85. Olen järkyttynyt

”Kaikki maan asukkaat ovat tyhjänveroiset; ja hän tekee, niinkuin hän tahtoo, taivaan joukoille ja maan asukkaille, eikä ole sitä, joka pidättää hänen kätensä ja sanoo hänelle: ’Mitäs teet?’” (Daniel 4:32)

 

Koska kirjahyllyssäni on ennestään Laura ja Saska Saarikosken kirjoittama kirja: ”TRUMP, mies kuin Amerikka. Oli luonteva jatkumo saada kahlattua läpi juuri lahjaksi saamani, Michael Wolffin kirjoittama kirja: ”Tulta ja Tuhoa.” Jos oli aikanaan tuskallinen kokemus lukea Jarmo Korhosen kirjaa (löytyy myös hyllystä) nimeltä: Maan Tapa; joka kertoo suomalaisen politiikan raadollisuudesta, on tuon jälkimmäisen lukeminen sitä (tuskallinen) kokemus korotettuna useampaan potenssiin! Tai ehkä minussa vaan on – kuten Esko Aholle kerrotaan sanotun presidentinvaalikampanjan yhteydessä, ”lohen sukua” – joka panee pyristelemään vastavirtaan suhtautumisessa nykyisiin valtavirtanäkemyksiin.

Hakematta mieleen nousevat, jostain netin syövereistä silmiini osuneet sanat – joita sittemmin olen yrittänyt metsästää; ainakin tähän mennessä huonolla menestyksellä – mutta ovat onneksi vielä muistissa: ”Jos Trump sanoisi että happi on meille hyväksi, 20 miljoonaa demokraattia pidättäisi hengitystä ja tukehtuisi.” Luulenpa ettei tuo rajoittuisi vain USA:n demokraatteihin, vaan laajenisi maailmanlaajuiseksi pandemiaksi asti. Twitteriä kohtalaisen aktiivisesti seuranneena tiedän, että moni hautausurakoitsija Suomessakin voisi todeta; kuten eräs addressien myyjä takavuosina (hieman punastuen) totesi: ”Ihmisiä on kiitettävästi kuollut.” Joten Trump on monessakin mielessä paljon vartijana!

Edellisestä  johtopäätöksenä voitanee todeta, että jos Jussi Halla-aho tai Laura Huhtasaari – tai Jimmie Åkesson – puhuisivat kontrolloimattoman maahanmuuton, eli avoimien rajojen puolesta: Suomen ja Ruotsin ympärillä olisi jo aikaa sitten ollut ainakin 100 metriä korkea muuri tai aita. Kaikkialla siellä missä on yhteinen raja naapurin kanssa. Kukaties rannikkovesistökin olisi miinoitettu. Kyseiset tahot eivät kai vain ole toistaiseksi jostain syystä ”hoksanneet” ruveta käänteisesti taktikoimaan? Kyse ei siis ehkä sittenkään ole niinkään paljon siitä mitä puhutaan tai vaaditaan, vaan kuka puhuu tai vaatii?

Otsikon sanat vaativat ehkä jonkin verran avaamista. Sillä muutenhan saattaisi jäädä vaikutelma, etteivät ne (taaskaan) liity mihinkään; edes tässä postauksessa. No, tuo sanapari jäi mieleen ”kummittelemaan” nähtyäni sen Anna-Maja Henrikssonin twiittiin lanseerattuna – hän kun oli nähnyt kolme hakaristilippua mielenosoituksessa! Siis jopa siinä määrin jäi kummittelemaan, että alkuun tuntui hyvältä ajatukselta tehdä siitä seuraavan postauksen otsikko! Mutta, kuten niin monesti ennenkin on käynyt – kun ideaa alkaa työstämään – ei se välttämättä niin loistavalta tunnukaan. 

Ollaanhan sitä paitsi juuri nyt taas sellaisessa ajassa, jolloinka ei löydy puoluetta joka ei olisi kiinnostunut pienen ihmisen hyvinvoinnista (eikö vaalit voisi olla joka vuosi, tai puolivuosittain?!), että valitsemista näyttäisi vaikeuttavan suoranainen (tosin positiivinen) runsauden pula.

 Mutta sitten, liekö hänellä ollut tarkoitus toimia ilonpilaajana – ainakaan valintaa se ei helpota, saattaa jopa houkutella, poliittisesta koomasta vasta heränneen vaipumaan takaisin koomaan – näin Jussi Halla-ahon videoviestin: ”Millainen kansa antaa tämän tapahtua itselleen?” Jonka loppukaneettina on vieläpä varoitus: ”älä äänestä valehtelijoita!” Niinpä valinnasta tuli kerta heitolla monta astetta vaikeampaa. Matti Näsää siteeraten: ”…mua huvita yhtään mikään!”

65. Jos Jumala suo

”Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: ”Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa” – te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu – sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: ”Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon”.” (Jaak. 4:13-15)

 

Niille kansalaisille jotka eivät ole ihan äsken syntyneitä, lienee tuttu takavuosina radiosta keskipäivällä tullut sanomalehtikatsauksen mantra: ”Ei syytä huoleen kirjoittaa Maakansa, ja lehti jatkaa.” Ihan tarkkaan en tiedä, oliko tuo tehty veitikka silmäkulmassa; vaiko ihan oikeasti lohduttamaan ja muistuttamaan kansaa siitä että hyvin menee, kaikesta huolimatta. Luultavasti vähän molempia.

Niin, ja tämä siis viittaa aikakauteen jossa Maalaisliitto oli presidenttipuolue; valtaoikeuksia ei vielä oltu radikaalisti karsittu, ja presidentit olivat Kekkosia.

Maalaisliitto on sittemmin transformoitunut Suomen Keskustaksi ja Maakansa Suomenmaaksi, joten vaalivoittajan oikeutuksella mantra jatkunee muodossa: Ei syytä huoleen kirjoittaa Suomenmaa, ja lehti jatkaa…?

Vaalit ovat siis ohi, ja uutta ”pelastuspartiota” ollaan kuumeisesti kokoamassa. Onnitteluni voittajille!

Koska sekä Sipilä että Soini ovat molemmat profiloituneet – jos nyt ei ihan jumalisiksi – niin ainakin uskonnollisiksi, eiköhän otsikko ole jokseenkin oikeutettu. Tekisipä melkein mieleni sanoa että enemmänkin kuin oikeutettu!

Sipilän ongelmana (otsikossa mainitun lisäksi) tosin on: – Jos Putinin Venäjä, Ruotsin parhaillaan jatkojytkyn traumatisoimana itkupotkuraivarissa rypevä media, ja suomalainen, sinipunavihreässä kuplassa hyperventiloiva kulttuurieliitti, (Suomen mediasta puhumattakaan), suovat – minä kokoan hallituksen. Jopa – kuolemaa halveksien – sellaisen jossa Perussuomalaiset ovat mukana. Joten tsemppiä!

 
Niin, ja tasapuolisuuden nimissä myöskin osanottoni hävinneille. Sikäli kuin heitä tässä nykyisessä poliittisessa kulttuurissa ylipäätään on. Sillä eiköhän ainakin julkisuuteen profiloiduta mieluusti; jos ei ihan voittajina, niin ainakin torjuntavoittajina. Tällöin pienenee riski leimautua huonoksi häviäjäksi. Eikä kai kukaan nyt ketään nimittelisi huonoksi torjuntavoittajaksi!? Se, miten paljon olkapäätä vasten tapahtuvaa nyyhkytystä kulloinenkin ”torjuntavoitto” kussakin puolueessa sisäisesti aiheuttaa, on toisen tarinan aihe.

Mutta mitä tuohon pelastuspartioon tulee; aikaa ei ole hukattavaksi: Suomi-neito sinnittelee jo sen verran syvissä vesissä, että pää ulottuu pinnalle vain tuulisena päivänä aallonpohjassa; ja hengitys onnistuu enää ruokopillin kautta. Poliittisesti korrekti ehdoton mantra on sekin, että ”Venäjä ei ole Suomelle minkäänlainen sotilaallinen uhka.” Eikä mikään muukaan uhka. Mitä nyt on saattanut esittää kainon ystävällisiä opetuksen sanoja ja skenaaroita Natoon liittymisen vaaroista.

Jos ja kun Sipilä kuitenkin aikanaan onnistuu vaalitulosta kunnioittavan hallituksen muodostamisessa; asioista huonommin perillä oleva voisi sen perusteella heittää kylmää vettä puolustusyhteistyöstä Ruotsin kanssa haikailevien niskaan. Sillä uutena kauhuskenaariona saattaisi olla (siinä täysin hypoteettisessa kriisitilanteessa jossa Igor ampuisi idästä), että vaalitulokseen kataantunut Sven-Olof ampuisi selkään lännestä.

60. Tilastoja, havaintoja ja tuulahduksia

”Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat ja sanoi hänelle: ”Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon. Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin tämä kaikki on oleva sinun.” (Luukas 4:5-7)

 

Vale, emävale, tilasto, on tuttu sanonta joka ehkä yrittää antaa vihjeen siitä, miten vakavasti eri tilastoihin ylipäätään tulisi suhtautua. Ne kun saadaan kohtalaisen vaivattomasti näyttämään juuri siltä, miltä niiden halutaan näyttävän. Oltakoon muuten tuon sanonnan alkuperästä mitä mieltä tahansa, minä luulen kuulleeni sen ensimmäisen kerran Timo Soinin sanomana.

Aivan oven edessä on jälleen aika, jolloin gallup-gurut joutuvat (elleivät ole jo joutuneet) jonkinlaiseen ekstaasiin käyriensä ja pylväidensä kanssa. Vaalit kun ovat kohta edessä.

Oman blogini tilastoista (joka muuten marraskuun 28:s päivä täytti kolme vuotta) sen verran, että jos haluaa elää itsepetoksessa – joka tosin nykyisin näyttäisikin olevan niitä suosituimpia urheilumuotoja – ja saada aikaan paljon näyttöjä eli blogilla vierailuja, kannattaa harrastaa sitä itse, kirjautumatta sisään. Ja uskotella sitten itselleen että täällähän käy kuhina. En suuresti ihmettelisi vaikka myös sisäänkirjautuneena itse tekemäni koluamiset näkyisivät tilastoissa.

Mutta siihen, mistä päin maailmaa ulkopuoliset ”kurkkijat” tulevat, ei sen sijaan juurikaan voi vaikuttaa. Ei ainakaan minun kyvyilläni ja taidoillani. Esimmäinen vuosi (ainakin) meni sen huolestuttavan huomion merkeissä että ”Putinin Pojat” -on ylivoimaisesti suurin blogistani kiinnostunut ulkomainen ryhmä. No, se on nykyisin jo taakse jäänyt skenaario sikäli että sieltä ei sen koommin ole kurkistuksia tullut, eli käyntimäärä ei ole lisääntynyt. Ovat kai todenneet allekirjoittaneen vaaralliseksi korkeintaan itselleen.

Nykyisin jopa USA on kirinyt rinnalle ja ajanut Venäjän Federaation ohi! Ehdotonta ykkössijaa pitää kuitenkin Espanja! Ruotsi, Englanti, Namibia ja Viro seuraavina. Seitsemän kärkimaata kaikkiaan kahdeksastatoista mainitakseni.

Jos nyt ei ihan tilastoinnin määritelmiin, niin ainakin ympäröivän yhteiskunnan tarkkasilmäiseen havainnointiin; liittynee huomion kiinnittyminen Iltalehden blogistiluettelossa tapahtuneeseen muutokseen. Jokunen päivä sitten näet tuohon joukkoon liittyi kosmologi Kari Enqvist. Tuosta lisäyksestä joku ilkikurinen havainnoitsija saattaisi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että jos Iltalehden palturin määrä tähän mennessä on ollut lähinnä kosmeettista, saattaa se jatkossa saada kosmiset mittasuhteet!

Enkä tiedä vastaako tämä Iltasanomien kolumnisti Jyrki Lehtolan taannoiseen huutoon, jossa hän peräänkuulutti, ymmärtääkseni Aarno Laitisen aikoinaan lanseeraamia, ”päivystäviä dosentteja” takaisin. Mutta ainakin yksi sellaisen tuntomerkit kenties hyvinkin täyttävä näyttäisi olevan Seurakuntalainen -verkkolehdestä löytyvä Dosentti Matti Myllykoski ulostuloineen: ”Jos tupakoitsijoita ei häädetä pois yhteiskunnasta, kirkonkaan ei pitäisi savustaa ulos konservatiivejaan.”

”Asiahan ei tietenkään minulle kuulu”, kuten Pätkä luultavasti taas tässä kohtaa sanoisi. Mutta luulisi jonkinlaisten ”kellojen soivan” kirkollisen konservatiivin korvien välissä, tullessaan verratuksi tupakoitsijoihin. Jotka nyky-yhteiskunta mieluiten näkisi ammuttavan vaikkapa Kuuhun. Karkeasti ryhmitellen edellä olevan voi tulkita siten että jumaliset on eristettävä jonkinlaiseen kirkolliseen koilliskulmaan, pois jumalattomia häiritsemästä. Ei kuitenkaan kokonaan pois, tuiki tarpeellista kirkollisveroa maksamasta!

Eipä tarvita kovinkaan kummoisia ennustajan lahjoja sen toteamiseen että kaukana eivät tänäkään päivänä ole ne ajat jolloinka (2. Tim. 3:12) sanat muuttuvat lihaksi: ”Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.”

Olen aikaisemmissa postauksissa omalta osaltani yrittänyt kiinnittää huomiota siihen että Raamatussa mainitut ennustukset toteutuvat, tykättiin siitä tai ei. Poimintoja niihin (postauksiin) on otettu kirjasarjasta ENNUSTUKSET TOTEUTUVAT 1-4.

 
Yksi ”viattomimmista” esimerkeistä; ettei kiinnostus yliluonnolliseen tms. – olkoonkin että niin sanottu sivistys on työntänyt Raamatun romukoppaan – ole minnekään kadonnut, ovat horoskoopit. Jotka liittyvät Jumalan kieltämiin tähdistä ennustamisiin. Ote Hal Lindseyn 70-luvulla kirjoittamasta kirjasta, nimeltä: MAA ENTINEN SUURI PLANEETTA, sivulta 11: ”Nykyään on horoskooppi jo tuhannessa kahdessasadassakahdeksassakymmenessä Yhdysvaltojen tuhannesta seitsemästäsadastaviidestäkymmenestä päivälehdestä.”

 
Alla on vähän pidempi tuulahdus samalta 70-luvulta, joka sekin on Hal Lindseyn kirjoittamasta kirjasta. Jolla on hurja, jopa pelottavakin nimi. Jokainen päätelköön itse, onko tässä ajassa nähtävissä merkkejä näiden kirjojen sanoman paikkansa pitävyydestä. Muuten, tuossa alkuun lainatussa raamatunkohdassa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei Jeesus suinkaan kiistänyt perkeleen toistaiseksi voimassa olevaa hallintaoikeutta tähän Tellukseen!

SAATANA ELÄÄ JA VOI HYVIN MAA-PLANEETALLA, s. 50-51:

”Neljäntoista vuoden aikana ovat sadat opiskelijat valittaneet minulle, että heidän uskonsa on joutunut yliopiston teologisilla ja filosofisilla kursseilla harkitun ja voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi. Jotkut ovat suorastaan saaneet huonoja arvosanoja hyvin tiedoin läpäisemistään kuulusteluista pelkästään siitä syystä, että he ovat esittäneet asiasta kristillisen näkökannan, joka on perustunut Raamatun kirjaimelliseen totenapitämiseen.

Saksasta liikkeelle lähtenyt Raamatun kritiikki on huipentunut siihen, että Raamattu on hyljätty melkein kaikissa maailman yliopistoissa ja korkeakouluissa täysin epäluotettavana epähistoriallisena asiakirjana.

On surkuhupaisaa, että Raamattu hyljättiin nimenomaan siksi, ettei yliluonnolliseen enää uskottu. 1960-luvun lopussa alkoi kuitenkin uusi suuntaus, joka hyväksyi ESP-ilmiöt ja muut yliluonnollisuuden muodot. Raamattu on siitä huolimatta jäänyt romukoppaan.

Nyt meidän opiskelijanuorisomme tekee kokeita ESP:n ja okkultismin alueilla ilman mitään luotettavaa kriteeriä, joka auttaisi heitä ymmärtämään kokemansa ilmiön alkuperää.

Massaschusettsin teknologisen instituutin professori kuvaa kokemusta, joka hänellä oli koulun parhaista oppilaista kootussa seminaariryhmässä. Hän kertoi, että keskustelu kääntyi aasialaisesta filosofiasta mietiskelyyn, joogaan, Zeniin ja sitten I Chingiin (kirjaan, joka esittää muinaiskiinalaisen ennustusjärjestelmän), jang-jinin makrobioottiseen dieettiin, Maher Babaan, astrologiaan, astraaliruumiiseen, sähkömagneettisiin kenttiin, ufoihin, tarot-kortteihin, parapsykologiaan, noituuteen ja magiaan.

Professori lisäsi, etteivät hänen seminaariryhmänsä opiskelijat leikitelleet aiheilla vaan ottivat ne vakavissaan. ”Eivätkä he olleet mitään plebeijejä, alempaa rahvasta”, professori sanoi. ”He olivat intellektuaalisesti maan ylimystöä.””