79. Päästä meidät pahasta

”Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” (Filippiläisille 2: 9-11)

 

Minulla on etuoikeus omistaa David Pawsonin henkilökohtainen videotervehdys. Muistona toistaiseksi ainoalta, vuonna 2009 tapahtuneelta Israelin matkalta. Jossa saimme osallistua ikimuistettaville Lehtimajanjuhlille. Se, että minä, ennestään Pawsonia tuntematta, tuon tervehdyksen sain, on poikani Ramin ansiota. Hän nimittäin oli noihin aikoihin ICEJ:n Grafted -työssä. Ja niissä merkeissä samaan aikaan samassa paikassa heidän matkansa johtajana. Hän se meidät tuolla tavalla mieluisasti yllätti: josta vielä myöhästynyt kiitos! Tuossa videossa Pawson tosin kutsuu minua Papaniksi, joka hänelle anteeksi suotakoon, sillä eihän kukaan aina voi kaikessa onnistua. Voihan olla että hän on tullut tahattomasti ”disinformoiduksi!”

Koska olen siis Pawson-fani, seuraan mielelläni hänen opetuksiaan. Josta päästäänkin pikku hiljaa asian ”ytimeen”, kuten toisaalla hyvinkin ajankohtainen sanonta kuuluu. Eräästä ihan hiljattain kuulemastani opetuksesta mieleen jäi – ei ehdottoman sanatarkasti – mutta ajatus on jokseenkin tämä: ”Akateemisesti koulutetut uskovat asioita herkemmin, kuin kouluja käymättömät. Kun asia esitetään hienoin sanakääntein, se menee helposti läpi.”

Se, mahtaako tuo ihan aikuisten oikeasti olla totta vai tarua, jääköön – niin lähdekritiikin, faktantarkistus, -kuin muun sellaisen ulottumattomiin, tai ainakin jonkun muun ratkaistavaksi – ettei mene hyvä juttu pilalle. Sillä myönnettävä on (jostain tarkemmin määrittelemättömästä syystä), että tuohon on helppo, etten sanoisi ”kutkuttavan” helppo yhtyä!

Vai väittääkö joku että esimerkiksi meillä valtauskontona opetettava evoluutioteoria on seurausta kierto/kansakoulupohjaisen rahvaan invaasiosta yliopistojen strategisille opetus-aloille? Tai viime aikoina yhä enenevä mielettömyys lakimuutoksineen; jonka seurauksena vielä jokin aika sitten normaalina pidetty on julistettu uuden normaalin syrjäyttämäksi? Tai että ennen niinkin uskomaton asia kuin enemmistön muuttuminen vähemmistöksi, ja päinvastoin, toteutuu päivä päivältä yhä enemmän ja vääjäämättömästi silmiemme edessä, ja sitä silti kutsutaan demokratiaksi?

Otsikon ote Jeesuksen opetuslapsille opettamasta rukouksesta alkaa saada yhä syvällisempiä nyansseja. Sillä vääjäämätöntä on sekin, että Raamattunsa tosissaan ottava kiusaantuu ajankohtaisia tapahtumia seuratessaan yhä enemmän. Kristitylle – joka (mieluiten päivittäin) tutustuu Raamattuunsa – nämä nykyiset ilmiöt eivät ole ”puskan takaa” tulleita yllätyksiä. Ainakaan niiden ei pitäisi sitä olla. Vaan että alamme olla – ellemme jo olekin – ajassa, jota joku on kuvannut: Kun lukee päivän lehtiä; on kuin lukisi Raamattua.

Jokainen vähänkin sisälukutaitoinen voi todeta, kuinka käsitteet kätevästi (retorisesti) käännetään päälaelleen. Niin että alkaa olla lähes mahdotonta tietää, mikä on totta ja mikä valhetta. Kristityille tosin (jälleen kerran) – ja nyt en tarkoita kulttuurikristittyjä – näkyy selviönä iso kuva siitä missä mennään. Että itse ”valheen isä” on se taustalla ohjaileva kapellimestari, joka on kaiken takana.

Oheisessa Wikipedian otteessa on vähän (lisä)valaistusta – ehkä jopa helpotusta johtopäätösten tekemiseen nyt, kun monenlaiset vaalitkin ihan tuotapikaa ovat ajankohtaisia – sellaiselle, joka kenties juuri nyt, huuli pyöreänä ihmettelee mihin tämä maailma oikein on menossa. Tai sille, joka vaikkapa joskus on kuunnellut (lumotun käärmeen tavoin) poliitikkoa, käytetyn auton kauppiasta, tai lipeväpuheista kauppiasta yleensä. Ja joka jo kuunnellessaan on tiennyt tulevansa huijatuksi, muttei voinut vastustaa kyseisen tarinan tai tavaran ostamista. Kaikille näille muistutuksena, että yhteisenä nimittäjänä edellämainituissa esimerkeissä toimii sama kuin savolaisen saarnatessa: vastuu siirtyy (aina) kuulijalle.

”Kreikkalaisessa kaupunkivaltiossa eli poliksessa poliittisen uran luominen edellytti henkilöltä sitä, että hän kykeni saavuttamaan kansanjoukot omien ajatustensa taakse, joko päättävissä poliittisissa elimissä tai oikeusistuimissa. Tärkeintä oli siis vakuuttavuus, ei ensisijaisesti totuus, koska totuudellisemmatkin ajatukset ja mielipiteet saattoivat jäädä häviölle, jos ne esitettiin huonosti.”

Raamatulla on oma ajaton – ja siitä johtuen samalla aina kiusallisen ajankohtainen – näkemyksensä kyseisen kaltaisesta toiminnasta:

”Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!” (Jes. 5:20)

73. Kom bort sanoi kuolema ruotsalaiselle!

”Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin! Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.” (Ilm.22:13-15)

 
Tähän alkuun pari fiktiivistä esimerkkiä kaupallisista tiedotteista. Jotka hyvinkin saattaisivat istua kuin nenä päähän tässä kuoleman kulttuurin kyllästämässä ajanjaksossa. Jossa abortti jo pitkään on ollut itsestään selvyys, ja eutanasiaa ajetaan parhaillaan kuin käärmettä pyssyyn. Ja jossa arvoistaan ylpeilevät eniten ne, jotka ovat hylänneet ja heittäneet romukoppaan Jumalan ja raamatulliset arvot. Ja vaihtaneet ne omiin, humanistisiin arvoihinsa!:

Esimerkki 1:

Ottaako pattiin? Potkiiko elämä kovilla kengillä? Kyllästyttääkö koko touhu? Eipä hätää, sillä lähin eutanasialääkäri on sinua yhtä lähellä kuin lähin puhelin.

Esimerkki 2:

Miksi eläisit kun Lehtolan hautaustoimisto hautaa sinut kampanjahintaan? Juuri nyt, kuukauden kampanja: kaksi yhden hinnalla!

 

 
Faktasta fiktiota, vaiko fiktiosta faktaa: kas siinä kysymys. Eräs työtoverini väitti eräässä – jotenkin Raamattuun liittyvässä kysymyksessä jota en nyt muista – minulla menneen ”faktat ja fiktiot sekaisin.” Josta minulla luonnollisestikin oli, ja on edelleen eriävä näkemys.

No, tässä ajassa fiktiosta tehdään faktaa ja päinvastoin. Esimerkkinä evoluutioteorian esittäminen ainoana oikeana selityksenä maailmankaikkeuden synnylle. Mitä korkeammin koulutettu, sitä varmemmin evoluutio-uskovainen. Tosin löytyy harvoja säännön vahvistavia poikkeuksia, kuin myös niitäkin jotka – sitten eläkkeellä olevana emerituksena, kun ei enää ole pelkoa potkuista – uskaltavat sanoa mitä todella ajattelevat.
Erään Adolf -nimisen diktaattorin suuhun kerrotaan laitetun toteamus: ”Mitä suurempi valhe, sitä suurempi mahdollisuus, että siihen uskotaan.”

 

 
Huomaan toistavani itseäni. Mutta lohduttaudun sillä ajatuksella että joku minua viisaampi on joskus todennut kertauksen olevan opintojen äiti. Tai, kuten pastorimme on todennut: ”tarvitaan ennemmin muistutusta kuin opetusta.” Siispä en usko paljonkaan liioittelevani kun tarpeellisena toistan kuulemani väittämän, joka kieltämättä saattaa olla yksi lempiaiheistani. Mutta johon melko monen on luullakseni helppo yhtyä. Nimittäin, että suomenruotsalaiset ovat todennäköisesti maailman hemmotelluin vähemmistö.

Oli suorastaan surkuhupaisaa seurata, kun arvostettu, entinen oikeusministerimme ja RKP:n nykyinen puheenjohtaja: kansanedustaja Anna-Maja Henriksson kertoi tunteisiin vetoavan tarinan lapsuuden ajan traumaattisesta sairaalakokemuksesta Helsingissä. Syvä elinikäinen(?) trauma johtuu tuosta (kertaluontoisesta) tapahtumasta ettei hän tuolloin saanut palvelua omalla äidinkielellään, eli ruotsiksi!

 

Voi istu ja pala!

 

 
Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi RKP:n rooli vain ja ainoastaan kielipuolueena – jolle kaikki käy, kunhan vain ruotsin kieli elää ja voi hyvin, ja ennen kaikkea säilyy virallisena – olla kaikille selvää!

Ja nyt sitten vielä uhkaavat näillä hallituksen kaavailemilla sairaaloihin liittyvillä sote-uudistuksilla kukaties vielä pahimmassa tapauksessa pakottaa kuolemaankin suomeksi!

Kyllä ovat suomenruotsalaiset herkkähipiäistä porukkaa! Ainakin monin verroin kantasuomalaisia herkempiä, etten paremmin ota ja sano!

 

 
Vai mitä arvelet tästä muistin virkistämisestä?:

 

Että tässä virallisesti kaksikielisessä maassa, Pietarsaaren kaupungissa, suomenkielinen väestönosa: kantasuomalaiset – joka onnettomuudekseen on joutunut vähemmistöryhmän
asemaan. RKP:n ollessa ”niskan päällä” – joutuu pahimmillaan koko ikänsä odottelemaan suomenkielistä palvelua, eritoten sairaala miljöössä. Eikä sitä kai kukaan – ilmeisesti ei edes arvoisa Anna-Maja Henriksson – pidä minkäänlaisena epäkohtana. Traumojen aiheuttamisesta puhumattakaan.

Sanovat että ”tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee”, mutta otan riskin. Kun kouluaikana kauan sitten, meillä oli joku – tutustu työelämään – tai mikälie harjoittelu, jossa varhaisteini-iässä olevat oppilaat pääsivät viikoksi harjoittelemaan johonkin paikalliseen liikkeeseen. Eipä ollut tuolloin mitään jakoa ellet osannut riittävästi ruotsia.

Vaan kun laitetaan toisin päin, vielä tänä päivänä, anno domini 2016 on täysin mahdollista ”törmätä” myymälähenkilökuntaan, joka ei lainkaan kykene palvelemaan suomeksi.

 

Ruotsi ei ole ilmeisesti edes aikonut muuttua virallisesti muuksi kuin yksikieliseksi. Vaikka ruotsinsuomalaisia on siellä ymmärtääkseni enemmän kuin täällä meillä Suomessa suomenruotsalaisia. Mutta se käsitys siellä asumisesta jäi että paremmin he meistä suomalaisista siirtolaisista siellä huolehtivat, kuin mitä meistä suomalaisista täällä Pietarsaaressa huolehditaan.

Tulkkipalvelu oli itsestään selvyys, jota vain ”komia luonto” – kyllä mä itte osaan – tai sitten se ettei haluttu ylimääräisiä korvia kuuntelemaan intiimejä asioita, saattoi estää käyttämästä.

51. Extreme-kävelyä ja vähän asiaa

”Rikkautensa saa mies antaa henkensä lunnaiksi, mutta köyhän ei tarvitse uhkauksia kuunnella.” (Sananl. 13:8)

Tähän alkuun raportti vielä tuoreena mielessä olevalta, jo lähes perinteeksi muodostuneelta sadomasokistis-extreme-siedätyskävely -retkeltä Faron majakan tienoilta rantaa pitkin lähes San Agustiniin, -ja takaisin. Matkan pituutta en lähde arvailemaan, mutta voin vakuuttaa että ainakin mennessä sitä oli (on aina) tarpeeksi!

Ja täyttääkseen oikea-oppisen sadomasokistis-extreme-kävelyn kriteerit, tuulen on oltava mieluiten hirmumysky. Mutta vähintäänkin niin voimakas, että punainen lippu on jokaisessa salossa merkiksi siitä, ettei uimaan ole menemistä. Vasta-alkajalle tiedoksi pari vastatuulivaiheeseen liittyvää asiaa, jotka kannattaa heti alkuun painaa mieleensä:

Pidä katse aina tiukasti alas luotuna, olkoonkin että sillä tavoin näet vastaantulijoista ainoastaan varpaat, sandaalit ja/tai sääret (pidennetyt silmäripset ovat myös erittäin hyvä lisävaruste), sillä muutoin saat hiekkaa silmiisi. Sitä paitsi paluumatka kyllä palkitsee!

Vältä irvistämistä, varsinkin hymyilemistä! Sillä sen lisäksi että saatat saada suun täyteen hiekkaa, on pahinta ettei irvistystä tai hymyä saa pois päältä ennen kuin kääntöpisteessä! Eiköhän sanomattakin ole selvää, että (kävelynopeudesta riippuen) puolentoista – jopa kahden tunnin yhtämittainen hymy perus-suomalaisilla kasvoilla on luonnoton? Luulevat vielä positiivikseksi!

Paluumatka onkin sitten lähes ”tuulen viemää”, edellyttäen, että se tehdään samaa reittiä pitkin, joka on kyllä ehdoton suositus! Sillä siinä ikäänkuin korvaukseksi, ja kaupan tekijäisiksi pääsee vuorostaan tutustumaan vastaantulevien kanssakärsijöiden päällejuuttuneiden hymyjen/irvistysten koko kirjoon!

Edellämainitusta, mahdollisesti negatiivis-sävytteiseltä vaikuttavasta yhteenvedosta huolimatta suosittelen kyseistä retkeä. Sillä, kuten eräs jo edesmennyt henkilö sattuvasti sanoi raskaan rautakangen pudottua hänen, ainoastaan kumisaappaan suojaamalle varpaalleen: ”Lihan pitää kärsiä.”

Toisaalta saattaa kyllä (ainakin omalla kohdallani) olla niinkin – erään toisen, myöskin jo edesmenneen – henkilön kuolemattomia sutkauksia lainaten: ”Olen joutunut itkemään monta korveellista kyyneliä, sen tähden, että minulla on taipumusta liioittelemiseen.”

… raportti LOPPU.

David Wilkersonin kerrotaan todenneen jo 80 -luvulla Pohjoismaista: ”Ellei Jumala hävitä Tukholman ja Kööpenhaminan kaupunkeja niissä vallitsevan syntielämän tähden, hänen on suorastaan pakko herättää Sodoman ja Gomorran asukkaat, ja pyytää heiltä anteeksi!” No, sen verran on kehitystä tapahtunut noista päivistä, että estradiksi vastaavalle sanomalle riittää jo lähestulkoon minkä tahansa maan, ja kyläpahasen tori! Liekö muuten harkittua vai sattumaa, että ihminen, merkiksi uhmakkuudestaan(?), on ”varastanut” saman symbolin, jolla Jumala ilmoitti, ettei elämää enää tuhota vedenpaisumuksella?!

Tutustuin täällä Kanarian lomalla ensimmäistä kertaa Scarpetta-romaaneistaan maailmankuuluksi tulleen Patricia Cornwellin tuotantoon. Hänen kerrotaan sijoittuvan tuotannollaan USA:n painosten kuninkaitten John Grishamin ja Tom Clancyn jälkeen heti kolmanneksi. Joten hän on siis rikas, kuuluisa ja menestynyt. Mutta asioilla on myös kääntöpuolensa: – Väkivalta on minulle niin todellista että en pääse sitä pakoon … – Maksan kalliin hinnan kuuluisuudestani; minulla on todellisia ongelmia henkilökohtaisen turvallisuuteni suhteen, kirjailija myöntää.

Hänen Richmondissa sijaitsevan kotinsa ympärillä on korkeat muurit, vartiointiliikkeen miehet vartioivat sitä ympäri vuorokauden, talossa on kaikki mahdolliset murtohälyttimet ja Patricia nukkuu ampuma-ase tyynyn vieressä. – Siltikin hän tuntee olonsa iltaisin joskus niin turvattomaksi että kutsuu jonkun ystävän luokseen yöksi. – Jos joskus näen painajaisia, ne ovat pahempia kuin kenelläkään muulla. Olen nähnyt liian paljon. Tiedän mitä nahkamme sisällä piilee …

Todettakkoon yhtäläisyyden vuoksi, että Raamattu kertoo eräästä toisesta joka myös tietää, mitä meissä ihmisissä on (Joh. 2:24-25): ”Mutta Jeesus itse ei uskonut itseänsä heille, sentähden että hän tunsi kaikki eikä tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on.”

Olen aikaisemmin ehkä tainnut mainitakin täällä tapahtuneet muutokset bungalow-alueiden korkeine, entistä paremmin suojaavine aitoineen. Ne, yhdistettynä tuohon kirjailijan elämän esittelyssä esiin tulleeseen, kertovat ainakin minulle omalta osaltaan siitä, että nykyisin kunnon ihmiset ovat kaltereiden takana ja konnat vapaana!

Lopuksi, täältä kaukaa katsottuna tuoreimpana, vaan ei vähäisimpänä aiheena: ”Voiko kristitty uskoa Luojaan ja evoluutioon” -spekulointi. Olisiko niin, että sama arkkitehti joka Raamatun lehdillä laittoi käärmeen sanomaan: ”Onko Jumala todellakin sanonut”, hieroskelee nykyisin kämmenyksiään jokseenkin tyytyväisenä? Tyytyväisenä siitä ettei enää tarvitse käyttää tuota jo vanhentuneeksikin käynyttä käärme-metodia! Ja miksipä käyttäisikään, kun samaan tarkoitukseen alkaa nykyisin olla käytettävissä jo melko muhkea valikoima teologeja?

1. Monoloogisesti

Otsikko viittaa monologiaan ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että ensi kertaa kirjoitan kommenttia tai paremminkin postausta johon ei ole kommentoimismahdollisuutta. Loogisuus sen sijaan, johon se (otsikko) myöskin viittaa, saattaa jäädä toive-ajatteluksi.

Koska kuitenkin varastoon oli jäänyt valmiiksi laadittu (eri tarkoitukseen alunperin tosin) juttu, oli aika johdonmukaista muokata sitä hiukan tänne sopivaksi, sillä olisihan ollut sääli heittää se pois.

Noissa aikaisemmissa väännöissä (sillä väännöiksi niitä toden totta voidaan hyvällä syyllä nimittää) joita tuolla toisissa yhteyksissä on tullut harrastettua, on tullut allekirjoittaneen toimesta, ainakin kerran mainittua Jumalan puhuneen Raamatun lehdillä (taisin jopa todeta jokseenkin siihen tapaan, että jos vaikka Hän sattuisi kauttani puhumaan, ei se siis olisi ensimmäinen kerta) aasin kautta. Joka maininta muistaakseni tuolloin sai kuittauksen, tai ainakin tuo kuittaus sisälsi tämän ajatuksen: Heheh, kuka nyt tuollaista (aasin puhumista) uskoisi?

Mutta, kun meidän aikanamme aasit – tuoreimpana tätä kirjoitettaessa esitetty syvä huoli skitsofreniaan verrattavissa olevasta vakavasta uskonnollisesta epidemiasta, jota kaikkien ”oikeiden” tiedemiesten tulisi ehdottomasti karttaa – esittelevät meille evoluutioteorian yhtenä ainoana ja ehdottomana totuutena, jonka kritisoiminen on järjen vastaisena ehdottomasti kielletty (ja jopa aiheuttaa, instanssista riippuen, melko varman uraputken katkeamisen), osa kansasta ikäänkuin heittäytyy suuren sanoman edessä kasvoilleen ilman hymyn häivääkään, saatikka että uskaltaisivat nauraa moisille höpinöille!

Joten on todettava että kehitystä Raamatun ajoista (valitettavasti) on totisesti tapahtunut! Ennen puhui aasi, nyt puhuvat aasit, eikä kukaan ihmettele!

Ymmärtääkseni Jeesus ei tieten tahtoen hakeutunut väittelyihin, mutta ei kuitenkaan kavahtanut niitä sellaiseen joutuessaan. Raamattu kertoo meille Hänen tukkineen fariseusten ja saddukeusten suut erinäisissä väittelyissä, joissa lain oppineet aitoon lakimiestyyliin yrittivät saada Hänet sanoistaan ansaan. Huonolla menestyksellä. Sitä Raamattu ei kuitenkaan kerro että kukaan väittelijöistä olisi tullut uskoon väittelyn seurauksena. Ellei sitten Nikodeemoksen yöllinen visiitti Jeesuksen luokse päättynyt kääntymykseen, ja voida siten mieltää jollain lailla niiden seurannaiseksi. Tosin se ei myöskään sano, ettei näin voisi tapahtua. Sillä usko tulee edelleenkin kuulemisesta – joka tosin näissä kirjoitetuissa tapauksissa tapahtuu näköportin kautta.