69. Pappa betalar ynnä muita äkkirikastumisia

”Kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän hänelle: ”Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jakele köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua”. Mutta tämän kuullessaan hän tuli kovin murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas. Kun Jeesus näki hänen olevan murheissaan, sanoi hän: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa, päästä Jumalan valtakuntaan!” (Luuk. 18: 22-24)

 
Kohtuullisella henkilökohtaisella itseruoskinta-osiolla on ehkä rehellisyyden nimissä hyvä aloittaa tämä postaus. Eli tunnustaa jo itselleenkin asia, joka lähipiirille mitä luultavimmin on ollut selvää jo pidemmän aikaa, nimittäin että Moka is my middle name. Tällä hetkellä tuntuu jopa ihan helpolta samaistua taannoin lukemaani – kylläkin kuulemma kyseisen neuvon johdosta potkut saaneen – Help Desk -gurun ohjeeseen, jonka hän antoi asiakkaalle. Tuskastuneena siihen ettei oppi millään tuntunut menevän jakeluun, jokseenkin tähän tyyliin:

”Tehdäänpä nyt näin, että otat kuule siitä koneestasi kaikki piuhat irti ja laitat ne ynnä muut mukana seuranneet tarvikkeet koneen kanssa samaan laatikkoon. Palautat sitten sen koneen tarvikkeineen takaisin siihen liikkeeseen, josta olet sen ostanut. Ja sanot palautuksen syyksi sen että olet aivan liian tyhmä omistaaksesi tietokoneen.”

On nääs sen verran tullut viime aikoina sählättyä. Viimeksi omatoimisen veroprosentin korotuksen kanssa. Onnekseni maailma on sentään tähän asti suhtautunut armollisen ymmärtäväisesti.

 

Lukeako vai eikö lukea, kas siinä kysymys. Joka nousi aiheellisesti mieleen kun silmiini osui – outoa kyllä, vasta täällä, tuhansien kilometrien päässä Suomesta ensimmäistä kertaa – kirja: BJÖRN WAHLROO$ Epävirallinen elämäkerta. Kirja jonka sisällön voi hyvällä syyllä, pelkistä ala-otsikoista, kiteyttää vaikkapa tarinaksi: ”Viiden vuoden vasemmistolaisesta” – äkkirikastumisen kautta – ”Kasinotalouden kultasormeksi.”

Hävisin taistelun itseni kanssa – vaikka juuri äskettäin, toisessa yhteydessä, olin todennut poistaneeni lähes kaikki eri lehtien mobiiliversioiden kuvakkeet kaikista mukana seuranneista mobiililaitteista. Koska en halua lomallani provosoitua – ja päätin lukea sen. Senkin uhalla että jo etukäteen tiesin Saarnaajan toteamuksen … ”joka tietoa lisää, se tuskaa lisää” -mitä todennäköisimmin konkretisoituvan.
Mitä tuohon itseruoskinta-mentaliteetin laajempaan, suomalais-kansalliseen versioon muuten tulee. Eiköhän siihen kuulu vähintäänkin tietää kaikki mahdollinen parempiosaisten tuloista. Kuin myös siitä lähes itsestään selvyydestä, että samainen hyväosaisten pieni piiri ristiin rastiin omistaa Suomen isot yritykset. Että on sitten millä itseänsä ruoskia, kun muilla menee paremmin? Joten ihmetellä sopii, ellei oheinen versio – sitä virallista ja mahdollisesti siivotumpaa odotellessa, – ole aika monen suomalaisen kirjahyllyssä. Vuotuisten verotiedot paljastavien juorukalentereiden joukossa.

Nopea googletus paljastikin että vaikka kirja ei minun näköpiiriini ollut aikaisemmin sattunut, se ei tarkoita sitä etteikö se muuten voisi olla yleisessä tiedossa. Ja etteikö sitä jo olisi minua viisaammat arvioineet. Joten ohessa vain lyhyt poiminta, höystettynä muutamalla mieleen nousseella ajatuksella. Tai, Suomen viime päivien poliittisesta retoriikastakin tutuksi tulleet: kolme pointtia.

”Nils Torvalds muistaa yhden tapauksen, jolloin isä pelasti Wahlroosin rahaongelmilta. Kaksikko kierteli vuonna 1971 tekemässä eduskuntavaalityötä Torvaldsin hyväksi Wahlroosin Morris Minillä. Kojelaudalla oli lähes kymmenen sentin pino maksamattomia pysäköintisakkoja. Oli syntymässä kallis kierre, sillä maksamattomat pysäköintisakot kasvoivat korkeaa korkoa. Torvalds kuuli myöhemmin Buntan maksaneen poikansa sakot sillä ehdolla, että tämä alkaa keskittyä stalinistihommien sijasta opiskeluun.”
Ensimmäisenä pointtina tuttu vanha viisaus: Omena ei putoa kauas puusta.

Toiseksi pointiksi valikoituu hämmästyttävä havainto: Stalinismistakin voi eheytyä; jopa näköjään ihan pelkän rahan voimalla, ilman sen kummempaa hengellistä heräämistä!

Kolmas, vaan ei suinkaan vähäisin pointti, ja samalla vastaus kysymykseen; voiko isä Buntan omaksuma, alaisilleen huutava johtamistapa jatkua nykyjournalismin aikana: Kyllä voi! Pitää vain luoda itselleen sen verran mahtava imperiumi, jossa itse Jumalankin on – puhe-etäisyydelle päästäkseen – varattava aika audienssille sihteerin kautta. Ja siinä mahdollisesti onnistuttuaan: varokoonkin olemasta eri mieltä Kalifin kanssa!

Edelleen, tämän kirjoittamisen ollessa vielä ns. vaiheessa, sattui: päivittäistä uutis-annosta Suomesta katseltaessa; samalla myös päivän ironia, – tai pitäisikö sanoa sarkasmi (taidanpa sanoa molemmat) – annos. Kun monikultturismista äkkirikastuneen Suomen elovena-tyttömäinen (vaaleahiuksinen lettipäinen) virkavallan edustaja, sanoi ottaneensa missiokseen kertoa maahanmuuttajille että meidän kulttuurimme ei sittenkään halua näin paljon rikastua teidän kulttuuristanne. Eli kertoa heille, että meillä jopa tukkapöllyn antaminen kurittomalle lapselle on rikos.

Tuohon kun kontrastiksi ottaa Raamatusta oheisen kohdan, saattaa samalla tulla kirkastaneeksi selityksen herätyksen viipymiselle. Koska eiköhän se niin ole, että itse kaikkivaltiaskin kavahtaa joutumista syytettyjen penkille: ”Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.” (Hepr. 12:5-6)

 
Olen mielelläni väärässä. Kuten on tainnut tulla jokunen kerta ennenkin sanottua. Mutta mitä tulee journalisteihin (joita presidentti Mauno Koivisto osuvasti nimitti sopuleiksi), samoin kuin tieteen harjoittajiin: Vahva näkemykseni on, että jos haluaa saada totuuden mukaisia ja objektiivisia (puolueettomia) lausuntoja, kannattaa etsiä käsiinsä emerituksia (täysin palvelleita). Eläkeläisiä, joiden ei enää tarvitse pelätä potkuja. Kenties kuitenkin pois lukien vahvan ideologisesti orientoituneet kykloopit, joilta jo fysiologisista syistä puuttuu eri ulottuvuuksien hahmottamisen mahdollistava stereonäkö.

Loppu-yhteenvetona todettakoon kuitenkin, että olkoon sen asian kanssa kuka mihinkäkin pyrkii, tai on pyrkimättä – vaikeimman tai helpoimman kautta – niin tai näin, on Jeesuksen sanomalla kuitenkin lohdullinen lopputulema. Joka pätee meidän jokaisen kohdalla, olit sitten rikas tai köyhä, viisas tai tyhmä: Pelastus on Jumalan teko!

”Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista.” (Luuk. 18:27)

63. Service Pack 316

Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. (Psalmi 51:8)

 

Se että olen viime aikoina pyrkinyt pysyttelemään erossa sosiaalisesta mediasta – eli downshiftautunut, kuten trendikäs ”ameriikankielinen” termi kuuluu, – ei tarkoita ettenkö entiseen tapaan netin kautta tarkkailisi ympäröivää maailmaa. Yhtäkään sanoma -sen paremmin kuin muutakaan lehteä ei tilattuna meille tule. Joten jonkin asteinen päivittäinen nettikatsaus kuuluu ohjelmaan.

Huonona puolena näin hankitussa maailmankuvassa saattaa tosin olla se, että selkeän (vähemmän yksipuolisen) kuvan saamiseksi – pelkän kotimaisen median kautta – tarvittaisiin oikeastaan jonkinlaiset erityisen anti-anarkistiset, ja antisemististisen punavihreyden pois suodattavat silmälasit. Mutta jos olen asian oikein ymmärtänyt, sellaisia ei edes Instrusta löydy. Joten, jos kuka kaipaa kokonaiskuvan hahmotukseen selkeyttä, toimeen on tultava lähes pelkällä aivojumpalla.

On siis tullut tarkkailtua – jopa edellä mainittuja vaikutteita uhmaten – erinäisiä ajankohtaisia ilmiöitä. Joista yhtenä silmään osuneena mainittakoon Politiikan korjaussarja. Sarjaa tarkemmin tuntematta ja ottamatta kantaa sen tarkoitusperiin; pelkkä nimi jo voisi herättää joitakin ajatuksia: Optimisti saattaisi nähdä myönteisenä sen, että vihdoinkin joku havaitsee politiikan korjattavat epäkohdat, ja aikoo tehdä jotain. Kun taas pessimisti tietää sen olevan monilta osin sen verran kiveen veistettyä, jopa monelle sukupolvelle tästä eteenkinpäin, ettei se ole korjattavissa.

Ja kuinka ollakaan: näitä pohdiskellessani; jo ennestään maailmankuulu äitiyspakkauksemme nousi (ikäänkuin ajatukseni lukien) taas otsikoihin! Ja kun tähän vielä lisätään aiheeseen sopivasti istuva ”Hyvä presidentti allekirjoitti huonon lain”, kuten Pasi Turusen postaus kertoo, on oheinen aloite tuiki välttämättömästä lisäyksestä kyseiseen pakkaukseen jo suoranainen kansalaisvelvollisuus!

Sillä käsittääkseni Suomi-laiva ui sen verran syvällä – tälläkin hetkellä vain hiuksen hienosti pohjakosketuksen välttäen – että jokainen, omalta osaltaan vähänkin Suomea nousuun ”brändäävä” innovaatio on mielestäni enemmän kuin tervetullut.

 
Siispä: kun sanomattakin selvää on, että lähitulevaisuudessa, vähintäänkin niin sanotulla ylimenokaudella; jos-ja-tai-kun sukupuolineutraalista avioliitosta ei aivan heti syntyisikään sukupuolettomia jälkeläisiä, vaan edelleen joko poikia tai tyttöjä (puhumattakaan tapauksista joissa on tyttö pojan kehossa, ja päin vastoin): tarvitaan molemmanpuolinen sukupuolen korjaussarja. Ja mikäs sen kätevämpää on, kuin että sellainen löytyy jo valmiiksi äitiyspakkauksessa.

Lisäksi pakkausta voi, joko valmiiksi tai myöhemmin täydentää erityisellä katumuksen huomioivalla (kun entinen oli sittenkin parempi) takaisinkorjaussarjalla. Joka nimensä mukaisesti mahdollistaa paluun entiseen. Mutta sen lisäksi, ikään kuin ylimääräisenä optiona, saattaa mahdollistaa myös hybridiksi muuntautumisen. Tällöin ongelmaksi jää enää vain paketin nimi; sillä äiti -sanan esiintyminen nimen etuliitteessä viittaa edelleen vahvasti sukupuolisuuteen.

Jaakko ketunhäntä kainalossa

Jokaiselle ei ehkä ole tuttu se tarina, johon tuo alaotsikko viittaa, mutta siihenkin auttaa Wikipedia. Jokaiselle Amiga entusiastille sen sijaan on varmasti tuttu, koneen kaatuessa näytölle ilmestynyt musta tekstipalkki punaisine kirjoituksineen ja punaisena vilkkuvine reunaviivoineen: ”Software failure. Press left button to continue. Guru meditation…”, ja lopussa mystinen numerosarja.

Oi niitä (Amiga) aikoja!

Mutta mitäpä Amigan käyttöjärjestelmän viesteillä on tekemistä enää minkään kanssa? No, eipä tietysti mitään; tulipahan vain mieleeni tullessani erehdyksessä sotkeneeksi itseni Jack & Fox -verkkokauppaan – tuo yritys kaupittelee Britannian lakien mukaan laillisia (siis mikäli uskomme heidän kotisivunsa vakuutteluun, ja miksipä emme uskoisi?) tyylihuonekalujen replikoita (kopioita) – ja sitä kautta heidän asiakaspalveluunsa.

Toisaalta, eiköhän tuo jo nyt ole yleisemminkin tiedossa, että jonkin asian ”laillisuus” ei itsestään selvästi takaa sen olevan moraalisesti oikein. Päättäjäthän niitä lakeja säätävät; ja valitettavasti yhä enenevässä määrin (vain)yleistä mielipidettä kosiskellen. Raamatusta voimme lukea, että juutalaiset toimivat tässäkin asiassa hyvänä esimerkkinä. Jos heistä ei mitään muuta vikaa ole löytynyt, joka oikeuttaisi kuolemantuomion julistamisen, tehdään heidän jumalanpalveluksensa laittomaksi!

”Sales guru at your service” on toiveita herättävä teksti tuolla sivulla aina silloin tällöin, jos chat (joka sekin tuntuisi elävän omaa elämäänsä, ilman sen kummempaa paikalla fyysisesti olevaa henkilökuntaa) sattuu olemaan päällä. Sanoin: erehdyksessä; siksi koska sisäinen pess…real…(siis vähemmän optimistinen) minäni pelkää menettäneensä sekä tilaamansa tuotteen, että (oppi)rahat. Tosin episodi ei ihan vielä ole täysin loppuun käsitelty. Toisin sanoen kaikkia asiaan mahdollisesti liittyviä (ja käännettävissä olevia) kiviä ei ole käännetty.

Optimismia kuvaavaksi tarkoitettua, ja usein toistettua klassista esimerkkiä (puoliksi täydestä lasista) paremmin toimii mielestäni oheinen äidin kommentti. Huomasin näet vastaavaa alkuperäistuotetta myytävän netissä huomattavalla alennuksella, ja puoli leikilläni kysäisin: ”tilataanko?” Johon vastaus kuului: ”Mitä me kahdella tehdään?”

Aivan yhtä tuttua kuin Amigan käyttäjille ”mietiskelevä Guru”, ovat PC -koneitansa Windows -käyttöjärjestelmällä komentaville Service Packit. Varovaisimmat – ainakin niistä jotka ovat tietokoneesta työnsä puolesta päivittäin riippuvaisia – eivät edes suostu asentamaan uusinta päivitystä, ennen kuin vähintään Service Pack 1 on ilmestynyt. Pitkälti riippuu siitä millainen kunkin koneen kokoonpano on, onnistuuko päivitys ilman ongelmia. Kun oikein huonosti käy, koko käyttöjärjestelmä jumittuu, ja lievimmilläänkin osittain.

 
Todettakoon nyt tässä kohtaa selvennyksenä, ettei tämän postauksen otsikko suoranaisesti liity Microsoftiin tai Windowsiin. Koska jos se liittyisi, noin suuri korjauspakettien määrä yhdelle käyttöjärjestelmäpäivitykselle paljastaisi Gatesin Billin vakavan rekrytointi-ongelman: nörttien palkkaamisessa sopivan ei koskaan pitäisi antaa ohittaa pätevää!

Vaan se pyrkii omalla kainolla (ehkä vähän naiivillakin) symboliikallaan viittaamaan taivaalliseen Service Packiin. Joka – toisin kuin Windowsin tapauksessa, jossa korjataan tekijän järjestelmään jättämät puutteet – korjaa kaikki käyttäjän itsensä, omilla toimillaan ja väärinkäytöksillään aiheuttamat ongelmat!

Enemmistö juutalaisista hyväksyy, ja näin ollen tuntee Raamatusta vain Vanhan Testamentin, ja sitä kautta ankaran, mutta oikeudenmukaisen Jumalan. Me länsimaiset kristityt katsomme olevamme oikeutettuja suorastaan (hieman kärjistäen) ”haistattamaan” pitkät koko vanhalle liitolle! Koska meille kuuluu Vain Uusi Testamentti. Eikä oikeastaan edes sekään kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan tuo minikokoinen; pienoisraamatuksikin kutsuttu jae johon otsikon symboliikka viittaa.

Pahoin kuitenkin pelkään, että nykyisin käytössä oleva (sikäli kuin nyt Raamatusta mitään enää on kovin vakavasti otettuna) on jo typistetty ministä nanoraamatuksi, tyyliin: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut…”, eikä sen jälkeen sitten aamenta kummempaa tarvitakaan tunnelmaa pilaamaan.

 
Mutta oletko tullut ajatelleeksi että Uuden Testamentin viimeinen kirja, jonka kirkkoraamattumme esittelee nimellä: Johanneksen Ilmestys, alkaa sanoilla: ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys”; eikä siinä äänessä enää todellakaan ole synnintekijöitä suloisesti myötäkarvaan silittelevä lauhkea uhrikaritsa. Vaan sama ankara, ellei vieläkin ankarampi, mutta samalla rakastava Jumala kuin Vanhassa Testamentissa?

60. Tilastoja, havaintoja ja tuulahduksia

”Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat ja sanoi hänelle: ”Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon. Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin tämä kaikki on oleva sinun.” (Luukas 4:5-7)

 

Vale, emävale, tilasto, on tuttu sanonta joka ehkä yrittää antaa vihjeen siitä, miten vakavasti eri tilastoihin ylipäätään tulisi suhtautua. Ne kun saadaan kohtalaisen vaivattomasti näyttämään juuri siltä, miltä niiden halutaan näyttävän. Oltakoon muuten tuon sanonnan alkuperästä mitä mieltä tahansa, minä luulen kuulleeni sen ensimmäisen kerran Timo Soinin sanomana.

Aivan oven edessä on jälleen aika, jolloin gallup-gurut joutuvat (elleivät ole jo joutuneet) jonkinlaiseen ekstaasiin käyriensä ja pylväidensä kanssa. Vaalit kun ovat kohta edessä.

Oman blogini tilastoista (joka muuten marraskuun 28:s päivä täytti kolme vuotta) sen verran, että jos haluaa elää itsepetoksessa – joka tosin nykyisin näyttäisikin olevan niitä suosituimpia urheilumuotoja – ja saada aikaan paljon näyttöjä eli blogilla vierailuja, kannattaa harrastaa sitä itse, kirjautumatta sisään. Ja uskotella sitten itselleen että täällähän käy kuhina. En suuresti ihmettelisi vaikka myös sisäänkirjautuneena itse tekemäni koluamiset näkyisivät tilastoissa.

Mutta siihen, mistä päin maailmaa ulkopuoliset ”kurkkijat” tulevat, ei sen sijaan juurikaan voi vaikuttaa. Ei ainakaan minun kyvyilläni ja taidoillani. Esimmäinen vuosi (ainakin) meni sen huolestuttavan huomion merkeissä että ”Putinin Pojat” -on ylivoimaisesti suurin blogistani kiinnostunut ulkomainen ryhmä. No, se on nykyisin jo taakse jäänyt skenaario sikäli että sieltä ei sen koommin ole kurkistuksia tullut, eli käyntimäärä ei ole lisääntynyt. Ovat kai todenneet allekirjoittaneen vaaralliseksi korkeintaan itselleen.

Nykyisin jopa USA on kirinyt rinnalle ja ajanut Venäjän Federaation ohi! Ehdotonta ykkössijaa pitää kuitenkin Espanja! Ruotsi, Englanti, Namibia ja Viro seuraavina. Seitsemän kärkimaata kaikkiaan kahdeksastatoista mainitakseni.

Jos nyt ei ihan tilastoinnin määritelmiin, niin ainakin ympäröivän yhteiskunnan tarkkasilmäiseen havainnointiin; liittynee huomion kiinnittyminen Iltalehden blogistiluettelossa tapahtuneeseen muutokseen. Jokunen päivä sitten näet tuohon joukkoon liittyi kosmologi Kari Enqvist. Tuosta lisäyksestä joku ilkikurinen havainnoitsija saattaisi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että jos Iltalehden palturin määrä tähän mennessä on ollut lähinnä kosmeettista, saattaa se jatkossa saada kosmiset mittasuhteet!

Enkä tiedä vastaako tämä Iltasanomien kolumnisti Jyrki Lehtolan taannoiseen huutoon, jossa hän peräänkuulutti, ymmärtääkseni Aarno Laitisen aikoinaan lanseeraamia, ”päivystäviä dosentteja” takaisin. Mutta ainakin yksi sellaisen tuntomerkit kenties hyvinkin täyttävä näyttäisi olevan Seurakuntalainen -verkkolehdestä löytyvä Dosentti Matti Myllykoski ulostuloineen: ”Jos tupakoitsijoita ei häädetä pois yhteiskunnasta, kirkonkaan ei pitäisi savustaa ulos konservatiivejaan.”

”Asiahan ei tietenkään minulle kuulu”, kuten Pätkä luultavasti taas tässä kohtaa sanoisi. Mutta luulisi jonkinlaisten ”kellojen soivan” kirkollisen konservatiivin korvien välissä, tullessaan verratuksi tupakoitsijoihin. Jotka nyky-yhteiskunta mieluiten näkisi ammuttavan vaikkapa Kuuhun. Karkeasti ryhmitellen edellä olevan voi tulkita siten että jumaliset on eristettävä jonkinlaiseen kirkolliseen koilliskulmaan, pois jumalattomia häiritsemästä. Ei kuitenkaan kokonaan pois, tuiki tarpeellista kirkollisveroa maksamasta!

Eipä tarvita kovinkaan kummoisia ennustajan lahjoja sen toteamiseen että kaukana eivät tänäkään päivänä ole ne ajat jolloinka (2. Tim. 3:12) sanat muuttuvat lihaksi: ”Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.”

Olen aikaisemmissa postauksissa omalta osaltani yrittänyt kiinnittää huomiota siihen että Raamatussa mainitut ennustukset toteutuvat, tykättiin siitä tai ei. Poimintoja niihin (postauksiin) on otettu kirjasarjasta ENNUSTUKSET TOTEUTUVAT 1-4.

 
Yksi ”viattomimmista” esimerkeistä; ettei kiinnostus yliluonnolliseen tms. – olkoonkin että niin sanottu sivistys on työntänyt Raamatun romukoppaan – ole minnekään kadonnut, ovat horoskoopit. Jotka liittyvät Jumalan kieltämiin tähdistä ennustamisiin. Ote Hal Lindseyn 70-luvulla kirjoittamasta kirjasta, nimeltä: MAA ENTINEN SUURI PLANEETTA, sivulta 11: ”Nykyään on horoskooppi jo tuhannessa kahdessasadassakahdeksassakymmenessä Yhdysvaltojen tuhannesta seitsemästäsadastaviidestäkymmenestä päivälehdestä.”

 
Alla on vähän pidempi tuulahdus samalta 70-luvulta, joka sekin on Hal Lindseyn kirjoittamasta kirjasta. Jolla on hurja, jopa pelottavakin nimi. Jokainen päätelköön itse, onko tässä ajassa nähtävissä merkkejä näiden kirjojen sanoman paikkansa pitävyydestä. Muuten, tuossa alkuun lainatussa raamatunkohdassa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei Jeesus suinkaan kiistänyt perkeleen toistaiseksi voimassa olevaa hallintaoikeutta tähän Tellukseen!

SAATANA ELÄÄ JA VOI HYVIN MAA-PLANEETALLA, s. 50-51:

”Neljäntoista vuoden aikana ovat sadat opiskelijat valittaneet minulle, että heidän uskonsa on joutunut yliopiston teologisilla ja filosofisilla kursseilla harkitun ja voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi. Jotkut ovat suorastaan saaneet huonoja arvosanoja hyvin tiedoin läpäisemistään kuulusteluista pelkästään siitä syystä, että he ovat esittäneet asiasta kristillisen näkökannan, joka on perustunut Raamatun kirjaimelliseen totenapitämiseen.

Saksasta liikkeelle lähtenyt Raamatun kritiikki on huipentunut siihen, että Raamattu on hyljätty melkein kaikissa maailman yliopistoissa ja korkeakouluissa täysin epäluotettavana epähistoriallisena asiakirjana.

On surkuhupaisaa, että Raamattu hyljättiin nimenomaan siksi, ettei yliluonnolliseen enää uskottu. 1960-luvun lopussa alkoi kuitenkin uusi suuntaus, joka hyväksyi ESP-ilmiöt ja muut yliluonnollisuuden muodot. Raamattu on siitä huolimatta jäänyt romukoppaan.

Nyt meidän opiskelijanuorisomme tekee kokeita ESP:n ja okkultismin alueilla ilman mitään luotettavaa kriteeriä, joka auttaisi heitä ymmärtämään kokemansa ilmiön alkuperää.

Massaschusettsin teknologisen instituutin professori kuvaa kokemusta, joka hänellä oli koulun parhaista oppilaista kootussa seminaariryhmässä. Hän kertoi, että keskustelu kääntyi aasialaisesta filosofiasta mietiskelyyn, joogaan, Zeniin ja sitten I Chingiin (kirjaan, joka esittää muinaiskiinalaisen ennustusjärjestelmän), jang-jinin makrobioottiseen dieettiin, Maher Babaan, astrologiaan, astraaliruumiiseen, sähkömagneettisiin kenttiin, ufoihin, tarot-kortteihin, parapsykologiaan, noituuteen ja magiaan.

Professori lisäsi, etteivät hänen seminaariryhmänsä opiskelijat leikitelleet aiheilla vaan ottivat ne vakavissaan. ”Eivätkä he olleet mitään plebeijejä, alempaa rahvasta”, professori sanoi. ”He olivat intellektuaalisesti maan ylimystöä.””