55. Fantastisen fatalistista realismia

”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.” (Mark. 16:15-18)

 

Todellisessa elämässä lähestulkoon kaikki kehittyminen henkilökohtaisella tasolla niin urheilussa, kuin myös opinnoissa perustuu toistoihin ennemminkin, kuin hyvään muistiin. Onnellinen se, jota on lisäksi siunattu hyvällä valokuvamuistilla; jos vielä nopealla, aina parempi. Joten lienee allekirjoittaneenkin kohdalla luvallisuuden rajoissa, ja paikallaan ottaa pienimuotoiset poliittiset jälkilöylyt toistona ihan tuoreeltaan.

Tunnettu tosiasiahan on, että vain fiktiivisissä agenttifilmeissä esiintyy virtuooseja, jotka yhdellä nopealla silmäyksellä muistavat 500 -sivuisen kirjan ulkoa sanasta sanaan. Me tavallisemmat ihmiset sensijaan joudumme tyytymään kertaamiseen. Lohdullista (näin voidaan sanoa) on kuitenkin tietoisuus siitä, että se tapahtuu suhteellisen hyvässä seurassa; sillä itse historian sanotaan turvautuvan toistoihin!

Aivan ensimmäiseksi haluan onnitella kaikkia EU-vaaleissa läpi päässeitä! Kuin myös esittää vilpittömät pahoittelut niille jotka hyvin palvelleina kuitenkin putosivat pois, osoituksena siitä että politiikka raadollisuudessaan on melko julmakin laji. Esimerkkinä Eija-Riitta Korholan putoaminen; siitä todennäköisestä syystä että on syyllistynyt liialliseen realismiin, eikä näe asioita yhtä ”fantastisten” silmälaisen läpi (joilla jopa rintamakarkuruus tuntuisi näyttäytyvän patriotismina) kuin esimerkiksi Jyrki Katainen. Pudonneille lohtuna, tai ainakin kärsimystä lieventävänä, lienevät muhkeahkot erokorvaukset.

Toisaalta on ihan pakko kadehtia poliitikkojen positiivisuuttakin. Kun (taas kerran) näyttäisi siltä että hävinneitä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa; kaikki kun julistautuvat enemmän tai vähemmän voittajiksi! Edellä olevassa sovellettu logiikka on sikäli mielenkiintoinen (kunpa olisi myös yhtä käyttökelpoinen), että siitä johdettuna Suomen sijoitus MM-kiekossa on vähintäänkin jaettu kulta! Ei paha.

Synkkänä pilvenä muuten kohtalaisen selkeällä poliittisella taivaalla, purjehti kuitenkin tälläkin kertaa, suvaitsevaisuudestaan tunnettujen (tai ainakin suvaitsevaisuuden nimeen voimakkaasti suitsuttavien) demarien kestoikoni Paavo Lipponen. Joka osoitti jälleen konkreettisella tavalla, mitä sillä (suvaitsevaisuus) termillä ihan oikeasti tarkoitetaan. Eli ei yhtikäs mitään, jos ja kun kansa ei osaa valita oikein!

Naulan kantaan osuu jälleen kerran Tony Halmeen Testamentti -kirjan kommentti: ”Mä oon aina sanonut, että suvaitsevaisiksi itseään kutsuvat ihmiset on oikeasti aivan helvetin suvaitsemattomia. Jos joku rohkenee olla eri mieltä kuin ne, niin se ei ole ihminen ollenkaan, vaan joku perkeleen esikartanosta noussut hirviö, joka tulee syömään pikkulapset …”

Brytkyn kanssa kävi sitten ilmeisesti niin, että se haudattiin, jo terminäkin kaikessa hiljaisuudessa (ellen väärin havainnoinut, jo ennen vaaleja), eikä näin ollen edes Jörkan (johon muuten Carl Haglund ilmeiseti oli tarttunut kuin hukkuva oljenkorteen äänivyöryn toivossa, mutta pieleen meni) tarvinnut ottaa agendakseen vastabrytkyä.

Tai ehkä brytky sittenkin tuli. Riippuu kai siitä keneltä kysyy; totesihan Soini: ”Tupla tuli!” RKP:n vastaisen raflaavan videon lisäksi joitakuita tuntui ärsyttävän Jussi Halla-ahon älyyn viittaava kommentti, kysyttäessä hänen Brysselissä selviämisestään: ”Tyhmemmätkin ovat selvinneet hengissä.” Sillä sanomattakin selväähän pitäisi jo viimeaikaisten rummutusten perusteella tässä vaiheessa olla, ettei perussuomalainen nyt kerta kaikkiaan VOI olla älykäs?

Kun sattuneesta syystä tuli puheeksi ja teemana on toistot, uusitaan tämäkin, jo aikaisemmin toisaalla (omalla fb-seinälläni) postattu: Jos ”Jörkka” olisi perussuomalainen, menneisyyden (lähes diplomaattisen selkkauksen aiheuttaneen) Gambia-episodeineen; millaisia mahtaisivat olla lööpit? Vaadittaisiko Soinia peräti sanoutumaan irti kyseisestä ehdokkaasta?

Hannu Takkulan putoamisesta ovat erityisen huolissaan (ja kaiketi syystä) ne, jotka murehtivat antisemitismin lisääntymistä EU:n sisällä, ja ylipäätään maailmassa. Venäläisistä on sanottu että he ovat fatalisteja, eli kohtalouskoisia. Joiden mielestä asiat menevät ennalta määrättyä rataa, eikä sitä voi muuttaa. Niiniven kohtalo, jota Joonan kirja kuvaa, kertoo, että kyllä voi muuttaa. Niinive sai, Joonan kiukuttelusta huolimatta, käännyttyään toisen mahdollisuuden. Toisaalta: missä on Niinive tänä päivänä!

Jos se on fatalismia että uskoo Raamatun kirjoitusten vääjäämättä toteutuvan, sitten olen fatalisti minäkin! Uskon nimittäin vakaasti että maailman tapahtumat etenevät Raamatun ilmoituksen mukaisesti (jopa tällä hetkellä kiihtyvällä vauhdilla) kohti loppuhuipentumaa, jossa pakanakansat (joita ovat muut paitsi Israel) yksissä tuumin ovat Israelin kimpussa, yrittäen ”lopullista ratkaisua.” Suomi lisääntyvine juutalaisvastaisuuksineen näyttäisi täydentävän aikanaan tuota joukkoa, itselleen todelliseksi vahingoksi!

Eiköhän meidän kristityiksi itseämme kutsuvien tehtävä ole oikeastaan kiteytetysti sanottu alun raamatunkohdassa. Meidän tulee temmata ikäänkuin ”kekäleitä tulesta” niitä jotka tahtovat. Sen sijaan että yritämme puuhastella mitään muuta muuttaaksemme tämän maailman. Huomaa että Raamattu EI sano: Kun Ihmisen Poika tulee, Hän tulee keskelle maailmanlaajuista, yhteiskristillistä (ekumeenista) ”Kristus teissä, kirkkauden toivo” -tapahtumaa, ottaakseen siellä pääpuhujan paikan.

Vaan se sanoo, tai tarkemmin sanoen itse Jeesus: ”Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:8)

18. Kalabaliikki

”Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: ’Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.” (Matt. 13:14)

Ymmärrys hoi, äly älä jätä – on tuttu vanhan kansan sanonta, joka tuli mieleeni lukiessani tuoretta Iltalehden juttua luomisopin kannattajien saamasta uudesta voitosta Yhdysvalloissa. Voitoksi mainitaan se, että Tennesseen osavaltiossa saavat opettajat pian lain suojassa kyseenalaistaa evoluutioteorian! Arvata saattaa että kalabaliikki asian tiimoilta on vähintäänkin yhtä mittavaa kuin mitä meillä Suomessa seuraa siitä, kun Perussuomalainen tekee -tai jättää tekemättä jotakin.

Se mihin minä erityisesti kiinnitin huomioni kyseisessä kirjoittelussa on, että älyllinen suunnittelu esitetään ikäänkuin kolmantena teoriana evoluutioteorian ja luomisopin lisäksi. Ehkäpä se jonkin monimutkaisen ajatuskuvion mukaan koko ajan näin on ollutkin, minä vain olin kuvitellut niiden, jotka uskovat älylliseen suunnitteluun, uskovan myös että Jumala on olemassa. Näyttää kuitenkin siltä että älylliseen suunnitteluun uskovat näkevät Jumalan jotenkin tehneen hommat ikäänkuin viimeisillä voimillaan, ennen kuolemaansa, ja jättäneen universumin sitten tulemaan toimeen omillansa. Älytön ajatus älyllisestä suunnittelusta!

Samaisessa artikkelissa kerrotaan että Yhdysvaltalaisista 40 prosenttia uskoo luomisoppiin ja 38 prosenttia älylliseen suunnitteluun. Vain 16 prosenttia uskoo evoluutioon. Myönteistä kehitystä on siis vähitellen tapahtumassa? Tekisipä mieleni sanoa että sitä mukaa kun ihminen luopuu itsepetoksesta, ja alkaa rehellisesti suhtautua asioihin, alkaa luomisoppi tuntua ainoalta loogiselta vaihtoehdolta, ja päästä alkuperäiseen arvoonsa.

Minussa (poliittisen tarkkailijan lisäksi) asuva talonpoikaisteologi on ihan viime päiviin asti myöskin sinisilmäisyydessään kuvitellut teologian jumaluusopiksi, joka tieteen menetelmin pyrkii ottamaan selville kaiken mahdollisen Jumalasta. Nimen omaan siitä ainoasta oikeasta, josta Raamattu meille kertoo.

Tieto lisää tuskaa – sanonta on kuitenkin, ikävä kyllä, enemmän tai vähemmän konkretisoitunut, silmien avautumisen myötä. Kuten myös sanonta: aloitti hengessä, lopetti Helsingissä – joka ainakin vapaissa suunnissa on ollut suosittu. Uskallan epäillä, löytyykö ketään joka olisi vahvistunut uskossaan opiskeltuaan teologisessa tiedekunnassa. Jos ylipäätään on uskonsa säilyttänyt, on se tapahtunut siitä huolimatta!

Usein jo aikaisemmissa yhteyksissä todettujen liberaaliteologien lisäksi kyseinen tiedekunta näyttäisi tuottavan liukuhihnalta myöskin korvausteologeja, joiden mielestä nykyisellä Israelilla ei ole mitään tekemistä Jumalan suunnitelmissa, joten heitä saa ja pitää lyödä kuin vierasta sikaa. Jumalan murhaajia kun ovat! Merkillistä tässä kaikessa näyttäisi olevan, että tavallinen sisälukutaitoinen kansa ymmärtää asian oikean laidan, mutta osalle teologeista se näyttäisi olevan täysin mahdotonta käsittää.

Alussa oleva lainaus on ote tilanteesta jossa Jeesus puhui kansalle, myös sen ajan oppineille – sen sijaan että olisi ryhtynyt argumenttigeneraattoriksi – ainoastaan vertauksin. Oppilailleen Hän kuitenkin selitti tarvittaessa merkityksen.

Raamatun mukaan juutalaisilla on peite silmillä, ja sitä kautta myös osaksi paatumus – meidän pakanoiden hyväksi – ja joka otetaan pois viimeistään silloin, kun pakanoiden täysi luku on tullut sisälle. Meillä pakanoilla tilanne on sikäli toinen, että kaikki saavat peitteensä pitää, jos kerran ovat siihen tykästyneet. Siitä eroon pääseminen ei ole ajan, vaan tahdon kysymys!

4. Huutavat kivet

”Ja kun hän jo oli lähellä, laskeutuen Öljymäen rinnettä, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet, sanoen: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!” Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi”. Mutta hän vastasi ja sanoi: ”Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat”.” (Luuk. 19:37-40)

Kerronpa tässä niitä ajatuksia mitä tuorein uutinen herättää minussa. Kysymyksessä on tietenkin puheenjohtaja Janne Toivosen esiin tuoma tulinen järvi, johon hän on sanonut homojen joutuvan, ja jossa väittämässä hän kertoo osatotuuden siitä mitä Raamattu aiheesta kertoo. Ja kansakunta, aikakaudelle tyypillisesti, on jälleen kerran pöyristynyt!

Itse aihe (tulinen järvi) ja siihen liittyvät kuvaukset ovat Raamatussa kaikkien lukutaitoisten nähtävissä.

Uutinen saattaa olla liioiteltu ilmaisu, sillä artikkelin mukaan yksikään lehti ei ole suostunut sitä julkaisemaan. Enkä usko että Helsingin Sanomatkaan olisi julkaissut, edes tuota aiheeseen viittaavaa pientä pätkää, ellei uutislähde olisi ollut saman aikaisesti sekä kauhea että myös ah, niin kiehtova: Perussuomalainen!

Helvetti on arka aihe, jonka mainitseminen mielletään takavuosien tulikiven katkuisten fundamentalististen maallikkosaarnaajien aihepiiriksi, josta nykyajan valistunut papisto vaikenee visusti. Kummallista kyllä, Jeesus katsoi aiheelliseksi siitä kertoa! Kuten yleisemminkin synnistä ja parannuksen teon tarpeellisuudesta.

Laitan tähän vertailun vuoksi, mitä tämän päivän papisto ajattelee asioista. Olen tätä siteerannut aikaisemminkin, ja laitan tähän linkin postaukseen josta siteeraus löytyy. Kyseessä on ruotsalaisen naispapin Ulla Karlssonin mielipide: ”kristittyjen on jo aika lopettaa puhumasta synnistä, syyllisyydestä, verestä, uhratusta karitsasta ja muista kauhistuttavista asioista. Ne eivät kuulu nykyajan valistuneille ihmisille.”

http://korpialttari.com/2011/04/25/kristityn-vaellus/

Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa: ”Voi teitä… kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.”

Onko siis niin, että kun papit vaikenevat tai näpertelevät kokonaan muissa asioissa kuin missä heidän virkansa puolesta pitäisi, ”kivien” on huudettava?