70. Ihme ja kumma! – ”Ne jyrää meitin!”

”Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä…” (Apostolien teot 17:26-27)

 

IHME JA KUMMA taitaa olla nimeltään se lasten laulu, jossa toistuu kerto: ”Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa…” Se sopii enemmän kuin mainiosti kuvaamaan tämän päivän moninaista arkea.

 

Tulipa tässä näin eläkevaarina tehtyä noin viiden ja puolen kuukauden mittainen putki työelämässä. Ihmetellen samalla sitä, miten nuorempana kaikki harrastukset lenkkeilyineen ja lentopallon peli-iltoineen ovat sopineet kuvioihin mukaan. Puhumattakaan, että yhteensä noin seitsemän vuoden ajan tuli edellä mainittujen lisäksi toimittua sivutoimisena talonmiehenä! Tässä viimeisimmässä rupeamassa kun kiinnosti enää työn lisäksi lähinnä syöminen ja nukkuminen.

Muistan elävästi sen kuinka paheksuvasti – minussa (ilmeisesti sittenkin) asuva pieni sisäinen solidaarinen sosialisti – suhtautui taannoisen työnantajani menettelyyn, palkata omistajien eläkkeellä olevat isät työhön yritykseen! Nuoren miehen oikeustajun mukaan he yksinkertaisesti veivät leivän nuorempien suusta. Niiden (minun, meidän) joille tuo työpaikka oli ainoa tulonlähde. Nyt kun muutaman kuukauden verran on ”oma lehmä ollut ojassa” – tosin ei palkkaavan, vaan palkatun eläkeläisen roolissa – ei asia näytäkään niin mustavalkoiselta!?

Tulkoon tässä mainituksi että olen ”tehnyt parannuksen” ja tätä kirjoittaessani ollut taas viikon päivät eläkevaarina, antaen tilaa ja mahdollisuuden nuoremmille.

 
Ihmistä on aivan luoduksi tulemisensa alkuhetkistä asti kiinnostanut lähestulkoon eniten se, mikä on kiellettyä; kuten voimme Raamatusta lukea jo paratiisin tapahtumista. Ja päinvastoin, mitä Raamattu – jota hyvällä syyllä voi kutsua vaikkapa ihmisen käyttö-ohjeeksi kehoittaa tekemään – jätetään ”jären uhemmin” tekemättä. Syntiinlankeemuksesta lähtien melko hyvä keino asian saamikseksi levitykseen pelkän puskaradion kautta on vannottaa: Ethän kerro tätä kenellekään, mutta …

Ajankohtainen esimerkki on avioliitto, ja nimenomaan kirkollinen – papin siunaama sellainen. Joka ei näyttäisi olevan enää kovinkaan suuressa suosiossa hetero-suhteissa. Mutta aivan ehdoton ”must” homo -ja lesbo-suhteissa. Jumalan siunaus on ihan pakko saada. Sama se, mitä Jumalan tiedetään tästä puuhastelusta ajattelevan. Luulenpa – voisin jopa väittää olevani siitä täysin varma – että ellei sen olemusta olisi nimenomaan Raamatussa määritelty, ei sen ”päivittämiseksi” esitettäisi lainkaan nykyisen kaltaisen voimakkaita ja kiihkeitä vaatimuksia.

Saatan olla kieroutunut kun sanon saavani jopa jonkinlaisia ”kicksejä” muun muassa Brexitistä. Jokseenkin samanlaisia kuin aikoinaan tapahtuneista Argentiinan ja Islannin konkursseista. Enkä nyt tarkoita iloinneeni konkursseista sinänsä, vaan siitä että nuo maat uskalsivat toimia vastoin valtaeliitin väittämiä ja tehdä omat ratkaisunsa vastavirtaan. Sikäli kuin minä ymmärrän, nuo maat yhä elävät ja voivat hyvin, etten sanoisi pulskasti!

Se, minkä ei missään tapauksessa pitänyt olla mahdollista, on nyt sitten kuitenkin tapahtunut! Eikä ainakaan vielä ole taivas pudonnut niskaan, kuten EU-eliitin yhden totuuden mantraa julistavien pelottelusta olisi voinut olettaa. Takavuosien Videoviihdettä-hokema voidaan näinä päivinä aiheellisesti päivittää muotoon: ”Uskotko Euroopan Unionin jälkeiseen elämään?”

Tulinpa myöskin katsoneeksi eilisen (23.09.2016) Pressiklubi-ohjelman. Jossa Ruben Stillerin vieraina olivat: aikoinaan Tony Halmeen törkeästä solvaamisesta potkut saanut vapaa kirjoittaja Kaarina Hazard, viestintäkonsultti Harri Saukkomaa sekä perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerola. Aiheena mikäs muu kuin uusnatsit, ja asetelma jo ennakkoon epäsuhtainen. Voidaan jopa sanoa kolme vastaan yksi, jonka Stiller itsekin myönsi. Mutta hyvin Eerola pärjäsi.

Hysteria on avainsana kuvaamaan aiheesta tällä hetkellä käytävää keskustelua. Tämä sitäkin varmemmin kun ”kissan pöydälle” nostajana on median suuresti rakastama – päätellen vaikkapa Stillerin ohjelmassa hänelle toistuvasti lähettämistä lentosuukoista – Jussi Halla-aho. Jopa tuota Pressiklubin keskustelua voidaan osin kuvata hysteeriseksi. Enkä usko paljon valehtelevani jos sanon, ettei hyperventilointi ollut kaukana kiihkeimpien kohdalla kiihkeimmässä vaiheessa. Myös kyseisen keskustelun hysterian muuten Ruben Stiller itse myönsi, todeten sen johtuvan juontajasta!

Oli huvittavaa havaita, kuinka arvon punavihreän median edustajat syyllistyivät mielestäni perussuomalaisten demonisoinnissa itse jokseenkin samaan, mistä heitä ”syyttivät.”

Kaarina Hazard nimittäin totesi perussuomalaisten retoriikassaan ”kätevästi” leikkivän pientä sorrettua ihmistä. Tämä siitä huolimatta että heillä – Ruben Stillerin mukaan – on poliittinen hegemonia, eli ylivalta jonka johdosta he sanelevat poliittisen kaapin paikan täällä Suomessa! (Hehheh, kunpa olisikin).

Eli kyseisen hegemonian johdosta näyttäisi olevan syntynyt lähes pakottava tarve julistaa: Huomio kaikki te poloiset punavihreän ideologian sorrettu vähemmistö: Yhdistykää ja varokaa populistisia perussuomalaisia: ”Ne jyrää meitin!”

Tuo viimeisin sitaatti lienee meille kaikille suomalaisille tuttu Tuntematon sotilas -elokuvasta. Mutta sopinee erinomaisen hyvin kuvaamaan reagointia muihinkin vastaaviin pelkotiloihin.

 

Populismi on tätä nykyä tapetilla niin tukevasti, että päätin laittaa lusikkani siihen(kin) soppaan ja tarkistin, mitä Wikipedia mahtaa aiheesta sanoa:

Populismin alkuperäinen merkitys: Poliittista ideologiaa ja aktiivisuutta jonka tarkoitus on edustaa tavallisen kansalaisen tarpeita ja toiveita. (Wikipedia)

Tuosta tällainen tavallinen ymmärtämätön äänestäjä voi vetää sen johtopäätöksen että kaikki poliitikot ovat populisteja! Eivät kai he muuten tulisi edes vaaleissa valituiksi?!

Käytännössä näyttää sitten olevan niin, että riippuen puolueesta ja henkilöstä, sekä mistä suunnasta milloinkin poliittisesti tuulee, se on joko hyve tai pahe. Tällä hetkellä ainakin täällä Suomessa mitä ilmeisimmin pahe, koska se liitetään perussuomalaisiin.

 

Lopuksi: Alun raamatunkohta toteaa Jumalan määritelleen ihmisen ajat ja asumisen rajat. Alla-oleva liittyy samaan asiaan. Jumalalla on syynsä siihen että meillä on omat kielet, ja asumisen rajat, eikä sitä päätetä demokraattisesti.

Raamattu kertoo meille että Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Mitäpä sinä luulet Hänen ajattelevan tästä liberaalista ”open borders” -globalismista? Onko Hän fundamentalistinen konservatiivi vaiko liberaali? Jos Hän on tässä suhteessa liberaali, miksi ei ole muuttanut meitä takaisin yhtä kieltä puhuvaksi joukoksi? Rajojen poistumisen pitäisi olla sitä kautta looginen seuraus.

 
”Koko maailma käytti samoja sanoja ja puhui yhtä kieltä. Kun ihmiset siirtyivät itään, he löysivät Sinearin maasta tasangon ja jäivät sinne asumaan. Ja he sanoivat toisilleen: ”Tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi.” He käyttivät savitiiltä rakennuskivenä ja asfalttipikeä muuraamiseen. He sanoivat: ”Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, joka ulottuu taivaaseen asti. Sillä tavoin saamme mainetta emmekä myöskään hajaannu yli koko maan.” Herra tuli katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmiset rakensivat, ja sanoi: ”Siinä he nyt ovat, yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. Tämä, mitä he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pystyvät tekemään mitä tahansa. Menkäämme sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa puhetta.” Ja niin Herra hajotti heidät sieltä kaikkialle maailmaan, ja he lakkasivat rakentamasta kaupunkia. Kaupunki sai nimen Babylon, sillä siellä Herra sekoitti ihmisten kielen…”” (1. Moos. 11:1-9)

49. Ainako aprillipäivä?

”Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.” (Ilm. 22:15)

Lapsuudesta tuttu hokema: ”Aprilliä, syö silliä; juo kuumaa kuravettä päälle” – muistui mieleen viimeisintä tieteen ”valtavaa läpimurtoa” kummastellessa. Kuten aikaisemmin naamakirjakommentissa totesin: Tiedemaailmassa aprillipäiviä näyttäisi epätasa-arvoisesti olevan vuodessa 365, kun me tavalliset ihmiset joudumme tyytymään yhteen!

Eipä silti että henkilökohtaisesti kaipaisin sitä yhtäkään. Olen jopa jossain määrin inhonnut koko virallista valehtelupäivää.

Kaikkien tiedossa oleva tosiasia on se, että savolaisen saarnatessa vastuu välittömästi siirtyy kuulijalle. Nyt näyttäisi melko vahvasti (on itse asiassa näyttänyt jo pitkään) siltä että tauti on levinnyt myös tiedemaailmaan. Eikä suinkaan levitessään voimaansa menettäneenä lievänä epidemiana, vaan suoranaisena pandemiana. Jossa ei ainoastaan vastuu – vaan myös todistelutaakka väittämän oikeaksi tai ”potaskaksi” toteamisesta – siirtyy kuulijalle.

Kun vastakkain asetetaan akateeminen arvovalta ja kadunmiehen filosofia, ei liene epäilystäkään siitä, kumpi kanta jää viralliseksi. Olkoon kuinka mieletön akateeminen väittämä tahansa. Me suomalaiset, ja niin sanottu vanha kansa varsinkin, olemme tottuneet suhtautumaan ylen kunnioittavasti kaikenlaiseen koulutukseen. Vanhoissa kotimaisissa elokuvissa ei ollut harvinaista kuulla jo pelkästään ylioppilasta puhuteltavan: ”Herra ylioppilas!”

Tuosta naiivista, lähes jumalointiin verrattavissa olevasta palvonnasta lienee nykyisin otettu jokunen askel maanläheisempään suhtautumiseen. Mutta yhtäkaikki koulutuksen mukanaan tuoma arvovalta on melko kiistaton.

Kuten viime aikoina otsikoihin nousseet valelääkäritapaukset osoittavat; optiona tiettyihin ammatteihin liittyvä valkoinen takki jo sinällänsä saa ihmeitä aikaan! Saatikka sitten että tuohon samaiseen takkiin on kääritty annos akateemista uskottavuutta.

Lähes mitä tahansa voi väittää todeksi ja mikä tahansa näyttäisi kelpaavan, kunhan ei vain lähde Raamattua ja luomisoppia myötäilemään.

Milloin yksi tiimi kirkkain silmin väittää ihmisen älykkyyden olevan peräisin eläimen aivovauriosta. Ja toinen, että ihminen on sian ja simpanssin risteytys; eikä ketään selvempijärkistä näytä löytyvän, joka sanoisi anoppini sanoin: ”Koputa hyvä mies (nainen, tai neutraalisti; henkilö) päätäs, että klöntit hajoo!”

Kertauksen vuoksi saattaa tässä yhteydessä olla paikallaan palauttaa mieliin, mitä Yhdysvaltain 26. presidentti Theodore Roosevelt aikoinaan humoristisesti(?) totesi akateemisesta sivistyksestä:

”Kouluja käymätön voi varastaa tavaravaunusta; akateemisesti sivistynyt voi nyysiä koko rautatien.”

Tuohon hokemaan vielä loppukaneettina palatakseni: Tottahan se on vedätetylle jossain määrin nöyryyttävä, mutta myös (tapauksesta tosin riippuen) vapauttava, tyyliin: Saivat mokomat höynäytettyä, mutta onneksi oli vain huijaus!

Tiedemaailmasta tuota ”vapautusta” lienee turha odottaa. Ovat kai sen verran ryppyotsaisen vakavissaan ja hartaita, että uskovat omat aprillipilansa!