”Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.” (Matt. 4:19-20)
”Koska monet ovat ryhtyneet… …niin olen minäkin” -todetaan Luukkaan evankeliumin alussa. Josta innoittuneena totean: ja minä myös. Joskin (taas kerran) hieman eri vinkkelistä. Virikkeen tähän sain surffattuani naamakirjan viimeisimpiä tilapäivityksiä linkityksineen. Viimeisimpiä siinä merkityksessä että täältä kaukaa katsominen on tulossa päätepisteeseensä. Elikkä: ”To morrow night i go to Finland” = (avautuu ehkä vain pienelle, asiaan vihkiytyneiden piirille) enkä ole varma, postaanko tätä lainkaan Suomeen päästyäni. Sillä asiathan saattavat näyttäytyä aivan eri valossa kotoa katsottuna. Mutta jos luet tätä, olen todennäköisesti postannut!
Eilen illalla huipennuksensa saanut – kuulemma jonkinlainen Playa del Inglesiä varten räätälöity korvikekarnevaali – täytti kaikki vapaat paikat autoilla, ja myös ihmisillä! Sanon korvike -siinä mielessä että se varsinainen humu pidetään Las Palmasissa, ja kestää jopa kolme viikkoa! Jonkun arvion mukaan tämäkin lyhyempi versio saa liikkeelle jopa 300000 ihmistä!
Huomio eilis-illassa kiinnittyi aivan erityisesti (ainakin minun) siihen että täällä miehillä näyttää olevan vastustamaton fetissi(?) pukeutua naiseksi. Ja nyt en puhu mahdollisista esiintyjistä, vaan ikäänkuin naamiaisiin pukeutuneesta suuresta yleisöstä; tavallisista osallistujista. Sen sijaan mitään päinvastaista (nainen pukeutuneena mieheksi) en ainakaan minä havainnut – tai…, niin no… joka puolellahan niitä näkyy… Mutta se nyt on eri asia: sitä kutsutaan muodiksi! Vaan mikäpä minä olen sanomaan; kukaties nyt jo onkin niin että minulla se vasta varsinainen fetissi onkin: halu pukeutua ja esiintyä omana itsenäni.
Linkityksessä, jonka kirjoittaja taisi olla pappi (tai teologi, kuten yhdessä kommentissa todettiin; elleivät sitten ole aina yksi ja sama asia, kuten ainakin minä olen tähän asti kuvitellut), kuvattiin tunteisiin vedoten pojan tarina varhaisista vaiheista kaapista ulostuloon, jonka myötä seurustelukumppani on samaa sukupuolta. Loppukaneettiin, johon kirjoitus päättyy, voi jokainen isä ja/tai äiti yhtyä (ainakin pitäisi voida), oli muuten mitä mieltä tahansa: ”Odotan tämän nuoren miehen ja hänen poikaystävänsä tapaamista. Onhan kyseessä oma poikani.”
Otan tietoisen riskin joutua ilonpilaajan, homofoobikon, vihapuhujan, impivaaralaisen, fundamentalistin (ihan varma en ole, pitäisikö yhdessä kommentissa vilahtanut ”umpikonservatiivi” lisätä listaan; mutta jätän pois: itse kun pidän sitä – ainakin omalla kohdallani – meriittinä). Tai millä ikinä nimikkeellä sitä nyt sitten tuleekin leimatuksi – jos ei ole ultraliberaalin valtavirran kanssa samaa mieltä – kun sanon kyseisen kirjoituksen pitävän sisällään ajatuksen: Tämä ei mitenkään voi olla väärin, tai syntiä tai jotain muuta sellaista. Sillä onhan kysymyksessä minun oma rakas poikani/tyttäreni!
Tuon logiikan mukaan – sikäli kun enää nykyaikana on olemassa missään kirkkokunnassa sellaista käsitettä kuin synti – on se sitä ehkä naapurin kohdalla, mutta ei meillä!: ”Meidän lapset ja naapurin kakarat.” Olen siteerannut täällä somessa useammin kuin kerran ruotsalaista naispiispaa, jonka nimeä en muista. Mutta hänen kommenttinsa kuului jokseenkin näin: ”Kristittyjen on aika lakata puhumasta verestä, rististä ja tuomiosta. Sillä se ei kuulu nykyaikaan.” Jätin tarkoituksella luettelosta synnin, kun en tarkasti muista oliko sitä alkuperäisessä luettelossa. Toisaalta, jos se vaikka yksin olisikin vielä jäänyt jäljelle, eiköhän se käyttämättömänä olisi aikoja sitten tukehtunut pölyyn.
Kannattaa kuitenkin muistaa, kuten Luukas kehoittaa: ”Lootin vaimoa!” Sitä ei kerrota, kävikö Loot kauppaa enkelin kanssa: Ei kai nyt tuollainen pieni taaksepäin vilkuilu niin kovin paha asia ole? Onhan sentään kysymyksessä minun oma rakas vaimoni. Ihan oikeasti, eikö tuota patsaaksi muuttamista voisi perua?! Mutta tuon peruuttamattoman lopputuloksen se kyllä kertoo. Voidaan inhimillisessä ja humanistisessa mielessä sanoa: olipa pieni rikos (tottelemattomuus), mutta traaginen seuraus! Meille varoittavana muistutuksena siitä, että Jumala tarkoittaa pikkutarkasti sitä mitä sanoo.
Mitä tuohon pikkutarkkuuteen edelleen tulee, sen tulivat myöskin Mooses ja Aaron havaitsemaan Meriban veden luona. Kun Mooses kiivastuksissaan löi kalliota, vaikka oli käsketty puhua sille. Ei olisi auttanut selitellä: Mutta Herra, Sinähän edellisellä kerralla käskit lyödä; onko se nyt niin tarkkaa?!
Niin, ja sitä vaan piti tähän väliin sanomani että kyllä ne asiat täältä kotoa katsottuna jokseenkin samoilta näyttävät. Lisämausteeksi mainittakoon edelleen käynnissä oleva, hieman hämmentävä kiistely siitä, onko maailmankaikkeuden syntyyn liittyvä silminnäkijän lausunto luotettava! Hämmentävä nimenomaan siksi että sitä käydään sisäpiirissä!
Kannattaa muistaa sekin – jos kuka pelkää syyllistyvänsä älylliseen itsemurhaan suhtautuessaan Raamattuun liian vakavasti – että olet vain todennäköisesti tullut pisteeseen jossa ”egosi kirjoittaa shekkejä, joita ruumiisi ei pysty lunastamaan”, -kuten eräs tuttu elokuvarepliikki toteaa. Raamattu nimittäin sanoo asian näin: ”Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas. Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: ”Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa”; ja vielä: ”Herra tuntee viisasten ajatukset, hän tietää ne turhiksi”.
Kannattaa kuitenkin muistaa vielä sekin että viisautta, sitä oikean sorttista, on ilmaiseksi tarjolla kuten Jaakobin kirjeessä sanotaan. Ja mihin jo edellinenkin lainaus viittaa – ihan tavalliselle kansalle, jopa akateemisille!: ”Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.” Se vaan tuppaa kuitenkin olemaan niin, kuten 1596-1650 elänyt Descartes totesi: ”Mitään ei ole jaettu yhtä oikeudenmukaisesti kuin tervettä järkeä – kukaan ei tunne tarvitsevansa sitä lisää.”
Kaikuja periferiasta 