76. Vain tolkku puuttuu

”Sinulle, kuningas Nebukadnessar, julistetaan: Sinun valtakuntasi on otettu sinulta pois. Sinut ajetaan pois ihmisten seasta, ja kedon eläinten parissa on sinun asuinpaikkasi oleva; sinä joudut syömään ruohoa niinkuin raavaat, ja niin on sinulta kuluva seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo.” (Dan. 4:28-29)

 

Aivan ensimmäiseksi haluan – kuten taannoinen youtubessa usein toistetuksi kuuluisuudeksi noussut sanonta kuului – esittää oheisen linkin ja sen sisältämän pienen pätkän RKP:n – kantasuomalaisen kannalta nuivaakin nuivemmasta – manifestista. Joka kertoo koruttomasti ainakin sen ettei Suomi; tai ainakaan eivät suomalaiset ole priorisoinnissa ihan ykkösinä agendalla.

Nimittäin, kun tässä nyt taas lähestytään tuota aikaa, jolloinka pienellä ihmisellä on suoranainen runsauden pula sen suhteen, kenet näistä minua kilpaa kosivista valitsisin hoitamaan yhteisiä asioita isänmaan eduksi:

”RKP on uussuomalaisten puolue ja se houkuttelee ja integroi maahanmuuttajat puoluetoimintaan, myös johtotehtäviin, ja vaikuttaa niin, että joka neljäs maahanmuuttaja valitsee ruotsin ensimmäiseksi vieraaksi kielekseen.”

http://beta.oikeamedia.com/o1-5605

Niin ja ”juuri tulleen tiedon mukaan”; tässä poliittisen korrektiuden, ja sitä kautta vihapuheen kitkemiseen ponnekkaasti omistautuneessa: luvatussa maassa – eräässä vasemmiston vaalisloganissa on todettu äänestämättä jättämisen ”voivan olla ääni natsille tai persulle…”

Menneinä vuosina jalojen arvojen kuten: Koti, uskonto, isänmaa puolustajana(kin) profiloitunut Kokoomus on nykyisin kokemassa nuo arvot kirosanoina. Ja mitä ilmeisimmin uusina ”arvoinaan” pyrkimässä kohti kodittomuutta, uskonnottomuutta ja ennen kaikkea isänmaattomuutta, osana uljasta EU:n liittovaltiota!

Kuka lienee alunperin lanseerannut sanonnan: Politiikka on rikki, mutta joku vuosi sitten sen täällä Suomessa teki tunnetuksi Alexander Stubb, ministerinä ollessaan. Mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa, riippunee siitä keneltä kysytään.

Se saattaa tosiasiassa ollakin rikki. Jopa niin pahasti ettei siihen tehoa enää edes ”Setä Arkadian” Politiikan korjaussarja. Loogisena jatkumona sanonnalle: Millainen kansa, sellaiset päättäjät voitanee todeta: millaiset poliitikot, sellainen politiikka?

 

Voi Pyhä Sylvi sentään!

 
Missä ovat politiikan ulkopuolelta tulevat varteen otettavat – nimenomaan nykyistä ultraliberaalia menoa haastavat – mustat hevoset? Pahasti näyttää siltä että valittavana on pelkkiä mustia lampaita!
Otsikon innoittajana toimii – ajankohtaisten yhteiskunnallisten muutosten lisäksi (tai niistä johtuen) – kahdeksankymmentä-luvun Helkama pyörä -mainos. Kuten moni on jo huomannutkin: lievästi tuunattuna. Kehityksen etenemisestä voitanee lyhyesti todeta: Kielletty hedelmä kiehtoo yhä eniten!

Omalta kohdaltani totean, että Timo Soinin väistymisen myötä politiikan kiinnostavuuden eteen laskeutuu paksu musta esirippu. Jos Perussuomalaiset lakkaa olemasta todellinen vaihtoehto, se katoaa samaan sakeaan liberaaliin punavihreään usvaan yhdessä liberaalien piispojen, pappien ja perinteisten puolueiden kanssa.

Mutta lyhyestä virsi kaunis ja loppu-analyysiksi jo kliseeksi muodostuneet ”kolme pointtia”, jotka tästä kaikesta tulevat mieleen: Ensimmäinen ja lohdullisin on se että Jumalalla on alusta asti ollut, ja on yhä edelleen luomansa universumin ohjakset tiukasti käsissään. Toinen, että Hän voi käyttää ketä tahtoo tarkoitusperiensä toteuttamiseen.

Kolmas ja meidän ihmispoloisten kannalta ei niin kovin mairitteleva, jo kulunutkin fraasi: ”historia opettaa meille ettei ihminen opi mitään historiasta.”

Ei välttämättä edes ihan tuoreesta ja välittömästä lähi-historiasta, kuten Belsassarin tapaus osoittaa:

 
”Mutta sinä, hänen poikansa Belsassar, et ole nöyryyttänyt sydäntäsi, vaikka tämän kaiken tiesit; vaan sinä olet korottanut itsesi taivaan Herraa vastaan…” ”…sinut on vaa’alla punnittu ja köykäiseksi havaittu.””(Dan. 5:22-23,27)

72. God Bless America!

”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.”
(Psalmit 127:1-2)

 

Tulipa tuossa katsottua Perjantai -ohjelman jaksoa 26, jonka aiheena oli Amerikka. Siitä jäi jonkinlaiseksi korvamadoksi taiteilija Paola Suhosen kommentti, tai osa siitä. Jossa hän vertasi Trumpia Muppet Show -ukkeleihin. Aplodeista päätellen yleisön joukossa ei ollut monta toisinajattelijaa. Ei ollut vihapuhetta, eihän nyt toki. Sillä kommentoijana oli oikeata ehdokasta kannattava arvostettu taiteilija esittämässä oikeita mielipiteitä.

Saatan sieluni silmillä nähdä – siis jos kyse olisi ollut jostakin perussuomalaisesta juntista(?), ja pilkan kohteena Hillary Clinton – ainakin seitsemän toimittajaa täydessä konsensuksessa – työntämässä mikrofonia Soinin suun eteen, kysyen kuin yhdestä suusta: ”Sanoudutteko irti tuosta puheesta?”

Toisaalta, tuo Suhosen kommentissaan esittämä viittaus ei ehkä sittenkään ole ihan täysi sammakko. Hän ei ehkä tainnut tulla riittävän tarkkaan ajatelleeksi, että on niissä Muppet Show -hahmoissa – Kermitin ja niiden ukkeleiden lisäksi, – keskeisenä hahmona myös primadonna sika Miss Piggy, joka on täysin vakuuttunut siitä että hänet on tarkoitettu tähteyteen…

Nyt ovat vaalit ohi ja valinta tehty, ja parhaillaan on menossa Yhdysvaltain presidentinvaalien perinteiseen vaalitraditioon kuuluva, hävinneen osapuolen kannattajien kiukuttelu ja mellakointi. Samaan aikaan kun puolet kansasta juhlii voittoa, toinen puoli shokissa itkee ja repii hiuksiaan; ja ainakin noin niinkuin kuvaannollisesti multaa päänsä päällä.

Sivistyneesti sanottuna.

 
Valaistaanpa hieman fiktiota siitä miltä tuo touhu saattaisi näyttää kaukaa, poliittisesti epäkorrektien silmälasien läpi katsottuna. Edesmennyt appeni saattaisi sitä seuratessaan sanoa ”On se ihime paikka.” Vaalien kommentoinneissa ja kannanotoissa nousi toistuvasti esiin sivistyneisyys, tai sitten sen puute:

Kun vaaleissa lähestytään maaliviivaa, jolloinka finaalissa on enää kaksi ehdokasta – tai ”inhokkia”, kuten tuossa viimeisimmässä kalabaliikissa kävi ilmi – ja kalkkiviivat häämöttävät, taistelu käydään lähinnä siitä kumman kaapista löytyy enemmän luurankoja. Ja siitä kumman luurangoilla on upottavampi vaikutus.

Molemmat osapuolet mätkivät hartiavoimin toisiaan vuoroin valheilla, vuoroin puolitotuuksilla. Joskus jopa totuuksilla. Kansan pitää sitten osata valita kahden pahan – ”Nuijan ja tosinuijan”, ison ja vielä isomman pahan – välillä mieluiten edes sen vähemmän ison pahan. Toisin sanoen loogiseksi johtopäätökseksi koko ruljanssista jää, että valituksi tulee kahdesta suuresta roistosta se toiseksi suurin!

O tempora, o mores!

Eipä ole siis kovinkaan mairitteleva kuva maailman mahtavimman valtion päämiehen valinnasta, poliittisesti epäkorrektien silmälasien läpi katsottuna. Vai mitä?

 
Mutta Luojan kiitos että kyseessä on vain fiktio!

 
On se vaan raakaa touhua tämä demokratia! Apu -lehdessä esiintyvää kysymystä vapaasti tuunattuna lainaten: Missäs se Sivistys luuraa?

Ja mitä vielä fiktioihin yleisemmin tulee: Hyvä poliittinen häviäjä taitaa myös olla vähintäänkin yhtä fiktiivinen olento kuin Pieni Ihminen – joka aina vaalien alla jostain pulpahtaa esiin, – ja jonka asialla kaikki ehdokkaat kansakunnasta ja puoluekannasta riippumatta liikuttavan yksimielisesti ovat.

Enkä tiedä miten suvaitsevaisuus pitäisi (uudelleen) määritellä. Ehkä pitäisi laittaa koko termi jäihin toistaiseksi. Kunnes sille löydetään uusi uljas merkitys. Sillä juuri nyt näyttää menevän niin että: kyllähän sitä juuri ja juuri suvaitakin voi, jos ei tarvitse sietää toista mieltä olevia. Eikä varsinkaan hyväksyä sellaista voittajaksi.

 
Mutta summa summarum: Saattaa olla, että päästäkseen kunnolla sisälle amerikkalaisen peruskansalaisen sielun anatomiaan, on sitä varten hankittava aivan erityinen avainkoodi. Ilman sitä lienee turha edes yrittää ymmärtää esimerkiksi: miten soikion muotoista nahkapalloa kainalossaan kantavaa, ritarihaarniskaa muistuttavassa asussa juoksevaa henkilöä voidaan kutsua jalkapalloilijaksi!

Aivan vitsaukseksi asti televisiossa näytettävästä showpainista puhumattakaan. Mutta ei tuo neljän vuoden välein toistuva poliittinen mutapainikaan ilman koodia avaudu. Ei ainakaan helposti, ellet ole todella asialle vihkiytynyt!

En ole vihkiytynyt, enkä tiedä koodia, joten arvaamalla on yritettävä selvitä. Ehkäpä siihen on aivan turhaa ja tarpeetonta yrittääkään etsiä mitään kovin syvällistä selitystä. Saattaa näet hyvinkin olla niin, että Hollywoodilla on tuossa valtakunnassa niin kaiken kattava vaikutus kaikessa, kaikissa ja kaikilla elämänaloilla että johtoajatuksena vain yksinkertaisen pelkistetysti on: SHOW MUST GO ON!

65. Jos Jumala suo

”Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: ”Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa” – te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu – sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: ”Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon”.” (Jaak. 4:13-15)

 

Niille kansalaisille jotka eivät ole ihan äsken syntyneitä, lienee tuttu takavuosina radiosta keskipäivällä tullut sanomalehtikatsauksen mantra: ”Ei syytä huoleen kirjoittaa Maakansa, ja lehti jatkaa.” Ihan tarkkaan en tiedä, oliko tuo tehty veitikka silmäkulmassa; vaiko ihan oikeasti lohduttamaan ja muistuttamaan kansaa siitä että hyvin menee, kaikesta huolimatta. Luultavasti vähän molempia.

Niin, ja tämä siis viittaa aikakauteen jossa Maalaisliitto oli presidenttipuolue; valtaoikeuksia ei vielä oltu radikaalisti karsittu, ja presidentit olivat Kekkosia.

Maalaisliitto on sittemmin transformoitunut Suomen Keskustaksi ja Maakansa Suomenmaaksi, joten vaalivoittajan oikeutuksella mantra jatkunee muodossa: Ei syytä huoleen kirjoittaa Suomenmaa, ja lehti jatkaa…?

Vaalit ovat siis ohi, ja uutta ”pelastuspartiota” ollaan kuumeisesti kokoamassa. Onnitteluni voittajille!

Koska sekä Sipilä että Soini ovat molemmat profiloituneet – jos nyt ei ihan jumalisiksi – niin ainakin uskonnollisiksi, eiköhän otsikko ole jokseenkin oikeutettu. Tekisipä melkein mieleni sanoa että enemmänkin kuin oikeutettu!

Sipilän ongelmana (otsikossa mainitun lisäksi) tosin on: – Jos Putinin Venäjä, Ruotsin parhaillaan jatkojytkyn traumatisoimana itkupotkuraivarissa rypevä media, ja suomalainen, sinipunavihreässä kuplassa hyperventiloiva kulttuurieliitti, (Suomen mediasta puhumattakaan), suovat – minä kokoan hallituksen. Jopa – kuolemaa halveksien – sellaisen jossa Perussuomalaiset ovat mukana. Joten tsemppiä!

 
Niin, ja tasapuolisuuden nimissä myöskin osanottoni hävinneille. Sikäli kuin heitä tässä nykyisessä poliittisessa kulttuurissa ylipäätään on. Sillä eiköhän ainakin julkisuuteen profiloiduta mieluusti; jos ei ihan voittajina, niin ainakin torjuntavoittajina. Tällöin pienenee riski leimautua huonoksi häviäjäksi. Eikä kai kukaan nyt ketään nimittelisi huonoksi torjuntavoittajaksi!? Se, miten paljon olkapäätä vasten tapahtuvaa nyyhkytystä kulloinenkin ”torjuntavoitto” kussakin puolueessa sisäisesti aiheuttaa, on toisen tarinan aihe.

Mutta mitä tuohon pelastuspartioon tulee; aikaa ei ole hukattavaksi: Suomi-neito sinnittelee jo sen verran syvissä vesissä, että pää ulottuu pinnalle vain tuulisena päivänä aallonpohjassa; ja hengitys onnistuu enää ruokopillin kautta. Poliittisesti korrekti ehdoton mantra on sekin, että ”Venäjä ei ole Suomelle minkäänlainen sotilaallinen uhka.” Eikä mikään muukaan uhka. Mitä nyt on saattanut esittää kainon ystävällisiä opetuksen sanoja ja skenaaroita Natoon liittymisen vaaroista.

Jos ja kun Sipilä kuitenkin aikanaan onnistuu vaalitulosta kunnioittavan hallituksen muodostamisessa; asioista huonommin perillä oleva voisi sen perusteella heittää kylmää vettä puolustusyhteistyöstä Ruotsin kanssa haikailevien niskaan. Sillä uutena kauhuskenaariona saattaisi olla (siinä täysin hypoteettisessa kriisitilanteessa jossa Igor ampuisi idästä), että vaalitulokseen kataantunut Sven-Olof ampuisi selkään lännestä.

47. Varokaa kirjanoppineita!

”Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.” (Dan. 12:4) 

Vahvistamaton urbaani legenda tietää kertoa Vatikaanin kaduilla lastenvaunua työntävästä nunnasta, jolta kysyttiin: Onko tämä Vatikaanin nykyistä käytäntöä? Johon vastaus kuului: Ei, kyllä tämä on kardinaalimunaus. Jos kohta edellä oleva kertomus saattaa olla fiktiivinen, on muita tosielämän ”kardinaalimunauksia” ollut riittämiin. Tasapuolisuuden nimissä todettakoon, että osataan sitä muuallakin. Mutta jos itse Paavilta ei löydy jämäkkyyttä, vaan ainoastaan poliittisesti korrekti, ympäripyöreä vastaus päivänpolttavaan aiheeseen, onko mikään ihme vaikka kardinaalit tunaroivat?

Tuomiovaltaa ei ihmisillä Raamatun mukaan ole (hassu, liekö yksinomaan suomalainen ilmiö tässä valossa on se, että meiltä löytyy tuomiokirkko tuomiokapituleineen ja tuomiorovasteineen), mutta kyllä ”pasunan” pitää antaa niin selkeä ääni, että väki tietää valmistautua.

Se evankeliumi jonka tällainen kouluja käymätön, mutta kuitenkin normaalilla sisälukutaidolla varustettu tavisfundis löytää Raamatusta, ei ole poliittisesti korrektia ja ketään loukkaamatonta laatua. Mutta jos maailmasta on tullut synnitön, niin miksi tai mistä pitäisi kehottaa tekemään parannusta? Ilmeisesti sen varmistamiseksi ettei näin tarvitsekaan tehdä, joku on keksinyt ettei ihminen edes voi itse parannusta tehdä! Ja jos kävisi niinkin, ettet päätyisikään taivaaseen, niin eipä hätää: Sinut vain annihiloidaan nopealla ja kivuttomalla toimituksella, eikä sinua sen jälkeen vain yksinkertaisesti ole. Mikään ei enää piinaa eikä häiritse; eivät edes nuo Jeesuksen mainitsemat ”mato ja tuli.”

Vielä tuohon korrektiuteen liittyvänä, säännön vahvistavana poikkeuksena, täytyy mainita ainakin täällä Suomessa Israel, Perussuomalaiset ja kristityt – jälkimmäisistä aivan erityisesti Päivi Räsänen – joita voidaan, ja ilmeisesti pitääkin lyödä ”kuin vierasta sikaa” – kuten sanonta kuuluu. Edes Jumalan loukkaamista ei tarvitse vältellä, ei edes uskonnollisissa piireissä. Kunhan vain Islamin edessä heittäydytään kasvoilleen!

Ihan tavallisen raamatunlukijan talonpoikais-teologisesta perspektiivistä asioita katsellessani ajattelen, että kun iankaikkinen Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen, on ainakin yhden osan ihmisessä oltava iankaikkista laatua. Olkoon sitten kyse sekulaarista tai uskovasta ihmisestä. Jos Jumala voi annihiloitua olemattomiin, niin sitten myös ihmisen iankaikkinen sielu. ”Näin minä uskon, totisesti uskon” – pohojalaasta uskontunnustusta lainaten. Käteväähän se tietysti olisi elää kuin pellossa, ja päästä lopulta – jos ei taivaaseen – niin ainakin tuomion alta kuin koira veräjästä!

Niin, mikäpä minä olen sanomaan. Mutta mielestäni tässä kuitenkin on pelastuksen kannalta kyse yhtä olennaisesta asiasta kuin sisäpiirilegendana aikanaan kiertäneessä dilemmassa: Jos kärpänen putoaa ehtoollisastiaan, pyhittyykö kärpänen vai saastuuko viini?

Luulen kuitenkin jokaisen – joko julki tai salaa – haaveilevan ikuisesta elämästä. Jos siis kävisi niin että sinä, päästyäsi taivaaseen, huomaisit että sinua on sikäli ”huijattu”, että ulkopuoliset vain annihiloidaan, eikä helvettiä olekaan, etkös kuitenkin itse ole päässyt iankaikkiseen elämään!?

Mutta mistä sitten tietää tulleensa sille huonommalle puolelle? No siitä kun kaiuttimista tulee vuoroin Dingoa, ja Erinin Vanha nainen hunningolla, eikä mistään löydy nappulaa, josta saisi edes ääntä pienemmälle; saatikka pois kokonaan! (Oli pakko tämäkin laittaa, senkin uhalla että toistan itseäni, sillä Puujalka on ikäänkuin keskimmäinen nimeni. In english: Puujalka is my middle name).

Oi niitä aikoja kun keskipitkillä kuunneltiin Luxenburgia tai jotain merirosvoradiota; artistit vielä tiedostivat mitä tarkoittaa ”lyhyestä virsi kaunis”; musiikki oli vielä musiikkia eikä mitään konehumppaa, jonka yhtä nykykappaletta olisi kai tuolloin kutsuttu pitkäsoitoksi; rappari ja muusikko olivat eri ammattikuntaa!

Danielille luvattiin ymmärryksen loppua kohden lisääntyvän. Kun taas toisaalla Jeesus joutui moittimaan saddukeusten ymmärtämättömyyttä ”sentähden, etteivät tunne kirjoituksia.” Nämä kun eivät uskoneet – kuten eivät tämänkään päivän saddukeukset – ylösnousemukseen. Näistä kahdesta raamatunkohdasta voidaan yhdistää johtopäätökseksi, ettei oikeanlainen ymmärrys kuitenkaan lisäänny, jos tutkii vääränlaisia kirjoituksia. Ei ehkä sittenkään vaikka tutkisi oikeanlaisia kirjoituksia, mutta vääränlaisilla motiiveilla!

Tuohon edellä mainittuun viitaten, ja koska Raamattukin taas toisaalla kehottaa tottelemaan ”enemmän Jumalaa kuin ihmisiä”, on helppo loppukaneetiksi yhtyä itsensä Jeesuksen sanoihin, jotka löytyvät Markuksen evankeliumista: ”Varokaa kirjanoppineita.”