49. Ainako aprillipäivä?

”Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.” (Ilm. 22:15)

Lapsuudesta tuttu hokema: ”Aprilliä, syö silliä; juo kuumaa kuravettä päälle” – muistui mieleen viimeisintä tieteen ”valtavaa läpimurtoa” kummastellessa. Kuten aikaisemmin naamakirjakommentissa totesin: Tiedemaailmassa aprillipäiviä näyttäisi epätasa-arvoisesti olevan vuodessa 365, kun me tavalliset ihmiset joudumme tyytymään yhteen!

Eipä silti että henkilökohtaisesti kaipaisin sitä yhtäkään. Olen jopa jossain määrin inhonnut koko virallista valehtelupäivää.

Kaikkien tiedossa oleva tosiasia on se, että savolaisen saarnatessa vastuu välittömästi siirtyy kuulijalle. Nyt näyttäisi melko vahvasti (on itse asiassa näyttänyt jo pitkään) siltä että tauti on levinnyt myös tiedemaailmaan. Eikä suinkaan levitessään voimaansa menettäneenä lievänä epidemiana, vaan suoranaisena pandemiana. Jossa ei ainoastaan vastuu – vaan myös todistelutaakka väittämän oikeaksi tai ”potaskaksi” toteamisesta – siirtyy kuulijalle.

Kun vastakkain asetetaan akateeminen arvovalta ja kadunmiehen filosofia, ei liene epäilystäkään siitä, kumpi kanta jää viralliseksi. Olkoon kuinka mieletön akateeminen väittämä tahansa. Me suomalaiset, ja niin sanottu vanha kansa varsinkin, olemme tottuneet suhtautumaan ylen kunnioittavasti kaikenlaiseen koulutukseen. Vanhoissa kotimaisissa elokuvissa ei ollut harvinaista kuulla jo pelkästään ylioppilasta puhuteltavan: ”Herra ylioppilas!”

Tuosta naiivista, lähes jumalointiin verrattavissa olevasta palvonnasta lienee nykyisin otettu jokunen askel maanläheisempään suhtautumiseen. Mutta yhtäkaikki koulutuksen mukanaan tuoma arvovalta on melko kiistaton.

Kuten viime aikoina otsikoihin nousseet valelääkäritapaukset osoittavat; optiona tiettyihin ammatteihin liittyvä valkoinen takki jo sinällänsä saa ihmeitä aikaan! Saatikka sitten että tuohon samaiseen takkiin on kääritty annos akateemista uskottavuutta.

Lähes mitä tahansa voi väittää todeksi ja mikä tahansa näyttäisi kelpaavan, kunhan ei vain lähde Raamattua ja luomisoppia myötäilemään.

Milloin yksi tiimi kirkkain silmin väittää ihmisen älykkyyden olevan peräisin eläimen aivovauriosta. Ja toinen, että ihminen on sian ja simpanssin risteytys; eikä ketään selvempijärkistä näytä löytyvän, joka sanoisi anoppini sanoin: ”Koputa hyvä mies (nainen, tai neutraalisti; henkilö) päätäs, että klöntit hajoo!”

Kertauksen vuoksi saattaa tässä yhteydessä olla paikallaan palauttaa mieliin, mitä Yhdysvaltain 26. presidentti Theodore Roosevelt aikoinaan humoristisesti(?) totesi akateemisesta sivistyksestä:

”Kouluja käymätön voi varastaa tavaravaunusta; akateemisesti sivistynyt voi nyysiä koko rautatien.”

Tuohon hokemaan vielä loppukaneettina palatakseni: Tottahan se on vedätetylle jossain määrin nöyryyttävä, mutta myös (tapauksesta tosin riippuen) vapauttava, tyyliin: Saivat mokomat höynäytettyä, mutta onneksi oli vain huijaus!

Tiedemaailmasta tuota ”vapautusta” lienee turha odottaa. Ovat kai sen verran ryppyotsaisen vakavissaan ja hartaita, että uskovat omat aprillipilansa!