”Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.” (Luuk. 2:1-3)
Tuosta päivästä lähtien ihminen on ymmärtääkseni käyttänyt leijonan osan tarmostaan ja kekseliäisyydestään välttääkseen sitä, sillä en usko olevan ketään, joka maksaisi veroja ellei olisi pakko. Kun nyt itse olen törmännyt verotuksen kummallisuuksiin, laitan tähän verottajalle lähettämäni vuodatuksen avoimena kirjeenä:
—
Hei, ja kiitos hyvinkin seikkaperäisestä vastauksesta verokorttikyselyyni!
Koskapa tuo (läpi pääseminen) näytti toimivan kerran, olen toiveikas sen suhteen että se toimii vielä toisenkin kerran. Nimittäin, että saan ajatukseni perille tätä kautta. Kaikki tuo asiaan liittyvä tieto on jo kyllä ehtinyt tulla tutuksi, sillä olen hämmästyksestä mykkänä seikkaillut – siitä asti kun sain viimeisimmän verokorttini ja aloin (vihdoinkin?) kiinnostumaan siitä, mistä kullekin vuodelle esitetty tulon kehittymisarvio johtuu – milloin eläkeyhtiön, milloin verottajan sivuilla. Ja ikäväkseni todennut, että pahimmillaan voimassa oleva käytäntö aiheuttaa ”efektin”, jossa ensin työnantaja ikärasismikriteereillä työntää kaverin vastoin tämän omaa tahtoa eläkeputkeen, ja sitten vielä verottaja lyö lyötyä verottamalla tätä ankaramman taulukon mukaan! Jos pointtina on kannustaminen työn hakemiseen, on se jossain määrin ymmärrettävää. Mutta eiköhän tuossa myös ole integroituna ihan ilmeinen syyllistäminenkin tyyliin: Mitäs olet työtön, mene töihin siitä!
Koko etuus – käsite tässä kontekstissa on melkoinen kummajainen. Sillä jos palkka putoaa noin 60 prosenttia siitä, mitä se työssä ollessa on, ei se oikein etuudelta ainakaan tunnu (nimimerkillä kokemusta on), vaan paremminkin rangaistukselta. Siltä sen nähtävästi päättäjien taholta pitäisikin tuntua? Tietenkin, jos vertailuna on nälkäkuolema kun ei saa mitään korvausta mistään, on se toki etuus.
No, oli tuon asian kanssa miten tahansa ”tuulimylly” on sen verran jykevä, ettei kannata (eikä ole kovin suurta haluakaan) ryhtyä taisteluun.
On kuitenkin kaksi asiaa jotka tässä yhteydessä minua eniten askarruttavat: Ensinnäkin miksi esimerkiksi kommunikaatio Paperiliiton etuuskäsittelijän ja verottajan välillä ei toimi, tai ainakin näyttäisi toimivan huonosti. Tavallinen tallaaja uskoo kuin ”kirveen silmään”, että verottaja tietää kaiken, eikä sen lähettämä kortti voi olla väärä. Joten olen aina ottanut vastaan sen verokortin, minkä olen saanut korottaen vain tarpeen vaatiessa prosenttia. Enkä näin ollen ole tullut edes ajatelleeksi, että asia voisi olla toisin. Soittaessani Vaasan verotoimistoon sain jokseenkin sen kaltaisen tiedon (virkailijan nimeä en muista), että Paperiliitto ei ilmoita heille tietoja, joten he lähettävät palkansaajan verokortin. Mistä tiedoista on kyse, en tarkalleen tiedä.
Mutta sen tiedän että kun allekirjoittaneella on jo kolme vuotta takana leimausta työttömyyspäivärahalla, pitäisi jollakin asiaan liittyvällä – jotka minuun verrattuna ovat asiantuntijoita – joku kello jossain kilistä aiheuttaen ahaa elämyksen: Hei, tämä kaverihan taitaa olla etuuksien nauttija eikä mikään palkansaaja!
Näin ei vain ilmeisesti ole päässyt tapahtumaan. Ennen kuin nyt, kun itse aloin asiaa ihmetellä! Kun tuon huomasin, alkoi välitön prosessi eläkkeelle hakeutumiseen ja se onkin edennyt niin pitkälle, että jos kaikki menee niin kuin on ajateltu, olen helmikuun alusta virallisesti eläkeläinen, nauttien hieman erilaisesta etuudesta.
Senkin uhalla että olen tyhmä kun tällaisia kyselen, ikään kuin kerjäten itselleni veromätkyjä, haluan kuitenkin rehellisyyden nimissä saada asian pois mielestäni. Eli toiseksi tämä aiheuttaa kauhuskenaarion siitä, aiheutuuko tästä kenties takautuvia verotusseuraamuksia. Itse en kuitenkaan katso syyllistyneeni muuhun kuin ”autuaaseen tietämättömyyteen” verotuksen koukeroista, ja mielestäni joku tai jotkut joiden olisi pitänyt tietää, ovat möhlineet.
—
Tässäpä tämä kirje. Jostain kumman syystä, tämän kirjeen kirjoitettuani ja sitä tähän postaukseen sovittaessani, mieleeni muistuu takavuosien hitti, josta näyttäisi olevan You Tubessa erinäisiä versioita:
They’re Coming To Take Me Away Ha Haa!!
Kaikuja periferiasta 