”Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!” (Sananl. 14:12)
Kuulin kauan sitten otsikon ilmaisun, lienee ollut armeijassa työskentelevien sisäpiirikasku. Ihan tarkkaan en enää muista mitä tuolla sanonnalla haluttiin tuolloin viestiä. Ehkäpä sitä että leivän leveys armeijan leivissä on harhakuvitelma. Oli miten oli, totta on kuitenkin se, että tänä päivänä tuo illuusio armeijan turvastakin on karmaisevalla tavalla realisoitunut! Ainakin siltä osin, jos on kuviteltu työn armeijassa olevan turvattu kaikilta vähennys – uhkakuvilta!
Toinen illuusio (ainakin minä kutsun sitä illuusioksi) joka ihan näinä viime päivinä on nostettu esiin, on mielestäni ylimielisten tutkijoiden ”kuukauden valopää” – oivallus, että ihmiset ovat liian tyhmiä, ja ovat sitä nimen omaan demokratian toimimisen kannalta!
Minä taas uskallan väittää päinvastaista mitä sen (demokratian) toimimiseen tulee! Väitän että nyky-demokratiat perustuvat juuri sille olettamukselle (toiveelle), että ihmiset eivät missään tapauksessa yhtään nykyistä enempää ”viisastuisi” suhteessa politiikkaan!
Kolmantena löytyy illuusio siitä että ihan aikuisten oikeasti pystytään äänestämällä vaikuttamaan asioihin. Toki on myönnettävä sen jossain määrin pitävän paikkansa. Mutta ei tarvitse kovinkaan syvällisesti asioihin perehtyä, kun jo huomaa tulleensa petetyksi(?). Esimerkiksi ulkopolitiikka saattaa olla (ja monesti onkin) sen verran kiveen veistettyä (jota myös on tullut useasti toistettua), että vaikka hallitukset vaihtuvat, hallitusohjelman on jatkuttava samana.
Jos siis äänestät siinä toivossa että saisit laivan käännettyä eri kurssille, tulet todennäköisesti huomaamaan kuinka vaikeaa, ellei mahdotonta se on. Jotkut asiat ovat muutoksilta suojattuja siten, että tarvitaan kahden kolmasosan enemmistö muutokseen. Ei siis riitä pelkkä enemmistö. Jos taas on asioita joissa on vaarana se, että kansa on eri mieltä päättäjien kanssa, kansan ei anneta äänestää. Esimerkkinä vaikkapa euroon siirtyminen. En ole lainkaan vakuuttunut siitä että olisimme tuolloin siirtyneet yhteisvaluuttaan, jos olisi äänestetty. Saatan tosin olla väärässäkin. Joten sitä tulosta ei haluttu riskeerata!
Ennen kuin kukaan ehtii sanomaan, totean itse, että eipä meillä tosin muutakaan tapaa ole, kuin yrittää äänestämällä vaikuttaa, ja hyvä on että meillä siihen on mahdollisuus.
Ei kuitenkaan kannata liian ruusuista kuvaa omista vaikutusmahdollisuuksistaan luoda, sillä pettymys saattaa olla suurikin! Eli: ”Konstit on monet sano emäntä kun kissalla pöytää pyyhki”, ja myös kun pidetään yllä näennäisdemokratiaa.
Jos siis väki olisi ”viisaampaa”, kuinka mahtaisikaan käydä nykyisten demokratioiden? Ehkä pitäisi keksiä joku aivan uusi hallitsemismuoto. Paljon on puhuttu valistuneesta diktatuurista mutta ongelmaksi muodostunee kaikissa yhteiskunnissa se, ettei ole olemassakaan tarpeeksi valistunutta diktaattoria. Ainakaan hän ei olisi sitä enää kovinkaan kauan päästyään valtaan.
Kun Jeesus aikanaan ottaa itselleen sen vallan, joka Hänelle kuuluu, voitanee sanoa että silloin (ja vain silloin) hallitsee valistunut diktaattori. Vaikkapa vain siitä näkökulmasta katsottuna, että Hän jo valmiiksi omistaa kaiken, joten Hänen ei tarvitse koko voimallaan keskittyä omien taskujen täyttämiseen!
Kaikuja periferiasta 