poikkeuksena tietenkin tieteen trollit – joihin rahvaan odotetaan suhtautuvan kuin Jumalan sanaan. Olkoonkin, että (kuulemani mukaan) nykynuorisoa opetetaan nimenomaan kyseenalaistamaan (poikkeuksena tuohon sääntöön kuitenkin, mitä ilmeisimmin, darwinistinen kehitysteoria), – joihin nykyiset ”haeckelit” tietenkin itse suhtautuvat kuolemaakin vakavammin. Niiden epätotena pitäminen on jumalanpilkkaan verrattavissa oleva synti. Ohessa pieni kertaus aiheesta:

33. Heureka!

Minulla on herännyt vahva epäilys siitä, että trollivapaata aluetta ei oikeastaan enää ole lainkaan. Ei edes niissä piireissä joille postauksen alussa olevan raamatunkohdan pitäisi olla enemmän tai vähemmän muuttunut ”lihaksi.” Niinpä netistä löytyvä informaatio voi samaan aikaan olla kattavampi kuin koskaan, mutta oikean tiedon erottaminen potaskasta on entistäkin vaikeampaa.

Uskaltaisin väittää että tuo uskon kautta on se maaginen sanapari, joka ainoana mahdollistaa syvällisemmän pääsyn Raamatun salaisuuksiin. Jopa niihin, joista siellä ei suoraan mainita! Joihin ilmeisesti muunlainen lähestymiskulma onkin suorastaan väärä.

Toisena säännön vahvistavana poikkeuksena voidaan mainita (epäilyttävä) poliittisiin trolleihin lukeutuva pieni ihminen; jota kukaan ei ole koskaan nähnyt, mutta joka aina vaalien alla pulpahtaa puheisiin. Sen mahdollinen loistaminen poissaolollaan nyt lähestyvien EU-vaalien ”sloganeista” saattaa johtua sen asian häveliäästä tiedostamisesta, että EU-parlamentti megalomaanisuudessaan on niin isojen poikien ja tyttöjen organisaatio, etteivät edes poliitikot kehtaa sanoa olevansa pienen ihmisen asialla sinne pyrkiessään.

Katsoin jälkikäteen Ylefemmalta puoluejohtajien ruotsin kielellä käydyn EU-vaalikeskustelun. Koska missasin livelähetyksen; ja koska Timo Soinin sittemmin plokissaan mainitsema viittaus ”brändäämiseen” sai mielenkiintoni hereille. Täytyy sanoa että keskustelun käyminen pakkoruotsiksi oli kyllä koettelemus; sekä keskustelijoille itselleen, että kuulijoille! Sen voidaan kyllä hyvällä syyllä sanoa kuuluvan sarjaan: ”Lihan pitää kärsiä.” Niin, ja eipä Soini kovinkaan paljon liioitellut. Liikuttavan yksimielisesti Perussuomalaisista leivottiin joitain Ilmestyskirjan petoon verrattavissa olevia ihmisvihaajia.

Ja lähestulkoon vain siitä syystä, että he ovat ainoita jotka vaativat edes jotain tolkkua maahanmuuttopolitiikkaan. Kertonee ainakin sen, että kiihkotonta keskustelua – jossa kirveet pysyvät maahan kaivettuina – lienee aiheesta turha odottaa. Mutta se kertoo myös periamerikkalaisen loanheiton rantautuneen tänne Suomeen: valituksi ei pyritäkään tulemaan omalla erinomaisuudella. Vaan sillä, montako luurankoa onnistutaan vastustajan kaapista löytämään!

Vierailin äskettäin myös Jussi Halla-ahon blogilla. Hänellä on siellä valmiiksi lanseerattuna termi brytky – jonka ennustan lähiaikoina kuluvan kansan suussa. Sopinee toivoa (otan tätä toivoessani tietoisen riskin joutua kerettiläisenä kivitetyksi) ettei sen kanssa käy samoin, kuin etukäteen itsevarmoille ruotsalaisille Den glider in -sävelmänsä kanssa.

Ellen ihan väärin muista, eräs nimeltä mainitsematon suomenruotsalainen kirjailija -ja elokuvamoguli ilmoitti viime presidentin vaaleissa ”agendakseen” vastajytkyn; ilmeisesti tuoreessa muistissa olevan Perussuomalaisten jytkyn säikäyttämänä.

Toistaiseksi kukaan ei vielä ole huomannut varata tulevien EU-vaalien agendakseen vastabrytkyä. Mutta ehkä se sieltä vielä tulee. Saattaa muuten olla niinkin, että tuo vanhojen puolueiden kiihkoileva brändäys sataa kuin sataakin loppujen lopuksi Perussuomalaisten laariin!