76. Vain tolkku puuttuu

”Sinulle, kuningas Nebukadnessar, julistetaan: Sinun valtakuntasi on otettu sinulta pois. Sinut ajetaan pois ihmisten seasta, ja kedon eläinten parissa on sinun asuinpaikkasi oleva; sinä joudut syömään ruohoa niinkuin raavaat, ja niin on sinulta kuluva seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo.” (Dan. 4:28-29)

 

Aivan ensimmäiseksi haluan – kuten taannoinen youtubessa usein toistetuksi kuuluisuudeksi noussut sanonta kuului – esittää oheisen linkin ja sen sisältämän pienen pätkän RKP:n – kantasuomalaisen kannalta nuivaakin nuivemmasta – manifestista. Joka kertoo koruttomasti ainakin sen ettei Suomi; tai ainakaan eivät suomalaiset ole priorisoinnissa ihan ykkösinä agendalla.

Nimittäin, kun tässä nyt taas lähestytään tuota aikaa, jolloinka pienellä ihmisellä on suoranainen runsauden pula sen suhteen, kenet näistä minua kilpaa kosivista valitsisin hoitamaan yhteisiä asioita isänmaan eduksi:

”RKP on uussuomalaisten puolue ja se houkuttelee ja integroi maahanmuuttajat puoluetoimintaan, myös johtotehtäviin, ja vaikuttaa niin, että joka neljäs maahanmuuttaja valitsee ruotsin ensimmäiseksi vieraaksi kielekseen.”

http://beta.oikeamedia.com/o1-5605

Niin ja ”juuri tulleen tiedon mukaan”; tässä poliittisen korrektiuden, ja sitä kautta vihapuheen kitkemiseen ponnekkaasti omistautuneessa: luvatussa maassa – eräässä vasemmiston vaalisloganissa on todettu äänestämättä jättämisen ”voivan olla ääni natsille tai persulle…”

Menneinä vuosina jalojen arvojen kuten: Koti, uskonto, isänmaa puolustajana(kin) profiloitunut Kokoomus on nykyisin kokemassa nuo arvot kirosanoina. Ja mitä ilmeisimmin uusina ”arvoinaan” pyrkimässä kohti kodittomuutta, uskonnottomuutta ja ennen kaikkea isänmaattomuutta, osana uljasta EU:n liittovaltiota!

Kuka lienee alunperin lanseerannut sanonnan: Politiikka on rikki, mutta joku vuosi sitten sen täällä Suomessa teki tunnetuksi Alexander Stubb, ministerinä ollessaan. Mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa, riippunee siitä keneltä kysytään.

Se saattaa tosiasiassa ollakin rikki. Jopa niin pahasti ettei siihen tehoa enää edes ”Setä Arkadian” Politiikan korjaussarja. Loogisena jatkumona sanonnalle: Millainen kansa, sellaiset päättäjät voitanee todeta: millaiset poliitikot, sellainen politiikka?

 

Voi Pyhä Sylvi sentään!

 
Missä ovat politiikan ulkopuolelta tulevat varteen otettavat – nimenomaan nykyistä ultraliberaalia menoa haastavat – mustat hevoset? Pahasti näyttää siltä että valittavana on pelkkiä mustia lampaita!
Otsikon innoittajana toimii – ajankohtaisten yhteiskunnallisten muutosten lisäksi (tai niistä johtuen) – kahdeksankymmentä-luvun Helkama pyörä -mainos. Kuten moni on jo huomannutkin: lievästi tuunattuna. Kehityksen etenemisestä voitanee lyhyesti todeta: Kielletty hedelmä kiehtoo yhä eniten!

Omalta kohdaltani totean, että Timo Soinin väistymisen myötä politiikan kiinnostavuuden eteen laskeutuu paksu musta esirippu. Jos Perussuomalaiset lakkaa olemasta todellinen vaihtoehto, se katoaa samaan sakeaan liberaaliin punavihreään usvaan yhdessä liberaalien piispojen, pappien ja perinteisten puolueiden kanssa.

Mutta lyhyestä virsi kaunis ja loppu-analyysiksi jo kliseeksi muodostuneet ”kolme pointtia”, jotka tästä kaikesta tulevat mieleen: Ensimmäinen ja lohdullisin on se että Jumalalla on alusta asti ollut, ja on yhä edelleen luomansa universumin ohjakset tiukasti käsissään. Toinen, että Hän voi käyttää ketä tahtoo tarkoitusperiensä toteuttamiseen.

Kolmas ja meidän ihmispoloisten kannalta ei niin kovin mairitteleva, jo kulunutkin fraasi: ”historia opettaa meille ettei ihminen opi mitään historiasta.”

Ei välttämättä edes ihan tuoreesta ja välittömästä lähi-historiasta, kuten Belsassarin tapaus osoittaa:

 
”Mutta sinä, hänen poikansa Belsassar, et ole nöyryyttänyt sydäntäsi, vaikka tämän kaiken tiesit; vaan sinä olet korottanut itsesi taivaan Herraa vastaan…” ”…sinut on vaa’alla punnittu ja köykäiseksi havaittu.””(Dan. 5:22-23,27)

72. God Bless America!

”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.”
(Psalmit 127:1-2)

 

Tulipa tuossa katsottua Perjantai -ohjelman jaksoa 26, jonka aiheena oli Amerikka. Siitä jäi jonkinlaiseksi korvamadoksi taiteilija Paola Suhosen kommentti, tai osa siitä. Jossa hän vertasi Trumpia Muppet Show -ukkeleihin. Aplodeista päätellen yleisön joukossa ei ollut monta toisinajattelijaa. Ei ollut vihapuhetta, eihän nyt toki. Sillä kommentoijana oli oikeata ehdokasta kannattava arvostettu taiteilija esittämässä oikeita mielipiteitä.

Saatan sieluni silmillä nähdä – siis jos kyse olisi ollut jostakin perussuomalaisesta juntista(?), ja pilkan kohteena Hillary Clinton – ainakin seitsemän toimittajaa täydessä konsensuksessa – työntämässä mikrofonia Soinin suun eteen, kysyen kuin yhdestä suusta: ”Sanoudutteko irti tuosta puheesta?”

Toisaalta, tuo Suhosen kommentissaan esittämä viittaus ei ehkä sittenkään ole ihan täysi sammakko. Hän ei ehkä tainnut tulla riittävän tarkkaan ajatelleeksi, että on niissä Muppet Show -hahmoissa – Kermitin ja niiden ukkeleiden lisäksi, – keskeisenä hahmona myös primadonna sika Miss Piggy, joka on täysin vakuuttunut siitä että hänet on tarkoitettu tähteyteen…

Nyt ovat vaalit ohi ja valinta tehty, ja parhaillaan on menossa Yhdysvaltain presidentinvaalien perinteiseen vaalitraditioon kuuluva, hävinneen osapuolen kannattajien kiukuttelu ja mellakointi. Samaan aikaan kun puolet kansasta juhlii voittoa, toinen puoli shokissa itkee ja repii hiuksiaan; ja ainakin noin niinkuin kuvaannollisesti multaa päänsä päällä.

Sivistyneesti sanottuna.

 
Valaistaanpa hieman fiktiota siitä miltä tuo touhu saattaisi näyttää kaukaa, poliittisesti epäkorrektien silmälasien läpi katsottuna. Edesmennyt appeni saattaisi sitä seuratessaan sanoa ”On se ihime paikka.” Vaalien kommentoinneissa ja kannanotoissa nousi toistuvasti esiin sivistyneisyys, tai sitten sen puute:

Kun vaaleissa lähestytään maaliviivaa, jolloinka finaalissa on enää kaksi ehdokasta – tai ”inhokkia”, kuten tuossa viimeisimmässä kalabaliikissa kävi ilmi – ja kalkkiviivat häämöttävät, taistelu käydään lähinnä siitä kumman kaapista löytyy enemmän luurankoja. Ja siitä kumman luurangoilla on upottavampi vaikutus.

Molemmat osapuolet mätkivät hartiavoimin toisiaan vuoroin valheilla, vuoroin puolitotuuksilla. Joskus jopa totuuksilla. Kansan pitää sitten osata valita kahden pahan – ”Nuijan ja tosinuijan”, ison ja vielä isomman pahan – välillä mieluiten edes sen vähemmän ison pahan. Toisin sanoen loogiseksi johtopäätökseksi koko ruljanssista jää, että valituksi tulee kahdesta suuresta roistosta se toiseksi suurin!

O tempora, o mores!

Eipä ole siis kovinkaan mairitteleva kuva maailman mahtavimman valtion päämiehen valinnasta, poliittisesti epäkorrektien silmälasien läpi katsottuna. Vai mitä?

 
Mutta Luojan kiitos että kyseessä on vain fiktio!

 
On se vaan raakaa touhua tämä demokratia! Apu -lehdessä esiintyvää kysymystä vapaasti tuunattuna lainaten: Missäs se Sivistys luuraa?

Ja mitä vielä fiktioihin yleisemmin tulee: Hyvä poliittinen häviäjä taitaa myös olla vähintäänkin yhtä fiktiivinen olento kuin Pieni Ihminen – joka aina vaalien alla jostain pulpahtaa esiin, – ja jonka asialla kaikki ehdokkaat kansakunnasta ja puoluekannasta riippumatta liikuttavan yksimielisesti ovat.

Enkä tiedä miten suvaitsevaisuus pitäisi (uudelleen) määritellä. Ehkä pitäisi laittaa koko termi jäihin toistaiseksi. Kunnes sille löydetään uusi uljas merkitys. Sillä juuri nyt näyttää menevän niin että: kyllähän sitä juuri ja juuri suvaitakin voi, jos ei tarvitse sietää toista mieltä olevia. Eikä varsinkaan hyväksyä sellaista voittajaksi.

 
Mutta summa summarum: Saattaa olla, että päästäkseen kunnolla sisälle amerikkalaisen peruskansalaisen sielun anatomiaan, on sitä varten hankittava aivan erityinen avainkoodi. Ilman sitä lienee turha edes yrittää ymmärtää esimerkiksi: miten soikion muotoista nahkapalloa kainalossaan kantavaa, ritarihaarniskaa muistuttavassa asussa juoksevaa henkilöä voidaan kutsua jalkapalloilijaksi!

Aivan vitsaukseksi asti televisiossa näytettävästä showpainista puhumattakaan. Mutta ei tuo neljän vuoden välein toistuva poliittinen mutapainikaan ilman koodia avaudu. Ei ainakaan helposti, ellet ole todella asialle vihkiytynyt!

En ole vihkiytynyt, enkä tiedä koodia, joten arvaamalla on yritettävä selvitä. Ehkäpä siihen on aivan turhaa ja tarpeetonta yrittääkään etsiä mitään kovin syvällistä selitystä. Saattaa näet hyvinkin olla niin, että Hollywoodilla on tuossa valtakunnassa niin kaiken kattava vaikutus kaikessa, kaikissa ja kaikilla elämänaloilla että johtoajatuksena vain yksinkertaisen pelkistetysti on: SHOW MUST GO ON!

66. Yksisuuntainen mielipahahäiriö

”Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä…” ”…Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.” (Apt. 17:26-27,30)

 
Katsoin Pressiklubi -ohjelman jossa vieraina olivat Tuomas Enbuske, Jari Tervo ja Silvia Modig. Jonkin aikaa sitten luin hupaisan kommentin siitä, miten joillekin toimittajille Esko Valtaoja on henkilö, jolta on kysyttävä mielipidettä kaikista asioista maan ja taivaan välillä. Taisipa kyseinen kommentoija pohtia jopa: ”taidanpa pirauttaa Valtaojalle kun autoni moottorissa ilmenee laakeriongelmia…” Tai jotain sinne päin.

Toinen (kotimainen; sillä Dawkins on tietääkseni britti) oraakkeli jonka mielipidettä ei voi sivuuttaa, varsinkaan maahanmuuttoon liittyvissä asioissa, näyttäisi olevan juurikin Tervo.

Mainittakoon tämäkin, että nyt ensimmäisen kerran kuulin jonkun suomalaisen julkisuuden henkilön, edes jossain määrin, kritisoivan Ruotsin politiikkaan liityvää (joka heille tosin suotakoon) lapsellista mykkäkoulua. Tuomas Enbusken todetessa: ”En yhtään tykkää tästä ruotsalaisten linjasta eristää Ruotsidemokraatit.” Tätä tosin ei Uusi Suomi lainkaan havainnut todetessaan Tervon sanoneen ”suorat sanat tv:ssä.”

Björn Wahlroos kohautti jälleen kerran toteamalla että ”80 prosenttia ihmisistä on idiootteja.” Oman lusikkansa tuohon idioottikeittoon lisäsi Jari Tervo toteamalla tuossa samaisessa Pressiklubi -ohjelmassa: ”Kaikki valtuutetut eivät ole rasisteja, osa on myös idiootteja!”

Hyvää keskustelua kyllä peräänkuulutetaan; hyvä niin! Mutta jos et ole samaa mieltä, olet jo lähtökohtaisesti leimattu vihapuhujaksi, rasistiksi ja jopa idiootiksi! Joten paljon on umpeen kurottavaa, ennen kuin keskustelua pääsee aloittamaan ikäänkuin samalta viivalta.

Jari Tervo totesi myöskin kannattavansa pakkosiedätystä rasisteille, ottamalla entistä enemmän maahanmuuttajia ja ilmeisesti nimenomaan sinne, missä eniten on vastustusta. Jokin tuossa logiikassa kyllä mielestäni pettää. En tiedä kovinkaan paljon idiotismista, mutta arvelisin huonoimmaksi mahdolliseksi hoitokeinoksi sitä, että lisätään sellaisen lääkkeen annostusta, joka mahdollisesti on jopa tehnyt heistä (idiooteista) syyntakeettomia idiootteja!

Itse en ainakaan lähtisi suin päin siedättämään. En ainakaan avohoidossa olevia, ennenkuin turvallisuuskysymys on jokseenkin hoidossa. Toisaalta, jotta saataisiin kaikki 700000 rasistista idioottia turvallisesti lukkojen taakse siedätettäviksi; minnekäs sijoitat, kun kaikki liikenevät paikat on varattava muualta tuleville?!

 
Sanottaakoon nyt kuitenkin että ei, en ole astumassa, enkä edes yritä astua niin sanottujen ”kallon kutistajien” reviirille. Tulipahan vain mieleeni tilannetta tarkkaillessani mielenkiintoinen ajatuskuvio poliittisesti yksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Joka noin niinkuin diagnoosina näyttäisi sopivan kuin nyrkki silmään Suomen ja Ruotsin politiikan kuvioita seuratessa. Enkä edes usko sitä miellettävän häiriöksi, vaan normaaliksi tilaksi johon jokaisen tulisi ainakin pyrkiä. Sillä jos se häiriöksi miellettäisiin, eiköhän siitä myös pyrittäisi eroon.

Ajatus kiehtoi sen verran, että otin asiasta googlettamalla selvää. No, selväksi tuli ainakin, että yksisuuntainen – termiä (joka käytännössä tarkoittaa joko maniaa tai masennusta) ei yleensä käytetä. Vaan käytössä on ”kaksisuuntainen mielialahäiriö” -versio, jossa mania ja masennus vuorottelevat.

Mutta koska molempien maiden edellä mainituissa kentissä mitään vaihtelua ei näyttäisi tapahtuvan, ainoastaan manian ja masennuksen yhteisvaikutuksen ilmeinen syveneminen – suorassa suhteessa Ruotsidemokraattien/Perussuomalaisten kannatuksen kasvuun; puolustanee otsikko, jälleen kerran – olletikin kun sitä on sopivasti tuunattu – hyvinkin paikkaansa.

Fobioista on myös viime aikoina kuultu ihan riittävästi puhuttavan, enkä välittäisi niitä samoja toistaa. Sen sijaan haluan mainita – jopa mahdollisesti lanseerata uusia, ennen mainitsemattomia – joista ensimmäisenä mieleen tuleva neofobia kaivannee tässä kontekstissa selvennystä:

Koska ultraliberaali suuntaus päätöksenteossa (lue = perinteisistä kristillisistä arvoista liberalisoitunut) on jo niin kiveen veistettyä, että konservatiiviset ja fundamentalistiset – kaksi nykyretoriikan kirosanaa muuten – arvot ja ehdotukset saattavat kuulostaa ennen kuulumattoman uusilta ja käsittämättömiltä, jopa pelottavilta. Vaikka itse asiassa ovat vain uusvanhaa arvojuurille palaamista.

Tuohon kotimaiseen neofobiaan tiiviisti integroituna tuntuisi sisältyvän ainakin junttifobia, persufobia, fennofobia ja patriofobia. Sillä kaikki suomalaisuuteen liittyvä, jopa isänmaallisuus alkaa olla tabu, jota ei saisi edes mainita. Koska niitä kannattamalla saattaa syyllistyä rasismiin.

Tuosta (neo)fobiaryppäästä näyttäisi ”kärsivän” ainakin Suomen vanhojen puolueiden eliitti kannattajineen. Oireiden vakavuudesta päätellen on pelättävissä ettei sitä Suomi kestä. Lähi-Idän kriisissä ainoa Israelin naapureita tyydyttävä ratkaisu on juutalaisten oma-aloitteinen itsensä tuhoaminen esimerkiksi kävelemällä vapaaehtoisesti mereen. Saman kaltainen toive-ajattelu tuntuu meillä kohdistuvan Perussuomalaisiin.

Vielä on mainittava ainakin yksi merkittävä fobia – jonka myös Tuomas Enbuske totesi itsellään olevan. Nimittäin: kristofobia, joka näyttäisi yhä enenevässä määrin levinneen, ja yhä enemmän (valitettavasti) leviävän myöskin kirkollisiin piireihin. Minkä ei tosin senkään pitäisi yllättää, sillä sekin on edeltä tiedetty, ja ”Raamattu ei voi tyhjiin raueta.”

 
Laitan tähän loppuun ikään kuin tuoreena velloneen ”idiotismisivaltelun” kontrastiksi kommentin kaikkein avovaltaisimmalta taholta, eli itsensä Jeesuksen sanomana. Samalla kun olen kuulevinani korvissani vasta-argumentointia tyyliin: määrittele veli, ja: eihän tuossa idiooteista mitään sanota!

”Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ’Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.” (Matt. 5:23)

4. Huutavat kivet

”Ja kun hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet, sanoen: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!” Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi”. Mutta hän vastasi ja sanoi: ”Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat”.” (Luuk. 19:37-40)

Kerronpa tässä niitä ajatuksia mitä tuorein uutinen herättää minussa. Kysymyksessä on tietenkin puheenjohtaja Janne Toivosen esiin tuoma tulinen järvi, johon hän on sanonut homojen joutuvan, ja jossa väittämässä hän kertoo osatotuuden siitä mitä Raamattu aiheesta kertoo. Ja kansakunta, aikakaudelle tyypillisesti, on jälleen kerran pöyristynyt!

Itse aihe (tulinen järvi) ja siihen liittyvät kuvaukset ovat Raamatussa kaikkien lukutaitoisten nähtävissä.

Uutinen saattaa olla liioiteltu ilmaisu, sillä artikkelin mukaan yksikään lehti ei ole suostunut sitä julkaisemaan. Enkä usko että Helsingin Sanomatkaan olisi julkaissut, edes tuota aiheeseen viittaavaa pientä pätkää, ellei uutislähde olisi ollut saman aikaisesti sekä kauhea että myös ah, niin kiehtova: Perussuomalainen!

Helvetti on arka aihe, jonka mainitseminen mielletään takavuosien tulikiven katkuisten fundamentalististen maallikkosaarnaajien aihepiiriksi, josta nykyajan valistunut papisto vaikenee visusti. Kummallista kyllä, Jeesus katsoi aiheelliseksi siitä kertoa! Kuten yleisemminkin synnistä ja parannuksen teon tarpeellisuudesta.

Laitan tähän vertailun vuoksi, mitä tämän päivän papisto ajattelee asioista. Olen tätä siteerannut aikaisemminkin, ja laitan tähän linkin postaukseen josta siteeraus löytyy. Kyseessä on ruotsalaisen naispapin Ulla Karlssonin mielipide: ”kristittyjen on jo aika lopettaa puhumasta synnistä, syyllisyydestä, verestä, uhratusta karitsasta ja muista kauhistuttavista asioista. Ne eivät kuulu nykyajan valistuneille ihmisille.”

http://korpialttari.com/2011/04/25/kristityn-vaellus/

Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa: ”Voi teitä… kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.”

Onko siis niin, että kun papit vaikenevat tai näpertelevät kokonaan muissa asioissa kuin missä heidän virkansa puolesta pitäisi, ”kivien” on huudettava?