73. Kom bort sanoi kuolema ruotsalaiselle!

”Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin! Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.” (Ilm.22:13-15)

 
Tähän alkuun pari fiktiivistä esimerkkiä kaupallisista tiedotteista. Jotka hyvinkin saattaisivat istua kuin nenä päähän tässä kuoleman kulttuurin kyllästämässä ajanjaksossa. Jossa abortti jo pitkään on ollut itsestään selvyys, ja eutanasiaa ajetaan parhaillaan kuin käärmettä pyssyyn. Ja jossa arvoistaan ylpeilevät eniten ne, jotka ovat hylänneet ja heittäneet romukoppaan Jumalan ja raamatulliset arvot. Ja vaihtaneet ne omiin, humanistisiin arvoihinsa!:

Esimerkki 1:

Ottaako pattiin? Potkiiko elämä kovilla kengillä? Kyllästyttääkö koko touhu? Eipä hätää, sillä lähin eutanasialääkäri on sinua yhtä lähellä kuin lähin puhelin.

Esimerkki 2:

Miksi eläisit kun Lehtolan hautaustoimisto hautaa sinut kampanjahintaan? Juuri nyt, kuukauden kampanja: kaksi yhden hinnalla!

 

 
Faktasta fiktiota, vaiko fiktiosta faktaa: kas siinä kysymys. Eräs työtoverini väitti eräässä – jotenkin Raamattuun liittyvässä kysymyksessä jota en nyt muista – minulla menneen ”faktat ja fiktiot sekaisin.” Josta minulla luonnollisestikin oli, ja on edelleen eriävä näkemys.

No, tässä ajassa fiktiosta tehdään faktaa ja päinvastoin. Esimerkkinä evoluutioteorian esittäminen ainoana oikeana selityksenä maailmankaikkeuden synnylle. Mitä korkeammin koulutettu, sitä varmemmin evoluutio-uskovainen. Tosin löytyy harvoja säännön vahvistavia poikkeuksia, kuin myös niitäkin jotka – sitten eläkkeellä olevana emerituksena, kun ei enää ole pelkoa potkuista – uskaltavat sanoa mitä todella ajattelevat.
Erään Adolf -nimisen diktaattorin suuhun kerrotaan laitetun toteamus: ”Mitä suurempi valhe, sitä suurempi mahdollisuus, että siihen uskotaan.”

 

 
Huomaan toistavani itseäni. Mutta lohduttaudun sillä ajatuksella että joku minua viisaampi on joskus todennut kertauksen olevan opintojen äiti. Tai, kuten pastorimme on todennut: ”tarvitaan ennemmin muistutusta kuin opetusta.” Siispä en usko paljonkaan liioittelevani kun tarpeellisena toistan kuulemani väittämän, joka kieltämättä saattaa olla yksi lempiaiheistani. Mutta johon melko monen on luullakseni helppo yhtyä. Nimittäin, että suomenruotsalaiset ovat todennäköisesti maailman hemmotelluin vähemmistö.

Oli suorastaan surkuhupaisaa seurata, kun arvostettu, entinen oikeusministerimme ja RKP:n nykyinen puheenjohtaja: kansanedustaja Anna-Maja Henriksson kertoi tunteisiin vetoavan tarinan lapsuuden ajan traumaattisesta sairaalakokemuksesta Helsingissä. Syvä elinikäinen(?) trauma johtuu tuosta (kertaluontoisesta) tapahtumasta ettei hän tuolloin saanut palvelua omalla äidinkielellään, eli ruotsiksi!

 

Voi istu ja pala!

 

 
Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi RKP:n rooli vain ja ainoastaan kielipuolueena – jolle kaikki käy, kunhan vain ruotsin kieli elää ja voi hyvin, ja ennen kaikkea säilyy virallisena – olla kaikille selvää!

Ja nyt sitten vielä uhkaavat näillä hallituksen kaavailemilla sairaaloihin liittyvillä sote-uudistuksilla kukaties vielä pahimmassa tapauksessa pakottaa kuolemaankin suomeksi!

Kyllä ovat suomenruotsalaiset herkkähipiäistä porukkaa! Ainakin monin verroin kantasuomalaisia herkempiä, etten paremmin ota ja sano!

 

 
Vai mitä arvelet tästä muistin virkistämisestä?:

 

Että tässä virallisesti kaksikielisessä maassa, Pietarsaaren kaupungissa, suomenkielinen väestönosa: kantasuomalaiset – joka onnettomuudekseen on joutunut vähemmistöryhmän
asemaan. RKP:n ollessa ”niskan päällä” – joutuu pahimmillaan koko ikänsä odottelemaan suomenkielistä palvelua, eritoten sairaala miljöössä. Eikä sitä kai kukaan – ilmeisesti ei edes arvoisa Anna-Maja Henriksson – pidä minkäänlaisena epäkohtana. Traumojen aiheuttamisesta puhumattakaan.

Sanovat että ”tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee”, mutta otan riskin. Kun kouluaikana kauan sitten, meillä oli joku – tutustu työelämään – tai mikälie harjoittelu, jossa varhaisteini-iässä olevat oppilaat pääsivät viikoksi harjoittelemaan johonkin paikalliseen liikkeeseen. Eipä ollut tuolloin mitään jakoa ellet osannut riittävästi ruotsia.

Vaan kun laitetaan toisin päin, vielä tänä päivänä, anno domini 2016 on täysin mahdollista ”törmätä” myymälähenkilökuntaan, joka ei lainkaan kykene palvelemaan suomeksi.

 

Ruotsi ei ole ilmeisesti edes aikonut muuttua virallisesti muuksi kuin yksikieliseksi. Vaikka ruotsinsuomalaisia on siellä ymmärtääkseni enemmän kuin täällä meillä Suomessa suomenruotsalaisia. Mutta se käsitys siellä asumisesta jäi että paremmin he meistä suomalaisista siirtolaisista siellä huolehtivat, kuin mitä meistä suomalaisista täällä Pietarsaaressa huolehditaan.

Tulkkipalvelu oli itsestään selvyys, jota vain ”komia luonto” – kyllä mä itte osaan – tai sitten se ettei haluttu ylimääräisiä korvia kuuntelemaan intiimejä asioita, saattoi estää käyttämästä.

55. Fantastisen fatalistista realismia

”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.” (Mark. 16:15-18)

 

Todellisessa elämässä lähestulkoon kaikki kehittyminen henkilökohtaisella tasolla niin urheilussa, kuin myös opinnoissa perustuu toistoihin ennemminkin, kuin hyvään muistiin. Onnellinen se, jota on lisäksi siunattu hyvällä valokuvamuistilla; jos vielä nopealla, aina parempi. Joten lienee allekirjoittaneenkin kohdalla luvallisuuden rajoissa, ja paikallaan ottaa pienimuotoiset poliittiset jälkilöylyt toistona ihan tuoreeltaan.

Tunnettu tosiasiahan on, että vain fiktiivisissä agenttifilmeissä esiintyy virtuooseja, jotka yhdellä nopealla silmäyksellä muistavat 500 -sivuisen kirjan ulkoa sanasta sanaan. Me tavallisemmat ihmiset sensijaan joudumme tyytymään kertaamiseen. Lohdullista (näin voidaan sanoa) on kuitenkin tietoisuus siitä, että se tapahtuu suhteellisen hyvässä seurassa; sillä itse historian sanotaan turvautuvan toistoihin!

Aivan ensimmäiseksi haluan onnitella kaikkia EU-vaaleissa läpi päässeitä! Kuin myös esittää vilpittömät pahoittelut niille jotka hyvin palvelleina kuitenkin putosivat pois, osoituksena siitä että politiikka raadollisuudessaan on melko julmakin laji. Esimerkkinä Eija-Riitta Korholan putoaminen; siitä todennäköisestä syystä että on syyllistynyt liialliseen realismiin, eikä näe asioita yhtä ”fantastisten” silmälaisen läpi (joilla jopa rintamakarkuruus tuntuisi näyttäytyvän patriotismina) kuin esimerkiksi Jyrki Katainen. Pudonneille lohtuna, tai ainakin kärsimystä lieventävänä, lienevät muhkeahkot erokorvaukset.

Toisaalta on ihan pakko kadehtia poliitikkojen positiivisuuttakin. Kun (taas kerran) näyttäisi siltä että hävinneitä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa; kaikki kun julistautuvat enemmän tai vähemmän voittajiksi! Edellä olevassa sovellettu logiikka on sikäli mielenkiintoinen (kunpa olisi myös yhtä käyttökelpoinen), että siitä johdettuna Suomen sijoitus MM-kiekossa on vähintäänkin jaettu kulta! Ei paha.

Synkkänä pilvenä muuten kohtalaisen selkeällä poliittisella taivaalla, purjehti kuitenkin tälläkin kertaa, suvaitsevaisuudestaan tunnettujen (tai ainakin suvaitsevaisuuden nimeen voimakkaasti suitsuttavien) demarien kestoikoni Paavo Lipponen. Joka osoitti jälleen konkreettisella tavalla, mitä sillä (suvaitsevaisuus) termillä ihan oikeasti tarkoitetaan. Eli ei yhtikäs mitään, jos ja kun kansa ei osaa valita oikein!

Naulan kantaan osuu jälleen kerran Tony Halmeen Testamentti -kirjan kommentti: ”Mä oon aina sanonut, että suvaitsevaisiksi itseään kutsuvat ihmiset on oikeasti aivan helvetin suvaitsemattomia. Jos joku rohkenee olla eri mieltä kuin ne, niin se ei ole ihminen ollenkaan, vaan joku perkeleen esikartanosta noussut hirviö, joka tulee syömään pikkulapset …”

Brytkyn kanssa kävi sitten ilmeisesti niin, että se haudattiin, jo terminäkin kaikessa hiljaisuudessa (ellen väärin havainnoinut, jo ennen vaaleja), eikä näin ollen edes Jörkan (johon muuten Carl Haglund ilmeiseti oli tarttunut kuin hukkuva oljenkorteen äänivyöryn toivossa, mutta pieleen meni) tarvinnut ottaa agendakseen vastabrytkyä.

Tai ehkä brytky sittenkin tuli. Riippuu kai siitä keneltä kysyy; totesihan Soini: ”Tupla tuli!” RKP:n vastaisen raflaavan videon lisäksi joitakuita tuntui ärsyttävän Jussi Halla-ahon älyyn viittaava kommentti, kysyttäessä hänen Brysselissä selviämisestään: ”Tyhmemmätkin ovat selvinneet hengissä.” Sillä sanomattakin selväähän pitäisi jo viimeaikaisten rummutusten perusteella tässä vaiheessa olla, ettei perussuomalainen nyt kerta kaikkiaan VOI olla älykäs?

Kun sattuneesta syystä tuli puheeksi ja teemana on toistot, uusitaan tämäkin, jo aikaisemmin toisaalla (omalla fb-seinälläni) postattu: Jos ”Jörkka” olisi perussuomalainen, menneisyyden (lähes diplomaattisen selkkauksen aiheuttaneen) Gambia-episodeineen; millaisia mahtaisivat olla lööpit? Vaadittaisiko Soinia peräti sanoutumaan irti kyseisestä ehdokkaasta?

Hannu Takkulan putoamisesta ovat erityisen huolissaan (ja kaiketi syystä) ne, jotka murehtivat antisemitismin lisääntymistä EU:n sisällä, ja ylipäätään maailmassa. Venäläisistä on sanottu että he ovat fatalisteja, eli kohtalouskoisia. Joiden mielestä asiat menevät ennalta määrättyä rataa, eikä sitä voi muuttaa. Niiniven kohtalo, jota Joonan kirja kuvaa, kertoo, että kyllä voi muuttaa. Niinive sai, Joonan kiukuttelusta huolimatta, käännyttyään toisen mahdollisuuden. Toisaalta: missä on Niinive tänä päivänä!

Jos se on fatalismia että uskoo Raamatun kirjoitusten vääjäämättä toteutuvan, sitten olen fatalisti minäkin! Uskon nimittäin vakaasti että maailman tapahtumat etenevät Raamatun ilmoituksen mukaisesti (jopa tällä hetkellä kiihtyvällä vauhdilla) kohti loppuhuipentumaa, jossa pakanakansat (joita ovat muut paitsi Israel) yksissä tuumin ovat Israelin kimpussa, yrittäen ”lopullista ratkaisua.” Suomi lisääntyvine juutalaisvastaisuuksineen näyttäisi täydentävän aikanaan tuota joukkoa, itselleen todelliseksi vahingoksi!

Eiköhän meidän kristityiksi itseämme kutsuvien tehtävä ole oikeastaan kiteytetysti sanottu alun raamatunkohdassa. Meidän tulee temmata ikäänkuin ”kekäleitä tulesta” niitä jotka tahtovat. Sen sijaan että yritämme puuhastella mitään muuta muuttaaksemme tämän maailman. Huomaa että Raamattu EI sano: Kun Ihmisen Poika tulee, Hän tulee keskelle maailmanlaajuista, yhteiskristillistä (ekumeenista) ”Kristus teissä, kirkkauden toivo” -tapahtumaa, ottaakseen siellä pääpuhujan paikan.

Vaan se sanoo, tai tarkemmin sanoen itse Jeesus: ”Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:8)

47. Varokaa kirjanoppineita!

”Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.” (Dan. 12:4) 

Vahvistamaton urbaani legenda tietää kertoa Vatikaanin kaduilla lastenvaunua työntävästä nunnasta, jolta kysyttiin: Onko tämä Vatikaanin nykyistä käytäntöä? Johon vastaus kuului: Ei, kyllä tämä on kardinaalimunaus. Jos kohta edellä oleva kertomus saattaa olla fiktiivinen, on muita tosielämän ”kardinaalimunauksia” ollut riittämiin. Tasapuolisuuden nimissä todettakoon, että osataan sitä muuallakin. Mutta jos itse Paavilta ei löydy jämäkkyyttä, vaan ainoastaan poliittisesti korrekti, ympäripyöreä vastaus päivänpolttavaan aiheeseen, onko mikään ihme vaikka kardinaalit tunaroivat?

Tuomiovaltaa ei ihmisillä Raamatun mukaan ole (hassu, liekö yksinomaan suomalainen ilmiö tässä valossa on se, että meiltä löytyy tuomiokirkko tuomiokapituleineen ja tuomiorovasteineen), mutta kyllä ”pasunan” pitää antaa niin selkeä ääni, että väki tietää valmistautua.

Se evankeliumi jonka tällainen kouluja käymätön, mutta kuitenkin normaalilla sisälukutaidolla varustettu tavisfundis löytää Raamatusta, ei ole poliittisesti korrektia ja ketään loukkaamatonta laatua. Mutta jos maailmasta on tullut synnitön, niin miksi tai mistä pitäisi kehottaa tekemään parannusta? Ilmeisesti sen varmistamiseksi ettei näin tarvitsekaan tehdä, joku on keksinyt ettei ihminen edes voi itse parannusta tehdä! Ja jos kävisi niinkin, ettet päätyisikään taivaaseen, niin eipä hätää: Sinut vain annihiloidaan nopealla ja kivuttomalla toimituksella, eikä sinua sen jälkeen vain yksinkertaisesti ole. Mikään ei enää piinaa eikä häiritse; eivät edes nuo Jeesuksen mainitsemat ”mato ja tuli.”

Vielä tuohon korrektiuteen liittyvänä, säännön vahvistavana poikkeuksena, täytyy mainita ainakin täällä Suomessa Israel, Perussuomalaiset ja kristityt – jälkimmäisistä aivan erityisesti Päivi Räsänen – joita voidaan, ja ilmeisesti pitääkin lyödä ”kuin vierasta sikaa” – kuten sanonta kuuluu. Edes Jumalan loukkaamista ei tarvitse vältellä, ei edes uskonnollisissa piireissä. Kunhan vain Islamin edessä heittäydytään kasvoilleen!

Ihan tavallisen raamatunlukijan talonpoikais-teologisesta perspektiivistä asioita katsellessani ajattelen, että kun iankaikkinen Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen, on ainakin yhden osan ihmisessä oltava iankaikkista laatua. Olkoon sitten kyse sekulaarista tai uskovasta ihmisestä. Jos Jumala voi annihiloitua olemattomiin, niin sitten myös ihmisen iankaikkinen sielu. ”Näin minä uskon, totisesti uskon” – pohojalaasta uskontunnustusta lainaten. Käteväähän se tietysti olisi elää kuin pellossa, ja päästä lopulta – jos ei taivaaseen – niin ainakin tuomion alta kuin koira veräjästä!

Niin, mikäpä minä olen sanomaan. Mutta mielestäni tässä kuitenkin on pelastuksen kannalta kyse yhtä olennaisesta asiasta kuin sisäpiirilegendana aikanaan kiertäneessä dilemmassa: Jos kärpänen putoaa ehtoollisastiaan, pyhittyykö kärpänen vai saastuuko viini?

Luulen kuitenkin jokaisen – joko julki tai salaa – haaveilevan ikuisesta elämästä. Jos siis kävisi niin että sinä, päästyäsi taivaaseen, huomaisit että sinua on sikäli ”huijattu”, että ulkopuoliset vain annihiloidaan, eikä helvettiä olekaan, etkös kuitenkin itse ole päässyt iankaikkiseen elämään!?

Mutta mistä sitten tietää tulleensa sille huonommalle puolelle? No siitä kun kaiuttimista tulee vuoroin Dingoa, ja Erinin Vanha nainen hunningolla, eikä mistään löydy nappulaa, josta saisi edes ääntä pienemmälle; saatikka pois kokonaan! (Oli pakko tämäkin laittaa, senkin uhalla että toistan itseäni, sillä Puujalka on ikäänkuin keskimmäinen nimeni. In english: Puujalka is my middle name).

Oi niitä aikoja kun keskipitkillä kuunneltiin Luxenburgia tai jotain merirosvoradiota; artistit vielä tiedostivat mitä tarkoittaa ”lyhyestä virsi kaunis”; musiikki oli vielä musiikkia eikä mitään konehumppaa, jonka yhtä nykykappaletta olisi kai tuolloin kutsuttu pitkäsoitoksi; rappari ja muusikko olivat eri ammattikuntaa!

Danielille luvattiin ymmärryksen loppua kohden lisääntyvän. Kun taas toisaalla Jeesus joutui moittimaan saddukeusten ymmärtämättömyyttä ”sentähden, etteivät tunne kirjoituksia.” Nämä kun eivät uskoneet – kuten eivät tämänkään päivän saddukeukset – ylösnousemukseen. Näistä kahdesta raamatunkohdasta voidaan yhdistää johtopäätökseksi, ettei oikeanlainen ymmärrys kuitenkaan lisäänny, jos tutkii vääränlaisia kirjoituksia. Ei ehkä sittenkään vaikka tutkisi oikeanlaisia kirjoituksia, mutta vääränlaisilla motiiveilla!

Tuohon edellä mainittuun viitaten, ja koska Raamattukin taas toisaalla kehottaa tottelemaan ”enemmän Jumalaa kuin ihmisiä”, on helppo loppukaneetiksi yhtyä itsensä Jeesuksen sanoihin, jotka löytyvät Markuksen evankeliumista: ”Varokaa kirjanoppineita.”

23. De finskatalande igen…

”Älä myöskään korjaa tyhjäksi viinitarhaasi äläkä poimi varisseita marjoja, vaan jätä ne köyhälle ja muukalaiselle. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.” (3. Moos. 19:10)

Hyvät matkustajat. Olkaa hyvät ja sammuttakaa savukkeenne, nostakaa pöydät kiinni selkänojia vasten. Kiinnittäkää turvavyönne ja siirtäkää kellonne ajassa viisikymmentä vuotta taaksepäin, sillä laskeudumme hetkisen kuluttua Moskovan kentälle.

Ylläoleva kursivoitu fiktiivinen, (tai oliko sittenkään kovinkaan fiktiivinen, ainakaan kellojen kääntämisen osalta) kuulutus kaukaa takavuosilta nousi mieleeni lukiessani perjantain 11.05. Pietarsaaren Sanomien epikriisiartikkelia. Eletään sentään jo aikaa anno domini 2012!

…fortsättning (på finska). Eivätkö ne moukat tajua että sairaalamiljöö Pietarsaaressa on Ruotsin miniatyyriprovinssi. Että Ruotsi EI ole kaksikielinen, vaan ainoa virallinen kieli on ruotsi?!

Tämä jälkimmäinen kursivointi sen sijaan voisi aivan hyvin olla jatkoa otsikolle. Joka muuten on muunnos takavuosien hitistä ”en finne igen”, jolla viitattiin suomalaisten maahanmuuttajien edesottamuksiin länsinaapurissamme. Ruotsilla taitaa tosin nykyisin olla sen verran paljon ongelmia muiden maahanmuuttajiensa kanssa, että mahdolliset juopuneiden suomipoikien rähinöinnit hukkuvat marginaaliin.

Artikkelissa kerrotaan, kuinka ummikko suomenkielinen perhe sai epikriisin ja ajan varauksen verikokeeseen ruotsin kielellä. Josta he eivät ymmärtäneet mitään. Todettakoon selvennyksenä että epikriisi on, vapaan tulkinnan mukaan, tiivistetty hoitoyhteenveto.

Edelleen on siis Pietarsaaressa mahdollista sellainen, jonka olisi luullut jo jääneen historiaan.

Pesunkestävänä yli 60-kymppisenä jeppisläisenä sitä on jo tottunut hätkähtämättä sulattelemaan kaikenlaista. Mutta hämmästyttää se kuitenkin, että sairaalamiljöö täällä tuntuu olevan eräänlainen viimeinen linnake, jossa ruotsin kieli taistelee viimeiseen hengenvetoon antamatta tuumaakaan periksi. Kieliriita, tai ainakin ainekset siihen on siis kiveen veistetty asia, joka on ja pysyy. Omakohtainen tuntuma – eikä vähiten viime aikaisten vierailujen perusteella – on, että ummikkosuomalaisen bongaaminen sairaaloiden henkilökunnasta on sula mahdottomuus. Siis sellaisen joka ei osaa sanaakaan ruotsin kieltä. Sen sijaan sellainen joka ei osaa lainkaan suomen kieltä, tai jolla on siinä suuria vaikeuksia, on edelleen tätä päivää.

Että miksikö alussa oleva lainaus Raamatusta?

Ensinnäkin: siksi että tuo lainaus osoittaa Jumalan tahdoksi että köyhistä ja muukalaisista pidetään huolta, jossa asiassa meillä saattaa olla vielä oppimista.

Toiseksi: me suomenkieliset – niin hassulta kuin se tuntuukin – olemme täällä Pietarsaaressa eräänlaisia muukalaisia, vähemmistöstatuksesta johtuen.

Kolmanneksi: tiedän ruotsinkieliset humanisteiksi, liberaaleiksi ja tasa-arvon kannattajiksi, sekä vähemmistöjen oikeuksien puolustajiksi. Ihmisiksi jotka avosylin ottavat vastaan maan rajojen ulkopuoleltakin tulevat muukalaiset.

Siksi rohkenenkin esittää vetoomuksen erikoisesti paikalliselle sairaalahallinnolle, ihan kaikkien meidän suomenkielisten puolesta: Teitä on vähemmistönä kohdeltu Suomen maassa kaiken kaikkiaan silkkihansikkain. Olkaa siis tasa-arvoisen armollisia myös meille pesun kestäville – maassa syntyneille – suomenkielisille muukalaisille.