85. Olen järkyttynyt

”Kaikki maan asukkaat ovat tyhjänveroiset; ja hän tekee, niinkuin hän tahtoo, taivaan joukoille ja maan asukkaille, eikä ole sitä, joka pidättää hänen kätensä ja sanoo hänelle: ’Mitäs teet?’” (Daniel 4:32)

 

Koska kirjahyllyssäni on ennestään Laura ja Saska Saarikosken kirjoittama kirja: ”TRUMP, mies kuin Amerikka. Oli luonteva jatkumo saada kahlattua läpi juuri lahjaksi saamani, Michael Wolffin kirjoittama kirja: ”Tulta ja Tuhoa.” Jos oli aikanaan tuskallinen kokemus lukea Jarmo Korhosen kirjaa (löytyy myös hyllystä) nimeltä: Maan Tapa; joka kertoo suomalaisen politiikan raadollisuudesta, on tuon jälkimmäisen lukeminen sitä (tuskallinen) kokemus korotettuna useampaan potenssiin! Tai ehkä minussa vaan on – kuten Esko Aholle kerrotaan sanotun presidentinvaalikampanjan yhteydessä, ”lohen sukua” – joka panee pyristelemään vastavirtaan suhtautumisessa nykyisiin valtavirtanäkemyksiin.

Hakematta mieleen nousevat, jostain netin syövereistä silmiini osuneet sanat – joita sittemmin olen yrittänyt metsästää; ainakin tähän mennessä huonolla menestyksellä – mutta ovat onneksi vielä muistissa: ”Jos Trump sanoisi että happi on meille hyväksi, 20 miljoonaa demokraattia pidättäisi hengitystä ja tukehtuisi.” Luulenpa ettei tuo rajoittuisi vain USA:n demokraatteihin, vaan laajenisi maailmanlaajuiseksi pandemiaksi asti. Twitteriä kohtalaisen aktiivisesti seuranneena tiedän, että moni hautausurakoitsija Suomessakin voisi todeta; kuten eräs addressien myyjä takavuosina (hieman punastuen) totesi: ”Ihmisiä on kiitettävästi kuollut.” Joten Trump on monessakin mielessä paljon vartijana!

Edellisestä  johtopäätöksenä voitanee todeta, että jos Jussi Halla-aho tai Laura Huhtasaari – tai Jimmie Åkesson – puhuisivat kontrolloimattoman maahanmuuton, eli avoimien rajojen puolesta: Suomen ja Ruotsin ympärillä olisi jo aikaa sitten ollut ainakin 100 metriä korkea muuri tai aita. Kaikkialla siellä missä on yhteinen raja naapurin kanssa. Kukaties rannikkovesistökin olisi miinoitettu. Kyseiset tahot eivät kai vain ole toistaiseksi jostain syystä ”hoksanneet” ruveta käänteisesti taktikoimaan? Kyse ei siis ehkä sittenkään ole niinkään paljon siitä mitä puhutaan tai vaaditaan, vaan kuka puhuu tai vaatii?

Otsikon sanat vaativat ehkä jonkin verran avaamista. Sillä muutenhan saattaisi jäädä vaikutelma, etteivät ne (taaskaan) liity mihinkään; edes tässä postauksessa. No, tuo sanapari jäi mieleen ”kummittelemaan” nähtyäni sen Anna-Maja Henrikssonin twiittiin lanseerattuna – hän kun oli nähnyt kolme hakaristilippua mielenosoituksessa! Siis jopa siinä määrin jäi kummittelemaan, että alkuun tuntui hyvältä ajatukselta tehdä siitä seuraavan postauksen otsikko! Mutta, kuten niin monesti ennenkin on käynyt – kun ideaa alkaa työstämään – ei se välttämättä niin loistavalta tunnukaan. 

Ollaanhan sitä paitsi juuri nyt taas sellaisessa ajassa, jolloinka ei löydy puoluetta joka ei olisi kiinnostunut pienen ihmisen hyvinvoinnista (eikö vaalit voisi olla joka vuosi, tai puolivuosittain?!), että valitsemista näyttäisi vaikeuttavan suoranainen (tosin positiivinen) runsauden pula.

 Mutta sitten, liekö hänellä ollut tarkoitus toimia ilonpilaajana – ainakaan valintaa se ei helpota, saattaa jopa houkutella, poliittisesta koomasta vasta heränneen vaipumaan takaisin koomaan – näin Jussi Halla-ahon videoviestin: ”Millainen kansa antaa tämän tapahtua itselleen?” Jonka loppukaneettina on vieläpä varoitus: ”älä äänestä valehtelijoita!” Niinpä valinnasta tuli kerta heitolla monta astetta vaikeampaa. Matti Näsää siteeraten: ”…mua huvita yhtään mikään!”

76. Vain tolkku puuttuu

”Sinulle, kuningas Nebukadnessar, julistetaan: Sinun valtakuntasi on otettu sinulta pois. Sinut ajetaan pois ihmisten seasta, ja kedon eläinten parissa on sinun asuinpaikkasi oleva; sinä joudut syömään ruohoa niinkuin raavaat, ja niin on sinulta kuluva seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo.” (Dan. 4:28-29)

 

Aivan ensimmäiseksi haluan – kuten taannoinen youtubessa usein toistetuksi kuuluisuudeksi noussut sanonta kuului – esittää oheisen linkin ja sen sisältämän pienen pätkän RKP:n – kantasuomalaisen kannalta nuivaakin nuivemmasta – manifestista. Joka kertoo koruttomasti ainakin sen ettei Suomi; tai ainakaan eivät suomalaiset ole priorisoinnissa ihan ykkösinä agendalla.

Nimittäin, kun tässä nyt taas lähestytään tuota aikaa, jolloinka pienellä ihmisellä on suoranainen runsauden pula sen suhteen, kenet näistä minua kilpaa kosivista valitsisin hoitamaan yhteisiä asioita isänmaan eduksi:

”RKP on uussuomalaisten puolue ja se houkuttelee ja integroi maahanmuuttajat puoluetoimintaan, myös johtotehtäviin, ja vaikuttaa niin, että joka neljäs maahanmuuttaja valitsee ruotsin ensimmäiseksi vieraaksi kielekseen.”

http://beta.oikeamedia.com/o1-5605

Niin ja ”juuri tulleen tiedon mukaan”; tässä poliittisen korrektiuden, ja sitä kautta vihapuheen kitkemiseen ponnekkaasti omistautuneessa: luvatussa maassa – eräässä vasemmiston vaalisloganissa on todettu äänestämättä jättämisen ”voivan olla ääni natsille tai persulle…”

Menneinä vuosina jalojen arvojen kuten: Koti, uskonto, isänmaa puolustajana(kin) profiloitunut Kokoomus on nykyisin kokemassa nuo arvot kirosanoina. Ja mitä ilmeisimmin uusina ”arvoinaan” pyrkimässä kohti kodittomuutta, uskonnottomuutta ja ennen kaikkea isänmaattomuutta, osana uljasta EU:n liittovaltiota!

Kuka lienee alunperin lanseerannut sanonnan: Politiikka on rikki, mutta joku vuosi sitten sen täällä Suomessa teki tunnetuksi Alexander Stubb, ministerinä ollessaan. Mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa, riippunee siitä keneltä kysytään.

Se saattaa tosiasiassa ollakin rikki. Jopa niin pahasti ettei siihen tehoa enää edes ”Setä Arkadian” Politiikan korjaussarja. Loogisena jatkumona sanonnalle: Millainen kansa, sellaiset päättäjät voitanee todeta: millaiset poliitikot, sellainen politiikka?

 

Voi Pyhä Sylvi sentään!

 
Missä ovat politiikan ulkopuolelta tulevat varteen otettavat – nimenomaan nykyistä ultraliberaalia menoa haastavat – mustat hevoset? Pahasti näyttää siltä että valittavana on pelkkiä mustia lampaita!
Otsikon innoittajana toimii – ajankohtaisten yhteiskunnallisten muutosten lisäksi (tai niistä johtuen) – kahdeksankymmentä-luvun Helkama pyörä -mainos. Kuten moni on jo huomannutkin: lievästi tuunattuna. Kehityksen etenemisestä voitanee lyhyesti todeta: Kielletty hedelmä kiehtoo yhä eniten!

Omalta kohdaltani totean, että Timo Soinin väistymisen myötä politiikan kiinnostavuuden eteen laskeutuu paksu musta esirippu. Jos Perussuomalaiset lakkaa olemasta todellinen vaihtoehto, se katoaa samaan sakeaan liberaaliin punavihreään usvaan yhdessä liberaalien piispojen, pappien ja perinteisten puolueiden kanssa.

Mutta lyhyestä virsi kaunis ja loppu-analyysiksi jo kliseeksi muodostuneet ”kolme pointtia”, jotka tästä kaikesta tulevat mieleen: Ensimmäinen ja lohdullisin on se että Jumalalla on alusta asti ollut, ja on yhä edelleen luomansa universumin ohjakset tiukasti käsissään. Toinen, että Hän voi käyttää ketä tahtoo tarkoitusperiensä toteuttamiseen.

Kolmas ja meidän ihmispoloisten kannalta ei niin kovin mairitteleva, jo kulunutkin fraasi: ”historia opettaa meille ettei ihminen opi mitään historiasta.”

Ei välttämättä edes ihan tuoreesta ja välittömästä lähi-historiasta, kuten Belsassarin tapaus osoittaa:

 
”Mutta sinä, hänen poikansa Belsassar, et ole nöyryyttänyt sydäntäsi, vaikka tämän kaiken tiesit; vaan sinä olet korottanut itsesi taivaan Herraa vastaan…” ”…sinut on vaa’alla punnittu ja köykäiseksi havaittu.””(Dan. 5:22-23,27)

47. Varokaa kirjanoppineita!

”Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.” (Dan. 12:4) 

Vahvistamaton urbaani legenda tietää kertoa Vatikaanin kaduilla lastenvaunua työntävästä nunnasta, jolta kysyttiin: Onko tämä Vatikaanin nykyistä käytäntöä? Johon vastaus kuului: Ei, kyllä tämä on kardinaalimunaus. Jos kohta edellä oleva kertomus saattaa olla fiktiivinen, on muita tosielämän ”kardinaalimunauksia” ollut riittämiin. Tasapuolisuuden nimissä todettakoon, että osataan sitä muuallakin. Mutta jos itse Paavilta ei löydy jämäkkyyttä, vaan ainoastaan poliittisesti korrekti, ympäripyöreä vastaus päivänpolttavaan aiheeseen, onko mikään ihme vaikka kardinaalit tunaroivat?

Tuomiovaltaa ei ihmisillä Raamatun mukaan ole (hassu, liekö yksinomaan suomalainen ilmiö tässä valossa on se, että meiltä löytyy tuomiokirkko tuomiokapituleineen ja tuomiorovasteineen), mutta kyllä ”pasunan” pitää antaa niin selkeä ääni, että väki tietää valmistautua.

Se evankeliumi jonka tällainen kouluja käymätön, mutta kuitenkin normaalilla sisälukutaidolla varustettu tavisfundis löytää Raamatusta, ei ole poliittisesti korrektia ja ketään loukkaamatonta laatua. Mutta jos maailmasta on tullut synnitön, niin miksi tai mistä pitäisi kehottaa tekemään parannusta? Ilmeisesti sen varmistamiseksi ettei näin tarvitsekaan tehdä, joku on keksinyt ettei ihminen edes voi itse parannusta tehdä! Ja jos kävisi niinkin, ettet päätyisikään taivaaseen, niin eipä hätää: Sinut vain annihiloidaan nopealla ja kivuttomalla toimituksella, eikä sinua sen jälkeen vain yksinkertaisesti ole. Mikään ei enää piinaa eikä häiritse; eivät edes nuo Jeesuksen mainitsemat ”mato ja tuli.”

Vielä tuohon korrektiuteen liittyvänä, säännön vahvistavana poikkeuksena, täytyy mainita ainakin täällä Suomessa Israel, Perussuomalaiset ja kristityt – jälkimmäisistä aivan erityisesti Päivi Räsänen – joita voidaan, ja ilmeisesti pitääkin lyödä ”kuin vierasta sikaa” – kuten sanonta kuuluu. Edes Jumalan loukkaamista ei tarvitse vältellä, ei edes uskonnollisissa piireissä. Kunhan vain Islamin edessä heittäydytään kasvoilleen!

Ihan tavallisen raamatunlukijan talonpoikais-teologisesta perspektiivistä asioita katsellessani ajattelen, että kun iankaikkinen Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen, on ainakin yhden osan ihmisessä oltava iankaikkista laatua. Olkoon sitten kyse sekulaarista tai uskovasta ihmisestä. Jos Jumala voi annihiloitua olemattomiin, niin sitten myös ihmisen iankaikkinen sielu. ”Näin minä uskon, totisesti uskon” – pohojalaasta uskontunnustusta lainaten. Käteväähän se tietysti olisi elää kuin pellossa, ja päästä lopulta – jos ei taivaaseen – niin ainakin tuomion alta kuin koira veräjästä!

Niin, mikäpä minä olen sanomaan. Mutta mielestäni tässä kuitenkin on pelastuksen kannalta kyse yhtä olennaisesta asiasta kuin sisäpiirilegendana aikanaan kiertäneessä dilemmassa: Jos kärpänen putoaa ehtoollisastiaan, pyhittyykö kärpänen vai saastuuko viini?

Luulen kuitenkin jokaisen – joko julki tai salaa – haaveilevan ikuisesta elämästä. Jos siis kävisi niin että sinä, päästyäsi taivaaseen, huomaisit että sinua on sikäli ”huijattu”, että ulkopuoliset vain annihiloidaan, eikä helvettiä olekaan, etkös kuitenkin itse ole päässyt iankaikkiseen elämään!?

Mutta mistä sitten tietää tulleensa sille huonommalle puolelle? No siitä kun kaiuttimista tulee vuoroin Dingoa, ja Erinin Vanha nainen hunningolla, eikä mistään löydy nappulaa, josta saisi edes ääntä pienemmälle; saatikka pois kokonaan! (Oli pakko tämäkin laittaa, senkin uhalla että toistan itseäni, sillä Puujalka on ikäänkuin keskimmäinen nimeni. In english: Puujalka is my middle name).

Oi niitä aikoja kun keskipitkillä kuunneltiin Luxenburgia tai jotain merirosvoradiota; artistit vielä tiedostivat mitä tarkoittaa ”lyhyestä virsi kaunis”; musiikki oli vielä musiikkia eikä mitään konehumppaa, jonka yhtä nykykappaletta olisi kai tuolloin kutsuttu pitkäsoitoksi; rappari ja muusikko olivat eri ammattikuntaa!

Danielille luvattiin ymmärryksen loppua kohden lisääntyvän. Kun taas toisaalla Jeesus joutui moittimaan saddukeusten ymmärtämättömyyttä ”sentähden, etteivät tunne kirjoituksia.” Nämä kun eivät uskoneet – kuten eivät tämänkään päivän saddukeukset – ylösnousemukseen. Näistä kahdesta raamatunkohdasta voidaan yhdistää johtopäätökseksi, ettei oikeanlainen ymmärrys kuitenkaan lisäänny, jos tutkii vääränlaisia kirjoituksia. Ei ehkä sittenkään vaikka tutkisi oikeanlaisia kirjoituksia, mutta vääränlaisilla motiiveilla!

Tuohon edellä mainittuun viitaten, ja koska Raamattukin taas toisaalla kehottaa tottelemaan ”enemmän Jumalaa kuin ihmisiä”, on helppo loppukaneetiksi yhtyä itsensä Jeesuksen sanoihin, jotka löytyvät Markuksen evankeliumista: ”Varokaa kirjanoppineita.”