”Hänet nähdessäni minä vaivuin hänen jalkoihinsa kuin kuollut.Mutta hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi:»Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” (Ilmestyskirja 1:17-18)
Aivan ensimmäiseksi haluan laittaa tähän ”jänis-kevennyksen” josta puuttuu sekä jänis, että (ehkä jonkun mielestä) kevennyskin, mutta josta meitä EI – koronaan liittyvästä, kiitettävän runsaasta informaatiotulvasta huolimatta – ole vielä varoitettu. Valistunut arvaukseni on, että koronasukupolvet (ellei vielä ihan nykyinen, niin ainakin tulevat) oppivat hienostuneen sisäänpäin aivastamisen, kuin myös sisäänpäin yskimisen, jolloinka maski, ainakin niiltä osin, käynee tarpeettomaksi. Mutta: ken elää, hän näkee. Raamattu, – jonka siteeraamisesta saattaa nyky-Suomessa joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen – (otan kuitenkin riskin), sanoo Jobin kirjassa, että Jumala on jättänyt strutsin ymmärrystä vaille. Uskon vakaasti että meille ihmisille Hän ON antanut huumorintajun. Mutta siltä varalta, että tämän lukee joku joka on saanut vähän pienemmän, tai erilaisen (lue=harvinaisemman) version, jätän tämän vain tähän.
Ellen paremmin tietäisi, voisin kuvitella – ylläolevaan kursivoituun sitaattiin viitaten – päättäjiemme (mediasta puhumattakaan) olleen lähes raamatullisen hurmoksen vallassa, hokiessaan vielä hetki sitten, jokaisen terrori-iskun jälkeen mantraa: ”Ei saa antaa pelolle valtaa.” Kunnes ehkä yht’äkkiä huomattiin (muistettiin) että hei: pelkohan on oiva työkalu alamaisten pitämiseksi ruodussa! Kyseessä on siis uudelleen lämmitetty, uusvanha menetelmä, joka jo aikojen alusta on kuulunut vallanpitäjien työkalupakkiin. Mutta tärkein ja ainoa suositeltava pelko puuttuu, kuten roomalaiskirjeessä sanotaan: ”Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsa edessä.”
Kaivelematta sen enempää historian syviä syövereitä muistan, että omana esiteini aikanani meillä oli ”vain” kylmä sota, Kuuban kriisi ja presidentti Kennedyn salamurha, tärkeimpiä mainitakseni. Niin ja ehkä lisäksi kiihkeimpien Raamattua väärin tulkitsevien, silloin tällöin toistuvat maailmanloput. Jotka sittemmin ovat onneksi käyneet harvinaisemmiksi. Liekö heidän kohdallaan kyseessä turnausväsymys, vaiko valaistuminen siihen, ettei Raamattu anna oikeutta tarkkojen päivämäärien kiveen hakkaamiseen.
No, nyt meillä sitten taitaa olla ”täältä ikuisuuteen” vuorotahdissa koronapandemia ja ilmastonmuutos. Molemmat sikäli arkoja aiheita, että jos joku uskaltaa esittää kriittisiä – valtavirrasta poikkeavia – näkemyksiä, saa takuuvarmasti sen verran vahvaa kuraa niskaansa, että oksat pois. Sehän se tässä vähän Raamattuun uskovaa hämmentää, kun senhän piti olla Jeesus, joka on ”tullut nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa.”
Ei tuossa puhuta mitään koronapandemiasta, tai suhtautumisesta koronarokotteisiin, tai ilmastonmuutokseen. Mutta – ihme ja kumma – vaikutus näyttäisi olevan lähes sama!
Niin, ja onhan meillä myös toinenkin ”täältä ikuisuuteen” (toivottavasti nyt kuitenkaan ei) kestoaihe. Nimittäin Päivi Räsänen ja häntä vainoava valtakunnansyyttäjä, joka ei anna periksi. Vaikka poliisi on todennut, ettei ole syytä epäillä rikosta, ja näin ollen syytteen nostamiseen. Siksi toistankin tähän lopuksi omana vaatimattomana rohkaisuna (siltä varalta että sattuisi vaikka tämän lukemaan) ”mummipantterille”:
”Älä pelkää, vaan puhu, äläkä vaikene.” (Apostolien teot 18:9)
Kaikuja periferiasta 