87. Jumala auta meitä!

”Jos minä sanon jumalattomalle: jumalaton, sinun on kuolemalla kuoltava, mutta sinä et puhu varoittaaksesi jumalatonta hänen tiestänsä, niin se jumalaton kuolee synnissänsä, mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi.”(Hesekiel 33:8)

 

Huomaan aikaa kuluneen peräti jo toista vuotta edellisestä postauksesta tähän blogiin. Lieneekö siinä syy, että tuntuu kuin olisi jotenkin ote lipsunut ja vaikea saada juonen päästä kiinni. Mutta jospa se siitä vertyy kun jaksaa ponnistaa. Nyt kun tässä riskiryhmään (70+) kuuluvana, toistaiseksi oma-aloitteisessa puolikaranteenissa välttelen koronavirusta, olisi ainakin ajan puolesta siihen mahdollisuus.

Jokunen kuutio on vettä ehtinyt virrata ähtävänjoessa – kuin myös monta ”piipitystä” Twitterissä – sitten viime näkemän. Useita kuukausia kestänyt, seurakuntamme uusien kokoontumistilojen remontointi on myös tiiviisti vienyt sekä ajan, että ajatukset, joten siinä yksi syy taukoon. Ja nyt sitten törmään lähes käsittämättömään: huomaan tämän tyylini, jossa siteeraan Raamattua, muuttuneen tänä aikana rikolliseksi toiminnaksi! Minut tosin saattaa (toistaiseksi) pelastaa se, että olen ”nobody” enkä esimerkiksi kansanedustaja. Saapa nähdä, aika näyttänee.

Niin: koko Suomi tietää että kansanedustaja Päivi Räsänen on joutunut vainotuksi ja valtakunnansyyttäjän ajojahdin kohteeksi, siteerattuaan Raamattua! Enpä olisi uskonut tätäkään näkeväni vaikka tiedänkin, että Raamatun mukaan näin tulee käymään. Sitä enemmän, mitä lähemmäs ”lopun ajan” tapahtumia tullaan. Voidaan hyvällä syyllä sanoa että ainakin Päivi on yrittänyt omalta osaltaan ”varoittaa jumalatonta”, eli ottanut vaarin ylläolevasta Raamatun kohdasta. Olkoonkin (ennen kuin joku ehtii viisastella) että ohjeet on annettu aikanaan Hesekielille. Matteuksen evankeliumista löytyy aiheeseen tuoreempaakin tietoa: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattavan kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.”

Otsikko taas viittaa Juha Tapion tunnetuksi tekemään, ja meidän seurakuntamme musiikkipastorin ansiokkaasti usein esittämään kappaleeseen. Ollen samalla avunhuuto, sillä me ihmispoloiset todella tarvitsemme tässä pandemiassa Jumalan APUA! Tuo kappaleen kertosäe on yhä enenevässä määrin alkanut ”korvamatona” soimaan päässäni. Ihan jo tätä Suomen poliittista ilmapiiriä seuratessa: ja aivan erityisesti nyt, kun koronavirus on – syrjäytettyään toistaiseksi ilmastonmuutoksen – otsikoissa ja puheenaiheena 24/7.

Kun seuraa hallituksen haparointia, – hallituksen, joka tuskin vieläkään olisi saanut tehtyä edes nykyisiä päätöksiä ilman tasavallan presidentti Sauli Niinistön puuttumista asiaan: ehkäpä tyyliin: Tytöt hei, nyt on tosi kysymyksessä, lopettakaa se vatulointi? – ja poukkoilevaa tiedottamista aiheesta, ei voi välttyä ajatukselta: Eikö meillä suomalaisilla olisi ollut jo tarpeeksi vitsausta hallituksessa: pitikö tähän vielä koronaviruskin tulla?

Mutta niinhän se menee että IHMINEN PÄÄTTÄÄ JUMALA SÄÄTÄÄ. Kuten tuttu ja ajankohtainen(kin)  sanonta kuuluu. Tai toinen: ”Sitä saa mitä tilaa.” Ehkäpä ei olla vielä saatu kaikkea, mitä on tullut tilattua? Ohessa esimerkkinä yksi tuttuakin tutumpi säätämys, joka löytyy Apostolien teoista: ”Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat.” Mikä ei suinkaan ole estänyt tiettyjä tahoja kiihkeästi tavoittelemasta kansallisvaltioiden, ja rajojen ”haihduttamista” uuden uljaan liittovaltion aikaansaamiseksi. Tai ainakin sen yrittämistä. 

Ovatkohan hankkeen puuhamiehet (tai pitäisiköhän ajan hengen mukaisesti sanoa puuhahenkilöt), ylläoleva huomioiden, tulleet lainkaan ajatelleeksi ettei Jumala taida olla globalisti (eikä edes toisekseen humanisti, jos tarkkoja ollaan), ja miten ensimmäiselle globalismihankkeelle kävi? 

Sehän tässä on erityisen merkillistä, että meillä suomalaisilla on VAIN YKSI puolue poliittisten puolueiden joukossa, joka ajaa Suomen asiaa! Ja heidät on median ja muiden puolueiden taholta tehokkaasti demonisoitu. Edes Kristillisdemokraatit eivät (tietääkseni) ole sanoutuneet moisesta irti, vaan täysin rinnoin olleet mukana samoissa ”tuolileikeissä.” Kun nyt kuitenkin joudutaan – tosin pitkin hampain – toteamaan, että perussuomalaiset ovat olleet enimmäkseen tuskallisen oikeassa, on se mitä ilmeisimmin trauma josta kaikki eivät mahdollisesti selviä. Ja mikä pahinta, Suomen ja suomalaisten kustannuksella!

Tässä kohtaa tekee mieleni vapaasti soveltaa aikaisemmin siteeraamaani luonnehdintaa USA:n vaaleista (”Trump vs. 20 miljoonaa henkeään pidättävää demokraattia”): Jos Halla-aho sanoisi että happi on hyväksi, suomalainen valtamedia ja muut puolueet pidättäisivät hengitystä ja tukehtuisivat. Vinkkinä persuille: ehkä taktiikkaa kannattaisi kokeilla?

Sarkasmi, ironia ja kyseenalainen(?) huumori sikseen. Ja oheen – kuolemaa halveksien (jälleen kerran) – valaisevaa muistutusta Raamatusta siihen, miksi me emme kaikki puhu samaa kieltä. Ja miksi näin ei ilmeisesti pidäkään olla. Toisille mielihyväksi, kun taas toisille ”mielenkarvaudeksi.”

”Ja Herra sanoi: ”Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä.” Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.” (1. Moos. 11:6-9)

61. Kolmannen valtakunnan nousukas uho

”Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: ”Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.” (Room. 11:25-27)

 

”Nähdä Pariisi ja kuolla”, on tuttu sanonta; jonka alkuperä on allekirjoittaneelle arvoitus. Tämä siitä huolimatta että nykytekniikka on jo pitkään antanut mahdollisuuden kouluja käymättömällekin pikasivistää itsensä googlettamalla. Lapakossa (joka muuten tuohon aikaan fiinimmin tunnettiin ainoastaan nimellä ”labaköö”) lautatarhojen siimeksessä – sahalla elämäntyönsä tehneiden vanhempien; kahden ensimmäisen vuoden askeleensa ottaneelle – lestadiolaisperheen kuopukselle tavoite on ollut vaatimattomampi: Nähdä Schauman ja kuolla!

Jonka sitten vuosikymmeniä myöhemmin taisin todetakin: ottaessani Paperitehtaan johtajasta ja ylimestarista koostuvalta komitealta vastaan tiedon; jonka mukaan olin tuotannollinen ja taloudellinen syy, josta oli päästävä eroon.

Tuosta komiteasta sen verran, että syy siihen miksi heitä oli kaksi ei liity pelkästään ”kaksin aina kaunihimpi” -ajatukseen, vaan juridiikkaan. Ainahan on näet mahdollista ettei joku otakaan moista tietoa hymyssä suin vastaan: heittäytymällä kasvoilleen viestintuojan eteen ylitsevuotavasti kiitellen ja tämän kenkiä suudellen; vaan rupeaa rähjäämään. Jopa kieltäytyy ottamasta tietoa kirjallisena vastaan. Jolloinka komitean kakkosjäsen voi – ikäänkuin henkivartijana toimimisen lisäksi – todistaa tiedon tulleen toimitetuksi perille.

Niin, mihinkä me joutuisimmekaan ilman juristeja. Ilkeämieliset vihjailut kolmestasadasta juristista helvetissä hyvänä alkuna jääkööt omaan arvoonsa.

 
Mutta Pariisista on kai jokaisen itseään kunnioittavan blogistin juuri näinä päivinä sanottava jotakin. Miksi en siis minäkin? Ajankohtaisten murheellisten tapahtumien (joista muuten voisi sanoa niinkin että sitä saa mitä tilaa. Jos härnää vihaista koiraa, ei pidä ihmetellä, jos se tilaisuuden tullen puraisee!) ollessa vielä tuoreena mielissä; herää kysymys (enkä usko olevani ainoa jolle se on herännyt): olisiko tuo marssi saanut noin mittavan osanottajajoukon (arvovaltaisuudesta puhumattakaan), jos hyökkäys olisi kohdistunut ”vain” kosher-supermarkettiin ja sen asiakkaisiin?

Sillä Pariisin sylttytehtaalle johtavat nimittäin jo varhaisemmatkin antisemitistiset jäljet. Siellä sai ilmiasunsa venäläisten sepittämä Siionin Vanhinten Pöytäkirjat -niminen teos, joka nykyistä Israelia ympäröivissä arabimaissa taitaa olla luotettavaakin luotettavammaksi, ja totena pidettäväksi luokiteltu best seller. Sen lisäksi että holocaust heidän mielestään on satua!

Eikä tarvitse lähteä niinkään kauas löytääkseen holocaustia samalla tavalla satuna pitäviä. Yhä enenevässä määrin alkaa olla niitäkin jotka eivät sitä suinkaan kiellä; mutta suorastaan pahoittelevat sen kesken jäämistä! Itse asiassa – niin kummalliselta kuin saattaa kuulostaakin – Israel alkaa olla näinä päivinä juutalaisille turvallisin paikka maailmassa!

 
Varttuneempi väki muistanee 1970-luvun lopulla televisiossa esitetyn, yhdeksän tuntisen Polttouhrit (Förintelsen Ruotsissa) -sarjan? Jos olet nuorempaa ikäpolvea, joka saatat hämärästi muistaa kuulleesi, mutta et nähneesi; todennäköisin syy näkemättömyyteen on, ettei sinun ei ole annettu katsoa sitä. Wikipedia tietää kertoa tunteita ja keskustelua herättäneenä inserttinä (jota itse en muista) näytetyn uudelleen lavastettua, Jedwabnen joukkomurhaan liittyvää, ihmisiä täynnä olleen ladon polttamista. Jossa kunnostautumista ei ainakaan vedenpitävästi voida liittää pelkästään saksalaisten meriittilistalle.

Sain juuri kahlattua läpi tuon Gerald Greenin romaanin muotoon kirjoittaman alkuperäisteoksen, jonka pohjalta filmatisointi on tehty. Kirja kuljettaa rinnakkain saksanjuutalaisen Rudi Weissin tarinaa, ja kristalliyön organisaattorina toimimisen johdosta SS-upseeriksi – ja samalla Heydrichin ”oikeaksi kädeksi” – ylennetyn Erik Dorfin päiväkirjaa. Dorfia (oikeustieteen tutkinnon suorittanut), kuten myös Otto Ohlendorfia (oikeustieteen tohtori ja korkea-arvoinen upseeri) luonnehdittiin amerikkalaisen kuulustelijan Arthur Cassidyn toimesta ”miellyttäviksi, älykkäiksi ja sivistyneiksi kavereiksi.”

Ohessa pieni ote Erik Dorfin päiväkirjasta. Hänen luomastaan, pitäisikö sanoa poliittisesti korrektista peite-ilmaisun terminologiasta:

Uusi tulokas lähti parakkia kohti. En pitänyt luennon sävystä ja sanoin sen Blobelille. Mies piti asiaamme pilkkanaan.
”Hevonpaskat, Dorf”, Blobel sanoi. ”Mitä sen on väliä millainen heidän asenteensa on, kunhan he pitävät huolen tappamisesta?”
”Kielenkäyttönne, Blobel. Me emme puhu tappamisesta. Te tiedätte hyväksytyt sanat.”
Hänen lihavat punakat kasvonsa tuijottivat minua. ”Joo. Teidän saakelin erikoissanastonne. Erikoiskäsittely. Erikoistoimet. Uudelleensijoitus. Täytäntöönpanotoimet. Autonomiset juutalaisyhdyskunnat. Kuljetus. Siirto.”

Saatan olla ilonpilaaja nostaessani esiin edellämainittujen miesten luonnekuvan, ja tuomalla esiin sivistysmitalin toisenkin puolen. Nykyaika kun korostaa ihmisälyä ja oppineisuutta, eikä siinä mitään pahaa tietenkään ole. Mutta ennen kuin sivistys ihan jalustalle korotetuksi epäjumalaksi ehditään asettaa, kannattanee uhrata pari ajatusta sillekin, mitä sillä oikeasti tarkoitetaan, ja mitä siltä odotetaan.

Toimikoot edellämainitut pari esimerkkiä jonkinlaisena tasapainottajana niille viimeaikaisille sivistystä painottaville kirjoituksille, joihin olen törmännyt. Nämä kyseiset herrat kun toimivat avainhenkilöinä järjestelmässä joka systemaattisesti surmasi 11-17 miljoonaa ihmistä, joista 5-7 miljoonaa oli juutalaisia.

Sillä sen lisäksi, mitä usein lainattu Rooseveltin kommentti ”akateemisesti sivistyneestä” joka ”voi nyysiä koko rautatien” -sanoo; varmaa on että ellei sivistys nöyryydessä ulotu sydämen tasolle, se on väärissä käsissä väärin käytettynä jopa vaarallinen instrumentti! Onhan asia tosin niinkin että vaikea, ellei mahdoton yhtälö on yrittää edellyttää sydämen tasolle yltävää sivistystä sydämettömiltä!

60. Tilastoja, havaintoja ja tuulahduksia

”Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat ja sanoi hänelle: ”Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon. Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin tämä kaikki on oleva sinun.” (Luukas 4:5-7)

 

Vale, emävale, tilasto, on tuttu sanonta joka ehkä yrittää antaa vihjeen siitä, miten vakavasti eri tilastoihin ylipäätään tulisi suhtautua. Ne kun saadaan kohtalaisen vaivattomasti näyttämään juuri siltä, miltä niiden halutaan näyttävän. Oltakoon muuten tuon sanonnan alkuperästä mitä mieltä tahansa, minä luulen kuulleeni sen ensimmäisen kerran Timo Soinin sanomana.

Aivan oven edessä on jälleen aika, jolloin gallup-gurut joutuvat (elleivät ole jo joutuneet) jonkinlaiseen ekstaasiin käyriensä ja pylväidensä kanssa. Vaalit kun ovat kohta edessä.

Oman blogini tilastoista (joka muuten marraskuun 28:s päivä täytti kolme vuotta) sen verran, että jos haluaa elää itsepetoksessa – joka tosin nykyisin näyttäisikin olevan niitä suosituimpia urheilumuotoja – ja saada aikaan paljon näyttöjä eli blogilla vierailuja, kannattaa harrastaa sitä itse, kirjautumatta sisään. Ja uskotella sitten itselleen että täällähän käy kuhina. En suuresti ihmettelisi vaikka myös sisäänkirjautuneena itse tekemäni koluamiset näkyisivät tilastoissa.

Mutta siihen, mistä päin maailmaa ulkopuoliset ”kurkkijat” tulevat, ei sen sijaan juurikaan voi vaikuttaa. Ei ainakaan minun kyvyilläni ja taidoillani. Esimmäinen vuosi (ainakin) meni sen huolestuttavan huomion merkeissä että ”Putinin Pojat” -on ylivoimaisesti suurin blogistani kiinnostunut ulkomainen ryhmä. No, se on nykyisin jo taakse jäänyt skenaario sikäli että sieltä ei sen koommin ole kurkistuksia tullut, eli käyntimäärä ei ole lisääntynyt. Ovat kai todenneet allekirjoittaneen vaaralliseksi korkeintaan itselleen.

Nykyisin jopa USA on kirinyt rinnalle ja ajanut Venäjän Federaation ohi! Ehdotonta ykkössijaa pitää kuitenkin Espanja! Ruotsi, Englanti, Namibia ja Viro seuraavina. Seitsemän kärkimaata kaikkiaan kahdeksastatoista mainitakseni.

Jos nyt ei ihan tilastoinnin määritelmiin, niin ainakin ympäröivän yhteiskunnan tarkkasilmäiseen havainnointiin; liittynee huomion kiinnittyminen Iltalehden blogistiluettelossa tapahtuneeseen muutokseen. Jokunen päivä sitten näet tuohon joukkoon liittyi kosmologi Kari Enqvist. Tuosta lisäyksestä joku ilkikurinen havainnoitsija saattaisi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että jos Iltalehden palturin määrä tähän mennessä on ollut lähinnä kosmeettista, saattaa se jatkossa saada kosmiset mittasuhteet!

Enkä tiedä vastaako tämä Iltasanomien kolumnisti Jyrki Lehtolan taannoiseen huutoon, jossa hän peräänkuulutti, ymmärtääkseni Aarno Laitisen aikoinaan lanseeraamia, ”päivystäviä dosentteja” takaisin. Mutta ainakin yksi sellaisen tuntomerkit kenties hyvinkin täyttävä näyttäisi olevan Seurakuntalainen -verkkolehdestä löytyvä Dosentti Matti Myllykoski ulostuloineen: ”Jos tupakoitsijoita ei häädetä pois yhteiskunnasta, kirkonkaan ei pitäisi savustaa ulos konservatiivejaan.”

”Asiahan ei tietenkään minulle kuulu”, kuten Pätkä luultavasti taas tässä kohtaa sanoisi. Mutta luulisi jonkinlaisten ”kellojen soivan” kirkollisen konservatiivin korvien välissä, tullessaan verratuksi tupakoitsijoihin. Jotka nyky-yhteiskunta mieluiten näkisi ammuttavan vaikkapa Kuuhun. Karkeasti ryhmitellen edellä olevan voi tulkita siten että jumaliset on eristettävä jonkinlaiseen kirkolliseen koilliskulmaan, pois jumalattomia häiritsemästä. Ei kuitenkaan kokonaan pois, tuiki tarpeellista kirkollisveroa maksamasta!

Eipä tarvita kovinkaan kummoisia ennustajan lahjoja sen toteamiseen että kaukana eivät tänäkään päivänä ole ne ajat jolloinka (2. Tim. 3:12) sanat muuttuvat lihaksi: ”Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.”

Olen aikaisemmissa postauksissa omalta osaltani yrittänyt kiinnittää huomiota siihen että Raamatussa mainitut ennustukset toteutuvat, tykättiin siitä tai ei. Poimintoja niihin (postauksiin) on otettu kirjasarjasta ENNUSTUKSET TOTEUTUVAT 1-4.

 
Yksi ”viattomimmista” esimerkeistä; ettei kiinnostus yliluonnolliseen tms. – olkoonkin että niin sanottu sivistys on työntänyt Raamatun romukoppaan – ole minnekään kadonnut, ovat horoskoopit. Jotka liittyvät Jumalan kieltämiin tähdistä ennustamisiin. Ote Hal Lindseyn 70-luvulla kirjoittamasta kirjasta, nimeltä: MAA ENTINEN SUURI PLANEETTA, sivulta 11: ”Nykyään on horoskooppi jo tuhannessa kahdessasadassakahdeksassakymmenessä Yhdysvaltojen tuhannesta seitsemästäsadastaviidestäkymmenestä päivälehdestä.”

 
Alla on vähän pidempi tuulahdus samalta 70-luvulta, joka sekin on Hal Lindseyn kirjoittamasta kirjasta. Jolla on hurja, jopa pelottavakin nimi. Jokainen päätelköön itse, onko tässä ajassa nähtävissä merkkejä näiden kirjojen sanoman paikkansa pitävyydestä. Muuten, tuossa alkuun lainatussa raamatunkohdassa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei Jeesus suinkaan kiistänyt perkeleen toistaiseksi voimassa olevaa hallintaoikeutta tähän Tellukseen!

SAATANA ELÄÄ JA VOI HYVIN MAA-PLANEETALLA, s. 50-51:

”Neljäntoista vuoden aikana ovat sadat opiskelijat valittaneet minulle, että heidän uskonsa on joutunut yliopiston teologisilla ja filosofisilla kursseilla harkitun ja voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi. Jotkut ovat suorastaan saaneet huonoja arvosanoja hyvin tiedoin läpäisemistään kuulusteluista pelkästään siitä syystä, että he ovat esittäneet asiasta kristillisen näkökannan, joka on perustunut Raamatun kirjaimelliseen totenapitämiseen.

Saksasta liikkeelle lähtenyt Raamatun kritiikki on huipentunut siihen, että Raamattu on hyljätty melkein kaikissa maailman yliopistoissa ja korkeakouluissa täysin epäluotettavana epähistoriallisena asiakirjana.

On surkuhupaisaa, että Raamattu hyljättiin nimenomaan siksi, ettei yliluonnolliseen enää uskottu. 1960-luvun lopussa alkoi kuitenkin uusi suuntaus, joka hyväksyi ESP-ilmiöt ja muut yliluonnollisuuden muodot. Raamattu on siitä huolimatta jäänyt romukoppaan.

Nyt meidän opiskelijanuorisomme tekee kokeita ESP:n ja okkultismin alueilla ilman mitään luotettavaa kriteeriä, joka auttaisi heitä ymmärtämään kokemansa ilmiön alkuperää.

Massaschusettsin teknologisen instituutin professori kuvaa kokemusta, joka hänellä oli koulun parhaista oppilaista kootussa seminaariryhmässä. Hän kertoi, että keskustelu kääntyi aasialaisesta filosofiasta mietiskelyyn, joogaan, Zeniin ja sitten I Chingiin (kirjaan, joka esittää muinaiskiinalaisen ennustusjärjestelmän), jang-jinin makrobioottiseen dieettiin, Maher Babaan, astrologiaan, astraaliruumiiseen, sähkömagneettisiin kenttiin, ufoihin, tarot-kortteihin, parapsykologiaan, noituuteen ja magiaan.

Professori lisäsi, etteivät hänen seminaariryhmänsä opiskelijat leikitelleet aiheilla vaan ottivat ne vakavissaan. ”Eivätkä he olleet mitään plebeijejä, alempaa rahvasta”, professori sanoi. ”He olivat intellektuaalisesti maan ylimystöä.””