78. Manu, minä ja Potus45

”Pysyköön veljellinen rakkaus. Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan. Muistakaa vankeja, niinkuin olisitte itsekin heidän kanssaan vangittuina; muistakaa pahoinpideltyjä, sillä onhan teillä itsellännekin ruumis. Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee. Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: ”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä”; niin että me turvallisin mielin sanomme: ”Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?” Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” (Hepr. 13:1-8)

 

 

Koska niin moni on halunnut sanoa jotain Koivistoon liittyen, rohkenen minäkin: Sillä olihan meillä monen vuoden ajan yhteinen harrastus: Nimittäin lentopallo – jota hän tosin pelasi sikariportaassa – minä ruohonjuuritasolla. Sitä en tiennyt, että hänen kätensä (kuulemma) olivat huomiota herättävän suuret. No, eiköhän sellaisella ”paterikädellä” – ryyditettynä miehen 190 cm:n pituudella, jos vielä pomppukin oli ”kohillaan” – pallo suorastaan uponnut vastustajan kenttään!

 

Edesmennyt presidentti Mauno Koivisto oli – niin kliseiseltä kuin koko sanonta jo nyky-maailmassa saattaa kuulostaakin – koko kansan presidentti. Nyttemmin olen kuullut sanottavan, että hän oli myös Suomen viimeinen presidentti! Ja minä kun olen näihin päiviin asti elänyt siinä autuaassa uskossa että tuo titteli kuuluu Urho Kekkoselle!

Avattuna tuo viimeisen presidentin ”titteli” tarkoittaa sitä että niin Kekkosella kuin Koivistollakin, olivat täydet valtaoikeudet – joita Kekkonen myös käytti – mutta Koivisto ei niinkään. Vaan hän aloitti prosessin niiden riisumiseksi. Niinpä ainakin hänen jälkeensä hallinneita voitanee hyvällä syyllä kutsua lähinnä seurustelu-upseereiksi.
Niin, keskuudestamme on todellakin Mauno Koiviston myötä poistunut viimeinen täydet valtaoikeudet omannut presidentti. Joku hirtehinen voisi todeta että samalla poistui viimeinen suomalainen sosiaalidemokraatti, jolla oli sydän, vieläpä ihan paikallaan! Sillä ellen väärin muista, hän totesi myöhemmin, jo eläkkeellä ollessaan tuntevansa ”piston sydämessään” vahvan markan politiikastaan.

Mitä sitten tuohon koko kansan presidenttiyteen tulee

Kontrastina voidaan ottaa esimerkki – mistäpä muualta kuin Yhdysvalloista. Jossa parhaillaan Trumpin vastustajat vuodattavat metrin päähän (ainakin) lentäviä krokodiilinkyyneleitä, hokien mantraa: ”not my president.” Mantraa, jolla kylläkin on sikäli pitkät perinteet että valmiiksi painettuja T-paitoja kyseisellä tekstillä varustettuna – kaukoviisaasti kylläkin neutraalimpana, ilman valmista nimeä tai naamataulua – taitaa (todennäköisesti) olla varastot pullollaan. Sillä tavoin sekä elinkeinoelämä, että kansa varautuvat vaalien jälkeiseen jakautuneisuuteen.

Meillä ei vielä(?) tuollaisilla; Ei minun presidenttini -tekstillä varustettuja paitoja taida olla. Tai sitten vain minä olen varjeltunut niitä näkemästä. Mitä muuten tuohon jakautumiseen tulee: saattaa olla niin että USA:ssa(kin) ”kansa on jakautunut” vain, jos republikaanit voittavat. Tiedä häntä…

Mutta siinä missä Mauno Koiviston anatomia täällä meillä (suuret kädet) on saanut pysyä pyhänä ja koskemattomana – ainakaan siitä ei ole halpamaisesti irvailtu (tai jälleen, minä olen varjeltunut) – Donald Trumpin pienistä(?) käsistä, kuin myös kaikesta muustakin mahdollisesta – on irvailtu sitäkin häpeämättömämmin. Meillä ja muualla.

Jos pitäisi yhdellä sanalla kuvata kaikkea häneen – sekä ennen vaaleja, että yhä edelleenkin, kohdistuvaa leppymätöntä noitavainoa – se olisi: Sikamaista! Josta päästäänkin tämän kaltaiseen lopputulemaan: Jos voidaan salaliittoteoretisoida John F. Kennedyn kohtaloon ainakin jossain määrin vaikuttaneen Sikojen lahti. Trumpin kohdalla siihen saattaa vaikuttaa ”sikojen” jahti!

Lopuksi: Jos joku ehkä ihmettelee näitä postauksieni alussa – ja nykyisin enenevässä määrin muuallakin – esiintyviä lainauksia Raamatusta, joista ei aina ehkä(?) voi olla varma, liittyvätkö mihinkään – siihen on simppeli selitys: minun sanoillani ei ole samanlaisia takuita kuin Jumalan sanoilla:

 

”Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.” (Jes. 55:10-11)

77. Hästäk-kulttuuri ja Kosminen tomppeli

”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.” (2. Piet. 5:8-9)

 

Ehkä on syytä vähän avata taas jo näinkin pitkään jatkuneen ”monitoroinnin” mukanaan tuomia, ajoittain hyvinkin vivahteikkaita, ja jopa jänniäkin väristyksiä ja tuntemuksia.

Aloittaessani nykyistä ristiretkeäni somen ihmeelliseen maailmaan, kuulin eräänlaisena evästyksenä sellaisenkin maininnan Twitteristä, että se on eliitin temmellyskenttä. Ja toden totta: kun kärkinimeksi ja eräänlaiseksi ”His Master’s Tweet” -hahmoksi nousee: ei enempää eikä vähempää, kuin itse USA:n presidentti Donald Trump: Voisiko se tästä enää sen elitistisemmäksi mennäkään!?

Tuskinpa vaan. Ja Trump nyt ei takuuvarmasti ainakaan jätä ketään kylmäksi. Päinvastoin! Mikä merkillisintä: kuumimmat antitrumpistit (ihan globaalistikin) tuntuisivat edelleen käyvän USA:n presidentinvaalikampanjaa: odottaen yhä Hillary Clintonin tulevan valituksi!

Tarkoitus oli, kuten Twitter esittelyssäni (taas itseäni toistaen) totean; oikeastaan vain ikäänkuin varjona varjoissa tarkkailla: Ja olla sen kummemmin kommentoimatta tai uudelleen twiittaamatta. No, ihan niinhän se ei sitten kuitenkaan ole mennyt. Vaan yksi asia johti toiseen (aivan kuten myös oheisen kuvan luolassa asuvalla epäonnisella, israelilaisten tuotteiden boikotoimiseen ryhtyneellä perheellä). Ja huomaan kovaa vauhtia ajautuvani suorastaan hästäk-kulttuurin suurkuluttajaksi.

Takavuosien Pekka Puupää -elokuvien hahmon, eli Pätkän (Martti ”Masa” Elis Niemi) tunnetuksi tekemä lentävä lause ”asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta…”, tuli kyllä mieleen kun törmäsin Joel Kontisen kirjoitukseen, jossa mainittiin Ristin Voiton sivuilla ollut kirjoitus: ”luomiskertomus kuvaa maailman Jumalan itselleen rakentamana kosmisena temppelinä.” Toki tuttu on myös Raamatussa toisaalla, toisessa (ei kylläkään sen vakavampaan kuin syömiseen liittyvässä)
kontekstissa todettu:

”Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään.” (Room. 14:4)

Uskallan kuitenkin ihmetellä hengellisen syntymäkotini (Helluntaiherätys, jonka pää-äänenkannattaja Ristin Voitto -lehti on, tai ainakin oli ennen) kehitystä, kun ymmärtääkseni, isäntä meillä pitäisi oleman sama, ja kyse on huomattavasti syömistä vakavammasta asiasta (ainakin kun pidetään mielessä, että ”yksi asia johtaa toiseen…”): Ollaanko siellä jo kenties hurahdettu, vaiko vasta kovaa vauhtia hurahtamassa kosmisiksi tomppeleiksi?

Raamattu-aiheista aivovoimistelua edelleen jatkaakseni: meille jokaiselle taitaa olla tutut, itsensä Jeesuksen sanomat, avioliittoon liittyvät sanat: ”Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Mark. 10:9) Genesis kertoo myös Baabelin kielten sekoituksesta, jonka johdosta ihmiset lakkasivat puhumasta yhtä yhteistä kieltä ja yhteinen tornihanke kuivui kokoon.

En ole profeetta, enkä profeetan oppilas. Enkä näinollen yritä väittää, että Raamattu jossain kohtaa sanoisi: minkä Jumala on hajoittanut, sitä älköön ihminen yhdistäkö. Toisaalta, kyllä tuollekin ajatukselle saattaisi jossain määrin antaa tukea Joosuan langettama vala Jerikon valloituksen jälkeen: ”Kirottu olkoon Herran edessä se mies, joka ryhtyy rakentamaan tätä Jerikon kaupunkia. Sen perustuksen laskemisesta hän menettäköön esikoisensa ja sen porttien pystyttämisestä nuorimpansa.” (Joos. 6:26)

Uskon kuitenkin siihen että Jumalalla on ollut, ja on edelleen tuohon kielten sekoittamiseen ja ihmiskunnan muokkamiseen sitä kautta eri kansakunniksi, hyvät ja tarkoituksen mukaiset syyt.
Joten tästä näkövinkkelistä katsottuna en ole ollenkaan varma että tätä nykyistä globalistista puuhastelua kansallisten valtioiden rajojen, ja kansallisten identiteettien haihduttamisineen, jopa yhteinen kieli -hankkeineen, katsotaan niin sanotusti hyvällä silmällä.

Ken elää, hän näkee. Kaikki siis näyttää menevän juuri päinvastaiseen suuntaan, kuin mitä Jumala sanassaan on tahtonut tai tarkoittanut. Mutta kuitenkin: ”niin kuin on kirjoitettu.” On tullut aikaisemminkin todettua, että ihmistä on aivan alusta asti eniten kiinnostanut juurikin se, mikä on kiellettyä. Jota tukemaan sopii oheinen poiminta Jani Heikkisen toimittamasta kirjasta nimeltä: Ajatusten Aarteita.

”Aatami oli vain inhimillinen – ja vain se selittää kaiken. Hän ei syönyt omenaa omenan vuoksi, vaan siksi että se oli kielletty. Jos käärme olisi kielletty, hän olisi syönyt sen.” (Mark Twain)