64. Kolme pointtia ja Meemilaakson kuulumisia

”Tahdotko, että maahasi tulee seitsemän nälkävuotta? Vai pakenetko mieluummin kolmen kuukauden ajan vihamiehiäsi, jotka ajavat sinua takaa? Vai annatko ruton tulla maahasi kolmeksi päiväksi? Mieti nyt ja sano, mitä minun on vastattava hänelle, joka minut lähetti.” Daavid vastasi Gadille: ”Mikä kauhea valinta! Mutta parasta on jättäytyä Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri. Ihmisten käsiin en tahdo jättäytyä.” (2. Sam. 24:13-14)

 

Pieni ihminen, sikäli kuin sellainen ihan oikeasti jossain luuraa (eli on siis olemassa), kokee jälleen muutaman viikon ajan onnellisia autuuden hetkiä: Kun kukaan ei ole minua vastaan, vaan kaikki ovat kilvan minun puolellani! Tarkennettakoon nyt kuitenkin sen verran: että ainakin kaikki puolueet ja heidän eduskuntaan pyrkivät ehdokkaansa. Voidaan jopa puhua runsauden pulasta tarjonnan suhteen.

Aivan aavistuksen verran tuota harmoniaa saattaa kuitenkin rikkoa Liisa Jaakonsaaren nykyiselle eduskunnalle ja hallitukselle antama ”päästötodistus” (lienee kai nykyisin päättötodistus); omalla Twitter-seinällään: ”Monissa maissa on parlamentissa alahuone ja ylähuone. Suomessa hullujenhuone.”

 
Rutto, kolera vaiko spitaali? Siinäpä ne (hiukan ehkä taas kärjistäen) taitavat olla äänestäjän dilemmat. Tai kolme pointtia, kuten menneen vaalikauden tuttuakin tutummaksi käynyt slogan kuuluu. Ja aivan kuten aikanaan Daavidillakin; vaikka jätät kokonaan valitsematta, vakava vitsaus (jonka koko kuva selvinnee vasta vaalien jälkeen) on joka tapauksessa seurauksena.

Poliitikon dilemmana on se – ja ehkäpä juuri meidän näissä tulevissa vaaleissa erityisesti – ettei aivan täyttä totta voi yksikään puolue vaalien alla puhua (paisti siinä täysin hypoteettisessa tilanteessa että syntyisi rikkoutumaton konsensus, jossa kaikki yhdessä – puoluekantaan katsomatta – päättäisivät sanoa totuuden) jos mielii tulla valituksi. Ei tarvita kovinkaan suuria ennustajan kykyjä sen toteamiseksi, että jonkinlaiseksi hitiksi on nousemassa Jean-Claude Junckerin toteamus, jota myös mm. Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö puheessaan siteerasi:

”Me kyllä tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä miten tulisimme uudelleen valituiksi niin tehtyämme.”

Jotenkin tässä yhteydessä korvissa ikäänkuin soivat taannoiset Fleetwood Macin kappaleen kertosäkeen sanat: ”Tell me lies, tell me lies tell me sweet little lies…”
Sillä olkoonkin että kansa toisaalta on vaativinaan poliitikoilta toden puhumista, valhe kuitenkin hivelee miellyttävämmin korvaa. Tämä yhdistettynä erityisen lyhyeen poliittiseen muistiin takaa sen, että jokseenkin samat kasvot tulevat vaaleista toisiin valituiksi.

 
Olen kuullut kerrottavan että insinöörin edessä jopa metrin pätkä ratakiskoa suostuu vapaaehtoisesti itse menemään solmuun. Sillä perusteella, että viisaampi antaa periksi. Mutta miten tulisi suhtautua näihin sankareihin, jotka ihan omien sanojensakin mukaan ovat onnistuneet rikkomaan jopa politiikan?

Joudun vasten tahtoisesti antamaan Jari Tervolle pisteitä hänen A-studio: Talk -esiintymisestään; ja nimenomaisesti Suomen ja Venäjän suhteita käsittelevästä osiosta. Tämä siitä huolimatta että hän (järkevää kyllä) on sittenkin mieluummin osoittanut olevansa elävä pelkuri kuin kuollut sankari:

Aamulehden Norppa näet kommentoi blogissaan Tervon Uutisvuodossa suorittamaa Koraanin lukemista. Siinä hänet haastettiin ”tasapuolisuuden nimissä” heittämään myös Koraani lattialle. Jota urotekoa minäkin olen häneltä odottanut. Mutta jota nyt ei kuitenkaan tapahtunut.

Tuossa keskustelussa Tervo totesi ”liikkuvat” äänestäjät (tarkoittaen ilmeisesti niitä, joilta puuttuu äidinmaidossa imetty, ja myöhemmin puolueen poliittisessa broilerihautomossa jalostettu; ideologinen sitoutuminen tiettyyn puolueeseen) sellaisiksi, jotka herkästi rankaisevat huonoista päätöksistä. Joku saattaa tietysti kokea nuo liikuskelijat suoranaisena ongelmana. Sama pätee myös suhtautumisessa nukkuviin, joka edelleen taitaa olla Suomen suurin puolue.

Tällä vaalikaudella kuitenkin uudeksi, moderniksi ongelmaksi ovat nousseet liikkuvat ministerit! Jotka eivät kärsimättömyyttään tai kestämättömyyttään tahdo, tai jaksa sitoutua koko nelivuotiskaudeksi. Herää siis kysymys: Tulisiko ministerit sitouttaa jonkinlaisella sanktiolla koko kaudeksi, vaiko lyhentää ministerikausi 1-2:een vuoteen? Poikkeuksena luonnollisesti kesken kauden järjestettävät uudet vaalit, jotka (tarvittaessa) järjestetään olosuhteiden pakosta.

 
Meemilaaksosta(kin) kuuluu kummia

Olemattoman olemattomaksi osoittamiseen omistautuneesti orientoitunut: vähemmän pyhän kolminaisuuden – Sattuma Luonnonvalinta ja Itsekäs Geeni – nimeen vannova, ja Meemin todennäköinen isä: Lempiantisankarini, uusateisti Richard Dawkins, näyttää tehneen uuden aluevaltauksen.

Luin näet hämmästyneenä Seurakuntalainen -lehdestä, että hän esiintyy jollakin tavalla uudella Nightwishin albumilla, ollen jopa heidän innoittajansa! Nähtäväksi jää, pitääkö kuulu sanonta: ”any publicity is good publicity”, tämän koalition kohdalla paikkansa.

Ajoitus ei (luullakseni) ainakaan Nightwishin levymyyntiä ajatellen osunut parhaaseen mahdolliseen kohtaan. Sillä ”kihlauksen” julkistaminen downin syndroomaisten sikiöseulomisen puolesta hehkuttavan, ja sitä suorastaan vaativan uusateistin kanssa; juurikin tällä ”PKN -hetkellä”, kasvattanee korkeintaan Dawkinsin kirjojen levikkiä.

60. Tilastoja, havaintoja ja tuulahduksia

”Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat ja sanoi hänelle: ”Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon. Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin tämä kaikki on oleva sinun.” (Luukas 4:5-7)

 

Vale, emävale, tilasto, on tuttu sanonta joka ehkä yrittää antaa vihjeen siitä, miten vakavasti eri tilastoihin ylipäätään tulisi suhtautua. Ne kun saadaan kohtalaisen vaivattomasti näyttämään juuri siltä, miltä niiden halutaan näyttävän. Oltakoon muuten tuon sanonnan alkuperästä mitä mieltä tahansa, minä luulen kuulleeni sen ensimmäisen kerran Timo Soinin sanomana.

Aivan oven edessä on jälleen aika, jolloin gallup-gurut joutuvat (elleivät ole jo joutuneet) jonkinlaiseen ekstaasiin käyriensä ja pylväidensä kanssa. Vaalit kun ovat kohta edessä.

Oman blogini tilastoista (joka muuten marraskuun 28:s päivä täytti kolme vuotta) sen verran, että jos haluaa elää itsepetoksessa – joka tosin nykyisin näyttäisikin olevan niitä suosituimpia urheilumuotoja – ja saada aikaan paljon näyttöjä eli blogilla vierailuja, kannattaa harrastaa sitä itse, kirjautumatta sisään. Ja uskotella sitten itselleen että täällähän käy kuhina. En suuresti ihmettelisi vaikka myös sisäänkirjautuneena itse tekemäni koluamiset näkyisivät tilastoissa.

Mutta siihen, mistä päin maailmaa ulkopuoliset ”kurkkijat” tulevat, ei sen sijaan juurikaan voi vaikuttaa. Ei ainakaan minun kyvyilläni ja taidoillani. Esimmäinen vuosi (ainakin) meni sen huolestuttavan huomion merkeissä että ”Putinin Pojat” -on ylivoimaisesti suurin blogistani kiinnostunut ulkomainen ryhmä. No, se on nykyisin jo taakse jäänyt skenaario sikäli että sieltä ei sen koommin ole kurkistuksia tullut, eli käyntimäärä ei ole lisääntynyt. Ovat kai todenneet allekirjoittaneen vaaralliseksi korkeintaan itselleen.

Nykyisin jopa USA on kirinyt rinnalle ja ajanut Venäjän Federaation ohi! Ehdotonta ykkössijaa pitää kuitenkin Espanja! Ruotsi, Englanti, Namibia ja Viro seuraavina. Seitsemän kärkimaata kaikkiaan kahdeksastatoista mainitakseni.

Jos nyt ei ihan tilastoinnin määritelmiin, niin ainakin ympäröivän yhteiskunnan tarkkasilmäiseen havainnointiin; liittynee huomion kiinnittyminen Iltalehden blogistiluettelossa tapahtuneeseen muutokseen. Jokunen päivä sitten näet tuohon joukkoon liittyi kosmologi Kari Enqvist. Tuosta lisäyksestä joku ilkikurinen havainnoitsija saattaisi tehdä sellaisen johtopäätöksen, että jos Iltalehden palturin määrä tähän mennessä on ollut lähinnä kosmeettista, saattaa se jatkossa saada kosmiset mittasuhteet!

Enkä tiedä vastaako tämä Iltasanomien kolumnisti Jyrki Lehtolan taannoiseen huutoon, jossa hän peräänkuulutti, ymmärtääkseni Aarno Laitisen aikoinaan lanseeraamia, ”päivystäviä dosentteja” takaisin. Mutta ainakin yksi sellaisen tuntomerkit kenties hyvinkin täyttävä näyttäisi olevan Seurakuntalainen -verkkolehdestä löytyvä Dosentti Matti Myllykoski ulostuloineen: ”Jos tupakoitsijoita ei häädetä pois yhteiskunnasta, kirkonkaan ei pitäisi savustaa ulos konservatiivejaan.”

”Asiahan ei tietenkään minulle kuulu”, kuten Pätkä luultavasti taas tässä kohtaa sanoisi. Mutta luulisi jonkinlaisten ”kellojen soivan” kirkollisen konservatiivin korvien välissä, tullessaan verratuksi tupakoitsijoihin. Jotka nyky-yhteiskunta mieluiten näkisi ammuttavan vaikkapa Kuuhun. Karkeasti ryhmitellen edellä olevan voi tulkita siten että jumaliset on eristettävä jonkinlaiseen kirkolliseen koilliskulmaan, pois jumalattomia häiritsemästä. Ei kuitenkaan kokonaan pois, tuiki tarpeellista kirkollisveroa maksamasta!

Eipä tarvita kovinkaan kummoisia ennustajan lahjoja sen toteamiseen että kaukana eivät tänäkään päivänä ole ne ajat jolloinka (2. Tim. 3:12) sanat muuttuvat lihaksi: ”Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.”

Olen aikaisemmissa postauksissa omalta osaltani yrittänyt kiinnittää huomiota siihen että Raamatussa mainitut ennustukset toteutuvat, tykättiin siitä tai ei. Poimintoja niihin (postauksiin) on otettu kirjasarjasta ENNUSTUKSET TOTEUTUVAT 1-4.

 
Yksi ”viattomimmista” esimerkeistä; ettei kiinnostus yliluonnolliseen tms. – olkoonkin että niin sanottu sivistys on työntänyt Raamatun romukoppaan – ole minnekään kadonnut, ovat horoskoopit. Jotka liittyvät Jumalan kieltämiin tähdistä ennustamisiin. Ote Hal Lindseyn 70-luvulla kirjoittamasta kirjasta, nimeltä: MAA ENTINEN SUURI PLANEETTA, sivulta 11: ”Nykyään on horoskooppi jo tuhannessa kahdessasadassakahdeksassakymmenessä Yhdysvaltojen tuhannesta seitsemästäsadastaviidestäkymmenestä päivälehdestä.”

 
Alla on vähän pidempi tuulahdus samalta 70-luvulta, joka sekin on Hal Lindseyn kirjoittamasta kirjasta. Jolla on hurja, jopa pelottavakin nimi. Jokainen päätelköön itse, onko tässä ajassa nähtävissä merkkejä näiden kirjojen sanoman paikkansa pitävyydestä. Muuten, tuossa alkuun lainatussa raamatunkohdassa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei Jeesus suinkaan kiistänyt perkeleen toistaiseksi voimassa olevaa hallintaoikeutta tähän Tellukseen!

SAATANA ELÄÄ JA VOI HYVIN MAA-PLANEETALLA, s. 50-51:

”Neljäntoista vuoden aikana ovat sadat opiskelijat valittaneet minulle, että heidän uskonsa on joutunut yliopiston teologisilla ja filosofisilla kursseilla harkitun ja voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi. Jotkut ovat suorastaan saaneet huonoja arvosanoja hyvin tiedoin läpäisemistään kuulusteluista pelkästään siitä syystä, että he ovat esittäneet asiasta kristillisen näkökannan, joka on perustunut Raamatun kirjaimelliseen totenapitämiseen.

Saksasta liikkeelle lähtenyt Raamatun kritiikki on huipentunut siihen, että Raamattu on hyljätty melkein kaikissa maailman yliopistoissa ja korkeakouluissa täysin epäluotettavana epähistoriallisena asiakirjana.

On surkuhupaisaa, että Raamattu hyljättiin nimenomaan siksi, ettei yliluonnolliseen enää uskottu. 1960-luvun lopussa alkoi kuitenkin uusi suuntaus, joka hyväksyi ESP-ilmiöt ja muut yliluonnollisuuden muodot. Raamattu on siitä huolimatta jäänyt romukoppaan.

Nyt meidän opiskelijanuorisomme tekee kokeita ESP:n ja okkultismin alueilla ilman mitään luotettavaa kriteeriä, joka auttaisi heitä ymmärtämään kokemansa ilmiön alkuperää.

Massaschusettsin teknologisen instituutin professori kuvaa kokemusta, joka hänellä oli koulun parhaista oppilaista kootussa seminaariryhmässä. Hän kertoi, että keskustelu kääntyi aasialaisesta filosofiasta mietiskelyyn, joogaan, Zeniin ja sitten I Chingiin (kirjaan, joka esittää muinaiskiinalaisen ennustusjärjestelmän), jang-jinin makrobioottiseen dieettiin, Maher Babaan, astrologiaan, astraaliruumiiseen, sähkömagneettisiin kenttiin, ufoihin, tarot-kortteihin, parapsykologiaan, noituuteen ja magiaan.

Professori lisäsi, etteivät hänen seminaariryhmänsä opiskelijat leikitelleet aiheilla vaan ottivat ne vakavissaan. ”Eivätkä he olleet mitään plebeijejä, alempaa rahvasta”, professori sanoi. ”He olivat intellektuaalisesti maan ylimystöä.””

36. Hyperventilaatio

”Aatami oli vain inhimillinen – ja vain se selittää kaiken. Hän ei syönyt omenaa omenan vuoksi, vaan siksi, että se oli kielletty. Jos käärme olisi kielletty, hän olisi syönyt sen.” (Mark Twain)

Poliisista kuuluu kummia. Helsingin Sanomien kolumnisti tiesi esittää väitteen jonka mukaan poliisin saa nopeimmin paikalle jos uhattuna on omaisuus! Jos siis näet naapurin isännän suorittavan pihapiirissään amokin juoksua kirves kädessä emännän pyrkiessä pakoon, älä kerro sitä (mahdollista hälytystä tehdessäsi). Vaan sano epäileväsi varkaiden olevan tyhjentämässä matkoilla olevan naapurin asuntoa. Jos nimittäin haluat poliisit nopeasti paikalle. Näin ainakin mikäli uskomme Helsingin Sanomia, ja miksi emme uskoisi? Ehkä täysin asiaan kuulumattomana (edelläolevasta johtuen) muistuu mieleeni Neil Hardwickin poliisiaiheinen sketsi, jossa poliisi kirjoitti kuulustelupöytäkirjaa. Pidätetyn nimi oli Haapala, ja pöytäkirjaa kirjoitettiin yksisormijärjestelmällä. ”H, a…”, …ja hetkisen – jopa kirjoituskoneen alta – etsiskeltyään kollegalle: ”Pena hei, missäs tässä koneessa on toinen a?”

Huomasin hämmästyksekseni että WordPress pitää blogitapahtumistani tilastoa, tai oikeammin tilastoja, sillä niitähän sieltä löytyy lähes joka lähtöön. Eri maitten mukaisessa käyntitilastossa ylivoimaisesti eniten kurkkauksia viime vuoden helmikuun loppupuolelta tähän asti, on Suomen jälkeen tullut Venäjän Federaatiosta! Hyvänä kakkosena UK, kolmosena Namibia ja sitten USA. Seuraavina tasaluvuin Tsekki, Espanja, Ranska, Ruotsi, Brasilia ja Islanti. Nöyrä kiitos vaivautuneille!

Hakusanoissa ykkösenä komeilee ”argentiinan konkurssi”, kakkosena ”helsinki syndrooma.” ”En finne igen”, ”fatalismi” ja ”kieroutunut” seuraavina. Yksi mielenkiintoisimmista hakusanaryppäistä on ”pietarsaari rkp mekka”, joista toisessa yhteydessä olen arvellut niistä kahden viimeisen tarkoitetun kumarrettaviksi. Tuo keskimmäinen kirjainyhdistelmä lisäksi nostaa vastustamattomasti mieleen äskettäisen some-keskustelun jossa vastapuoli vähätteli ääri-islamistien merkitystä, he kun ovat pienenä vähemmistönä.

Nimittäin kun poliittiseen kenttään liittyen linkitin äskettäin Juha Ahvion kirjoituksen, jossa todettiin Malin islamistien uhkaavan koko Eurooppaa, ajauduin pienimuotoiseen ajatusten vaihtoon Twitterissä. Vastapuolen arvio ääriliikkeiden vähäisestä merkityksestä (koska ovat vähemmistönä) toi mieleeni esimerkin täältä koto-Suomesta. Meillähän RKP on osoituksena siitä ettei vähemmistössä oleminen automaattisesti tarkoita sitä, ettei vähemmistöllä olisi valtaa. Meidän onneksemme, kuten Twitterin puristetussa versiossa totesin, he voivat rauhassa keskittyä pakkoruotsin varmistamiseen ja kukkahattupolitikointiin. Toisaalta, miksi heidän muuhun pitäisikään keskittyä? Prinsessa ja vähintäänkin puolet valtakunnasta on jo saatu! Tässä kontekstissa on helppo yhtyä keskustelun vastapuolen lopputoteamukseen ”järkevien voitosta.” Sillä elleivät näin hyvin asiansa ajaneet ole järkeviä, niin ketkä sitten?

Edelleen poliittisessa kentässä pysyttäessä, täällä Suomessa on havaittavissa ainakin kahdenlaista oireilemista, suhtautumisessa Perussuomalaisiin. Hyperventilaatio, joka terminä toistuvasti putkahtelee esiin asian tiimoilta, kuvaa sen verran hyvin valtaeliitin ja median reaktioita Perussuomalaisten kiusalliseen(?) suosion kasvuun, että poimin siitä otteen Wikipediasta:

”Hyperventilaatio eli ylihengitys tai liikahengitys, sananmukaisesti ylituuletus, tarkoittaa syvää ja tiheää hengitystä, jonka seurauksena veren hiilidioksidipitoisuus laskee liikaa. Tämä järkyttää elimistön happo-emäs-tasapainoa. Veren emäksisyys aiheuttaa paniikkituntemuksia ja kouristuksia. Muita oireita voivat olla esimerkiksi huimaus sekä raajojen ja suun ympäristön puutuminen sekä pistely. Hyperventilaatio voi olla elimistön asianmukainen keino esimerkiksi äkillisesti kohonneen pääkallon sisäisen paineen alentamiseksi.”

Toinen suhtautumistapa löytyy Kummelien sketsistä nimeltä ”Perintöä odotellessa”, jossa aikamiespojat, isännän, lähes tukehtumiseen johtavia yskänkohtauksia seuratessaan ovat ilmeisen toiveikkaita: jokohan nyt? Lähes käsin kosketeltavissa on kyseinen asenne kannanotoissa, joissa yritetään ottaa kaikki mahdollinen irti möläytyksistä, sammakoista, jopa pukeutumisesta! Ikäänkuin Perussuomalaisilla olisi niihin jonkinlainen monopoli, eikä sellaista satu minkään muun puolueen edustajille. Tässä taitaa unohtua totuus: millainen kansa, sellaiset päättäjät. Toisaalta totuudestakin on sanottu että se tuppaa olemaan sodankäynnissä se ensimmäinen uhri.